Turhauttava jumiutuminen

Tuntuu, että elämä junnaa paikallaan, todella tylsästi paikallaan. Niin tylsästi, että tekisi mieli kirkua ääneen, että haluan jotain uutta...ihan mitä tahansa uutta, kunhan se vaan murtaa tätä tylsyyttä. Yksi syyllinen tähän on varmasti jatkuva sade ja puuttuvat helteet. Jos aurinko paistaisi, niin kaikki tavallinenkin tuntuisi mukavammalta, hienommalta ja piristävämmältä.

Vaatteet tuntuvat kaikki tylsiltä, eikä mikään kulu puhki, että saisi uutta käyttöön. Käytössä kun pyörivät käytännössä ne samat muutamat vaatteet, joita yritän kuluttaa loppuun. Uuden puseroni valmistin (siis sen melkein valmiin puuvillaneuleen, jonka naamakirjan kautta sain), mutta se on kuitenkin hiukan liian paksu kesäkäyttöön, joten sovitettuani sen pistin sen takaisin kaappii ja totesin, että syksyllä sitten. Mieli tekisi kuitenkin jotain uutta, ihan joitain itselle uutta, ei mitään omasta kaapista kaivettua. No ehkä tuo oman kaapin kaivelukin vähän auttaisi, mutta kun ei huvita kun on niin kylmää ja sateista - ja tylsää.

Kengissä täsmälleen sama tilanne, kyttään useampaa paria rikkumaan, mutta eiväthän ne tietenkään tässä tilanteessa riku. Itse asiassa noita pareja on viisi: kahdet lenkkarit, yhdet kävelykengät, yhdet työkengät ja yhdet crocsit. Niidenkin suhteen haluaisin jotain uutta käyttöön, ja kelpaisi ihan joku omasta kaapista. Parhaani olen kyllä yrittänyt ja kävellyt paljon, vaan eivätpä nuo silti riku. Miten se aina meneekin näin, silloin kun jokin saisi rikkua, niin eihän se millään kulu puhki.

Kosmetiikkatörpötkään eivät tyhjene eli sieltäkään ei saa mitään uutta käyttöön. Turhauttavaa sekin, loppuis edes huulipuna, niin sais uudesta sävystä eloa naamaan. Tämä tosin on se rintama, millä on suurimmat toiveet, sillä useammassa kuin yhdessä purkissa on vain vähän jäljellä eli ehkä ne sieltä vielä josku tyhjenevät.

Paino jumittaa samoissa lukemissa, mutta siihen löytyy kyllä syy ihan omista valinnoista. Kun mussuttaa jäätelöä ja muita herkkuja, ei liene ihme, ettei paino laske. Niin ja se mussutuksen syy on tietenkin turhautuminen kaikkeen tähän jumiutumiseen. Liikuntaharrastuskin jumittaa paikallaan, tuntuu ettei kunto kohene lainkaan eikä jaksa yhtään enempää kuin ennenkään. Turhauttaa sekin- tietysti.

Uskomattomasti tuntuu, että säästöjäkään ei kerry, vaikka tuo nyt on ihan selkeästi vale. Kyllä se tilin saldo kasvaa, mutta kai tässäkin on se mielikuva, että pitäisi kasvaa nopeammin ja enemmän.

Se perinteinen pitäisi, pitäisi, pitäisi listakin on lohduttoman pitkä esimerkiksi ikunoiden pesua ja suursiivousta pitäisi tehdä, mutta kuka sitä nyt sateella siivoaisi ja silloin harvoin kun aurinko paistaa, niin ei silloin ainakaan, silloin ainakin on parempaa tekemistä.

Tuntuu, että ainoa mikä etenee on Podcastien kuuntelu ja Potter-peli, Arkijärki podcasteissa olen numerossa  31 ja Wizard Unitessa tasolla 16. No onhan se jonkinlaista etenemistä tämäkin. Ehkä nyt vain otan itseäni niskasta kiinni ja piristän itseäni värjäämällä vihdoin ja viimein hiukseni, nyppimällä kulmani ja sipaisemalla pintaan kerroksen ruskettavaa sävyä. Jos se sais aikaan valheellisen tunteen auringosta ja kesästä.