Tarina voisi jälleen alkaa niillä legendarisilla sanoilla: "Tapahtuipa kerran siinä keskikokoisen kaupungin keskikokoisessa asunnossa, jota asuttavat mies ja vaimo..." Jos kuitenkin hypätään suoraan tarinan keskiöön.
Sain ystävältäni lahjaksi Prosecco-pullon. Koska sitä ei juotu heti, pistin pullon keittiön tasolle ja unohdin sen siihen, vaikka minun olisi pitänyt pistää se jääkaappiin. Pullo ehti olla paikallaan pari päivää. Eilen sitten kun palasimme maalta, meitä odotti mansikkakiljuun verrattava yllätys (tämähän tapahtui reilu kymmenen vuotta sitten, kun pakastimemme hajosi ja siinä olleet mansikat pääsivät käymään vähemmän mielyttävältä tuoksuvaksi massaksi - onneksi kyseessä oli sentään arkkupakastin, niin ei koko keittiön lattia mennyt pilalle). Tällä kertaa se yllätys oli -kirjaimellisesti- räjähtänyt prosecco-pullo.
Keittiössämme tuoksui, kyllä vain, viiniltä ja viiniä lillui tasolla, pyöri lattialla ja löytyi tilkkanen myös pullon kappaleiden pohjalta. Lasinsirpaleita löytyi vähän sieltä ja täältä, isompia ja pienempiä. On kyllä uskomatonta, miten yhdestä pullosta riittää niin valtavasti sirpaleita. Ainoat muut havaittavat vahingot olivat raapaleet yhden rulokaapin ovessa, onneksi näin, sillä rikkoutuneet kaappien lasiovet olisivat olleet paljon ikävämmät korvata.
Sen sijaan, että olisimme päässeet asettautumaan viikonlopun jälkeen kotioloihin, jouduimmekin imurointi- ja rätinheilutushommiin, sillä emmehän voineet ottaa riskiä, että enempää viiniä olisi imeytynyt lattiaan tai valunut alas tasoilta puhumattakaan siitä, että jompi kumpi meistä olisi astellut aamutokkurassa jalkansa lasinsiruihin. Tuota siivoushommaa riittää kyllä vielä alkavalle viikollekin, koska ei sitä yösydännä jaksanut ihan niin huolellinen olla ja iltahämärässä saattoi joku sirunen onnistua ohittamaan imurin ja joku tahra jäädä kluutuamatta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti