Melkein valmis pusero

Koska olen päättänyt pitää tiukasti kiinni siitä, etten osta vaatteita, tuli naamakirjan yhdessä lahjoitusryhmässä tarjottu lähes valmis neulepusero tyrkylle kuin tilauksesta. Jos ollaan aivan rehellisiä, niin alkuperäinen ajatukseni oli kyseisen puseron purkaminen ja lankojen uudelleen käyttö. Puseron haettuani totesin kuitenkin, etten taidakaan sitä purkaa, sillä pusero oli melkein valmis, vain toinen hiha kiinnittämättä ja sitä myötä toinen sivusauma auki. Hiha oli kuitenkin valmiiksi kudottu eli tuosta saisi myös hyvin pienellä vaivalla ihan toimivan käyttövaatteen.

Pusero on siis tumman violetti mustilla tehosteilla, kuva saa violetin näyttämään kirkkaammalta ja mustan tummansiniseltä. Naamakirjan esittelykuvasta olinkin katsonut puseron vähän eri värikseksi kuin mitä se sitten todellisuudessa oli. Myönnetään, että värit eivät ole sen paremmin tätä päivää kuin minua itseäni, mutta toisaalta lankojen materiaali on vanhan hyvän ajan puuvillaa, josta on turha tänä päivänä enää haaveilla. Sovitin siis puseroa ja koska se yllätyksekseni sopi päälle, päätin valmistaa sen itselleni. Siitä saa ihan loistavan työmatkavaatteen, sillä aito luonnonkuitu sekä lämmittää että suojaa ja myös tarvittaessa imee kiitettävästi hikeä. Rehellisyyden nimissä olen jo vuosia sitten todennut, että on ihan sama, mitä työmatkoilla on päällä, ei kukaan minua kuitenkaan katso ja jos katsoo, niin ihmetelköön sitten.

Ostolakkoa tämän kanssa ei siis rikottu, koska pusero oli ilmainen ja loput langatkin tulivat samaan kauppaan eli jos puseroon kaipaa jotain piristettä, voi siihen vaikka virkata kukkasia koristeeksi. Ennestäänkin pursuilevaa vaatekaappia tämä tietenkin täyttää, mutta yritän sitten vastaavasti poistaa jonkun vähemmän mielyttävän vaatteen sieltä.