torstai 22. elokuuta 2019

Hiukset lyhyiksi

Vihdoin ja viimein karvastoni on saavuttanut sen mitan, että ne päästään leikkaamaan. Pituusrajoitus oli voimassa siksi, että halusin lahjoittaa leikatut hiukset syöpälasten peruukkeja varten ja sinne kelpuutettu minimipituus on 25cm.

Vähän kampaajaani hirvitti iskeä sakset tuohon pehkoon, mutta useamman vakuutuksen jälkeen, että olen todellakin tosissani ja haluan lyhyet hiukset, peruukkikarvat pistettiin ponnareille ja katkottiin. Sitten nipistettiin vielä vähän lisää, jotta hiuksiin saatiin jonkinlainen malli.

Kaikkiaan lahjoitushiuksia kertyi liki 100g, mikä on kohtuullisesti ottaen huomioon, että aikuisen pitkät täyspidennykset painavat n. 140g.



Lupasin itse hoitaa postituksen sillä Hiusextra Heinilä toimii Little Princess Trustin suomalaisena kumppanina ja he toimittavat hiuksia isompina pumpseina Britaniaaan. Eli minä pistän hiukset pussissa lahjoituspaperin kera menemään heille ja he toimittavat sen sitten eteenpäin. Kun karvat aikanaan saapuvat perille, saan ilmoituksen sähköpostilla.

Olisin toivonut, että hiukset olisivat voineet jäädä Suomeen, mutta sillä kohtaa, kun suomalaisille hiuksia kerättiin, hiukseni olivat vielä liian lyhyet enkä ollut valmis luopumaan niistä.  Joten toimitaan nyt tällä kertaa näin, että edes joku saa hyötyä siitä, mikä on minulle ylimääräistä. En tosiaan vielä pari vuotta sitten tiennyt, että jopa hiukset on mahdollista kierrättää, mutta aina sitä oppii uutta ja tuottaa entistä vähemmän roskaa, kun hiuksetkin menevät suurimmalta osaltaan hyötykäyttöön.

Uuden, lyhyen hiusmallin etuja ovat sen monipuolisuus, siihen kun saa jakauksen paikkaa vaihtamalla erilaista näköä, samoin sitä voi tupeerata, siloittaa ja suoristaa tai kirahtaa, jolloin se on erinäköinen jälleen. Myös erilaisten pantojen, pinnien ja nipsujen avulla siitä saa jälleen erinäköisen. Sen verran olen menneistä viisastunut, että en enää hiusten lyhentyessä pistää pinni- ja pantavarastoa poistoon, sillä tunnun olevan ikiaikainen tukkajojo (lyhyt-pitkä-lyhyt-pitkä). Parhautta on myös kampaajani ammattitaidon osoitus eli huoltovapaa malli. Tämä on siis sellainen, että sen voi halutessaan kasvattaa pitkäksi ilman, että se näyttää mallistaan pois kasvaneelta, tavallisesti kun lyhyiden hiusten "huoltoväli" eli mallin uudelleen leikkaus on vähintään kuuden viikon välein. Taikka jos haluaa käydä kampaajalla, niin se myös kestää leikkaamisen parin kuukauden välein. Kirsikkana kakussa on ehkä se, että tämä vaatii erilaisia "mömmöjä" pysyäkseen kuosissaan eli nyt tulee sitten ostovimmassa hankituille suolasuihkeille, hiuspuutereille, vahoille, muotovaahdoille ja muille käyttöä ja tietenkin pullojen loppuessa kaappiin tilaa.

Lisäksi ehdottomaksi plussaksi lasketaan nopea kuivuminen, ei enää kolmantena päivänä märkiä hiuksia tai tunnin riehumista föönin kanssa, varsinkin kun lisääntynyt liikkuminen on lisännyt pesun tarvetta. Nyt kun tarkemmin mietin, niin nämä perustelut kuullostavat kovin tutuilta - lienevät siis ihan samat, mitä käytin silloin kun edellisen kerran leikkasin hiukseni lyhyiksi. Kasvattamisen puolesta taas puhuvat laittamisen nopeus ja helppous sekä vähäisempi kemikaalimäärä, pitkät hiukset kun eivät tarvitse sen tusinaa ainetta pysyäkseen kuosissaan. 

Ei kommentteja: