Tehokkuuden ihannointi saa kihisemään kassajonossa

Myönnetään, että otsikko on kohtuullisen provokatiivinen, mutta tämä on sellainen aihe, jota olen hautonut jo pidemmän aikaa. Tähän asti olen kyennyt istumaan sormieni päällä ja jättänyt kirjoittamatta, mutta nyt en enää kykene ja on pakko päästää paineita kattilasta ennen kuin se räjähtää.

Puolisoni väittää, että minä ihannoin tehokkuutta kaikessa mahdollisessa. Olin taannoin esimerkiksi ajatuksissa tarjota apuani erään kaupunginosa tapahtuman järjestämisessä ja järkeistämisessä, koska järjestelyt mielestäni ontuivat pahasti ja muutamalla pikkujutulla hommasta olisi saanut toimivamman. Kyseessä oli kaupunginosa kävely, jossa oli tarkoitus muistella ko. paikan menneisyyttä, vanhoja asukkaita ja taloja samalla kun käveltiin niiden ohi, muistelijoina vanhat paikalliset asukkaat, jotka osallistuivat retkelle. Valitettavasti vain hommaa ei saatu toimimaan kunnolla, porukka venyi pitkääkin pidemmäksi jonoksi ja kaikki puhuivat päällekkäin. Minä en ainakaan saanut koko retkestä irti juuri mitään ja sen vuoksi olisinkin toteuttanut homman toisin ( ja tietenkin omasta mielestäni järkevämmin): lyhyempi kävelylenkki, enemmän pysähdyksiä, jaetut muisteluvuorot ja vahti siitä, että porukka pysyisi kasassa, niin, että kiinnostuneilla olisi ollut mahdollisuus kuullakin jotain. Rakkaan puolisoni mielestä tämä järkeistäminen ja tehotuotanto olisivat pilanneet koko retken...

Myönnän, että pyrin soveltamaan tuota edelläkuvatun kaltaista tehokkuutta myös kaupassa ja erityisesti kassajonossa. Miksi tehdä helposta asiasta vaikeaa: kapula väliin, ostokset järkevässä järjestyksessä hihnalle ja kapula loppuun. Sitten vain ostosten perässä kassalle ja maksu (jos jonossa on paljon ihmisiä, ei makseta satasen ostoksia viiden sentin kolikoilla), jonka jälkeen tavaroiden pakkaaminen ja pois. Nopeaa, helppoa ja tehokasta ja mahdollistaa mielyttävän asioimisen myös kanssaihmisille.

Se, mikä saa minut kihisemään kassajonossa ja kassalla, ovat haahuilevat ihmiset. Ne samat, jotka pitävät parin metrin tai vielä pidemmän välin edellä olevaan asiakkaaseen ikään kuin kassajonossa ei ketään muita olisikaan. En tarkoita, että pitäisi olla edellisen asiakkaan iholla, mutta onko pakko pitää tuollaisia välejä varsinkin silloin kun kassajono ulottuu jo muutenkin marketin peräseinään - enkä sitten tässä tarkoita niitä välejä, jotka jätetään sitä varten, että kanssaihmiset pääsevät kulkemaan jonosta läpi, ne ovat fiksuja ja toiset huomioivaa toimintaa.

Nämä samat ihmiset ovat sitten niitä, jotka  toimivat jommalla kummalla seuraavista tavoista. Ensimmäisenä vaihtoehtona he havahtuvat kävelemään jonossa eteenpäin vasta siinä vaiheessa, kun edellinen asiakas on jo maksamassa ostoksiaan tai jopa maksanut ne. Sitten nämä valuvat jonossa eteenpäin kuin jäätynyt siirappi ja tutkivat tarkasti jokaisen ostamansa tuotteen vielä ennen kuin asettavat sen kassahihnalle.

Toisena vaihtoehtona nämä haahuilijat kyllä seuraavat kahden metrin hajuraolla edellistä asiakasta kassahihnalle asti ja purkavat tavarat hihnalle. Sen jälkeen he jäävätkin möllöttämään siihen kassahihnan päähän, eivätkä liiku mihinkään, vaikka heidän tavaransa hihnalla etenevät. Tämän mallin haahuilijat etenevät vasta siinä vaiheessa, kun kassa alkaa käsitellä heidän tuotteitaan taikka mikä vielä todennäköisempää, he liikkuvat siitä hihnan päästä vasta maksamaan. Siinä sitä sitten on koko kassahihna tyhjänä, kun nämä ovat pantanneet sitä ja estäneet seisoksimisellaan toisia laittamasta tavaroita hihnalle. Järkevällä toiminnalla siinä voisivat olla parin, kolmen asiakkaan ostokset ja kaikki pääsisivät paljon sujuvammin eteenpäin. Sen sijaan toiset joutuvat odottelemaan ihan suotta, kun nämä haahuilijat kuvittelevat omistavansa koko kassan. Miksi on niin vaikeaa päästää toista purkamaan ostoksiaan ja seurata niitä omiaan, kun ne kulkevat siinä hihnalla? Miksi tällaisten ihmisten on aina pakko tulla kauppaan pahimpaan ruuhka-aikaan? Miksi on niin kovin vaikeaa ajatella, että siellä kaupassa on muitakin kuin minä ja ottaa muutkin huomioon? Parjattakoon tehokkuutta vaikka miten, niin minusta siinä on myös iso annos toisten huomioonottamista.

Tähän asti olen saanut pidettyä suuni, mutta voi olla, että seuraavalla kerralla joko isken kassahihnan panttaajaa korinkulmalla "vahingossa" polvitaipeeseen taikka avaan sanaisen arkkuni ja jaan mielipiteeni toisten huomioimisesta kassajonossa.