Syksy - inhokkini

Minä en vain kerta kaikkiaan voi ymmärtää ihmisiä, jotka hihkuvat onnesta hellepäivien päättyessä ja ilmojen kylmetessä tai iltojen pimetessä. En näe mitään ihanaa siinä, että kesä loppuu ja syksy tulee. Minua ei todellakaan haittaisi, vaikka hellettä jatkuisi yhtä jaksoisesti lokakuun alkuun asti. Tarkemmin ajatellen, se olisi suorastaan paratiisillinen olotila. Syksystä minulla kun ei ole mitään positiivista sanottavaa - tai no, jos oikein puristan, saatan löytää muutaman asian. Ensimmäisiksi tulevat mieleen sadonkorjuu ja sitä myötä tuorreet herkut. Kullankeltaisina hehkuvat viljavainiot ovat myös ilo silmälle ( ja vastapuituina nenälle), sillä niiden väritys oikein korostuu syksyn pehmeän lämpimässä valossa, joka ei ole niin kirkas ja armoton kuin kesän valo - se onkin sitten se kolmas asia, josta pidän. Enempää en edes puristamalla keksi, sillä mustikkapiirakka, vadelmaherkut, omenahyve, tuoreet porkkanat ja muut mieleeni tulevat positiiviset asiat sisältyvät kaikki tuohon ensimmäiseen kohtaan.

Kun oikein puristan, kykenen myöntämään, että alkusyksy on vielä siedettävää aikaa, ihan sen vuoksi, että sitä voi vielä ajatella loppukesänä. Silloin on suhteellisen lämmin, valoisaa melko pitkälle, usein varsin aurinkoisia ja kauniita ilmoja ja itse asiassa silloin toteutuvat kaikki nuo syksystä löytämäni positiiviset asiat. Sen sijaan en kykene löytämään mitään iloa siitä, että saa pukea lisää vaatteita päälle ja alkaa etsiä sadevarusteita ja valaisuvälineitä esiin edessä olevaa loputtoman pitkää ja pimeää sadekautta varten. Se on erityisesti asia, jota syksyssä inhoan pimeys, kylmyys ja hyytävä sade, joka kastelee sinut luita ja ytimiä myöten ja hyytää sieluun asti niin, että tunnet lämpiäväsi vasta seisottuasi vartin kuumassa suihkussa, jos silloinkaan. Kesäinen sade toimii juuri niin kuin sanonta sanoo "sen kesä kuivaa, mitä kasteleekin", syyssateelta tuota on turha odottaa.

Taisin keksiä vielä pari syksyistä asiaa, jotka ovat ihan ok. Syksyn kuulaat ja kirpeät aamut ovat kieltämättä ihania, kunhan ne eivät ole liian kylmiä, eikä sada. Lisäksi kunnollisissa ruskan väreissä hehkuvat puut auringonpaisteella ovat upeita, sadepäivänä nekään eivät näytä juuri miltään.

Erityisinhokkini, jonka korostamisesta en pääse yli, on marraskuu, joka tarjoaa kaikkea sitä, mitä syksyssä inhoan: märkyyttä, mikä tarkoittaa kylmää sadetta ja loskaa, pimeyttä ja kylmyyttä. Voiko mitään inhottavampaa olla kuin märkä loskainen katu jalkojen alla, silloin kun pienet jääpuikot satavat vaakasuunnassa naamallesi täydellisesssä pimeydessä. No joo, ehkä tuo kaikki edellä mainittu silloin kun vaatteet päästävät veden läpi ja kengät vuotavat - sellaisenkin unohtumattoman tilanteen olen kokenut ja se oli vain omiaan lisäämään inhoani marraskuuta kohtaan.

Onneksi marraskuuhun on vielä kaksi ja puoli kuukautta aikaa, nyt yritän keskittyä ottamaan ilon irti näistä ihanista loppukesän päivistä.