Tämä oli taas niitä päiviä, jolloin vaan olisi ollut kaikkein parasta jäädä koko päiväksi vuoteeseen ja kiskoa peittoa ylemmäs. Tosin juuri melkein noin minä teinkin aamusta, sillä luulin, että työpäiväni alkaisi kahdeksalta. Ehdin siis säätää herätyskelloon yhden ylimääräisen torkunkin ja muutenkin se oli jo soittamassa normaalia myöhemmin. Jostain takavasemmalta hiipi sitten ajatus, että jos kuitenkin tarkistaisi vielä työvuoronsa ja sieltä se sitten iski - tajunta siitä, että töissä pitäisi ollakin jo seitsemältä. Pisti sitten pikkuisen kiireeksi...
Kuvioon tietenkin sopii se, että kastuin mukavasti työmatkalla ja kolea syyssää piti huolen siitä, että vilu viipyi vieraanani koko päivän. Muutenkin päivä oli täynään kaikenlaista pientä epäonnistumista, syksyn jumppien ilmoittautuminen ei toiminut, ja ilmoittautumispäivä siirrettiin huomiseksi, jolloin en tietenkään pääse ilmoittautumaan. Kotimatkalla pääsin sitten taas nauttimaan sateesta ja kiroamaan syksyn saapumista.
Illan kokouksesta meinasin myöhästyä ja tietenkin sain sieltä ylimääräisiä töitä, jotka eivät tosiaan kuulu minulle, mutta kai ne on pakko hoitaa. Mitäpä muuta tässä vielä, mieli tekisi sipsipussia, mutta enpä taida uskaltaa lähteä hakemaan - joko tukehdun niihin syödessäni niitä taikka sitten joku ajaa ylitseni matkalla kauppaan.
Karvisen sanoin: I hate mondays.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti