Ei se ompeleminen, vaan se purkaminen

Äitini löysi kaapeistaan vanhan puuvillaisen siivousmekon, joka ei enää sopinut hänelle. Eikä tietenkään, valitettavasti, minullekaan. Hän oli saanut jonkun idean, miten uusiokäyttää mekko, mutta luopunut sitten ajatuksesta, koska kangas ei olisi alustavien mittausten mukaan riittänyt. Kaivoimme kuitenkin jokin aika sitten mekon uudelleen esiin ja teimme tarkemmat mittaukset. Kangas riittäisi, mutta vain sillä tavoin, että mekko ratkotaan yksin kimmin kappaleiksi, sillä kaikki nykyiset saumat tarvittaisiin saumanvaroiksi myös tulevaan työhön.

Mekko oli tietenkin kunnollista menneen ajan työtä eli siinä oli sekä suora ommel että saumaa huolitteleva saumuritikki reunassa, jokaisesta saumasta irotaa siis melkein kolme senttiä lisäkangasta (siis puolitoista senttiä per reuna). Koska kangas piti saada käyttöön kokonaisuudessaan, en voinut käyttää normaalia pikaratkomistapaani "sakset käteen ja leikataan sauma pois", en myöskään uskaltanut ottaa käyttöön ratkojaa, joska pelkäsin, että puhkoisin sillä vahingossa reiän sellaiseen paikkaan, jossa sitä ei kuulu olla. Katkaisin langat yhdestä kohdasta saksilla ja nypin loput saumoista auki nuppineulalla.

Yhden pitkän sauman ratkomiseen sain kulumaan aikaa melkein kaksi tuntia ja tuossa mekossa noita saumoja on neljä!

Kuvassa urakka on puolessa välissä. Toinen puolikas mekosta on kappaleina, toinen hiha ja kaulus irti, mutta vielä riittää ratkottavaa. Kangas on kyllä aivan ihana, joten olen valmis näkemään kaiken tämän vaivan, jos vaikka kävisi niin onnellisesti, että tästä syntyvä tuotos päätyisi meille.