Kesälaiskuus

Olen jostain lukenut, että tekstiä ei saisi aloittaa kielteisesti esimerkiksi ei-sanalla. Minun kuitenkin tekisi kovasti mieli aloittaa tämä teksti sanoilla: "En sitten jaksanut". Tiedän ainakin kaksi asiaa, joita en ole viime aikoina jaksanut tehdä. Jo perinteeksi muodostuneet puolen kuun maissa julkaistut nuukailuvinkit jäivät heinäkuussa julkaisematta - aihe olisi ollut, mutta en jaksanut enkä ehtinyt kirjoittaa siitä. Toivottavasti sitten elokuussa eli parin viikon päästä.

Toinen asia, mitä en jaksanut tehdä oli ruokaostoskuittien laskeminen sekä kesäkuulta että heinäkuulta. Kuitit olivat kyllä tallella, mutta päätin antaa itselleni hellevapauden ja kippasin ne roskiin sillä hyvällä perusteella, että ei siihen ainakaan enempää ole mennyt kuin on palkkaa tullut. Ilmeisesti on niin, ettei tuollaisia asioita saa päästää venymään kovin pitkälle, sillä silloin ne alkavat tuntua kovin kaukaisilta ja merkityksettömiltä ja silloin ne on vain kovin helppo unohtaa ja sivuuttaa.

Myönnän, että on kolmaskin asia, joka on ollut retuperällä. Se on tietenkin liikunta. Kuntoklubi jäsenyyteni on ollut tauolla suurimman osan kesästä ja silloin kun se olisi ollut voimassa, en ole jaksanut enkä ehtinyt käydä siellä. Siihenkin aion keskittyä nyt, kun ollaan taas palattu arkeen.

Arki on tosiaan alkamassa, sillä maanantaina on ensimmäinen työpäiväni ja siitä se sitten alkaa taas kerran urakka pyöriä. Vaikka lomallakin tuli oltua töissä, oli se kuitenkin erilaista työtä, joten varsin hyvin on pää nollautunut. Kummasti sitä on rusketuskin tarttunut, vaikka suurimman osan ajasta asusteina toimivatkin kuulosuojaimet, haalarit ja kirves.


Sen verran on kesä ajoissa, että kun pari vuotta sitten pohdin jokamiehen oikeuksia vatukossa, pääsin sinne samaan vatukkoon jo nyt. Kypsyvät marjat ovat yksi suurimmista syistä siihen, että hiukan karvastelee palata töihin. Paljon mieluummin olisin edelleen siellä pusikossa noukkimassa vadelmia, mustikoita tai mitä ikinä sieltä löytyykään.