Sen verran sentään tajusin, etten ottanut osaa sata tuntia liikuntaa haasteeseen. Ei sillä että liikunta tekisi minulle pahaa, päin vastoin minun pitäisi liikkua huomattavasti enemmän, mutta jos olisin ottanut osaa tuollaiseen haasteeseen, siitä olisi tullut pakkopullaa ja olisin hampaat irvessä yrittänyt suorittaa sitä - ja epäonnistunut surkeasti, kuten tyypillistä.
Jotain positiivista sentään olen onnistunut tekemään. Viimeksi eilen raahauduin kotiin 13 tuntisen työpäivän jälkeen ja entinen normaalikäytäntö olisi ollut se, että grillin kautta kotiin. Nyt sentään ymmärsin välttää grilliä ja tyydyin kotitekoiseen toastiin. Ymmärrän kyllä sen, että kinkku-juusto-toastkaan ole terveellisin vaihtoehto, mutta on se siltikin parempi kuin hampurilaisateria kaikilla herkuilla.
Edes rakas puolisoni T-rex aka Herra Kirjoitus ei valittanut, vaan tyytyi tähän vaihtoehtoon. Mikä saattoi johtua siitä, että hänelle oli kerrankin tarjolla kunnon kinkkuvoileipä. Paikallisessa kaupassa myytiin kinkunkantoja tarjouksessa, mistä johtuu leivän päällisen erikoinen muoto ja reunus.
Jospa sitä taas kerran yrittäisi parantaa tapojaan ja jättää vierailut grillillä ja irtokarkkilaarilla vähemmäksi. Tällä kertaa tietenkin niin, että myös tekisi niin eikä vain yrittäisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti