Lentsu - kerpele sentään

Olen sitten taas onnistunut nappaamaan mukaani jostain syksyn ensimmäiset flunssapöpöt eli nenä on kirkuvan punainen niistämisestä, pää turta ja täynnä räkää. Kurkun kävi joku vetelemässä raastinraudalla punaiseksi veriseksi mössöksi, joten mitä tästä vielä puuttuu, kun lisää että silmät seisovat päässä ja kuume mittarihypähti jonnekin ihan asteikon yläpäähän. Olo on siis ihanan feesi ja kaikin tavoin tyytyväinen, onnellinen ja iloinen - not.

Tunnen itseni kampelaksi, kuolleeksi kampelaksi, paitsi että kuolleen kampelan jokaista lihasta ei voi särkeä - tai mistä minä sen tiedän, en minä ole koskaan ollut kuollut kampela.

Koska olen tunnollinen työntekijä, olen tietenkin ollut töissä nämä päivät, jolloin minun kuuluisi olla sairastamassa. Ei siis liene ihme, että kotiin päästyäni olen tuntenut itseni jokseenkin tyhjäksi ilmapalloksi.

Sen sijaan, että marisisin täällä enempää, lähden kiskomaan peittoa korville, jotta selviän vielä parista työpäivästä. Onneksi on sentään vapaa viikonloppu.

Ketuttaa vietävästi, sillä normaalisti olen sentään saanut syyskauden ensimmäisen flunssan vasta joskus lokakuun tietämillä ja nyt tämä on toista kuukautta etuajassa. Kertoivat vielä työkaverit, että nämä ovat olleet tosi sitkeää sorttia nämä taudit, joten voipi olla etten pääse tästä eroon ennen lokakuuta - tai mahdollisesti kevättä. Kerpele sentään, että harmittaa.