Hopotus: Bepancare emulsiovoide loppuraportti

Nyt on sitten tultu tämän tuotteen testauksessa siihen vaiheeseen, jossa jyvät erotellaan akanoista (kas, miten sopivan syksyinen vertaus). Kuukauden päivät olen sivellyt Bepancaren emulsiovoidetta nahkani ongelmakohtiin ja yrittänyt seurata, miten se ihme oikein tapahtuu. Voiteesta olen aiemmin kertonut täällä ja täällä.

Kuten totesin jo aiemmin lähdin tähän ihmiskokeeseen vähän kuin soitellen sotaan, odotukset eivät olleet kovin korkealla, yksinkertaisesti siksi, etten tiennyt, mitä odottaa, koska kyseessä oli kuitenkin ensimmäinen kosketukseni tälläiseen tuotteeseen.

Jos olisin mennyt aivan ohjeen mukaan, olisi arpikohtia tai niitä alueita, minne kiinteytystä tarvittiin, pitänyt voidella kahdesti päivässä. Joudun kuitenkin tunnustamaan olevani liian laiska ja liian meneväinen siihen, että aikaa olisi riittänyt kahteen rasvaukseen, niinpä tyydyin suosiolla yhteen rasvauskertaan päivässä.

Voiteen ominaisuuksia olen jo sen verran tarkasti puinut noissa aikaisemmissa kirjoituksissani, etten ala niitä enää tässä toistamaan. Sen sijaan mennään siihen kiinnostavaan puoleen eli mitä jäi käteen tai siis tässä tapauksessa paremminkin niin, että eihän käteen jäänyt mitään - testikohteena kun olivat erityisesti painonvaihteluista kärsineet olkavarteni, joissa oli mukavat arvet muistoina elämän kiertokulusta. Toinen testi kohde oli decolté ja kaula.

Kaulan ja decolté-alueen iho tuntuu kuukauden jälkeen paremmin voivalta, ehkä hitusen kiinteämmältäkin - kaksoisleuka ei tietenkään ole kadonnut mihinkään, mutta se ei varmasti ole voiteen vika. Kaulan alueen hoitoon antaisin tuotteelle arvosanaksi 9, ehkä noita kiinteyttäviä ominaisuuksia pitäisi olla vielä enemmän, mutta kuten todettu tämähän ei ole tuotteen pääasiallinen käyttötarkoitus.

Entäs ne kädet ja arvet sitten. Arvet eivät ole kadonneet tyhjiin, ne ovat edelleen olemassa käsivarsissa, mutta iho on selkeästi pehmeämpi ja arvet "myötäävät" paremmin, eivät siis kiristä niin kuin tekivät aikaisemmin. Arvet myös ovat kaventuneet selvästi verrattuna aikaisempiin aikoihin, jolloin ne möllöttivät sellaisina puoli senttisinä palkoina käsissä, nyt ne ovat vain pari-kolme milliset viivat. Antaisin tuotteeksi tällä rintamalla 9½. Suosittelisinko: kyllä!

Erityisesti pidin tuotteessa sen miedosta tuoksusta, mielyttävästä koostumuksesta ja nopeasta imeytymisestä ja tietenkin noista positiivisista tuloksista.

Lisää tuotetietoa täältä.

Tämä ei ole sääntöjen kiertoa

Tämä ei ole sääntöjen kiertoa, vaikka siltä saattaakin vaikuttaa. Tein tämän tilauksen Dermoshoppiin jo ennen kuin päätin tarttua "poista tavara päivässä"- haasteeseen. Syynä tilaukseen olivat yksinkertaisesti Herra Kirjoituksen tihentyneet vihjailut siitä, että dödö alkaa olla lopussa- lopulta oltiin siinä tilanteessa, että asialle piti tosiaan tehdä jotain. Kaikkein helpointa olisi tietenkin ollut ostaa kaupasta dödö-purkki, mutta kun rakas puolisoni sattuu pitämään näistä Dermosilin tuotteista, päätin tilata taas kerran kunnon satsin, joka riittäisi hetkeksi aikaa. Näin olen useinkin tehnyt, joten ei siinä mitään ihmeellistä.

Ainoa normaalista poikkeava asia tietenkin on se, että nyt noista ennen haasteen alkua saapuneista purkeista saa pari ylimääräistä poistoa purkkien tyhjentyessä, mikä ehkä helpottaa selviytymistäni poistohaasteesta, koska noiden tilalle ei kuitenkaan heti tarvitse ostaa uusia. Seli-seli-seli. Mitäpä sitä selvää asiaa moneen kertaan kääntämään ja vääntämään: paketti tilattiin ja ne saapuivat ennen syyskuun alkua, joten ne ovat huushollissa haasteen alkaessa ja lasketaan tyhjentyessään poistoiksi.

Kovin paljon muuta paketissa ei meille sitten ollutkaan, ystävän tilaukset jätin kuvista pois. Erilaisia dödöjä  10 kpl, lisäksi täyttöpussi keittiösaippuaa, joka tuli tilatuksi bonuspisteillä, punainen appelsiini-suihkugeeli oli Sokoshotellien kampanja etu eli ilmainen sekin. Kuvasta puuttuvat kaksi keittiösaippuaa, jotka jätin maalle (niistä toinen bonuspisteillä tilattu, toinen ihan rahalla maksettu) annettavaksi eteenpäin kiitoksena saamistamme herkuista. Ja siinäpä tämä tilauksemme sitten onkin.

Dödöissä on nyt sitten parikin huomionarvoista asiaa ensimmäiseksi se, että nämä on yritetty valita niin, että osa kävisi hätätilassa minullekin - kaikki eivät ole "miestuoksuisia", vaan osa noista on sellaisia unisex-juttuja, tuoksuina mm. lime ja fresh!. Lisäksi uutena on mineraalikivideodorantti, jota olen kovasti kuullut kehuttavan. Se kustansi liki kolme kertaa tavallisen dödön hinnan, mutta jospa se sitten olisi kolme kertaa niin riittoisakin. Jos kuulemani tarinat pitävät paikkansa, niin sen pitäisi olla enemmänkin kuin kolme kertaa niin kestävä.

Kyseessä on siis luonnontuote, jota kastellaan pikkuisen hanan alla ja sitten hinkataan kainaloihin. Tämän pitäisi vähentää kemikaalikuormaa iholla ja pitää silti hienhaju poissa. Miinuksena sitten se, että kyseinen kivi hajoaa helposti, joten sitä ei sovi pudottaa. Palaan käyttökokemuksiin sitten, kun tuotetta on kunnolla testattu.

Poistoja pehmeästi

Kuten on jo ainakin minulle itselleni varsin selväksi tullut, tartun innokkaasti kaiken maailman haasteisiin ja kun ne sitten jossain kohtaa osoittautuvat tylsiksi tai vähemmän mukaviksi, pistänkin ne sujuvasti unholaan ja huomaan ne joskus ehkä kuukauden parin kuluttua, että ai niin, piti tehdä sitä tätä ja tota - ja tekemättä jäi.

Saattaapi siis hyvin olla, että tämän haasteen kanssa käy samalla tavoin, mutta koska periaatteideni mukaan aloitan innokkaasti kaikkea, niin kokeillaan nyt tätäkin. Muodikkaasti minimalismista ja trendikkäästi tavaroita vähentävää haastetta, mutta ehkä noin vuosi pari sen jälkeen, kun muut ovat jo siihen tarttuneet.

Tarkoitukseni on siis tällä kertaa tarttua siihen "vähennä tavara päivässä" haasteeseen. Tosin muokkaan säännöt itselleni sopivammiksi. Ensimmäinen asia on tietenkin se, että joka päivä ei tarvitse poistaa mitään, riittää, että yhden vuoden mittaisen ajan jakson aikana poistuu nuo mainitut 365 tavaraa. Joinakin päivinä poistoja voi olla kymmenen ja toisina siis ei yhtään, mutta kokonaismäärä ratkaisee. Pysyäkseni selvillä siitä, mitä meiltä poistuu, teen listaa ja siihen tarvitsen sitten tuota jo mainittua kalenteria.

Koska kyse on ainakin alkuun pehmennetystä poistamisesta, sallin itselleni loivennuksen: kolme poistunutta sukkaparia on kolme tavaraa. Ankarimmillaan kun säännöt menevät niin, että kasa samoja tavaroita vastaa yhtä poistoa. Jos näyttää siltä, että saan aikaan hirveästi yli 365 tavaraa poistoon, mitä en suurin surminkaan usko, niin sitten voin niputtaa noita poistuvia isommiksi kokonaisuuksiksi.

No, lupaan kuitenkin etten myöskään laske 20 hiuspinnin settiä 20 kappaleeksi poistettuja tavaroita. En kyllä myöskään laske sitä enempää kuin yhdeksi saapuneeksi esineeksi (rakas paha ebay, näitä on siis tulossa...). Näiden ostosten kohdalla kun säännöt menevät niin, että yksi uusi sisään tullut tavara edellyttää yhtä poistoa, jotta tasapaino pysyy nollassa. Kaksi poistoa yhtä saapunutta kohden vähentää sitten loogisesti yhden tavaran.

Koska tunnen itseni riittävän hyvin, muokkaan säännöt myös niin, että kosmetiikka, jonka tilalle ei osteta uutta vastaavaa purkkia on poisto. Ihan selviä roskia ei tietenkään lasketa poistoiksi, elleivät ne kierrä jollekin toiselle esim. askartelukäyttöön, silloin vaikkapa karkkipaperit, leipäpussin sulkijat yms. ovat poistoja. Tosin nekin laatikko/pussi/sorttikaupalla eli 20 karkkipaperia ei ole 20 poistoa. Lyhyesti voisi todeta, että poistoksi lasketaan kaikki sellainen joka myydään, lahjoitetaan tai viedään käyttökelvottomana roskiin huushollistamme - toki sillä lisämaininnalla, mikä tuolla jo oli, että roska on poisto vain silloin jos se päätyy jollekin muulle käyttöön tai meidän varastoistamme roskikseen. Ruoka ja siihen liittyvät pakkaukset eivät ole poistoja, elleivät ne sitten satu olemaan kierrätyskäyttöön pestyjä jäätelö-, voi- tms. rasioita.

Näillä siis mennään ja jotta minulla ei olisi liikaa harkinta-aikaa, pamautan tämän haasteen käyntiin 1.9. eli parin päivän päästä. Nyt ei sitten ole myöskään aikaa koota poistettavia varastoon, eikä sen puoleen tehdä saapuville muuta kuin olla ostamatta lisää. Poista tavara päivässä - haaste alkaa siis 1.9.2014 ja loppuu 31.8.2015.

Kaali-jauhelihapyttis

Tämä resepti on alunperin julkaistu jossain K-kaupan ruokalehdessä ja se on osoittautunut äärimmäisen helpoksi, hyväksi ja toimivaksi satokauden avausherkuksi, joten pistetään resepti talteen. Varsinkin, kun jopa Herra Kirjoitus, joka ei pidä kaaliruoista, pitää tästä.

Kaali-jauhelihapyttipannu

1 rs (400 g) jauhelihaa

n. 400 g kaalia

1 (300 g) kesäkurpitsa

1-2 (150 g) porkkanaa

1 (100 g) sipuli

2 rkl sinappia (suosittelen käyttämään Dijonia, jos sitä sattuu olemaan, mutta tavallinenkin käy)

2 tl oreganoa

1 tl timjamia

1 tl suolaa

3/4 tl mustapippuria

(1-2 dl vettä)

4  kananmunaa

2 tl öljyä

Ota jauheliha huoneenlämpöön. Leikkaa kaali hyvin ohuiksi suikaleiksi. Kuutioi kesäkurpitsa. Suikaloi tai raasta kuoritut porkkanat. Hienonna kuorittu sipuli.

 

Ruskista jauheliha omassa rasvassaan. Lisää pannulle kaali, porkkanat ja sipuli. Paista muutama minuutti ja lisää kesäkurpitsat. 

 

Mausta sinapilla, oreganolla, timjamilla, suolalla ja pippurilla. Paista, kunnes kasvikset ovat kypsiä. (Lisää tarvittaessa vettä.) 

 

Paista kananmunat häränsilmiksi ja nosta ne pyttipannun päälle. Tarjoa lisäksi aiolia ja lohkottuja valkosipulikurkkuja. 

 

Tämä toimii erittäin hyvin myös ilman sipulia!

 

Jos pitää tulisemmista mauista, niin pannulle voi heittää myös pari ruokalusikallista punaista currytahnaa tai chilikastiketta, jotka antavat ko. paistokselle mukavasti potkua. Myös kasviksia voi vaihdella sen mukaan, mitä jääkaapista löytyy, esimerkiksi porkkanan voi korvata lohkotulla tomaatilla ja paprikalla tai jos haluaa kasvispitoisemman, niin tuohon voi laittaa noiden mainittujen lisäksi vielä pari tomaattia ja pienen paprikan - kunhan muistaa lisätä mausteita vastaavassa suhteessa, tomaatti vaatii paljon "tehostusta". 

Lentsu - kerpele sentään

Olen sitten taas onnistunut nappaamaan mukaani jostain syksyn ensimmäiset flunssapöpöt eli nenä on kirkuvan punainen niistämisestä, pää turta ja täynnä räkää. Kurkun kävi joku vetelemässä raastinraudalla punaiseksi veriseksi mössöksi, joten mitä tästä vielä puuttuu, kun lisää että silmät seisovat päässä ja kuume mittarihypähti jonnekin ihan asteikon yläpäähän. Olo on siis ihanan feesi ja kaikin tavoin tyytyväinen, onnellinen ja iloinen - not.

Tunnen itseni kampelaksi, kuolleeksi kampelaksi, paitsi että kuolleen kampelan jokaista lihasta ei voi särkeä - tai mistä minä sen tiedän, en minä ole koskaan ollut kuollut kampela.

Koska olen tunnollinen työntekijä, olen tietenkin ollut töissä nämä päivät, jolloin minun kuuluisi olla sairastamassa. Ei siis liene ihme, että kotiin päästyäni olen tuntenut itseni jokseenkin tyhjäksi ilmapalloksi.

Sen sijaan, että marisisin täällä enempää, lähden kiskomaan peittoa korville, jotta selviän vielä parista työpäivästä. Onneksi on sentään vapaa viikonloppu.

Ketuttaa vietävästi, sillä normaalisti olen sentään saanut syyskauden ensimmäisen flunssan vasta joskus lokakuun tietämillä ja nyt tämä on toista kuukautta etuajassa. Kertoivat vielä työkaverit, että nämä ovat olleet tosi sitkeää sorttia nämä taudit, joten voipi olla etten pääse tästä eroon ennen lokakuuta - tai mahdollisesti kevättä. Kerpele sentään, että harmittaa.

Listojen maailma

Minulla on taipumusta listojen laatimiseen, jotenkin vain pidän siitä. Niinpä minulla on työlista itselleni melkein jokaisena päivänä, toisina päivinä työlista on myös Herra Kirjoitukselle. Lista on niin äärimmäisen helppo tapa varmistaa, että kaikki tarvittava tulee tehdyksi. Se on myös hyvä syy laiskana päivänä pakottaa itsensä liikkeelle ja ahkerana päivänä lista näyttää, miten paljon oikein on tullut ahkeroiduksi.

Koska tulevaisuuden suunnitelmissa tarvitsen vielä lisää listoja normaalin lisäksi, kaivelin kaapistani esiin vanhan kalenterin, jota aion käyttää tiettyjen listojen arkistona. Kyllä, tunnustan, minulla on kovin vaihteleva tapa täyttää kalenteria - joinakin vuosina kirjaan tarkasti ylös kaiken mahdollisen, toisina vuosina kalenterissa on merkintöjä tuskin yhtään. Nämä lähes tyhjät kalenterit olen säästänyt "vastaisen varalle".

Nyt sitten nappasin toisen näistä jemmakalentereista uuteen käyttöön.

Tuohon punakantiseen aarteeseen raapustelin jo nyt listan joululahjoista, joita on hankittuna. Samojen kansien sisään olisi tarkoitus mahduttaa seurantaa poistoista (siis muusta kuin kosmetiikasta) ja vähän muistakin jutuista.

Pienempiin vanhoihin kalentereihin kirjoittelen yleensä nuo työlistat, jotka laitan roskiin sen jälkeen, kun hommat on hoidettu. 

Rakkaat blogit

Kuten useimmilla muillakin, jotka kirjoittavat blogia, minullakin on lista lempibloggaajista, joiden blogeja seuraan. Useimmista muista poiketen, minun suosikkiblogini eivät ole näkyvissä tuossa sivupalkissa ja näin ihan siitä syystä, etten jaksa muutella niitä sitä mukaa, kun mielenkiinto blogiin loppuu tai blogi lakkaa päivittymästä. Valitettavan usein nykyään käy juuri noin, että löydän mielenkiintoisen blogin ja pari kuukautta sen jälkeen kirjoittaja jättääkin tauolle taikka lopettaa blogin vallan ja pahimmassa tapauksessa poistaa sen kokonaan.

Olen varsin valikoiva ja vaativa blogilukija, sillä arvostan blogissa kahta asiaa: kunnon sisältöä ja kohtuullista päivittymisnopeutta. Kunnon sisällöksi ei mielestäni riitä kymmenen valokuvaajaa bloggaajasta keikistelemässä eri asennoiksi ja teksti: "mun uudet bixut". Se saattaa riittää jollekin, mutta ei minulle. Arvostan tekstiä ja vieläpä kunnolla kirjoitettua tekstiä. En vaadi, että kaikki pisteet, pilkut ja yhdyssanat pitäisi olla oikein, mutta kyllä siellä jotain muutakin pitäisi olla, kuin yhteen pötköön ilman pisteitä, pilkkuja ja isoja kirjaimia kirjoitettua tajunnanvirtaista tekstiä. Vaikka aihe olisi miten mielenkiintoinen, lopetan lukemisen heti, sillä saan tuollaisista lötköpötkötajunnanvirtavuodatuksista migreenin.

Useimmat suosikkiblogini olen löytänyt niin, että olen hakenut tietoa jostain aiheesta ja google on johdattanut minut ko. blogiin. Luettuani kyseisen kirjoituksen ja todettuani blogin kiinnostavaksi olen aloittanut lukemisen alusta ja päätynyt sitä kautta nykypäivään. Jos muu sisältö on ollut yhtä laadukasta kuin ihastuksen herättänyt postaus, on blogi päätynyt seurattavien listalle myös jatkossa. Jos taas kyse on "yhden yön ihmeestä", saa blogi jäädä puolestani siihen.

On minulla kuitenkin blogeja, joita olen lukenut vuosia ja jotka onnekseni päivittyvät edelleen. Näistä niin kutsutuista ikisuosikeista voisin mainita kolme: Nelliinan vaatehuone, Tyyliä metsästämässä ja Hupsistarallaa. Kaksi ensimmäistä ovat muoti/tyyliblogeja ja jälkimmäinen käsitöihin keskittyvä, mutta monta muutakin juttua sisältävä näpertelyblogi. Tosin jälkikasvun myötä se sisältää entistä vähemmän näpertelyä ja enemmän reissuja ja lapsiasiaa, mutta onneksi niitä näpertelyhelmiä löytyy vielä joukosta silloin tällöin ja vanhoja huikeita ideoita on edelleen toteuttamatta useampia.

Erilaisia kiinnostavia juttuja pitävät sisällään ne blogit, jotka olen ristinyt "monitoimiblogeiksi" eli niissä on juttua vähän sieltä, täältä ja tuolta. Näitä suosikkejani ovat esimerkiksi Voimalantie, Fannyn talossa,  Kutrin blogi, Ahdin tila ja Hääräämö sekä Päärynäeläin, jonne päädyin Tavarahamsterin elämäntapa remontin kautta.

Käsityöblogeja seuraan vaihtelevasti, osa kirjanmerkeissäni olevista on sellaisia, jotka eivät ole päivittyneet enää vuosiin, mutta pitävät sisäällään ohjeita, joita haluan kokeilla tai ottaa vinkkiä. Hyvinä esimerkkeinä näistä toimivat Uhoava Gnu ja Kukikkaat kuosit. On kirjanmerkeissäni myös niitä käsityöblogeja, jotka päivittyvät edelleen kuten Hennan käsityät, Niinan sivut ja Iso Gnu sekä Hurlum.

Velka ja nuukailu ovat minusta äärimmäisen kiinnostavia aiheita ja niihin liittyviä blogeja seuraan useampia. Seuraava lista ei ole minkään kriteerin mukaan järjestetty, vaan siinä on seuraamiani aiheeseen liittyivä blogeja satunnaisessa järjestyksessä (olisiko tuo nyt sitten sitä parjattua tajunnanvirtaa...) Velaton, Nuuka-Niina, Lumipalloefekti, Tuitturan kukkaro, Mihin se raha menee?, Kitupiikitär ja Täydellinen emäntä nyt tulivat ensimmäisinä mieleen.

Minimalismiin keskittyviä blogejakin voisin nostaa esille pari: Minimalismin ilo ja Sopivasti. Ihan samaan kategoriaan, mutta lähelle kuitenkin menee Jennin arkijärki, joka on tällä hetkellä seuraamistani blogeista ykkössuosikkini, miten niin paljon viisautta ja vinkkejä voikin olla koottuna yhteen blogiin. 

Kierrätysja tuunaus ovat tietenkin lähellä sydäntäni, mutta lukulistaltani ei varsinaisesti löydy yhtään sellaista blogia, joka keskittyisi niihin. Näiden suhteen käytän yleensä blogi listaa ja google hakua ja katson, mitä tipahtaa saaliiksi.

En ole kovin innostunut sisustusblogeista, sillä useimmiten ne ovat joko pelkkää vitivalkoista maustettuna ripauksella harmaata taikka sitten tivolin ja sirkuksen kirjavia kuosi-iloitteluita, jotka särkevät silmiä. Näistä vaihtoehdoista Nelliinan vanhaan rintamamiestaloon keskittyvä blogi Nelliinan puutalo on lähempänä jälkimmäistä kuin ensimmäistä, mutta silti viehättää silmääni kovasti.

Vielä on aivan pakko mainita yksi blogi, joka varsin usein saa aikaan joko hymyn tai naamapalmun. Nimittäin tämä legendaarinen Paskat kirppislöydöt. Se vaan on koettava itse

Edelleen pidän periaatteenani sitä, että mitä enemmän mainosyhteistyötä blogi sisältää, sitä varmemmin poistan sen lukulistaltani. Yksi tai kaksi juttua kuukaudessa liki päivittäin päivittyvässä blogissa on ok, mutta jos joka toinen postaus mainostaa jotain niin kiitos, mutta ei kiitos.

Uskomaton fiilis

Nyt on olo kyllä jotenkin autuaan onnellinen, sillä vihdoin parin viikon sotkun jälkeen alkavat sekä olohuone että eteinen olla kunnossa. Eteisen lipaston päällä oli vielä alkuviikosta tusinan verran kasoja: työkaverille lehtiä, anopille pari CD-levyä, pattereita kierrätykseen, kirjoja kirjastoon palautettaviksi ja toinen kasa kirjaston kierrätyshyllyyn sekä avaimet odottamassa avaimen perää - noin muutaman mainitakseni. Samoin olohuoneessa oli kaksi kassia menossa Konttiin, kaksi kassia lahjoja, kaksi kassia askartelutarvikkeita lahjoitettaviksi, kassi tuliaisia - noin esimerkin omaisesti.

Nyt noista tavaroista on suurin osa päätynyt sinne minne ne kuuluvatkin ja minulla on kohtuullisen keventynyt olo. Vaikka totuuden nimessä on pakko myöntää, että uskon tuon tyhjyyden olevan vain väliaikaista. Mitenkähän kauan kestää, ennen kuin olohuoneen nurkassa on taas jemma koottuna eteenpäin toimittamista varten?

Vakavasti olen harkinnut sitä, että pitäisikö osallistua sittenkin ensin vuonna siihen poista tavara päivässä haasteeseen. Näistä kaapeista varmaan löytyisi helpostikin 365 ylimääräistä tavaraa, eri asia sitten vain, maltanko luopua tai keksinkö 365 tekosyytä siihen, miksi vielä säästäisin kyseiset tavarat. Toki tuo luopuminen saattaa olla aavistuksen verran helpompaa nyt, kun olen onnistunut tunkemaan nenäni pärstäpankin vaihto- ja lahjoitusryhmiin sekä kierrättäjien materiaalitorille. Tällöin voin ainakin elää illuusiossa, että tavarat päätyvät roskiksen sijaan uusiokäyttöön. Minulle käyttökelpoisen materiaalin heittäminen roskikseen on jotenkin sellainen "kauhunpaikka", vaikka en kaikesta itse ehdi tehdä mitään. Joudun siis tunnustautumaan kierrätysfriikiksi, mutta onnekseni en ole yksin.

Koska rakastan listoja, olen siis päättänyt koota vanhan kalenterin kulmaan listan tavaroista, jotka olen ajatellut siirtää poistoon. Ruksia perään, kun on laadittu ilmoitus jonnekin ja sitten seuraavaksi viivausta yli, kun tavarat ovat päätyneet uuteen kotiin. Jos kerrankin toimisi niin, että aloittaisikin jonain muuna ajan kohtana kuin uutena vuotena, olisiko silloin paremmat onnistumismahdollisuudet jonkun tällaisen pitkäjänteisemmän projektin suhteen. Mikäli innostun ja onnistun, niin yritän tarjoilla kuukausiraporttia siitä, miten homma etenee.

Kinuskiherkku

Olemme varmaan viimeaikoina kaikki saaneet lukea lehdistä pakotetuotteista ja Putin-juustosta siis niistä tuotteista, jotka alunperin olivat tarkoitetut Venäjän markkinoille, mutta jotka pakotetoimien vuoksi myytiinkin Suomessa. Eräässä lehtijutussa mainittiin myös tuotteet, joita ei normaalisti Suomessa myydä lainkaan ja siinä käytettiin yhtenä esimerkkinä kinuskituorejuustoa.

Rakas puolisoni kysyi minulta tietenkin ensimmäiseksi, että onko tosiaan niin, ettei sitä saa Suomesta. Väitin, ettei minun tietääkseni ja että olin nähnyt tuorejuustohyllyssä vaihtelevan määrän makeita makuja kuten sitruunaa, appelsiinia, vaniljaa, mangoa, karpaloa ja jopa suklaata, mutta en kinuskia. Näistä mango muutoin on aivan loistava, sillä se sopii paitsi leivontaan myös levitteeksi vaalealle leivälle silloin, kun tarjolla on tulisempaa ruokaa - vaalean leivän ja mangotuorejuuston yhteisvaikutus on mukavasti tulisuutta lievittävä.

Kävimme viikolla eräässä saksalaiskaupassa ja mitäs siellä hyllyssä olikaan myynnissä: kinuskituorejuustoa tietenkin.

En valitettavasti osaa sanoa, kuuluuko tuo kaupan vakiovalikoimiin, mutta toivottavasti näin on, sillä keksin ko. tuotteelle ainakin tusinan verran erilaisia käyttökohteita. Jos joku haluaa muutaman esimerkin, niin voisin mainita esimerkiksi juustokakun (sekä kinuskisen että sen kesän aikana Valion mainoksissa pyörineen aura-päärynä-kinuskijuustokakun parannetun sovelluksen), puolukka ja karpalorahkan, unohtamatta leivälle levitystä ihan sellaisenaan.

Pakkauksesta päätellen kyseessä on eestiläinen tuote, joten tuskin kyse on näistä pakotteiden alaisista tuotteista ellei sitten Lidl ole hankkinut niitä Virosta tänne myyntiin. Hinnaltaan tuote oli edullisempaa kuin kotimaiset kanssasisarensa ja koostumukseltaan pehmeämpää. Eniten se muistutti Philadelphian sulkaatuorejuustoa, mutta oli väriltään enemmän kinuskimainen.

Soitellen sotaan eiku maailmalle

Pääsin askartelemaan korttia "lainalapsellemme", joka on lähdössä vaihtariksi. Mietin pitkään, millaisen kortin teksin, jotta siinä olisi riittävästi huumoria, mutta joka kuitenkin kertoisi, että välitämme hänestä ja tulemme kaipaamaan häntä. Mikä jeremiaadi - ottaen huomioon, että neiti on poissa maasta n. 5kk ja menemme vielä siinä välissä häntä katsomaan.

Kortin materiaaliksi valikoitui, yllätys yllätys, kierrätysmateriaali. Vanha Koirien kalevala aiheinen kalenteri on toiminut ennenkin askartelumateriaalina, mutta nyt siitä löytyi mielestäni juuri sopivat kuvat aiheeseen liittyen. Pääkuvan aiheena on tietenkin Kullervon sotaanlähtö. Nimet sutattu, todellisessa kortissa ei ole mustia sotkuja.

Takakansi sisälsi sitten moraalisia varoitteita ja lahjuksia.

Kalenteriin jäi vielä materiaalia seuraaviinkin projekteihin.

Tehokkuuden ihannointi saa kihisemään kassajonossa

Myönnetään, että otsikko on kohtuullisen provokatiivinen, mutta tämä on sellainen aihe, jota olen hautonut jo pidemmän aikaa. Tähän asti olen kyennyt istumaan sormieni päällä ja jättänyt kirjoittamatta, mutta nyt en enää kykene ja on pakko päästää paineita kattilasta ennen kuin se räjähtää.

Puolisoni väittää, että minä ihannoin tehokkuutta kaikessa mahdollisessa. Olin taannoin esimerkiksi ajatuksissa tarjota apuani erään kaupunginosa tapahtuman järjestämisessä ja järkeistämisessä, koska järjestelyt mielestäni ontuivat pahasti ja muutamalla pikkujutulla hommasta olisi saanut toimivamman. Kyseessä oli kaupunginosa kävely, jossa oli tarkoitus muistella ko. paikan menneisyyttä, vanhoja asukkaita ja taloja samalla kun käveltiin niiden ohi, muistelijoina vanhat paikalliset asukkaat, jotka osallistuivat retkelle. Valitettavasti vain hommaa ei saatu toimimaan kunnolla, porukka venyi pitkääkin pidemmäksi jonoksi ja kaikki puhuivat päällekkäin. Minä en ainakaan saanut koko retkestä irti juuri mitään ja sen vuoksi olisinkin toteuttanut homman toisin ( ja tietenkin omasta mielestäni järkevämmin): lyhyempi kävelylenkki, enemmän pysähdyksiä, jaetut muisteluvuorot ja vahti siitä, että porukka pysyisi kasassa, niin, että kiinnostuneilla olisi ollut mahdollisuus kuullakin jotain. Rakkaan puolisoni mielestä tämä järkeistäminen ja tehotuotanto olisivat pilanneet koko retken...

Myönnän, että pyrin soveltamaan tuota edelläkuvatun kaltaista tehokkuutta myös kaupassa ja erityisesti kassajonossa. Miksi tehdä helposta asiasta vaikeaa: kapula väliin, ostokset järkevässä järjestyksessä hihnalle ja kapula loppuun. Sitten vain ostosten perässä kassalle ja maksu (jos jonossa on paljon ihmisiä, ei makseta satasen ostoksia viiden sentin kolikoilla), jonka jälkeen tavaroiden pakkaaminen ja pois. Nopeaa, helppoa ja tehokasta ja mahdollistaa mielyttävän asioimisen myös kanssaihmisille.

Se, mikä saa minut kihisemään kassajonossa ja kassalla, ovat haahuilevat ihmiset. Ne samat, jotka pitävät parin metrin tai vielä pidemmän välin edellä olevaan asiakkaaseen ikään kuin kassajonossa ei ketään muita olisikaan. En tarkoita, että pitäisi olla edellisen asiakkaan iholla, mutta onko pakko pitää tuollaisia välejä varsinkin silloin kun kassajono ulottuu jo muutenkin marketin peräseinään - enkä sitten tässä tarkoita niitä välejä, jotka jätetään sitä varten, että kanssaihmiset pääsevät kulkemaan jonosta läpi, ne ovat fiksuja ja toiset huomioivaa toimintaa.

Nämä samat ihmiset ovat sitten niitä, jotka  toimivat jommalla kummalla seuraavista tavoista. Ensimmäisenä vaihtoehtona he havahtuvat kävelemään jonossa eteenpäin vasta siinä vaiheessa, kun edellinen asiakas on jo maksamassa ostoksiaan tai jopa maksanut ne. Sitten nämä valuvat jonossa eteenpäin kuin jäätynyt siirappi ja tutkivat tarkasti jokaisen ostamansa tuotteen vielä ennen kuin asettavat sen kassahihnalle.

Toisena vaihtoehtona nämä haahuilijat kyllä seuraavat kahden metrin hajuraolla edellistä asiakasta kassahihnalle asti ja purkavat tavarat hihnalle. Sen jälkeen he jäävätkin möllöttämään siihen kassahihnan päähän, eivätkä liiku mihinkään, vaikka heidän tavaransa hihnalla etenevät. Tämän mallin haahuilijat etenevät vasta siinä vaiheessa, kun kassa alkaa käsitellä heidän tuotteitaan taikka mikä vielä todennäköisempää, he liikkuvat siitä hihnan päästä vasta maksamaan. Siinä sitä sitten on koko kassahihna tyhjänä, kun nämä ovat pantanneet sitä ja estäneet seisoksimisellaan toisia laittamasta tavaroita hihnalle. Järkevällä toiminnalla siinä voisivat olla parin, kolmen asiakkaan ostokset ja kaikki pääsisivät paljon sujuvammin eteenpäin. Sen sijaan toiset joutuvat odottelemaan ihan suotta, kun nämä haahuilijat kuvittelevat omistavansa koko kassan. Miksi on niin vaikeaa päästää toista purkamaan ostoksiaan ja seurata niitä omiaan, kun ne kulkevat siinä hihnalla? Miksi tällaisten ihmisten on aina pakko tulla kauppaan pahimpaan ruuhka-aikaan? Miksi on niin kovin vaikeaa ajatella, että siellä kaupassa on muitakin kuin minä ja ottaa muutkin huomioon? Parjattakoon tehokkuutta vaikka miten, niin minusta siinä on myös iso annos toisten huomioonottamista.

Tähän asti olen saanut pidettyä suuni, mutta voi olla, että seuraavalla kerralla joko isken kassahihnan panttaajaa korinkulmalla "vahingossa" polvitaipeeseen taikka avaan sanaisen arkkuni ja jaan mielipiteeni toisten huomioimisesta kassajonossa.

Ei se ompeleminen, vaan se purkaminen

Äitini löysi kaapeistaan vanhan puuvillaisen siivousmekon, joka ei enää sopinut hänelle. Eikä tietenkään, valitettavasti, minullekaan. Hän oli saanut jonkun idean, miten uusiokäyttää mekko, mutta luopunut sitten ajatuksesta, koska kangas ei olisi alustavien mittausten mukaan riittänyt. Kaivoimme kuitenkin jokin aika sitten mekon uudelleen esiin ja teimme tarkemmat mittaukset. Kangas riittäisi, mutta vain sillä tavoin, että mekko ratkotaan yksin kimmin kappaleiksi, sillä kaikki nykyiset saumat tarvittaisiin saumanvaroiksi myös tulevaan työhön.

Mekko oli tietenkin kunnollista menneen ajan työtä eli siinä oli sekä suora ommel että saumaa huolitteleva saumuritikki reunassa, jokaisesta saumasta irotaa siis melkein kolme senttiä lisäkangasta (siis puolitoista senttiä per reuna). Koska kangas piti saada käyttöön kokonaisuudessaan, en voinut käyttää normaalia pikaratkomistapaani "sakset käteen ja leikataan sauma pois", en myöskään uskaltanut ottaa käyttöön ratkojaa, joska pelkäsin, että puhkoisin sillä vahingossa reiän sellaiseen paikkaan, jossa sitä ei kuulu olla. Katkaisin langat yhdestä kohdasta saksilla ja nypin loput saumoista auki nuppineulalla.

Yhden pitkän sauman ratkomiseen sain kulumaan aikaa melkein kaksi tuntia ja tuossa mekossa noita saumoja on neljä!

Kuvassa urakka on puolessa välissä. Toinen puolikas mekosta on kappaleina, toinen hiha ja kaulus irti, mutta vielä riittää ratkottavaa. Kangas on kyllä aivan ihana, joten olen valmis näkemään kaiken tämän vaivan, jos vaikka kävisi niin onnellisesti, että tästä syntyvä tuotos päätyisi meille.

Hopotus: Bepancare

Pääsin hopottajien kautta testaamaan tuota jo kertaalleen täällä blogissakin mainittua Bepancare-voidetta. Hopottajana siis pääsen testaamaan tuotetta ja kertomaan siitä mielipiteitäni niin täällä blogissa kuin muuallakin. Jos hopottajaksi liittyminen kiinnostaa, niin täältä pääsee heidän sivuilleen ja suosittelija koodiksi HOP5862.

Bepancare on siis erikoisvoide, joka on tarkoitettu raskausarpien hoitoon, mutta sen kerrotaan toimivaan myös muiden arpien hoidossa, ihon kiinteytyksessä ja jopa selluliittiin. Itselläni noita arpia on valitettavasti eniten juuri painonvaihtelusta johtuen, joten ne erityisesti käsivarsissa olivat ykköskiinnostuksen kohteeni tätä tuotetta testattaessa, toiseksi kohteeksi valitsin sitten decolté-alueen, kaulan ja leuan. Periaatteeni näissä tuotteissa on se, että pessimisti ei pety, joten lähdin testaamaan tuotetta ilman suurempia ennakko-odotuksia ajatellen, että jos arvet todella pehmenevät tai katoavat, niin olen ylen onnellinen, jos taas eivät, niin en ole menettänyt mitään. Sama ajatus ihon kiinteytymisen suhteen tuolla kaulan suunnalla.

Avatessani pakkauksen ensimmäiseksi huomion nappasi pullo, sillä kysessä oli pumppupullo, mikä tarkoittaa minusta aina tietynlaista helppoutta tuotteen käytössä ja myöskin hygieenisyyttä tuotteen käsittelyssä.

Seuraavaksi pääsinkin sitten hakemaan ensi vaikutelmaa itse tuotteesta. Voide on nimensä mukaan emulsio eli pehmeä ja helposti levittyvä, ei liian paksu taikka tahmaava. Tuote myös imeytyi todella nopeasti ja jätti ihon ihanan pehmeäksi, jännittävää kyllä tuo pehmeys ei kadonnut, vaan se jäi viipyilemään iholla ja sai ihon tuntumaan todella mielyttävältä.  Ja ennen kaikkea plussaa on se, että tuote tosiaan imeytyi, eikä tehnyt sellaista come backia, mitä joillakin tuotteilla on tapana: Ensin siis näyttää siltä, että tuote imeytyy hyvin ja viiden minuutin päästä iho puskeekin kaiken takaisin. Bepancarella tuota ongelmaa ei ollut, kun voide imeytyi, se tosiaan katosi ihoon ja jäi sinne ja iho jäi ihanan pehmeäksi. Tuota mielyttävää pehmeyden tunnetta en vain voi olla ylistämättä, se tuntuu niin hyvältä.

Parin viikon rasvauksen jälkeen voin todeta, että iho tuntuu varsin mielyttävältä, pehmeämmältä ja ehkä aavistuksen kiinteämmältäkin. Arpialueella en ole juuri muuta muutosta huomannut kuin tuon pehmenemisen, normaalisti arvet käsivarsissa tuntuvat inhan kiristäviltä, mutta mielestäni ne eivät kiristä nyt yhtä paljon kuin ennen rasvauksen aloittamista. 

Kokemukset testauksen "puolen välin krouvissa" ovat pelkästään positiivisia, ja vaikutelma tuoteesta hyvä ja kuten yllä oleva kuva todistaa - tuote ei valu, vaikka se ei olekaan "tökkötukeva".

Lisää tuotetietoa löytyy täältä.

Melkoinen maanantai

Tämä oli taas niitä päiviä, jolloin vaan olisi ollut kaikkein parasta jäädä koko päiväksi vuoteeseen ja kiskoa peittoa ylemmäs. Tosin juuri melkein noin minä teinkin aamusta, sillä luulin, että työpäiväni alkaisi kahdeksalta. Ehdin siis säätää herätyskelloon yhden ylimääräisen torkunkin ja muutenkin se oli jo soittamassa normaalia myöhemmin. Jostain takavasemmalta hiipi sitten ajatus, että jos kuitenkin tarkistaisi vielä työvuoronsa ja sieltä se sitten iski - tajunta siitä, että töissä pitäisi ollakin jo seitsemältä. Pisti sitten pikkuisen kiireeksi...

Kuvioon tietenkin sopii se, että kastuin mukavasti työmatkalla ja kolea syyssää piti huolen siitä, että vilu viipyi vieraanani koko päivän. Muutenkin päivä oli täynään kaikenlaista pientä epäonnistumista, syksyn jumppien ilmoittautuminen ei toiminut, ja ilmoittautumispäivä siirrettiin huomiseksi, jolloin en tietenkään pääse ilmoittautumaan. Kotimatkalla pääsin sitten taas nauttimaan sateesta ja kiroamaan syksyn saapumista.

Illan kokouksesta meinasin myöhästyä ja tietenkin sain sieltä ylimääräisiä töitä, jotka eivät tosiaan kuulu minulle, mutta kai ne on pakko hoitaa. Mitäpä muuta tässä vielä, mieli tekisi sipsipussia, mutta enpä taida uskaltaa lähteä hakemaan - joko tukehdun niihin syödessäni niitä taikka sitten joku ajaa ylitseni matkalla kauppaan.

Karvisen sanoin: I hate mondays.

Liikaa jopa minulle

En yleensä ole mitenkään innokas naamakirja-aktiivi, minua on aivan turha houkutella pelaamaan mitään peliä siellä taikka osallistumaan mihinkään joka vaatii enemmän kuin kolme tai viisi klikkausta. Nyt kuitenkin olen löytänyt sieltä jotain joka suorastaan pakottaa käymään siellä päivittäin kurkkimassa, mitä uutta sinne on ilmestynyt. Tämä "jotain" sattuu olemaan kierrätysideat ryhmä, jossa tunnuslauseena on suunnilleen jotain seuraava: "paras ekoteko on jättää ostamatta, mutta jos olet jo ostanut, silloin kannattaa kierrättää se".

Ryhmä pursuu mitä uskomattomampia ideoita kaikesta mahdollisesta, en voi kuin huokaillen ihastella ihmisten keksiliäisyyttä siitä, mitä kaikkea ja mistä sitä saakaan aikaan. Mainitaanko nyt esimerkkeinä vaikkapa metallisista sälekaihtimen säleistä punotut korit ja astiat, pesupalloista askarrellut jouluvalot, autonrenkaista tuunatut kukka-astiat taikka deodoranttipullon palloista väkerretyt nukkekodin valaisimet. Nuo nyt ovat vain muutamia esimerkkejä, käytännössä tuota palstaa selailemalla voi löytää ideoita ihan minkä tahansa asian kierrättämiseen.

Olen äärimmäisen innokas kierrättäjä, joka on täällä tullut jo selväksi, mutta tuota Kierrätysideat-palstaa lukiessani on tullut sellainen tunne, että mitään ei oikeastaan voisi pistää roskiin, vaan kaiken voisi kierrättää. Se on toki kunnioitettavaa, mutta jopa minulle hiukan liikaa. En voi välttyä siltä mielikuvalta, että minä innokkaana kierrättäjänä hamstraan kotimme täyteen kaikkea mahdollista "materiaalia" aka roskaa ja päädyn himohamstraajaksi. Pitänee yrittää hillitä itseään, jotta ei ihan tuohon lankeaisi.

En kuitenkaan saa mielestäni noita ihania dödöpullon palloista tehtyjä  nukkekodin valaisimia, sellaista haluaisin kokeilla. Ollapa pieni tyttö, jolle voisi askarrella kierrätysnukkekodin. Enkä siis mitenkään välttämättä halua tuota tyttöstä omaksi, vaan jonnekin lähipiiriin sen verran lähelle, että voisin hämmästystä herättämättä lahjoittaa hänelle nukkekodin.

Kerrankin muodikkaat kynnet

Olen yleensä melko immuuni sille, minkä mainostetaan olevan kynsienlakkauksessa kulloinkin muotia ja kuljen omia polkujani. Näin suurimmalta osaltaan jo siksi, että olen merkittävissä määrin vähentänyt kynsienlakkaamista ja jos lakaankin, niin lakkaus on perussettiä, kaikki kymmenen kynttä yhdellä ja samalla värillä ilman mitään koristelua.

Nyt satuin lukemaan paristakin lähteestä, että on äärimmäisen trendikästä lakata nimetön eri väriseksi kuin muut kynnet ja mielellään tietenkin myös koristella se eri tavalla kuin muut. Pakkohan sitä sitten oli minunkin kokeilla, ei oikeastaan siksi, että olisin trendikäs, vaan siksi, että halusin tehdä niin.

Syynä tähän haluun oli käynti jalkahoidossa kuluttamassa viimeisiä viime jouluna saamiani lahjakortteja. Jo itse jalkahoito oli taivaallinen elämys, on aina äärimmäisen ihanaa, kun joku jaksaa vääntää minun jalkojeni kanssa, mutta täydellisyyden siitä teki mukaan saamani kynsilakka. Hoitolassa, jossa käyn, on tapana, että asiakas pääsee "karkkikauppaan" eli saa valita itselleen mieluisan lakan, jonka saa siis myös mukaansa. Lakat ovat toki minikokoisia, mutta mitä siitä, kyllä sellaisesta riittää moneen käyttöön.

Yleensä käytän vähintään viisi minuuttia sopivan lakan valitsemiseen ja mietin valintaa lukuisilta kanteilta. Tällä kertaa ei tarvinnut, sillä se lakka iski silmiini heti. Olen blogissakin itkenyt rakastamani Yves Rocherin kullanvärisen lakan loppumista täällä ja perustellusti epäillyt, ettei vastaavaa sävyä enää saisi mistään.  (Tässä kohtaa lienee syytä tunnustaa, että harkitsin vakavasti ostolakkoni rikkomista, kun näin, että Dermosilillä oli kesävalikoimissaan hyvin samantyylinen tuote, mutta onneksi pysyin lujana, enkä ostanut). Nyt kun näin lähes vastaavan sävyn tuolla hoitolan valikoimissa, tiesin heti, että se olisi minun.

Lakka tosiaan on hyvin samansävyistä kuin tuo tyhjentynyt pullo, kenties aavistuksen tummempaa, kimaltavampaa ja tekstuurisempaa eli pinta jää karheaksi, mutta muutoin tosiaan hyvin samanlaista.

Päätin sitten pistää kunnolla kimallusta kynsiin ja yhdistin tuon kullanvärisen toiseen suosikkiini vaaleanpunaisella pohjalla kaikissa sateenkaaren väreissä kimaltavaan Discoon, jota ei valitettavasti enää saa. Se kun oli Dermosilin kausi tuote parin kesän takaa. Lisäjjippona vielä se, että nimettömän kynsi on pitkä ja muut lyhyitä eli värieron pitäisi korostua oikein kunnolla.

Juuri näin, suosittelen lämpimästi kuvien ottamista keskellä yötä salamalla tai ilman kimaltavista lakoista, jotka ovat päivänvalossakin haastavia kuvattavia. Ehkä noista kuvista nyt jonkinlaisen käsityksen asiasta kuitenkin saa. 

Elokuun nuukailuvinkki: erota halu ja tarve

Halu ja tarve ovat yleensä ne kaksi asiaa, jotka pyörivät ihmisen päässä hankintoja tehdessä tai harkittaessa. Halun ja tarpeen voi määritellä hyvin monella tavalla riippuen siitä, kuka määritelmää tekee ja missä vaiheessa. Kaikkein minimalistisimmillaan tarve tarkoittaa samaa kuin välttämättömyys, asia, jota ilman ei tule toimeen. Noita tuollaisia ovat näillä levysasteilla esimerkiksi ruoka, katto pään päälle ja vaatetus, niitä ilman ei vain selviä eli ne ovat ehdoton minimi. Toki myös huonekalut sen katon lisäksi lisäävät mukavuutta ja niitä voi kutsua välttämättömyyksiksi - ainakin patjaa, peittoa ja tyynyä. Vaatteitakin on ilmastostamme johtuen pakko olla eri vuodenaikoihin erilaisia, jotta olo olisi kohtuullisen siedettävä. Sitten kun lähdetään miettimään, niin toinen (musta) talvitakki voi sitten jo olla halu eikä tarve. Tuo musta nyt on suluissa sen vuoksi, että periaatteessa kaksi talvitakkiakin voi vielä olla tarve, erilaisista keliolosuhteista johtuen. Kun mennään siihen kolmanteen talvitakkiin, toiseen mustaan siis, se voi olla jo halua eikä tarve. Näin siis minimalistisimmillaan.

Itse en kuitenkaan ole minimalisti, joten lähtisin pyörittelemään asiaa vähän eri kulmasta. Kuten olen useaan kertaan maininnut olen hamsteri, joten minimalistinen halun ja tarpeen rajaus ei oikein ole minun juttuni. Olen sitä mieltä, että jos käyttää joitakin tavaroita usein, niille on tarve, vaikka ne eivät ehkä siihen kaikkein välttämättömimpään settiin kuuluisikaan. Koska näpertelen jonkin verran, pidän esimerkiksi kuumaliimapistoolia tarpeena, se on välttämätön monien projektien onnistumiselle. Ykköspistoolini on sellainen pienehkö leidiversio, joka pureskelee 7mm liimapuikkoja. Sen sijaan myönnän langenneeni haluun, kun ostin toisen kuumaliimapistoolin. Perusteena käytin sitä, että minulla oli jossain vaiheessa isompi pistooli, jota varten ostin kimalleliimaa, jotka jäivät käyttämättä (koska ei ollut sopivaa käyttökohdetta ja...), koska pistooli hajosi. Sen tilalle ostin tuon leidiversion, jota olen käyttänyt paljon. Kuitenkin taannoin tekemällämme shoppailukierroksella ostin siis kuumaliimapistoolin, joka pureskelee noita kimalleliimatuubeja. Estin, että sille olisi ollut tarve, mutta todellisuudessa kysymyksessä oli vain halu. Miten perustelen tämän. No ihan yksinkertaisesti sillä, että en ole käyttänyt tuota toista pistoolia kertaakaan ja sen hankinnasta on aikaa kohta kaksi vuotta. Enempää perusteluja ei varmaan  tarvita.

Samaan vinoutuneeseen "mä todella tarvitsen tätä" - katogoriaan menee patterikäyttöinen nukanpoistaja. Kuulin siitä kehuja monelta taholta, joten minunkin oli saatava sellainen. Se ostettiin samalla reissulla kuin tuo kuumaliimapistooli ja käyttökertoja on täsmälleen sama määrä - 0 kertaa. Mä siis tarvitsen sitä todella paljon!

Tällä perusteella voisin ehdottaa elokuun nuukailuvinkiksi sitä, että mieti siinä hyllyn kohdalla ennen ostopäätöstäsi, onko kyseessä todella tarve vaiko vain halu. Enkä nyt tarkoita sitä, että kaikki tavara olisi tarpeen jättää kauppaan, vaan mieti ihan oikeasti sitä, tarvitsetko esimerkiksi tosiaan ne kymmenennet erilaiset kuviosaket. Paljon askartelevalle lienee niillä oikeasti käyttöä, jolloin kyseessä on tarve, mutta satunnainen kortintekijä, kuten minä, pärjää varmaan yhdellä tai kahdella parilla eli niiden ostaminen olisi vain halu.

Minulla ainakin on usein innostuksessani vaikeuksia erottaa nuo kaksi asiaa toisistaan ja sen vuoksi lankean usein ostamaan samoja asioita useampana kappaleena. Otsikkoa voisi siis melkein korjata muotoon: erota halu ja tarve ennen ostopäätöksen tekemistä. Siis pysähdys ja miettiminen, onko kyseessä todellinen tarve vai vain halu... ja sitten toiminta sen mukaan. Olen säästänyt sievoisen summan, kun olen viime aikoina harkinnut (useimmat) ostokseni tuon mukaan - viimeksi kirppikselle jäi lautapeli, josta on olemassa kaksi lähes identtistä, joskin eri nimistä versiota ja meillä on jo se toinen. Koska peliä pelataan suhteellisen harvoin, ei toisen vastaavan pelin hankinta olisi ollut muuta kuin halua: mahdollisuus lisätä se pelilistalle "meillä on tällainenkin". Jos pelille olisi ollut tiedossa paljon pelikertoja ja se olisi ollut riittävän erilainen muihin peleihimme verrattuna, sen olisi voinut hankkia tarveperusteisesti.

Pitäisikö vielä kiteyttää nuukailuvinkiksi: osta vain tarpeeseen.

Syksy - inhokkini

Minä en vain kerta kaikkiaan voi ymmärtää ihmisiä, jotka hihkuvat onnesta hellepäivien päättyessä ja ilmojen kylmetessä tai iltojen pimetessä. En näe mitään ihanaa siinä, että kesä loppuu ja syksy tulee. Minua ei todellakaan haittaisi, vaikka hellettä jatkuisi yhtä jaksoisesti lokakuun alkuun asti. Tarkemmin ajatellen, se olisi suorastaan paratiisillinen olotila. Syksystä minulla kun ei ole mitään positiivista sanottavaa - tai no, jos oikein puristan, saatan löytää muutaman asian. Ensimmäisiksi tulevat mieleen sadonkorjuu ja sitä myötä tuorreet herkut. Kullankeltaisina hehkuvat viljavainiot ovat myös ilo silmälle ( ja vastapuituina nenälle), sillä niiden väritys oikein korostuu syksyn pehmeän lämpimässä valossa, joka ei ole niin kirkas ja armoton kuin kesän valo - se onkin sitten se kolmas asia, josta pidän. Enempää en edes puristamalla keksi, sillä mustikkapiirakka, vadelmaherkut, omenahyve, tuoreet porkkanat ja muut mieleeni tulevat positiiviset asiat sisältyvät kaikki tuohon ensimmäiseen kohtaan.

Kun oikein puristan, kykenen myöntämään, että alkusyksy on vielä siedettävää aikaa, ihan sen vuoksi, että sitä voi vielä ajatella loppukesänä. Silloin on suhteellisen lämmin, valoisaa melko pitkälle, usein varsin aurinkoisia ja kauniita ilmoja ja itse asiassa silloin toteutuvat kaikki nuo syksystä löytämäni positiiviset asiat. Sen sijaan en kykene löytämään mitään iloa siitä, että saa pukea lisää vaatteita päälle ja alkaa etsiä sadevarusteita ja valaisuvälineitä esiin edessä olevaa loputtoman pitkää ja pimeää sadekautta varten. Se on erityisesti asia, jota syksyssä inhoan pimeys, kylmyys ja hyytävä sade, joka kastelee sinut luita ja ytimiä myöten ja hyytää sieluun asti niin, että tunnet lämpiäväsi vasta seisottuasi vartin kuumassa suihkussa, jos silloinkaan. Kesäinen sade toimii juuri niin kuin sanonta sanoo "sen kesä kuivaa, mitä kasteleekin", syyssateelta tuota on turha odottaa.

Taisin keksiä vielä pari syksyistä asiaa, jotka ovat ihan ok. Syksyn kuulaat ja kirpeät aamut ovat kieltämättä ihania, kunhan ne eivät ole liian kylmiä, eikä sada. Lisäksi kunnollisissa ruskan väreissä hehkuvat puut auringonpaisteella ovat upeita, sadepäivänä nekään eivät näytä juuri miltään.

Erityisinhokkini, jonka korostamisesta en pääse yli, on marraskuu, joka tarjoaa kaikkea sitä, mitä syksyssä inhoan: märkyyttä, mikä tarkoittaa kylmää sadetta ja loskaa, pimeyttä ja kylmyyttä. Voiko mitään inhottavampaa olla kuin märkä loskainen katu jalkojen alla, silloin kun pienet jääpuikot satavat vaakasuunnassa naamallesi täydellisesssä pimeydessä. No joo, ehkä tuo kaikki edellä mainittu silloin kun vaatteet päästävät veden läpi ja kengät vuotavat - sellaisenkin unohtumattoman tilanteen olen kokenut ja se oli vain omiaan lisäämään inhoani marraskuuta kohtaan.

Onneksi marraskuuhun on vielä kaksi ja puoli kuukautta aikaa, nyt yritän keskittyä ottamaan ilon irti näistä ihanista loppukesän päivistä.

Uusi uimapukuni

Olen aivan unohtanut esitellä uuden uimapukuni, jonka hankintamenetelmä oli mitä mielenkiintoisin ja jonka sain jo hyvä tovi sitten. Sain sen nimittäin postikulujen hinnalla Voimalantie-blogia kirjoittavalta Anniinalta, koska puku oli jäänyt hänelle isoksi. Hän lupasi puvun ensimmäiselle kiinnostuneelle kommentoijalle ja minä satuin olemaan se onnekas. Oma vanha uimapukuni oli jo melkoisen vanha ja levähti täysin, kun yritin tunkea sitä päälleni. Toisen kutistuminen on tietenkin toisen onni, mutta siitä huolimatta hävettää olla se, jolle vanhat vaatteet eivät mahdu päälle.

Tämä uusi osoittautui aivan sopivaksi ja päätinkin, että se palvelee minua tämän talvikauden, ensi kesänä sen on pakko olla minullekin liian iso. Toivottavasti se on hyvän karman uimapuku.

Puvusta äärimmäisen ihanan tekee se, että siinä on myös lahkeet - kerrankin uimapuku, jota ei ole uurrettu jalanaukoista vyötärölle asti. Myös valko-musta-oranssi väritys tekee puvusta raikkaan värisen.

Onnistuin jälleen kerran pysymään haasteessani - jota olen rikkonut vain kerran (olen kyllä nyttemmin rakastunut noihin silloin hankkimiini kirppisfarkkuihin, eikä ostoslakon rikkominen harmita niin paljoa) - enkä ostanut itselleni uusia vaatteita, kulut kun tulivat postikuluista eivät vaatteesta.

Epäjärjestyksessä sekä koti että lehdet

On taas se aika vuodesta, että on aika korjata kesän satoa siinä mielessä, että pöydälle on taas kertynyt melko mittava pino lukemattomia lehtiä. Näin tuntuu käyvän joka vuosi ja tämän heinäkuun helteet + muut suunnitelmat takasivat sen, että mielenkiinto pysyi tiukasti jossain muualla kuin lehtien lukemisessa. Vaikka meille ei tilata kovinkaan montaa lehteä, niin silti niitä kertyy, noita kun saa palkkioksi tietyistä mysteesishoppauskeikoista. Juuri sopivasti noita keikkoja on tyypillisesti keväällä ja sitten kun vielä hetken miettii, minkä lehden palkinnoksi ottaisi, ollaankin tilanteessa, että lehtiä tulee toukokuusta marraskuuhun. Tyypillisesti meille valitaan tarjolla olevista vaihtoehdoista yleensä Tiede-lehdeä ja Geo-lehteä, jotka ovat sellaisia, etteivät jutut ihan viikossa vanhene.

Nyt lehdet ovat vielä normaalia enemmän sekaisin, kun siivosin lehtikopan, joka oli ääriä myöten täynnä. Kopassa on nyt hyvin tilaa, mutta keittiössä on nyt sitten useampi pino lehtiä odottamassa päätymistä oikeaan osoitteeseen: osa menee vinttiin varastoon, osa luettavaksi työkavereille ja sukulaisille, osa odottaa sitä, että ehdin ne itse lukea. Sen neljännen pinon eli roskiin menevät olen jo siivonnut kierrätykseen. Pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja hoitaa nuo muutkin pinot vielä eteenpäin.

Koti on muutenkin enemmän kuin vähän sekaisin. Siivosimme työhuoneessa ja sieltäkin syntyi monta kasaa tavaraa. Helpoin eli selkeät roskat on hoideltu eteenpäin, samoin SERiin menevät tavarat,  mutta olohuoneessa on edelleen useampi kassillinen odottamassa pääsyä oikeaan osoitteeseen. Osa on menossa kierrätykseen, osa lahjoituksena kirpputorille ja joku pieni nyssäkkä odottaa noutoa päädyttyään naamakirjan lahjoitus-ringin kautta uuteen kotiin. Lisäksi siellä on vielä laatikollinen tavaraa, josta pitäisi laatia myynti-ilmoitus huuto.nettiin.

Se mikä tässä tosiaan on hupaisinta, niin tavaroiden parkkipaikkana on tosiaan olohuone. Siitä yksinkertaisesta syystä, että meillä se on huone, jota käytetään vähiten. Se on siis joutilain toimimaan tavaravarastona. Koska kaikenlainen epäjärjestys häiritsee minua, niin kyllä minä niiden kassien ja pussukoiden olemassaolon tiedostan, vaikka ne eivät alati olekaan silmien alla. Ensi viikon tavoitteena on siis saada kaikenlaiset ylimääräiset asiat katoamaan tuolta olohuoneesta, siellä on noiden kaapeista siivottujen tavaroiden lisäksi parit oikealle omistajalleen pääsyä odottavat synttärilahjat, pari ennakkoon ostettua tuliaista ja vielä lisäksi yksi joululahjakin.

Nyt vain ei ole ollut mitään kovin suurta projektia, joka vaatisi keskittymistä, sillä sellainen takaa myös poikkeuksetta kodin järjestyksen olevan tip top. En kykene keskittymään, jos tavarat ovat väärillä paikoilla ja koti epäjärjestyksessä, joten aloitan kaikki isommat projektit järjestämällä kodin ja tekemällä pikasiivouksen ja vasta sen jälkeen keskityn itse asiaan.

Tämän kesän Tapiot

Jotenkin olen aina kesäisin onnistunut keskittymään noiden Pentikin Tapio astoiden hankintaan. Viime kesänä hankin teekuppeja, klik, jos yksi erityinen artikkeli pitää mainita. Tämän kesän hankinnat olivat sitten sellainen täydennysostos, jota vain en voinut jättää välistä, vaikka se tarjosikin suhteellisen paljon tuplakappaleita jo olemassa oleviin sarjan osiin.

Oikeastaan ainoa täysin uusi juttu oli tuo jalallinen kakkulautanen, sitä minulla ei ollut ennestään.
Voirasioita ja salaattikastikepulloja, kermanekkoja, sokeriastioita ja maitokannuja minulla on ennestään jo yhdet kappaleet olemassa. 

Myös tarjoilukulhoja löytyy varastoista ehkä jo yksi liikaa, isoja on tuon uuden myötä kaksi ja pienempiä neljä. Hups, mites niitä onkin noin monta kertynyt? 

Tämä hankinta nosti myös matalien leveiden tarjoilulautasten määrän kahteen ja piirakkavuokien määrän kolmeen. En silti osaa olla pahoillani siitä, että noita tarjoiluastioita on noin paljon, sillä sitten kun tulevat kaikki lautaset käyttöön, tarvitaan myös enemmän tarjoiluastioita.

Paketissa oli myös kaksi kahvikuppia ja kaksi teekuppia. Niitäkin on nyt sitten varakappaleet olemassa, eikä maailma kaadu siihen, jos yksi hajoaa. Tähän asti se olisi kaatunut, sillä kuppeja ei ollut kuin 12 kappaletta kumpiakin. Nyt vielä pitäisi löytää varakappaleet lautasille, pari kahvitassia ja pari teekupin asettia sekä pari pullalautasta kumpaakin 17cm ja 20cm kokoa.

Tiedän tuon jalallisen kakkulautasen maksaneen alkujaan kaupassa yli 50 euroa, ison tarjoilukulhon liki 40€ ja ison pullalautasen suunnilleen saman verran. En näet koskaan malttanut ostaa tuota kakkulautasta kaupasta, vaikka mieli miten teki. Nyt kun koko setti irtosi 60€ hintaan, en voinut vastustaa kiusausta - olisin minä toki siitä vähemmänkin maksanut, mutta kun joku valopää halusi sitä myös ja huusi kilpaa kanssani. Olisi vaan antanut siinä neljänkympin kohdalla suosiolla periksi, olisimme päässeet molemmat vähemmällä, minä kun tätä kumminkin enemmän halusin.

Kun ei vaan huvita...

Jotenkin on nyt vain käynyt niin, että kesän laiskuus on jäänyt päälle. Blogiteksti-ideoita olisi tuossa odottavalla listalla kohta pari kymmentä, mutta kun nyt ei vaan huvita kirjoittaa. Tai tarkemmin sanoen huvittaisi silloin kun ei ole aikaa ja silloin kun olisi aikaa, ei vaan huvita tai on muuta muka parempaa tekemistä.

Sen verran sentään tajusin, etten ottanut osaa sata tuntia liikuntaa haasteeseen. Ei sillä että liikunta tekisi minulle pahaa, päin vastoin minun pitäisi liikkua huomattavasti enemmän, mutta jos olisin ottanut osaa tuollaiseen haasteeseen, siitä olisi tullut pakkopullaa ja olisin hampaat irvessä yrittänyt suorittaa sitä - ja epäonnistunut surkeasti, kuten tyypillistä.

Jotain positiivista sentään olen onnistunut tekemään. Viimeksi eilen raahauduin kotiin 13 tuntisen työpäivän jälkeen ja entinen normaalikäytäntö olisi ollut se, että grillin kautta kotiin. Nyt sentään ymmärsin välttää grilliä ja tyydyin kotitekoiseen toastiin. Ymmärrän kyllä sen, että kinkku-juusto-toastkaan ole terveellisin vaihtoehto, mutta on se siltikin parempi kuin hampurilaisateria kaikilla herkuilla.

Edes rakas puolisoni T-rex aka Herra Kirjoitus ei valittanut, vaan tyytyi tähän vaihtoehtoon. Mikä saattoi johtua siitä, että hänelle oli kerrankin tarjolla kunnon kinkkuvoileipä. Paikallisessa kaupassa myytiin kinkunkantoja tarjouksessa, mistä johtuu leivän päällisen erikoinen muoto ja reunus.

Jospa sitä taas kerran yrittäisi parantaa tapojaan ja jättää vierailut grillillä ja irtokarkkilaarilla vähemmäksi. Tällä kertaa tietenkin niin, että myös tekisi niin eikä vain yrittäisi.

Työpaikan roska on toisen aarre

 
Luin Jennin Arkijärki blogista vinkkiä siitä, miten kasvopaperirasiasta saa hienon laatikon hedelmäpussien säilyttämiseen. Koko teksti löytyy täältä, KLIK.

Ongelmaksi muodostui se, että en käytä kasvopaperia tai muutakaan vastaavaa, joten soveliasta laatikkoa ei kotoa ihan heti, eikä itse asiassa isommallakaan etsimisellä, osunut silmiin. Laatikon kriteereinä kun olivat suunnilleen sopiva koko ja yläpinnassa oleva aukko pussien lisäämistä ja poistamista varten. Sen sijaan töissä tajusin, että sovelias laatikkohan oli ihan silmieni alla ja vieläpä tyhjänä menossa roskiin. Nappasin sen siis töistä lähtiessäni mukaani, koska töissä se tosiaan olisi mennyt roskiin ja päättelin, että jos se ei toimi, pistän sen sitten meillä roskiin.

Jennin looda on niin hienosti kuvioitu, että tuota voi pitää vaikka pöydällä. Meillä taas säilytyslaatikon on tarkoitus mennä piiloon isompaan laatikkoon, joten en vaivautunut päällystämään sitä tai miettimään, miltä se näyttää, vaan otin sen käyttöön ihan sellaisenaan.

Yksi tuollainen laatikko nielee muuten uskomattoman määrän pusseja, joten tuntui, että laatikkoon tuli paljon tilaa ja käyttömukavuus lisääntyi todella paljon.

Kuvissa esiintyvä isompi laatikko on myös työperäinen ja sen raahasin ensin töistä kotiin suunnitellen käyttäväni sitä tässä hedelmäpussien säilytystarkoituksessa. Totesin kuitenkin, että sen vetokapasiteetti on niin valtava, ettei se sovellu siihen, mihin sitä olin ajatellut. Koska ko. laatikossa on samanlainen aukko kuin tuossa pienemmässäkin, vaikka sitä ei vielä ole avattu, taidan pakata siihen muovikasseja siis niitä isoja kaupoista ostettavia versioita ja katsota toimisiko tuo nykyistä korisysteemiämme paremmin siinä käytössä.

Tarkoitus olisi kyllä tehdä tämä jälkimmäinen laatikko aikanaan tarpeettomaksi, sillä pyrimme siihen, että emme osta kaupasta muovikasseja, emmekä myöskään ota niitä pikkupusseja esim. apteekista tai muista kaupoista, joista niitä usein tarjotaan. Niille kun ei juuri järkevää uusiokäyttöä löydy. Hedelmäpussit sen sijaan toimivat eväspusseina, kuljetuspusseina, roskapusseina jne. Isojen muovikassien varasto siis pienenee aikanaan ja toivottavasti mahtuu jossain vaiheessa järkevämpään tilaan. Nykyiset jemmat kun poistuvat yksi kerrallaan roskikseen energiajätteeksi. Pikkupussien ainoaksi käytöksi olen keksinyt sekajätteen, sitä kun tulee niin vähän, että se mahtuu tuollaiseen apteekin, menkka-haukan ja mitä näitä nyt on, pieneen pussiin.

Broiler-texmex-piirakka

Broiler-texmex-piirakka

Pohja:
100g voita
2 dl vehnäjauhoja
1 tl paprikajauhetta
2 rkl vettä

Täyte:
1 sipuli
400g broilerin filesuikaleita
2 rkl taco-mausteseosta
200g kirsikkatomaatteja
1 dl jalapeno viipaleita valutettuina
1 tl suolaa
200g valkosipulituorejuustoa
2 dl ruokakermaa
3 kananmunaa
2 dl juustoraastetta

Nypi jauhot ja rasva, lisää kylmä vesi ja sekoita. Laita taikina kylmään täytteen teon ajaksi. Silppua sipuli hienoksi ja ruskista silppu broilersuikaleiden kanssa paistinpannussa. Mausta tacomausteseoksellla.

Painele taikina piirakkavuoan (halkaisija 25cm) pohjalle ja reunoille. Levitä broileri-sipuliseos, halkasitut kirsikkatomaatit ja jalapenoviipaleet taikinapohjan päälle vuokaan.

Sekoita valkosipulituorejuusto, ruokakerma, kananmunat ja suola keskenään. Kaada seos täytteen päälle. Ripottele juustoraaste pinnalle.

Paista uunissa 200 asteessa noin 30 minuuttia kunnes piirakassa on kauniin värinen pinta ja täyte on hyytynyt täysin myös keskeltä.

Hopotus: Bepancare emulsiovoide

Pääsin mukaan hopottajien kampanjaan, jossa testataan uutta Bepancare emulsiovoidetta.

Bepancare emulsiovoide ehkäisee ja hoitaa erilaisia venymäarpia, joita voi muodostua, kun iho venyy nopeasti esim. painon vaihtelun, lihasten kasvun tai kasvupyrähdysten seurauksena. Voidetta voi käyttää erinomaisesti myös mm. decolte-alueelle tai selluliitin hoitoon eli ihon alueille, joissa tarvitaan kollageenintuotannon stimuloimista ja ihon vahvistamista. Voide sopii koko keholle ja se sopii sekä miehille ja naisille.

Bepancareemulsiovoide sisältää trooppisesta kasvista, Centella asiaticasta, saatua uutetta, jonka tiedetään stimuloivan kollageenituotantoa ja vahvistavan ihoa. Voide ravitsee ja kosteuttaa ihoa tehden siitä pehmeän, joustavan ja kimmoisan.  Voiteen teho perustuu koostumuksen kolmeen erityiskomponenttiin: Centella Asiatica -uute stimuloi kollageenin tuotantoa ja vahvistaa venynyttä ihoa – auttaa ehkäisemään raskausarpien muodostumista ja vähentämään jo muodostuneita arpijuovia. Toisekseen dekspantenoli ja glyseroli ravitsevat ja kosteuttavat ihoa sekä edistävät ihon toipumista – ihosta tulee pehmeä, joustava ja kimmoisa. Kolmanneksi oliiviöljy ja ihon omat lipidit vahvistavat ihon suojakerrosta.

Voidetta myydään apteekeista ja verkkoapteekeista. Tuotteen valmistaja on Bayer ja hinta n. 23e purtilo.

Lisää raporttia tulossa, kunhan pääsen tosissaan testaamaan tuotetta. Lisätietoja löytyy täältä, KLIK.

Zooloretto ja Kapten Gold

Lautapelikokoelmamme on taas kesän aikana karttunut parilla uudella pelillä, vaikka onnistuimmekin voittamaan kiusaukset Helsingissä.

Pelien lähteenä oli se perinteinen huuto.net ja koska toimitustapana oli posti, tuli molempien pelien mukana myös toinen lautapeli postikulujen järkeistämiseksi. Noita en kuitenkaan esittele täällä, koska ne on tarkoitus antaa myöhemmin eteen päin.

Meille päätyneet pelit olivat Zooloretto ja Kapten Gold. Zoolorettoa olimme pelanneet joskus aikaisemminkin ja sen hyväksi todenneet.

Zooloretossa pelaajilla on eläintarha, joissa on kolme aitausta. Kuhunkin aitaukseen pitää saada kerättyä mahdollisimman paljon yhtä eläinlajia. Lisäksi eläintarhoihin tarvitaan ruokakojuja. Eläimet ja kojut tulevat tarhoihin kuljetusrekoissa. Vuorollaan pelaaja voi joko lisätä yhden laatan yhteen rekkaan tai ottaa yhden rekan sisällön omaan eläintarhaansa. Pelin lopussa pisteitä kertyy eläimistä, riippuen siitä kuinka täyteen aitaukset on saanut. Kojut tuottavat myös pisteitä. Eläimet, jotka eivät ole mahtuneet aitauksiin ja kojut, joille ei ole tilaa eläintarhassa, vähentävät pelaajan pisteitä. Perusidea Zoolorettossa on siis yjsinkertainen: kerää mahdollisimman paljon tiettyjä lajeja ja vältä muita. Peli on kuitenkin monipuolisempi. Pelaajilla on rahaa, joilla voi parantaa tilannettaan. Pelaajat voivat laajentaa eläintarhaa, siirrellä eläimiä paikasta toiseen, poistaa ylimääräisiä eläimiä ja niin edelleen. Hauskasti sijoittamalla sopivan uros- ja naaraseläimen samaan aitaukseen pelaaja saa tarhaansa poikasen.

Lisäosia Zoolorettoon on saatavilla "noin miljoona", tässä kuvassa vain yksi, kuvan vasemmassa laidassa oleva Iberian ilves. Enkä oikein tiedä, kuinka paljon nuo lisäosat oikeastaan tuovat peliin extraa ja kannattaako niitä kovin montaa edes hankkia. Useimmat noista lisäosista kun ovat noita yhden kortin kokoisia, joilla saa lisätoiminnon siinä tilanteessa kun on saanut koottua tarhaansa kuusi samaa eläintä.

Kapten Gold pohjautuu Robert Luis Stevensonin Aarresaari-kirjaan tai siis itse pelissä ei ole mitään Aarresaareen liittyvää, mutta pelin henkillöhahmot ovat Aarresaaren hahmot. Itse peli on varsin kevyt pikapeli, joka pohjautuu osin taitoon, osin tuuriin, joka toimii parhaiten kolmella tai useammalla pelaajalla. Pelilaudan palasista tehdään saariryhmä, jonne kätketään Kapten Goldin aarre. Jokaisella pelaajalla on käytössään numeromerkkejä, jotka pelataan pimeästi saarille. Sitä mukaa, kun saarelle pelataan uusi kortti käännetään edellinen näkyviin ja tämä aikaisemmin pelattu kortti saattaa vaikuttaa uuteen korttiin ja myös aikaisempiin saarelle pelattuihin kortteihin. Oma merkityksensä on myös pelissä liikkuvilla Kapten Goldin haamulla ja Ben Gunilla, joista ensimmäinen aiheuttaa vahinkoa pelottelemalla aarteen etsijät pois saarelta ja jälkimmäisestä puolestaan saa pelin loppuessa lisäpisteitä.

En ole sokea, enkä kuuro ja tuntoaistikin on suunnilleen tallella

Tein taas sen jokakesäisen erehdyksen ja poikkesin pikaisesti tuossa lähimmällä kirpputorilla. Se on erehdys siksi, että joka kerta palaan sieltä varsin ärtyneenä takaisin. Tällä kertaa sentään löytyi yksi järkevästi hinnoiteltu tavara, uusi ja käyttämätön, avaamattomassa laatikossa oleva peli, jonka ostin joululahjaksi annettavaksi.

Joka kerta ärtymykseni aiheuttaa se yksi ja sama asia: pitävätkö myyjät meitä ostajia sokeina, kuuroina, tunnottomina ja tyhminä. Jos kengillä on kävelty noin 100 km ja sen näkee pohjasta, on turha kirjoittaa lappuun "uudet ja käyttämättömät", kun kuka tahansa normijärjellä varustettu asiakas näkee, etteivät kengät ole sitä. Samoin, jos kenkien tai vaatteen valmistemerkinnät kertovat heti tuotteen olevan muuta kuin nahkaa, on aivan turha yrittää huijata ketään pistämällä hintalappuun tekstiä: "nahkaa"... Ihan yhtä fiksua on yrittää vedättää väittämällä kuhmuista ja kolhittua Arabian kannua uudenveroiseksi, kyllä se vaan on niin, että kolhittu mikä kolhittu vaikka miten olisi Arabiaa. Pahimpia ovat tietysti ne, jotka väittävät tuotteet olevan merkkiä X tai Y, vaikka kysessä on merkitön halpakopio.

Tiedän, että vanha sanonta sanoo, ettei tyhmä ole se, joka pyytää vaan se, joka maksaa, mutta jaksan vaan ihmetellä, että onko niitä vedätettäviä tolvanoita niin paljon ihan oikeasti olemassa. En väitä olevani asiantuntija sen paremmin Lomonosovin posliineissa kuin Swarovskin kristalleissakaan, mutta jopa minä erotan nahan, mokan ja kankaan toisistaan ja niiden lisäksi sen, mikä kangas on käteen riittävän hyväntuntuista ja mikä taas olematonta luirua tai loppuun käytettyä. Tämän lisäksi omaan sen verran lukutaitoa, että osaan katsoa vastaako astian tms. hintalapun tiedot pohjan leimauksia tai vaatteen pesumerkintöjä tai muita tunnistetietoja.

Jälleen kerran peräänkuulutan sitä samaa asiaa, onko liian vaikeaa olla rehellinen ja myöntää, että tuote on käytetty eikä uusi, Ikeaa eikä Arabiaa, keinomateriaalia eikä nahkaa ja hinnoitella se sen mukaan. Ilmeisesti se on aivan liian vaikeaa. No, tulipahan taas hetkeksi muistutus siitä, että kannattaa pysyä poissa ainakin tuolta kirppikseltä taas hetken aikaa.

Kirpeän hedelmäinen moussekakku

Kirpeän hedelmäinen moussekakku

Pohja:
180g  digestive keksejä
75g voita sulatettuna

Mousse:
 1 prk (425g) säilöttyjä mangoviipaleita
½ prk (200g) säilöttyjä aprikooseja
1 dl limemehua (5-7 limeä)
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1,5 dl kookosmaitoa
2 dl kermaa
6 liivatetta
3 rkl appelsiinimehua

Kiille:
½ prk (200g) säilöttyjä aprikooseja
 ½ dl vettä
½ dl sokeria
4 liivatelehteä

Koristelluun:
kookoshiutaleita ja limeviipaleita

Laita irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi. Murenna keksit hienoksi muruksi esim. tehosekoittimen avulla ja lisää joukkoon voisula. Taputtele seos tasaiseksi kerrokseksi vuoan pohjalle ja laita vuoka jääkaappiin.

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Soseuta täytettä varten mangot sekä aprikoosit sauvasekoittimella ja sekoita joukkoon limemehu, sokeri, vaniljasokeri ja kookosmaito. Vaahdota kerma erillisessä kulhossa löysäksi vaahdoksi ja kääntele vaahto varovasti täytteen sekaan. Purista liivatetteista vesi pois ja kuumenna appelsiinimehu kattilassa, sulata liivatteet kuumaan mehuun ja lisää seos täytteeseen ohuena nauhana koko ajan huolellisesti sekoittaen. Kaada moussse vuokaan ja laita huolellisesti kelmulla peitettynä jääkaappiin hyytymään noin kahdeksi tunniksi.

Kun kakku on hyytynyt  sen verran, että pinta on kiinteä, valmista kiille. Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Soseuta aprikoosit ja lisää sekaan sokeri. Kuumenna vesi kiehuvaksi ja sulata siihen liivatteet, joista on puristettu pois ylimääräinen vesi. Yhdistä aprikoosisose ja liivateseos ja levitä kiille ohueksi kerrokseksi kakun pinnalle. Hyydytä peitetttynä vielä vähintään kolme tuntia, mieluiten yön yli. Koristele kakku juuri ennen tarjoilua. 

Vihdoin se saapui

Olin jo luopua toivosta, sillä Herra Kirjoitukselle hankkimani spesiaalisynttärilahjan ensimmäinen lähetys päätyi jostain kumman syystä Osloon eikä meille. Odoteltuani pakettia kiltisti kuutisen viikkoa päätin, että nyt on aika valittaa firmaan josta sen ostin - palautteeseen reagoitiin nopeasti ja viikossa sain kuin sainkin sitten sen, mitä olen tilannut.

Herra Kirjoitus kun sattuu olemaan paitsi colaholisti myös Tähtien sota-fani, joten tällainen R2D2-muki on hänelle kuin nakutettu. Kyseessä on siis todellakin muki, tuo harmaampi yläosa on kansi, joka lähtee irti.

Vaatimattomasti kuutisen viikkoa myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

DIY: Busy board ja muut lahjat

Herra Kirjoituksen siis tässä tapauksessa Eno Kirjoituksen sisarenpojan ensimmäisiä synttäreitä vietettiin tänään. Esittelin jo kesäkuussa alustavan suunnitelman hänen synttärilahjakseen, KLIK. Jossain vaiheesa olin jo perumassa koko juttua, mutta eihän sitkeät sissit anna periksi, eihän.

Lopputulos oli sitten kuitenkin kaiken sen vaivan ja pohdinnan arvoinen - parasta tietenkin se, että pikkumies kiinnostui laudasta heti. Kaikkea kokeiltiin, mutta kompassiruusu ja torvi osoittautuivat ykkössuosikeiksi. Lahjanantajat saivat huokaista helpotuksesta, kun lahja kiinnosti ainakin vartin verran - pahin pelkonihan oli, että lahja ei kiinnosta pientä miestä lainkaan.

Kulmassa on rapistelupallo, jota voi paitsi puristaa myös kiskoa ( on kiinnitetty paitsi liimalla myös ruuvilla eli ei pitäisi irrota ihan heti), kompassilevyssä pyörivät sekä alusta että "neula", traktoriluukun alta löytyy autoja ja alakulman helmilenkistä löytyy myös kulkunen. Jako menee suunilleen puolet - puolet, niin että puolet boardissa olevista jutuista on uusia ja toinen puoli kierrätettyjä joko omista kaapeista tai saatu lahjoituksena tahi ostettu kirpparilta. Kaikki tavarat ovat kiinni vähintäänkin ruuveilla, osa myös lisäksi liimalla ja lisäksi niiden kiinni pysyminen on testattu aikuisen voimin eli ei pitäisi olla lapselle vaarallinen.

Busy boardin lisäksi pikkumies sai tetranmalliin ommeltuja "hernepusseja", joihin käytin viimeiset rippeet äitini kirpparilta löytämästä Tampellan Purje-kankaasta ja sen lisäksi tuota samaa siniraidallista, mitä on tuossa busy boardin rapistelupallossakin. Kirjoittaessani "viimeiset rippeet" tarkoitan sitä todella kirjaimellisesti - leikkeilin talteen kaikki pienetkin värilliset palat ja täydensin niillä aplikoimalla kankaan valkoisia alueita. Nuo epätoivoiset koristeluyritykset näkyvät parhaiten ylärivin kahdessa oikeanpuoleisessa pussissa.

Hernepusseista yhdessä on herneitä, toisessa riisiä ja kolmannessa makaronia. Muut on täytetty langoilla, vaahtomuovilla,  paksulla paperilla ja kuplamuovilla siis yksi pussi kullakin erilaisella materiaalilla, jotta niissä riittäisi erilaista tunnusteltavaa.

Kuvat napattu hirveässä kiireessä, sillä nämä valmistuivat puoli minuuttia ennen juhliin lähtöä. Aihiot tein varmaan jo kuukautta ennen, mutta unohdin ottaa ne maalle mukaan viimeistelyä varten.

Nämä kaikki pakattiin sitten tuohon jo helmikuussa tehtyyn farmilootaan kera samassa postauksessa esiteltyjen noppien. Lisäksi oli vielä kirja ja t-paita.

Kesälaiskuus

Olen jostain lukenut, että tekstiä ei saisi aloittaa kielteisesti esimerkiksi ei-sanalla. Minun kuitenkin tekisi kovasti mieli aloittaa tämä teksti sanoilla: "En sitten jaksanut". Tiedän ainakin kaksi asiaa, joita en ole viime aikoina jaksanut tehdä. Jo perinteeksi muodostuneet puolen kuun maissa julkaistut nuukailuvinkit jäivät heinäkuussa julkaisematta - aihe olisi ollut, mutta en jaksanut enkä ehtinyt kirjoittaa siitä. Toivottavasti sitten elokuussa eli parin viikon päästä.

Toinen asia, mitä en jaksanut tehdä oli ruokaostoskuittien laskeminen sekä kesäkuulta että heinäkuulta. Kuitit olivat kyllä tallella, mutta päätin antaa itselleni hellevapauden ja kippasin ne roskiin sillä hyvällä perusteella, että ei siihen ainakaan enempää ole mennyt kuin on palkkaa tullut. Ilmeisesti on niin, ettei tuollaisia asioita saa päästää venymään kovin pitkälle, sillä silloin ne alkavat tuntua kovin kaukaisilta ja merkityksettömiltä ja silloin ne on vain kovin helppo unohtaa ja sivuuttaa.

Myönnän, että on kolmaskin asia, joka on ollut retuperällä. Se on tietenkin liikunta. Kuntoklubi jäsenyyteni on ollut tauolla suurimman osan kesästä ja silloin kun se olisi ollut voimassa, en ole jaksanut enkä ehtinyt käydä siellä. Siihenkin aion keskittyä nyt, kun ollaan taas palattu arkeen.

Arki on tosiaan alkamassa, sillä maanantaina on ensimmäinen työpäiväni ja siitä se sitten alkaa taas kerran urakka pyöriä. Vaikka lomallakin tuli oltua töissä, oli se kuitenkin erilaista työtä, joten varsin hyvin on pää nollautunut. Kummasti sitä on rusketuskin tarttunut, vaikka suurimman osan ajasta asusteina toimivatkin kuulosuojaimet, haalarit ja kirves.


Sen verran on kesä ajoissa, että kun pari vuotta sitten pohdin jokamiehen oikeuksia vatukossa, pääsin sinne samaan vatukkoon jo nyt. Kypsyvät marjat ovat yksi suurimmista syistä siihen, että hiukan karvastelee palata töihin. Paljon mieluummin olisin edelleen siellä pusikossa noukkimassa vadelmia, mustikoita tai mitä ikinä sieltä löytyykään.