Olen tässä aikaisemmissa kirjoituksissani pohtinut kuluttamistani ja sen laatua ja määrää. Ja tosiaan tullut siihen tulokseen, että olen kuluttajana hyvinkin jakomielitautinen, toissa asioissa kiristän vyötä ja pohdin, että miten siihen saisi tehtyä pari reikää lisää ja toisissa mennään yhtä lujaa kuin Linnanamäen vuoristoradassa miettimättäkään sitä, missä kannattaisi pihistää tai mikä kannattaisi jättää ostamatta.
Tässä pohdinnoissani olen sitten päätynyt myös sinne nuukuusviikkojen ja -vuosien sekä vaatekaapin tyhjennyksen toiseen päähän. Vaan mitä sitten, kun viimeinenkin varastossa ollut sukkapari on kulutettu rei'ille, viimeiset rintsikat ovat riekaleina ja viimeinen huulipuna on enää vain hylsy ilman hippustakaan väriä misään. Mitä sitten tapahtuu? Olenko minä silloin onnellinen? Maltanko minä silloin mennä kauppaan ja ostaa uusia tavaroita tilalle tai käytettyjä kirppikseltä? Onko silloin mitään kirpputoreja, mistä voisi halvalla tehdä löytöjä vai ovatko kaikki muutkin kuluttaneet kaikki aarteensa loppuun? Vai olenko minä siinä tilanteessa, että tarvitsen enää sairaalapyjamaa ja liukuestetossuja jos niitäkään?
Vai olenko kenties saanut nuukailullani kasaan sellaisen määrän valuuttaa, että voin rynnätä kauppaan ja pistää koko garderoopin uusiksi. Saako siihen aikaan enää vaatteita mistään ja millaisia vaatteita? Ja ennen kaikkea, mitähän vuotta elämme silloin, jos tämä ihme tapahtuu ja vaatekaapistani paistaa pohja, olen näet onnistunut hamstraamaan sinne melkoisen määrän tavaraa. Kyllä sen hetkeksi pitäisi riittää, vaikka kuinka nuukailisi. Jään kuitenkin pohtimaan tarkemmin tuota, mitä sitten tapahtuu vaihtoehtoa ja kerron, jos keksin vastauksen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti