Lempivaate

Tämä pohdinta sai alkunsa työpaikan kahvipöydästä, kuten niin monet muutkin kirjoituksieni aiheet. Siellä nimittäin eräs työkavereistani selitti, ettei voi ymmärtää, miten selviää kun hänen sininen lempipaitansa kuluu sellaiseksi, ettei sitä voi enää käyttää.

Aloin pohtia omia lempivaatteitani ja mitkä niistä ovat sellaisia, joita ilman en selviäisi. Seuraavaksi ajatukset johkaantuivat lempivaatetyyppeihini ja niitä aion käsitellä tässä. Yksittäisistä vaatteista, joita ilman en tule toimeen, lupaan kirjoittaa sitten myöhemmin kokonaisen postauksen, kunhan saan rajattua vaatteiden määrän sellaiseksi, että ne voi esitellä blogissa.

Nimittäin pohtiessani lempivaatteitani kääntyivät ajatukseni väistämättä "vaatteiksi, joissa viihdyn parhaiten" ja silloin nousee kaksi vaatekappaletyyppiä ylitse muiden. Lempialaosani on ehdottomasti verkkarit tai collarilökärit, ei mitkään hienolla merkillä, logoilla ja koristeilla varustellut verskat vaan sellaiset tavalliset brandtexista tai collegekankaasta valmistetut perusvermeet. Vaatimuksiksi voisi vielä lisätä epämuodikkaan mallin ja tietynasteisen kuluneisuuden, sillä olen ostanut tai tehnyt verkkarit viimeksi joskus kymmenen vuotta sitten. Sama koskee tietenkin collegehousuja, mielellään virttynyt kangas, runsaasti pesunukkaa, vanuneet polvipussit ja mahdollisesti hinki hiertyneet haarat. Jotenkin nuo vaan tuntuvat enemmän omilta kuin hienot vasta pakasta vedetyt uudet housut.

Yläosaksi haluan t-paidan, enkä tälläkään kertaa tarkoita mitään hienoa merkkiluomusta tiukasti kaikissa makkaroissa istuvine fit-leikkauksineen ja spandex-joustoineen, vaan sellaista 90-luvun ihanaa jättisäkkiä, joka on puhdasta puuvillaa, jossa on runsaasti löysyyttä, puolivälissä hartioita roikkuvat olkasaumat ja suora unisex-malli. Pesunukka ja hiutuneet kainalot eivät nekään ole pahitteeksi ja pari tahraakin saa löytyä, jotta kokonaisvaikutelma on täydellinen. Värillä ei ole niin väliä, koska se on kuitenkin pesussa haalistunut tunnistamattomaksi.

Tällainen ihastuttava asuyhdistelmä sopii käytettäväksi sekä kotona oleskelussa että kaikenlaisessa puuhastelussa (siivous, ruoanlaitto, jumppa) ja julkisissa paikoissa esim. jumpassa ja kuntosalilla. Jälkimmäisissä paikoissa vetoan aina siihen, että minä en jumppaa tekstiileillä, vaan lihaksilla ja epäilen pahasti noiden hienojen kalliiden vaatteiden pesun kestävyyttä. Sillä minun käytössäni vaatteen täytyy kestää lukematon määrä pesuja ja tarvittaessa rankkaakin tahranpoistoa, minä kun olen loistava räppäämään päälleni yhtä ja toista.

Noita ihania maksi t-paitoja ei tässä pari kolme vuotta sitten saanut enää mistään, koska kaikki olivat niin niin fit. Nyt ne ovat sentään onneksi palaamassa takaisin muotiin, joten tiukan hädän tullessa valikoimaa voi täydentää kaupasta, vaikka epäilen kyllä tuota tarvetta, sillä kaapissani on noita "jokunen" kappale. Tarkemmin ajatellen niin monta, että niillä selviää varmasti seuraavaan kertaan, kun tuo paitamalli tulee taas uudestaan muotiin. Verkkareiden kanssa muoti on jo kiertänyt täyden ympyrän, sillä näin kaupassa myynnissä samantyylisiä raitaverkkareita kuin nuo 15 vuotta sitten ostamani eli muodittomatverskani taitavatkin nt taas hetken olla huippumuodikkaat.