Ostamisen onni

Omaa kulutustani seurailleena olen tullut nyt siihen valitettavaan tulokseen, että halusin tai en, on minuun sisäänrakennettuna tietynkokoinen kulutuskiintiö per kuukausi. Koska olen viettänyt antihankinta marraskuuta vaatteiden ja kosmetiikan osalta ja onnistunutkin siinä ihan kiitettävästi - ei hankittuja vaatteita; ei uusia, eikä kirpputorilöytöjä, ei huutislöytöjä, ei myöskään saatuja vatteita, eikä minkäänlaista kosmetiikkaa lisää tähän talouteen - tässä kuussa en ole ostanut mitään, en saanut lahjaksi, enkä edes varastanut ;-) (juu, jälkimmäinen ei kuulu tavaranhankkimistapoihini, jotenkin vain tuli mieleen se vanha mainoslause "osta, vaihda, älä varasta" ja tuo oli pakko lisätä tohon listan jatkoksi).

Koska en ole voinut ostaa vaatteita tai kosmetiikaa, olen ostanut kirjoja. Viimeisen parin kuukauden aikana hyllyymme on muuttanut kymmenkunta uutta käsityö, askartelu ja sisustusaiheista kirjaa, taisi tässä viimeisessä paketissa olla jokin jäätelöopus ja toinen, joka käsitteli erilaisten karamellien yms. herkkujen valmistamista itse. Sen hankin ensi joulua silmällä pitäen, josko sitten ensi jouluna vaikka keittelisin jotain herkkuja ja jakaisin niitä kaikille halukkaille ja haluttomille vastaanottajille.

Jos joulukuussa yritän olla hankkimatta vaatteita, kosmetiikkaa ja kirjoja, mihinkähän sitten kulutukseni suuntautuu. Ehkä minä sitten menen ja ostan ebaysta ne ihanat jibbitzit, joita olen sieltä jo hetken kuolannut, mutta en vielä malttanut ostaa. Ne kun eivät varsinaisesti ole vaatteita tai kenkiä, vain kenkäkoristeita eli niitä ei ihan suoraan lasketa kiellettyjen listalle.

Sen verran kuitenkin Sulo Vilén minussa elää, että onneksi kulutukseni pysyy jotenkin järjellisellä tasolla, se on vain se 50-70e kuussa, mikä minulta menee kulloiseenkin "haluaa tämän"- teemaan. Voisihan tuonkin rahan tietysti säästää, mutta voisi se jossain kohtaa mennä huonompaankin kuten kaljaan ja tupakkaan - niistä ainakin olisi vain lyhytaikainen ilo (tai pitkä murhe, jos saa vaikkapa keuhkosyövän). Huomaattehan, miten yritän puolustella hankintojani ja lohdutella itseäni vakuuttelemalla, miten kestävämpiä hankintoja vaatteet tai kirjat ovat verrattuina esim. ruokaan tai alkoholiin. Jutussa on kyllä vähän selityksen makua, kun minä pidän näistä, on niiden hankkiminen suotavampaa kuin jonkin muun...