Pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyimme lopulta Köyliössä sijaitsevan Korkean Tammen maatilamatkailu ja ravintolapaikkaan. Siellä on Lallin aikainen ohjelmallinen illallinen nimeltään Ämmän kievari. Kävin moneen kertaan kirjeenvaihtoa Tammen emännän Riikan kanssa, Riikka on siis Ämmän kievarin emäntä Ämmä itse, lisäksi mukana ovat portinvartija Kuura (Tammen isäntä) ja piika (heidän tyttärensä). Mukaan olisi halutessaan saanut lisääkin esiintyjiä, mutta me tyydyimme tähän perussettiin.
Juhlat pidettiin siis lauantaina 14.11. illalla. Sovimme, että me muut saapuisimme paikalle puoli neljän aikaan, juhlakalu kyyteineen kymmentä vailla neljä ja varsinainen kievari illallinen sitten neljältä. Tälläinen aika siksi, jotta olisi riittävän hämärää, että kynttilävalaistus pääsisi oikeuksiinsa. Koko juhlatila kun oli valaistu vain kynttilöin, valitettavasti upeista kärrynpyöräkynttiläkruunuista ei ole yhtään kunnollista kuvaa.
Kokemuksena Ämmän kievari oli varsin mielenkiintoinen, koska en halua pilata yllätyksiä niiltä, jotka sinne mahdollisesti ovat menossa, kehotan lukemaan lisää täältä ja ennen kaikkea kokoamaan porukan ja menemään paikan päälle. Tarjolla on hyvää ruokaa, letkeää sanailua ja viihdyttävää ohjelmaa.
Kummitätini Ämmä risti perhosrouvaksi, sillä hänelle oli teetetty juhlia varten orkideoista kaulakoriste ja vaaleanpunaiset orkideat näyttivät aivan perhosilta punaista puseroa vasten.
Niinpä Ämmä hyvin varovasti tiedusteli, onko kummitätini noidan sukua, kun on saanut perhosetkin istumaan olallaan. Perhosrouvaa hän myös kunnioitti aivan erityisin huomionosoituksin mm. ennustamalla tälle vanhan lappalaisen taikakaluilla.
Ruokana oli mm sienikeittoa, mustaa leipää, savumuikkuja (jotka olivat taivaallisia), piimäjuustoa, makkaroita, haudutettua kokolihaa, hunajalanttua ja uunijuustoa. Menu oli todella yltä kylläinen ja maha aivan täynnä, kun oli kaikkea maistanut ja ottanut vähän lisää ja syönyt vielä sen jälkeen yhden palan. Kattaus oli tietenkin ajan henkeen sopiva:
Kysyin ja sain Tammesta luvan kirjoittaa näistä juhlista ja laittaa mukaan valokuviakin, mutta katseltuani juhlissa ottamani kuvat läpi, olen entistä vakuuttuneempi siitä, että tämä on niitä juttuja, joita ei voi toiselle selittää edes kuvin, se täytyy itse kokea. Minä olisin valmis lähtemään vaikka huomenna uudelle aikamatkalle Ämmän kievariin.
Sen verran vielä kerrottakoon, että he kasvattavat tuolla tilalla ylämaan karjaa, ja noita suloisia takkutukkia oli muutama nähtävilläkin talon ympäristössä - ihan rapsutuseäisyydelle emme valitettavasti päässeet. Sama ylämaan karja - teema jatkui myös juhlapaikan wc-tilojen koristelussa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti