Älä osta mitään

Tänään vietämme ihan kansallista Älä osta mitään- päivää. Hienoa, että joku on keksinyt meidän nuukailijoiden iloksi ihan kokonaisen päivän, jolloin voi hyvällä syyllä olla ostamatta mitään, eikä tarvitse selitellä kenellekään, kun ei ole hullunkiilto silmissä haalimassa lisää tavaraa.

No, ihan vakavasti puhuen, nuukailua tai ei, niin tuollainen Älä osta mitään-päivä on ihan hieno keino herätellä ihmisiä siihen, miten vähän on välttämätöntä ja että ilman alituisen ostamisen tuottamaa mielihyvääkin pärjää. Siis toisin sanoen mielihyvää voi hankkia muilla keinoin kuin hankkimalla hirveän määrän tavaraa (ja näin sanoo tavarahamsteri Sulo Vilén). Monessa suhteessa elämämme on kovin nopea sykkeistä ja ostamiseen ja omistamiseen keskittyvää - mainokset luovat kuvan, että jokaisella täytyy olla sitä tai tätä, ihmiset, jotka eivät matkusta ulkomaille vähintään kerran vuodessa, ovat outoja, jokaisella pitää olla oma asunto tai vielä mieluummin sekä omakotitalo että mökki ja kunnollisessa perheessä on kaksi autoa ja tämän verran viihde-elektroniikkaa ja tietoteknistä tavaraa ja vaatteet pitää olla sitä ja tätä merkkiä ja jokaisella teinillä kuuluu olla mopoauto. Suurin osa mielihyvästä siis saadaan ostamisesta ja omistamisesta. En missään nimessä lähde kiistämään omistusasunnon onnellisuutta, sillä jaammehan herra Kirjoitus ja minä tämän valkoisen kuutiomme pankin kanssa, mutta jonain päivänä nämä seinät ovat toivottavasti meidän ihan kokonaan (tai ainakin puoleen väliin, mistä alkaa naapurin osuus), mutta onko ihan kaikki tavara tarpeellista. Jotenkin väistämättä tulee mieleen laulaja Rainer Frimanin eräässä haastattelussa kertoma totuus: "Onnellisin olen ollut silloin, kun köyhänä helluntaisaarnaajana kiertelin Ladalla pitkin seurakuntia". Voimmeko tästä tehdä päätelmän, että menestys ja raha ei tuonutkaan onnea.

Tuota tavaran tarpeellisuutta, omia ostoskäyttäytymisiäni ja kulutustottumuksiani olen tämän viikon pohtinut ja toivottavasti oppinutkin jotain itsestäni. Lainaan tähän vanhaa hyvää sananlaskua, jota yritän pikkuhiljaa oppia noudattamaan: "Älä osta sitä, mitä tarvitset, vaan osta sitä, mitä ilman et voi olla".

Yleensä missaan nämä Älä tee jotain- päivät ihan kympillä ja autottomana päivänä olen autolla liikkeellä, vaikka muuten en siirtäisi sitä tallista kahteen viikkoon. Tänään olen kerrankin valveilla ja yritän, todellakin yritän, noudattaa päivän teemaa ja olla ostamatta mitään. Menen ruokakauppaankin vasta huomenna, sillä ostoksia nekin ovat. Päätöstäni helpottaa kummasti se, että olen yövuoroissa eli päivä menee nukkuessa tuonne iltapäivään asti ja sitten voikin alkaa valmistautua seuraavaan yöhän...eli ei paljon jää aikaa kaupoille.