Kotikyläni on pieni, niin pieni, että välillä ihmettelen sen olemassa oloa, mutta siellä se sitkeästi nököttää joen kainalossa vuosi vuodelta pienemmäksi kutistuen, mutta kuitenkin hengissä sitkutellen. Kylän ominaisuuksiin kuuluu se, että kaikki tuntevat toisensa ja tietävät suurimman osan jokaisen sukuhistoriaa muutaman sukupolven taakse. No ihan niin sisäsiittoisia siellä ei toki olla, ettei sinne välillä tuotaisi jotain ulkopuolisia "uutuuksia" lähempää tai kauempaa, niin kuin aikanaan minä toin Herra Kirjoituksen.
Kylän ominaisuuksiin kuuluu myös se, että välillä siellä kuulee mitä ihmeellisempiä tarinoita ja jutut muuttuvat matkalla valkoisesta mustaksi ja takaisin. Viime kerralla, kun tein sytykeruusuja, poikkesi naapurimme käymään ja tietenkin annoimme hänelle pussillisen ruusuja kotiin viemisiksi. Hän puolestaan oli antanut niistä jokusen eteenpäin ja kertonut, miten paikkakunnalle on perustettu uusi tehdas. Saaja oli tietenkin ihmetellyt asiaa ja tämä vääräleukainen naapurimme oli kertonut suureellisesti, että juu juu siellä kaksi ihmistä painaa täysillä töitä ja kyllä se ihan tehdasmaista touhua on. Totta on, että Herra Kirjoitus avusti minua silloin ja myös viime viikonloppuna kun tein lisää ruusuja, mutta en sentään menisi tuota yhden kattilan "paistolaitosta" tehtaaksi kutsumaan.
Viime viikonloppuna löysin sen kaipaamani sinisten kynttilöiden pussin ja käytin ne. Kyllä sen huomaa, että läpivärjätyissä kynttilöissä on eniten väriä, näiden sinisten värinä on vain tummien sinisten kynttilöiden oma väri.
Kaikkiaan ruusuja valmistui sunnuntai-iltana kolmisen sataa. Ei valitettavasti yhtään otsikonmukaista punaista, koska punainen kynttiläväri on edelleen kaupassa. Se on ainoa väri, jota olen luvannut ostaa, jotta saan jouluksi tehtyä kunnolliset punaiset ruusut. En kuitenkaan voinut vastustaa tuon vanhan laulun viehätystä, vaan lainasin sitä otsikkoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti