Heitetty haaste

Työkaverini kertoi aikomuksestaan aloittaa ostokseton vuosi marraskuun alussa. Hän aikoo olla ostamatta mitään muuta kuin välttämätöntä  seuraavan vuoden ajan. Käytännössä siis hän aikoo ostaa ruokaa, tarpeellista kosmetiikkaa ja hajonneen tilalle uusia tavaroita, jos on tarpeen - ei mitään muuta.

Nyt hän sitten puolihuolimattomasti heitti minulle haastetta, että mitäpä jos minäkin tulisin mukaan. Mietin ja harkitsen, yhä edelleen, vaikka osa minusta on jo ilmesesti päättänyt osallistua tuohon. Olenhan minä toki leikitellyt ajatuksella useammin kuin kerran, mutta jotenkin koen sitoutumisen niin kovin vaikeaksi.

Marraskuun alusta en kyennyt haasteeseen tarttumaan, mutta vuoden vaihteessa ajattelin pistää kulutuksen lukkoon. Suurimmaksi ongelmaksi minulle kyllä tulee tuo naamakirjan ilmaistarjonta. Kun kirjaimellisesti tuon haasteen kanssa mennään, niin saaminenhan ei ole ostamista. Täytyy vielä keskustella tuon kaverini kanssa, miten hän aikoo toimia. Onko kaikki huusholliin saapuva tavara ehdoton no-no, vai saako ilmaista tavaraa ottaa vastaan, kunhan sen saa vastikkeetta.

Jospa tällä kertaa ihan tosissani yrittäisin tarttua tähän, koska aika pitkän aikaa olen selvinnyt vähillä vaate- ja kosmetiikkaostoksillakin, niin miksi niitä muitakin ei saisi suitsittua. Tosin huvitti, että heti kun kaverini oli alkanut houkutella minua mukaan haasteeseen, oli aivan pakko ostaa muutama pullo shampoota varastoon, ettei sitten vain tarvitse ensi vuonna ostaa, kun on se ostokieltokin (vaikka nimenomaan piti olla, että saa ostaa sitä, mikä on tarpeellista ja loppu).

Ostoksetonta vuotta 2016, tiedossa hampaiden kiristelyä, harmistusta ja toivottavasti vuoden lopuksi seesteisempi mieli ja pari tavaraa vähemmän jemmassa.