Pikkujoulut

Tämän voisi myös otsikoida p***a keikka, mutta tulipa tehtyä. Tänä vuonna minulla ei ollut pikkujoulutunnelmaa lainkaan, ehdin marista jo muutamaa päivää aikaisemmin Herra Kirjoitukselle, että minua kaduttaa vakavasti, kun meninkin laittamaan nimeni pikkujoululistaan, koska minulla ei ole mitään intoa mennä koko bileisiin.

Lisäinnottomuutta aiheutti se, että päädyin samana päivänä työmatkalle. Ensiksi useampi tunti autossa istumista sinne ja sitten tietysti saman verran takaisin ja valitettavasti tässä pitkien etäisyyksien maassa aikataulu oli sellainen, että aikaa kotiin paluun ja pikkujoulujen välillä oli vajaat kaksi tuntia. Sinä aikana piti vielä hakea pikkujoululahja, koska se kuuluu perinteeseen. Onneksi minulla oli jonkinlainen ajatus siitä, mitä ostaisin, mutta kassajono oli sitten sen verran pitkä, että siinä tuhlaantui kallisarvoista aikaa vaikka miten paljon. Tämän jälkeen on turha sanoakaan, että aikaa hiustenpesemiseen taikka suihkussa käymiseen ei enää ollut, juhlameikkikin piti rakentaa vanhan päälle. Kun vielä listaan lisätään se, ettei minulla ollut kotiin palattuani ajatustakaan siitä, mitä pistän päälleni ja päädyin repimään ensimmäiset päälle mahtuvat vaatteet kaapista ylleni, oli ilo jo huipussaan.

Tunnelman täydensi se, että kun itse räjähtäneen näköisenä ja etkot väliin jättäneenä raahauduin paikalle, päädyin istumaan toki mukavien, mutta mielettömän hoikkien, tyylikkäiden ja viimeisen päälle laitettujen työkaverieni viereen. Tunsin itseni nukkavieruksi, väsyneeksi, rumaksi, lihavaksi ja likaiseksi - siitä on mukava ponnistaa hauskaan illan viettoon. Ainoa mikä puuttui, oli se, että menkat olisivat vielä alkaneet kesken illan ja persuksiin ja tuoliin olisi ilmestynyt japanin lippua muistuttava läiskä.

Vaatehuollon pelastivat tälläkin kertaa luottovaatteet, mustat housut, alennusmyynnistä toistakymmentä vuotta sitten ostettu musta toppi ja serkultani lahjaksi saatu mustavalkoinen jakku, joka löytyy täältä (sekin on siis jo yli kaksi vuotta vanha) ja joka on toiminut hätäapuna jo monen monta kertaa. En näyttänyt fiiniltä, mutta edes jotenkin siistiltä.

Ruoka oli hyvää, todellakin hyvää ja sitä oli riittävästi. Tunnelmakin oli ihan ok, jos ei ota huomioon sitä ulkopuolisuuden tunnetta, jonka onnistuin kokemaan. Pikkujoululahjaksi sain neljä snapsilasia ja minipullot salmiakki- ja minttulikööriä, jotka tuhosimme yhdessä Herra Kirjoituksen kanssa omilla jatkoillamme.

Turha tässä on messuta siitä, että on ruma ja lihava, sille asialle voisi tehdä ihan itsekin jotain kuten lakata marmattamasta, alkaa liikkua ja lopettaa mässäämisen, jotta ensi vuonna pikkujouluissa olisi vähän parempi mieli.