Some overload

Viime aikoina netin käyttöni on rajoittunut suurimmalta osaltaan naamakirjaan, huuto.nettin ja toriin, näistä erityisesti facebookin erilaiset kirpputori-, kierrätys- ja tuunaussivustot ovat saaneet huomioni. Pari päivää sitten tajusin, että nyt on joku raja ylitetty ja olen tainnut saada melkoisen yliannoksen sosiaalista mediaa. Huomasin näet, että aina kun istahdin koneelle, aloitin aina ensimmäiseksi tarkistamalla naamakirjan kirppisringit, jos vaikka joku olisi lisännyt sinne jotain kivaa ja tunsin pettymystä, kun siellä oli edelleen ne samat tavarat. Näistä lasten vaatteet olivat minulle tarpeettomia, niin itse asiassa suurin osa muustakin, mutta siitä huolimatta oli pakko tarkistaa yhä uudelleen ja uudelleen, jos vaikka joku myyjä olisi tajunnut laskea hintoja tai tosiaan lisätä ilmaiseen tarjontaan jotain mukavaa.

Tämä yhä uudelleen, uudelleen, uudelleen ja uudelleen. Sitten huomasin olevani tylsistynyt jo valmiiksi, mutta silti oli pakko ihan vaan varmuuden vuoksi tehdä pikainen tarkistus ja sitä rataa. Kesti jonkun hetken ennen kuin tajusin, että olen mitä ilmeisimmin ylittänyt sosiaalisen median kuormitukseni ja saavuttanut yliannoksen kaikkia noita kirppisrinkejä ja kaikkea muuta siihen liittyvää. Ennen kuin oireet kasvavat suurempiin mittoihin, on todellakin aika viheltää peli poikki hetkeksi aikaa.

Jospa kokeilisin ensiksi sitä, että tarkistan vain omat myyntini kerran päivässä ja hoidan niihin liittyvät asiat, enkä selaa lainkaan mitään muita ilmoituksia. Sitten voisin siirtää omien kansioiden tarkistuksen kerran kahdessa päivässä. Ihan kokonaan en voi noista luopua (ihan selkeästi riippuvaisen tekstiä), koska ne ovat helpoin tapa päästä ylimääräisestä tavarasta eroon. Tosin siinäkin olen huomannut sellaisen asian, että sillä aikaa kun voisin laittaa tavaroita myyntiin, selaankin muiden tarjontaa. Joulukuun tavoitteeksi otan siis sen, että lisään omia tavaroita myyntiin ja tarkistan myyntini, mutta jätän muiden myynnit niin vähälle kuin suinkin. Itseni tuntien on aivan pakko varata takaportti, jos vaikka jotain täydellisen vastustamatonta (kuten Kummituslinna-lautapeli) ilmestyy tarjolle.