"Arbeit macht frei", sanoi saksalainen ja tarkoitti jotain muuta kuin mitä me ehkä tuolla tänä päivänä ymmärrämme. Mutta sitä on turha kieltää, etteikö työ vapauttaisi ainakin silloin kun pitää työstään ja tietää sen jatkuvan vielä huomenna ja kenties ylihuomennakin. Kyllä se vapauttaa, vapauttaa taloudellisista huolista ja antaa elämälle sisältöä.
Pienen perheemme ylle on hiipinyt musta haamu, jonka olemassa oloa emme ole kymmeneen vuoteen muistaneetkaan tai eihän sen kuulemiselta ole voinut välttyä, mutta ei se ole koskenut meitä. Valitettava tosiasia vaan on, että jos kaverilta viedään työpaikka, niin ei se ole sama asia kuin että se lähtee itseltä.
Ensimmäistä kertaa vuosikymmeneen olemme tilanteessa, jossa työttömyys saattaa koskettaa meitäkin. Nyt jännitetään sitä, saako Herra Kirjoitus pitää työpaikkansa. Silloin kymmenen vuotta sitten jännitettiin sitä, saanko minä töitä täältä - työpaikka löytyi ja sen myötä tietty perusturva ja pysyvyys elämään ja siinä onnellisessa pysyvyyden tilassa olemme saaneet kelluskella kokonaisen vuosikymmenen.
Olemme molemmat työorientoituneita ihmisiä, emme välttämättä mitään uraohjuksia, mutta pidämme työstämme ja se on meille jotain enemmän kuin pakkopulla, josta saa sen välttämättömän ansion. Sen vuoksi työn menettämisellä olisi iso merkitys - eikä sitä taloudellista turvaakaan sovi väheksyä, vaikka katto onkin pään päällä ja ruokaa kaapissa.
Viimeistää ylihuomenna tiedämme, missä mennään. Pidän siis sormet ja varpaat pystyssä, että se on tuo "to job" tällä kertaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti