Nuukailu on ilomme

Löysin netistä jälleen kerran yhden blogin, joka sai rakkaan puolisoni pyörittelemään silmiään. Kyseistä blogia kirjoittaa kitupiikitär, joka oli onnistunut teksteissään kertomaan jotain sellaista, jota olen itse yrittänyt moneen kertaan sanoiksi pukea siinä kuitenkaan onnistumatta. Hän kirjoittaa näin: "Olen säästäväinen. Itara. Nuuka. Saita. Ja pidän siitä. Raha-asioissa viljelen usein lempisanontaani: pienistä puroista kasvaa suuri virta. Ajatus siitä, että pienet menot merkitsevät enemmän kuin suuret tulot, luo toivoa meille tavallisillekin tallaajille taloudellisesti hyvästä elämästä."

Olen omaa ja muiden nuukailua seurattuani tullut siihen hämmentävään tulokseen, että nuukailu on erityisen kivaa silloin kun se on vaihtoehto. Tällä tarkoitan siis sitä, että jatkuva pihistäminen ja edullisten, järkevien vaihtoehtojen etsintä tuottaa iloa silloin kun se mahdollista valita, mikäli se on olosuhteista johtuva pakko, se ei olekaan enää yhtä kivaa. Tietenkin tuohon myös kasvaa, jos sen imee äidinmaidosta ja kasvuympäristöstä itseensä, mutta toki nuukailun voi myös valita.

Mietin oikein tosissani, miten nuukailun määrittelisin, sillä se ei ole mikään yksiselitteinen juttu. Se on pieniä tekoja säästämiseksi, juuri sillä ajatuksella, että pienistä puroista kertyy iso virta. Nuukailua on se, että ompelen ratkenneen sauman ja saan kyseisen vaatteen jälleen käyttööni, toki tuon voidaan ajatella olevan järkevää ja käytännöllistä nuukailun lisäksi. Nuukailua on sekin, että tuunataan vanhasta uutta ja korjataan rikkunutta käyttökelpoiseksi. Nuukailua on sekin, että jätetään tarpeetonta ostamatta. Nuukailua ei kuitenkaan välttämättä ole se, että ostetaan halvinta mahdollista -ei todellakaan, nuuka ihminen saattaa ostaa kerralla kallista vakuututtuaan siitä, että kyseinen tavara kestää ja palvelee isältä pojalle tai äidiltä tyttärelle. Itara tai saita ovat ihmisiä, jotka eivät malta ostaa mitään, ei itselle eikä muille, sellainen en halua olla, koska tietyt tavarat tuovat minulle iloa ja haluan hankkia niitä itselleni tai muille. Tämän vuoksi en ilmeisesti kykene minimalismiinkaan, koska haluan pitää kiinni tietyistä tavaroistani ja nauttia niiden käyttämisestä.