Hamsteri ja kokoelmat

Jälleen kerran jumitan samassa aiheessa pohtimalla hamstraamista ja siihen liittyviä juttuja. En edelleenkään ole himohamstraaja, en ainakaan siinä mielessä, että meillä ei ole vuokrattua varastotilaa tavaroidemme säilyttämiseen ja asunnossamme ei säilytetä tavaraa pinoissa lattioilla ja siellä pääsee liikkumaan muutoinkin kuin kapeita polkuja pitkin.

Olen kuitenkin hamsteri, mitä voidaan pitää hamstraajan esiasteena tai jotain sinne päin. Hamstraaja kun ei tavallisimmin kykene luopumaan mistään omistamastaan ja kokoaa talonsa täyteen sellaista tavaraa, jossa muut eivät näe mitään järkeä. Hamsterin tavaroissa sen sijaan useimmiten on järkeä, ne eivät ole rikkinäisiä, käyttökelvottomia tai suoranaisia roskia, niitä tavaroita vain on paljon.

Hamsteria ja hamstraajaa toki varmaan usein yhdistää taipumus siihen, ettei tavaroista luovuta.

Kaiketi useimmilla hamstraajillakin on omat spesialiteettinsa, joihin he erikoistuvat, näin on käsittääkseni myös meillä hamstereilla tai ehkä lienee paras puhua asiasta vain omasta puolestaan. Minulla ainakin asioissa käy yleensä niin, että innostun valtavasti jostain ja sitten se onkin menoa - ei riitä yksi, eikä kaksi, vaan niitä innostuksen kohteita on saatava monta tai mieluummin koko täydellinen kokoelma. Keräämistäni asioista kahdessa tunnistan ihan selkeästi "lapsuuden traumojen" jälkimainingit. Vanhemmillani ei ollut juuri aikaa pelata tai leikkiä minun kanssani ja ainoalle lapselle sitä leikkiseuraa ei siunaantunut myöskään sisaruksista, joten ilmeisesti trendikäs harrastukseni lautapeleihin purkaa sitä lapsuuden traumaa, etten silloin koskaan saanut pelata riittävästi.

Samaa juurta saattaa olla myös innostukseni Disneyn klassikkopiirrettyihin, jotka puolestaan ovat oiva esimerkki näistä täydelliset kokoelmat hankkeistani. Alunperin ajattelin hankkia vain lempparileffani, mutta sittemmin niitä on kertynyt ja nyt ihan tarkoituksella ostin itselleni jouluksi kasan leffoja vain sillä ajatuksella, että niillä täydennetään kokoelmaa. Ei niinkään väliä sillä, olivatko elokuvat mielestäni hyviä vai eivät, ne kun sattuivat puuttumaan kokoelmasta.

Sen verran minulle on vuosien saatossa kertynyt järkeä, etten enää yritä haalia lempikirjailijoideni koko tuotantoa itselleni, sen kun saa halutessaan varsin helposti lainattua kirjastosta. Kun vielä oppisin tuota samaa asennetta muihinkin tavaroihin liittyen eli mielummin niin, että pohtii asioita pari päivää ennen kuin ryntää suinpäin hankkimaan jotain kymmenin kappalein