Tammikuussa ei paljon säästelty

Tammikuussa ei tosiaan ole kovin monta ostoksetonta päivää vietetty, vaan on hankittu sekä tarpeellista ja tarpeetonta.

Tiimarin alesta ovat peräisin sekä nämä korutarvikkeet, tekosilmät että silkkinauhat. Korutarvikkeista ja silmistä en ole varma, tarvitsenko niitä koskaan, mutta kun kerran halvalla sai, niin Sulo Vilén iski jälleen. Silkkinauhat ostin sillä ajatuksella, että niillä voisi tuunata aiemmin lastunauhalla päällystämäni lampunvarjostimet uuteen uskoon, vähän enemmän toimiviksi. Tummanruskea nauha olisi ollut täydellinen, mutta ehkä tuosta vihreästä ja hiekansävyisestäkin jotain saa aikaan joko yhdessä tai erikseen.

Nalle Puhin elokuva on tilattu samaan aikaan kuin nuo aikaisemmassa postauksessa esittelemäni Disney elokuvat, se vain jäi jälkitoimitukseen ja saapui vasta nyt. Mielenkiintoisesti noissa Disney-klassikoissa menee tuo numerointi, sillä maailmalla tämä Nalle Puh- leffa on numero 51 ja Räyhä-Ralf numero 52 sekä Frozen 53. Suomessa Nalle Puh jäi ilman numeroa ja Räyhä Ralfista tehtiin numero 51.

Yläkuvan helmet ovat huuto.net hankinta, postikuluineen kolmisen euroa. Eivätkä ole tarkoitetut käytettäväksi tuollaisina, vaan askartelumateriaalina. Milloinkahan oikeasti ehdin askarrella kaiken sen, mitä olen suunnitellut.

Myös Polka dot ballerinat ovat huuto.net hankinta, uudenveroiset poposet maksoivat reilut viisi euroa postikuluineen - uudet vastaavat Dinskossa maksavat 35 euroa.

Huolimatta siitä, että minulla on monta paria työkenkiä, alkaa niistä useampi pari olla loppuunkulutettu, joten uusien työkenkien hankinnankin päätin hoitaa heti alkuvuodesta.

Innostukseni kenkäklipseihin johti siihen, että kävin penkomassa Kontin tuunaustorilla, se on nykyään lähes ainoa piste, mitä siellä kierrän. Tämä johtuu muun tavaran hinnoittelusta, jossa minusta on karannut mopo pahasti käsissä. Tällä kertaa mukaani päätyi pari pussillista nappeja, unelman pehmeätä nahkaa oleva entisen nahkatakin hiha ja muutamat vanhat klipsikorvikset. Kokonaisostokseni kustansivat ihan 5 euroa. Eli lisää askartelumateriaalia tuli hankittua.

Pitkään olen haaveillut myös punaisista peruskengistä, nyt kun ne tulivat huuto.netissä eteen postikuluineen 20e hinnalla, päätin toteuttaa unelmani.

Jonkinlaiseksi hetkelliseksi mielenhäiriöksi voi laskea sen, että päätin piristää vappuaattoani hankkimalla hatukkeen. Olen enemmän kuin todennäköisesti töissä, joten ajattelin vähän piristää arkea. Kyseinen unelma on peräisin Radio-kirppikseltä, hinnaltaan 4,50€.

Ostaessani en ajatellut, että sehän on kuin tehty noihin uusiin kenkiini.

Lisäksi tuli hankittua muutamia hiusjuttuja eli uusia ponnareita, pinnejä ja sitten noita "puhelinkaapeliponnareita". Ensimmäinen testipakkaus piti sisällään yhden kirkkaan ja kaksi mustaa, ja maksoi 2 euroa. Ihastuin kovasti ja sen vuoksi tuli hankittua nuo turkoositkin. Kaikkiaan tuhlasin hiushärpäkkeisiin noin 7 euroa. Taustalla oleva Galactica on Herra Kirjoituksen kirppislöytö. Vietimme yhden vapaapäivän Tampereella ja ostossaldoksi tulivat tuo DVD, hatuke ja nuo hiuskoristeet noita mustia ja kirkkaita spiraaleja lukuunottamatta.

Lisäksi hankin vielä neljä paria korvakoruja ja aihiot yhteen pariin. Jostain syystä olen nyt koukkuuntunut helmikorviksiin, joten kaikki neljä paria ovat erikokoisia helminappeja. Kaikki viisi koruparia kustansivat yhteensä noin 3 euroa. Ainoana miinus puolena voi todeta, että kaikissa noissa on metallisten lukkojen sijaan kumitulpat ja olen jo onnistunut hukkaamaan niistä kaksi ja korut ovat olleet käytössä vasta reilun viikon.

Muutama paketti on vielä matkalla maailmalta kotiin, joten esittelen niitä sitten helmikuussa.

Synttärikimppu

Rakas mieheni halusi muistaa minua jotenkin vanhenemispäivänäni. Koska se osui pahimmoikseen yhteen tuon koisa-ajankohdan kanssa, ilmoitin melko suureen ääneen, ettei sitten juhlita, eikä tarvi ainakaan kukkia tuoda. Herra Kirjoitus kuitenkin intti, että hän haluaa muistaa jotenkin merkkipäivääni, vihjaisin kauniisti (lue suunnilleen lekalla päähän), että  ottaisin mielelläni lahjaksi jotain pysyvämpää eli että saattaisin haluta lahjaksi tietyt punaiset ballerinat.

Nyt ne sitten saapuivat, ovat nahkaa päältä ja sisältä ja oikein kauniin väriset. Harmi vain, että niiden kanssa yhteen sopiva laukku päätyi jollekin toiselle ostajalle. No, saanpahan sitten vihjaista nimipäivän aikaan, että punaiselle laukulle olisi tarvetta.

Dune-merkkiset ovat nuo kengät ja näyttävät tältä.

Sittenkin "to job"

Kyllä nyt hymyilyttää, vaikka jossain kohtaa tuli jo tirautettua pari kyyneltäkin. Jotenkin tässä tilanteessa mielessä kummittelevat jälleen vanhat suomalaiset sananlaskut, joista ensimmäisenä tulee mieleen: "Itku pitkästä ilosta". Toivottavasti ei kuitenkaan ihan noin käy, vaan voi uskoa siihen toiseen sanontaan, joka ajatuksistani kumpuaa: "toisen kuolema on toisen leipä". Tässä tapauksessa siis tarkoittaen niin, että toisen irtisanominen on sille toiselle - tällä kertaa Herra Kirjoitukselle - säästynynyt työpaikka.

Uutiset irtisanotuille tulivat maanantaina, mutta vasta tänään selvisi ihan naamakohtaisesti ketkä ne ovat ja uskalsimme huokaista helpotuksesta, viikate sivalsi hiuksen hienosti ohi ja job with Gates and Jobs saa jatkua. Määritelmä on lainattu viimeaikainen suosikkisarjani C.S.I Las Vegasin eräästä jaksosta ja jaksaa hihityttää minua edelleen. Kun Num3rot loppuivat, oli pakko koettaa löytää jotain korvaavaa hömppää ja siihen tuo CSI kaikessa ennalta-arvattavuudessaan sopii hyvin, varsinkin kun sieltä joskus löytyy näitä edellä mainitun kaltaisia kultajyviä, jotka saavat nauramaan toisenkin kerran.

Risteilylle

Olemme lähes koko sen ajan, mitä olemme Herra Kirjoituksen kanssa yksissä liikkuneet, miettineet risteilyä. Ihan vaan Tukholmaan... miten se vaan onkin niin, että sellainen reissu on kovasti hankalampi järjestää kuin vaikka pidempi ulkomaan matka. Emme tosiaan ole koskaan ehtineet tai saaneet ajalliseksi mitään risteilyä järjestää, mutta nyt on sitten ehkä pikkuinen pakko...

Tässä ovat risteilyliput Helsinki-Tallinna-Helsinki kahdelle. Voimassa 31.8.2014 asti.

Minä sain liput palkinnoksi siitä, että olin eräässä harrastyössäni valtakunnan tasolla kolmas tietyin laatukriteerein mitattuna. Olin aika hämmentynyt menestyksestäni ja varsin onnellinen siitä, että tulevan kesän kesälomareissukin on nyt sitten puoliksi järjestetty.

Saa onnitella - rouva Jälkikirjoitus kiittää kovasti :-D

To job or not to job

"Arbeit macht frei", sanoi saksalainen ja tarkoitti jotain muuta kuin mitä me ehkä tuolla tänä päivänä ymmärrämme. Mutta sitä on turha kieltää, etteikö työ vapauttaisi ainakin silloin kun pitää työstään ja tietää sen jatkuvan vielä huomenna ja kenties ylihuomennakin. Kyllä se vapauttaa, vapauttaa taloudellisista huolista ja antaa elämälle sisältöä.

Pienen perheemme ylle on hiipinyt musta haamu, jonka olemassa oloa emme ole kymmeneen vuoteen muistaneetkaan tai eihän sen kuulemiselta ole voinut välttyä, mutta ei se ole koskenut meitä. Valitettava tosiasia vaan on, että jos kaverilta viedään työpaikka, niin ei se ole sama asia kuin että se lähtee itseltä.

Ensimmäistä kertaa vuosikymmeneen olemme tilanteessa, jossa työttömyys saattaa koskettaa meitäkin. Nyt jännitetään sitä, saako Herra Kirjoitus pitää työpaikkansa. Silloin kymmenen vuotta sitten jännitettiin sitä, saanko minä töitä täältä - työpaikka löytyi ja sen myötä tietty perusturva ja pysyvyys elämään ja siinä onnellisessa pysyvyyden tilassa olemme saaneet kelluskella kokonaisen vuosikymmenen.

Olemme molemmat työorientoituneita ihmisiä, emme välttämättä mitään uraohjuksia, mutta pidämme työstämme ja se on meille jotain enemmän kuin pakkopulla, josta saa sen välttämättömän ansion. Sen vuoksi työn menettämisellä olisi iso merkitys - eikä sitä taloudellista turvaakaan sovi väheksyä, vaikka katto onkin pään päällä ja ruokaa kaapissa.

Viimeistää ylihuomenna tiedämme, missä mennään. Pidän siis sormet ja varpaat pystyssä, että se on tuo "to job" tällä kertaa.

Unelmien kengät ja mitä siitä seurasi...

Olen täälläkin varmasti yhden, kaksi, ehkä kymmenen kertaa mainostanut sitä, miten hankin mustat kengät ja millaiset kengät haluan.

Kahlattuani läpi lukemattomat nettisivut ja myyntipalstat, löysin sen, mitä olin etsinyt. Täydelliset kengät, juuri oikean mallinen kärki, täydellinen korko, kiiltonahkainen materiaali - sääli vain, että huuto.netissä myynnissä oleva pari oli väärää kokoa.

Ilmoituksesta selvisi kuitenkin kenkien malli, joten ei muuta kuin herra Kirjoitusta kädestä kiinni ja liikkeeseen sovittamaan. Katsoin jopa netin hintavertailusta sen edullisimman nettikaupan, josta kengät tilaisin, kunhan ensin vain kävisin testaamassa olisiko 37 se oikea koko.

Onnekseni kävin sovittamassa, sillä kyseisissä Anika Kendra-malliston software-pohjalla varustetuissa kengissä on sellainen päkiäpehmuste, jonka pitäisi helpottaa korkeahkoilla koroilla kävelemistä ja keventää päkiärasitusta. Minulle se vaan ei sopinut, kengät tuntuivat jalassa kamalilta, yksinkertaisesti kamalilta, en voinut ottaa askeltakaan. Sielu verta valuen nostin kengät takaisin hyllyyn ja totesin, ettei meitä sittenkään ollut tarkoitettu toisillemme. Täydellisten kenkien metsästys jatkuu edelleen...

Helmiä hiuksissa

Kuten aikaisemmin askartelemiani kenkäkoristeita esitellessäni mainitsin, käytin materiaalina huuto.netistä ostamaani helminauhaa. Nauhasta kului ehkä puolet noihin kenkäkoristeisiin, toinen jäi vielä käytettäväksi muihin suunnitelmiin.

Minulla oli häissäni hiuksissani koristeena helmiä ja siitä asti olen havitellut helmisiä hiuskoristeita vähän arkisempaankin käyttöön. Esteenä on kuitenkin ollut hinta, sillä enhän minä nuukailija malta maksaa helmikoristeista hengettömistä viittä euroa kappaleelta, mitä niistä noin yleensä kaupassa pyydetään.

Sitten löysin netin ihmemaasta vinkin, että noita voi askarrella itsekin, tarvitaan vain tavallisia hengettömiä ja irtonaisia helmiä. Minulla oli kotona vain pieniä hengettömiä ja yksi iso, joten päätin aloittaa askartelun niistä.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan askartelu tapahtuu niin, että avataan hengetöntä sen verran, että saadaan pujotettua helmi paikalleen ja sitten vaan väännetään hengetön takaisin muotoonsa. Varsin nopeaa ja helppoa. Samalla ideallahan voisi toteuttaa vaikka millaisia koristeita, kunhan helmissä oleva reikä on sen verran iso, että sen läpi mahtuu hengetön. Näen jo sieluni silmin itseni askartelemassa punaisia, kiiltäviä, mustia ja turkooseja hengettömiä...

Kuvissa oikealla on tuollainen kaupan "helmihengetön", jonka sain huuto.netistä ostamani koru- ja hiustarvikepaketin mukana. Kuva ei tietenkään kerro sitä, että hiuksissa  noita ei erota toisistaan, vaikka kaupan mallissa helmi on istutettu kruunuun ja omatekoisessa se on pujotettu hengettömään.

Kuvista selviää myös syy siihen, miksi kannattaa suosia noita isompia hengettömiä, jotka on tukevammasta metallista tehty. Keskellä alhaalla on hengetön, jonka piikit katkesivat, kun yritin työntää sitä nutturaan, olin ilmeisesti väännellyt sitä pikkuisen liikaa helmeä laittaessani. Muutenkaan nuo pienemmät hengettömät eivät oikein riitä minun hiusteni pitämiseen paikallaan, siitä kertoo jo sekin, että tein noita hengettömiä kymmenen ja kuvaa otettaessa eli kahden käyttökerran jälkeen oli tallella enää 8. Olen siis käyttänyt näitä toteuttaakseni tammikuu on tukkakuu haastetta ja tosissaan yrittänyt askarrella erilaisia kampauksia työpäiviksi.

Nyt täytyy sitten jostain löytää noita isompia hengettömiä, jotta saa askarreltua edes kymmenen setin kunnollisia helmihengettömiä.

Revontulten loiseessa

Nuutinpäivänä purin kuusesta viisi Kalevala Korun joulukoristetta ja odotin kotiin kuudetta koristetta, jonka olin saanut hankittua. Tuskin uskalsin haaveilla, että joskus löytäisin ne puuttuvat kolme koristetta, erityisesti haaveilin Kalevala Korun vuosikoristeesta 2009, Revontuli-nimisestä. Se kun tuntui olevan kovin harvinainen ja hankala hankkia.

Niinpä yllätyin, kun löysin huuto.netistä myynnistä ko. koristeen. Toki hinta oli aivan siinä kipurajalla, melkein jo pikkuisen ylikin, mutta päätin, että olin sen todellakin ansainnut selvittyäni hengissä siitä suursiivousurakasta ja ötökkäepisodista, toki juuri eletyllä vanhenemispäivälläkin saattoi olla osuutta asiaan.

Maksoin siis 60 euroa ja jäin odottamaan postia peläten, että posti runnoo koristeen rikki ja kadottaa sen tai jotain. Äärimmäisen iloisena sitten avasin postin tänään meille tuoman kirjeen - siinä se sitten oli: Revontuli.

Haaveillessani "täydestä" Kalevala Korun joulukoriste-sarjasta pelkäsin kaikkein eniten sitä, etten saisi hankittua juuri tätä koristetta, minulla on kun koristeita ajalta ennen ja jälkeen tämän. Periaatteessa voin vaikka jättää hankkimatta ne kaksi ensimmäistä koristetta, jos niitä ei järkevällä hinnalla mistään saa, nyt kun sarja muutoin on täysi - vuodesta 2007 vuoteen 2013. Vuoden 2005 koristeita olisi nytkin huuto.netissä myynnissä yksi, mutta 115 euron hinta on ainakin tällä hetkellä aivan liikaa, ihan niin kipeästi en tuota koristetta halua.

Neljän juuston pikakana

Tuosta perhos-mato-ötökkä hyökkäyksestä johtuen meillä on viimeaikoina syöty enimmäkseen pikaruokaa - ei siis sellaista pikaruokaa, mitä ensimmäiseksi pikaruoasta tulee mieleen, vaan kotona tehtyä nopeasti valmistuvaa ruokaa, johon olen saanut uppoamaan viimeisiä jämiä siitä kuiva-ainevarastosta, joka minulla joskus oli. Ne avaamattomat pussukat ovat olleet tähän asti säilytyksessä parvekkeella, ja uskon liki parin viikon pakkasjakson tehneen niille ihan hyvää.

Riisejä meillä ei enää kotona ollut, eikä tule ennen kuin kaikki muut mahdolliset ruoka-aineet on parvekkeelta käytetty, joten lainaisin ruokaan tarvittavat riisit äidiltä.

Neljän juuston kanaruoka (noin 4 annosta)

450g maustamattomia kanasuikaleita
1 rkl öljyä paistamiseen
1 prk kolmen juuston ruokakermaa
reilu ½ dl vettä
½ aura kolmiosta
5 dl keitettyä riisiä
(1 tl suolaa ja vettä riisin keittämiseen)

Keitä riisit suolalla maustetussa vedessä. Paista kanasuikaleet öljyssä. Paloittele aurajuusto isohkoiksi paloiksi (puolikkaasta kolmiosta n. 12 palaa), kippaa ne paistettujen broilersuikaleiden sekaan, kaada päälle ruokakerma, käytä reilu puoli desiä vettä purkin huuhteluun, kaada sekin kastikkeen sekaan. Anna kiehua muutama minuutti. Kaada keitetyt, valutetut riisit sekaan, sekoita. Valmista syötäväksi.

Värkkäsin kenkäkoristeita

Jotenkin minulla on taas sellainen tunne, että nyt lähti mopo lapasesta pikkuisen turhan rivakkaasti. Enkä osannut lopettaa ajoissa. Ehkä syynä on se, etten kaikkien noiden ikävien siivousprojektien aikana löytänyt aikaa tehdä noita haaveilemiani koristeita silloin kun inspiraatio oli vallaallan, joten ilmeisesti noita ideoita kertyi sitten pikkuisen liikaa...

Materiaalit kenkäkoristeisiin olivat joko peräisin alennusmyynneistä taikka löytyivät kontin tuunaustorilta tai kodin kätköistä.  Napit ovat Tiimarin konkurssialesta, niille en tehnyt muuta kuin liimasin pohjan klipsin kiinnittämistä varten, ja muissa on pohjana 40 sentillä kontista ostamani nahkatakin hiha.

Rusetteja tein sekä mokkaiset että tavalliset nahkaiset, joista jälkimmäiset kahdessa eri koossa.

Sydämiä leikkasin monta paria valmiiksi jossain vaiheessa, kun minulla oli sen verran väliä muiden töiden ohella. Yhteen pariin kiinnitin koristeekisi huuto.netistä ostamani hopeiset topatut sydämet, samoja toppasydämiä sekä hopeisina että luonnonvalkoisina on myös noissa suorakaiteissa. 
Alennusmyynnissä ostamiani strasseja puolestaan löytyy noista pyöreistä koristeista. Harmahtavammat matalat helmet ovat samalta arkilta noiden turkoosien rhinestonesien kanssa, toisessa pyörylässä puolestaan punaisia ja kirkkaita timantteja. Pyöreillä valkoisilla helmillä koristeltujen sydämien materiaali on puolestaan peräisin huuto.netistä kolmella eurolla hankkimastani  helminauhasta. Tuosta riitti yksi nauha kaulaan ja toisesta nauhasta paitsi näihin koristeisiin, myös muihin askarteluihin materiaalia.

ä.

Suurennetut sukat

Aikanaan tein Herra Kirjoituksen siskonpojalle Ässä-sukat, jotka esittelin täällä. Nyt kun aikaa on kulunut, on pienestä vauvasta kasvanut pojanpallero, ovat myös jalat kasvaneet sen verran, että nuo sukat eivät enää mahdu jalkaan.

Jo sukkia tehdessäni päätin tehdä niihin sen verran reilun varren, että niitä voi käyttää melko pitkään ja että toisaalta sukkiin sisään mahtuu sitten paksummatkin housut. Terää kun voi aina pidentää tai leventää, joten tällaisen muodonmuutoksen miniässät kokivat.

Ensimmäisessä kuvassa vasemmalla alkuperäinen versio ja oikealla uusittu malli.

 

Purin sukkien terät kokonaan ja tein niihin uudet, leveämmät kantapäät ja pidemmät terät. Myös terien raidoitus muuttui 3-3-3:sta 2-3-2:een. Vanhasta sukasta purettu punainen riitti sopivasti tuohon raidoituksen alkuun ja raidatkin tein puretuista langoista, kärjen sitten puolestaan uudesta langasta, punaista seiska veikkaa kun minulla on aina edes vähän varastossa. 

Alla olevassa kuvassa sitten valmiit sukat, joille varmaan on näillä pakkasillä käyttöä.

Kenkäkoristeet

Testailin noita Kontista hankkimiani korviksia kenkiin, sillä kenkiä varten ne ensisijaisesti ostin.

Tiedän, että punaiset kenkäni eivät ole kaikkien noiden kanssa paras pari, mutta en jaksanut kaivella kaapista mustia tai valkoisia vartavasten esiin. Ensiksi kengät ilman koristeita...

...sitten kengät koristeilla. Oikeanpuoleiset sopivat näihin mielestäni hyvin, vasemmanpuoleiset ovat liian pienet tämän mallisiin kenkiin, mutta uskoisin niiden sopivan paremmin vähän avoinaisempiin kenkiin. Näen jo mielessäni kesän ja nämä helmikoristeet kengissä sekä anopilta saamani helmikorivkset korvissa.

En voinut olla ostamatta noita vasemman puoleisia (maksoivat ihan 50 senttiä), ovat niin ehtaa kasaria kuin vain voi olla, joten aika kultaa muistot. Näihin kenkiin nuo eivät sovi, mutta minulla sattuu olemaan täsmälleen tuon tummemman fuksian väriset ballerinat, joten ehkä nämä tulevana kesänä keikkuvat kenkien sijasta korvissa. Oikean puoleiset ovat ehtaa vintagea, eivätkä nekään parhaimmillaan näissä kengissä.

Tämän rintaneulan sain anopilta ja omista laatiokoistani sattuu löytymään (tai ainakin pitäisi löytyä) sille pari. Ihan tämmöisenäänkin se olisi hauska koriste, mutta kiinnitys ei valitettavasti onnistu eli vähän pitää tuunata, jotta saa toimivat koristet.

Vähän materiaalia

Näytin anopilleni nuo Kontista tekemäni koruhankinnat, mikä innosti hänet siivoamaan omat laatikkonsa ja lahjoittamaan minulle ylimääräiset ja tarpeettomat korunsa sillä ajatuksella, että voisin tehdä noista jotain kivaa. Kuvassa alimpana olevasta rintaneulasta onkin jo jotain kivaa suunitteilla.

Osa koruista on sellaisia, että päätyvät käyttöön sellaisenaan, esimerkiksi nuo kuvassa keskellä olevat kukkakimpunmallinen helmiäisrintaneula, tähdenmuotoinen rintaneula ja kiemurainen kivikoristeinen solki. Myös helmirannekoru sekä helmikorvikset päätyvät käyttöön sellaisenaan.

Nuutin päivänä valmistuneet

Kuten jo aikaisemmin mainitsin, niin ihan loppiaiseksi en saanut kaikkia joululahjoja valmiiksi, mutta loppiaiseksi valmistuivat sitten viimeisetkin eli juuri sopivasti joulusesongin loppuun.

En mitannut, paljonko noihin meni lankaa, mutta paljon joka tapauksessa, ovat sen verran tukevat ja painavat. Vain varren raitaosat ovat yksinkertaista valmiiksi raidoitettua seitsemään veljestä, muutoin sukat on kudottu kolminkertaisella ohuella langalla. Kolminkertaisessa langassa kaksi kerrosta ohutta villaa ja kolmas eli tuo koko sukan matkalla kulkeva liukuvärjätty sininen keinokuitua. En ole elämässäni niin paljon minkään langan kanssa tapellut kuin tuon keinokuituisen sinisen, se kun takkuuntui alta nanosekunnin ja tuotti solmun ja sotkun toisensa jälkeen - onneksi sitä ei enää ole kovin monta grammaa jäljellä.

Toivottavasti ovat saajalleen sopivan kokoiset, en mitenkään haluaisi joutua korjaamaan ja käymään uutta tuskanhikistä ottelua tuon sinisen langan kanssa.

Päivän opetus

Tämän päivän tai oikeastaan koko viikon opetus on kaikessa yksinkertaisuudessan se, että älä laske leikkiä asioilla, joiden et halua toteutuvan.

Jos asiat muotoilisi tarinan muotoon, niin voisi juttu alkaa jotenkin näin:
"Tapahtuipa kerran siinä keskikokoisen suomalaisen kaupungin keskustan lähellä sijaitsevassa keskikokoisessa asunnossa, että oli joulu ja sisään tuotiin joulukuusi. Vaikka sisällä lenteli pari pientä perhosta, oli maalaistollo perheen äiti sitä mieltä, että sieltähän ne heräilevät kuusesta nuo ötökät. Sinne ovat talvea pakoon menneet ja sieltä nyt lämpimään päästyä intoutuvat kaivautumaan esiin..."

Vaan miten kävikään, kuusi vietiin ulos ja silti riitti perhosia. Tietenkin ensimmäinen ajatukseni oli, että koita, voi ei. Kun sain yhden kiinni, totesin, ettei kyseessä olekaan koi, vaan jotain muuta ja syytin edelleen joulukuusta ja oletin, että perhoset olivat maastoutuneet jonnekin ja tekivät sieltä uutta hyökkäystä. Kun jälleen kerran sain yhden kiinni, päätin, että nyt tutkitaankin asia hiukan tarkemmin ja käväisin kysymässä googlelta, osaako se kertoa mitään talouteen yllättävästi ilmestyvistä perhosista.

Tottahan toki kaiken tietävällä googlella oli heti vastaus valmiina ja se nosti niskakarvat oikein todenteolla pystyyn. Kyllä vain, meille oli iskenyt jauhokoisa! Kiroilin koko laajan sanavarastoni voimalla ja hiukan vielä lisää sillä kohtaa kun selvisi, että kaikki kuivatavarat ovat nyt roskiskamaa ja sen lisäksi pitää koko keittiö kuurata oikein viimeisen päälle puhtaaksi ja vielä myrkyttääkin. Kovin kauaa ei tarvinnut jauholaatikossa pemmastaa, kun todennäköinen syyllinen selvisi - ainoa, jossa noita ötököitä oli sisällä, oli vähän eksottisempi riisipussi, mikä sinänsä on aika hämmentävää, koska vehnäjauhoissahan noiden pitäisi viihtyä. Tuolla riisipussissa niitä perhosia kuitenkin oli sisällä useampi kappale ja missään muualla ei näkynyt merkkiäkään elikoista.

Nyt siis sormet ja varpaat pystyyn, että yksi myrkytyskerta riittäisi ja sillä saataisiin kanta hengiltä kokonaan ja lopullisesti.

Entäs sitten se leikinlaskeminen, miten se tähän liittyy. Minulla oli tämä viikko lomaa, jolle ei ollut sovittuna yhtään ylimääräistä työkeikkaa taikka muuta. Tarkoitukseni oli viettää viikko iloisesti kaikkea kivaa näperrellen. Menin sitten kuitenkin möläyttämään työkavereille, että voisihan ne keittiön kaapit ja laatikotkin siivota, kun en jouluksi siivonnut... eli sitä saa mitä tilaa, pääsin tosiaan siivoamaan.

Joulu on taas kohta

Edellinen joulu on tuskin mennyt, kun jo saa alkaa suunnittelmaan seuraavaa. Minähän en ole jouluihminen, mutta nyt vain iskivät sekä kirjakaupan ale että Tiimarin konkurssimyynti sellaiseen saumaan, jota ei voinut välttää.

Kirjakaupasta mukaani päätyivät ensimmäiset tulevan joulun lahjat - kyllä vain, jouluun on yli 11 kuukautta, mutta kun anopin lempikirjailijan hengentuotteita oli tarjolla alessa 70-80% alennuksella, niin päätin hankkia sekä synttäri- että joululahjan valmiiksi. Kirjat kun eivät vanhene säilytyksessä.

Glitteritarrat ovat myös kirjakaupan alesta, niitä ostin kolmea erilaista mallia tulevia askarteluja varten, osa kyllä menee ilman muuta muuhun käyttöön kuin jouluaskarteluihin. Aiemmin julkaistusta kierrätysaskartelupostauksesta saa vinkkiä, mihin noita on tarkoitus käyttää.

Tiimarin alesta ostin  pari pussia isoja nappeja (10 nappia eurolla, kun nappikauppa pyytää euroa kipaleelta) erilaisia korutarvikkeita, ihan sen takia kun olivat 50% alennuksessa ja heti kotiin päästyäni testasin noiden korupohjien toimivuutta hankkimieni glitteritarrojen kanssa. Turkooseja sydämiä roikkumaan ja helmiä korviin - tosin käyttötestaus osoitti, että kannattaa käyttää noiden kiinnittämiseen jotain muuta kuin tarrojen omaa liimaa, jos meinaa noiden pysyvän kiinni enemmän kuin pyhättömän viikon.

Se varsinainen otsikkoon viittaava ostos oli tietenkin tuo kulkustähti (miten se kuulostaakaan kovin monimieliseltä noin kirjoitettuna), joka oli Tiimarissa 70% alessa. Löysin aivan ihanan ohjeen ensi joulua ajatellen, ja siihen tarvitaan noita kulkusia. Vilkaistuani askarteluliikkeiden hintoja totesin irtokulkusten maksavan maltaita, joten siksi tuo alelöytö osui oikeaan paikkaan. Aikomukseni on siis purkaa kulkuset irti tähdestä ja käyttää ne tuohon jouluaskarteluun sekä askarrella tähtikehästä vähän erilainen latvalähti joulukuuseen. Esittelen valmista materiaalia sitten, kun on jotain valmista.

Nuukailuideoita tammikuu 2014

Kuten useimmissa nuukailuun ja säästämiseen keskittyvissä teksteissä todetaan, niin pienistä puroista kertyy iso virta. Aika monessa blogissa, jossa koitetaan keksiä kaikki mahdolliset säästämisen muodot, on aika usein ohitettu tämä vaihtoehto, joka sekin tuo jonkin kympin verran säästöä vuodessa, nimittäin aikuisten naisten kestoilu.

Laskeskelin, että minulta menisi kuukaudessa siteisiin yms. suojiin noin 5 euroa, mikä tarkoittaa  60 euroa vuodessa. Tuon koko summan tai ison osan siitä pystyy säästämään kestositeillä ja -pikkuhousunsuojilla tietyillä edellytyksillä. Näistä ensimmäinen on tietenkin se, että materiaalit kokonaisuudessaan tai suurimmalta osin ovat valmiina. Jos niitä täytyy lähteä hakemaan kaupasta, niin hintaa toki kertyy aivan eri tavalla. Sitten tietenkin pitäisi olla ompelukone ja/tai saumuri, joilla noita ommella, tokihan nuo käsinkin saa kasaan, jos viitseliäisyyttä riittää, mutta koneella saa valmista nopeammin ja helpommalla.

Kestositeet kuitenkin syntyvät helposti kierrätetystä ja jämämateriaaleista, joten materiaalihankinnat eivät todellakaan ole välttämättömiä. Omani olen ommellut vanhoista käytöstä poistetuista puuvillaisista vaatteista, fleecen jämistä ja vastaavista ja hyvin ovat toimineet. Kokemuksesta voin sanoa, että käytössä pehmennyt puhdas puuvilla imee mitä tahansa nestettä erinomaisen hyvin (eli toimii siis myös rättinä erinomaisesti). Plussana tässä tietenkin on vielä se, että materiaalin voi valita omiin alushousuihin sopivaksi, niin siteet eivät paista värillisistäkään housuista samalla tavoin kuin tavalliset siteet. Kun materiaali on siis kierrätettyä, niin kuluiksi jää pelkät lankakulut - tosin useimmilla vähänkään ompelevilla nämäkin ovat saatavilla omasta takaa.

Lisää plussia antaisin kestoille siitä, että ne ovat mukavia pitää, minun mielestäni huomattavasti mukavampia kuin kaupan siteet ja lisäksi nämä saa vielä tehtyä omille mitoille sopiviksi. Kuten jo mainitsin, niin oikeista materiaaleista tehtynä näistä saa äärimmäisen imukykyisiä.

Ei mitään niin hyvää, ettei jotain huonoakin. Ensimmäinen on tietenkin se, että noiden vaihtamisesta muualla kuin kotona aiheutuu kosolti lisävaivaa. Mukana pitää olla muovitettu tiivis säilytyspussukka, jossa kuljettaa siteet kotiin pestäviksi, sen vuoksi minäkin yleensä käytän mieluummin työpäivien aikana kertasuojia. Jotkut pitävät mahdollista liottamista ja pesemistä hankalana, minä en osaa sitä pitää minään, meillä kun pestään muutoinkin niin paljon pyykkiä, ettei siinä muutaman siteen lisäys missään tunnu. Etikkavesiastia (siteiden liotukseen) kylppärin nurkassa häiritsee joitakin, minua ei häiritse sekään.

Ainoa, mikä itseäni joskus harmittaa, on se, että tein ensimmäisen satsin valkoisesta materiaalista (Herra Kirjoituksen vanha t-paita sattui juuri sillä hetkellä olemaan ainoa sovelias materiaali ja ideahan oli päästävä tietty toteuttamaan heti), sillä siihen tahtoo pinttyä haaleita tahroja, vaikka miten välillä pesen noita jopa 90 asteessa lakanapyykin kanssa. Tuo vähäinen pinttyminen voi haitata joitakin, mutta sekin on materiaalin värivalinnasta kiinni. Pesemistähän nuo kestävät kymmeniä kertoja menemättä miksikään eli kun kerta vääntämisellä tekee reilumman satsin niin, niin niillä pärjää helposti useamman vuoden - ja jos joku sattuu huonoksi menemään, niin eipä sitten kovin suurta tappiota tee sen roskiin heittäminen.

Mustat ballerinat

Monessa kirjoituksessa olen täällä maininnut siitä, miten haluaisin löytää kunnolliset mustat ballerinat - edelliset kun alkoivat parinkymmenen vuoden satunnaiskäytön jälkeen olla sellaisessa kunnossa, etten ollut varma, saako niistä enää käyttökuntoisia.

Tavanomaiseen tapaan eivät yhdet poposet sitten riittäneet, vaan piti saada kiiltävät ja matat.

Kiiltonahkaiset ovat Pertti Palmrothin-mallistoa. Tuo vihreä koristenauha on kyllä sellainen, että huolimatta suuresta rakkaudestani vihreään väriin olen päättänyt peittää sen mustalla satiininauhalla (kunhan vaan ennätän, liikaa suunnitelmia ja liian vähän aikaa taas kerran ;-) ).

Samaan kuvaan päätyivät myös huuto.netistä ostamani päkiäpohjalliset, jotka kustansivat postikuluineen 2,50€.

Mattanahkaiset ovat sitten sitä klassisinta mahdollista ballerina-mallia pienellä rusetilla ja pyöreällä kärjellä eli juuri sellaiset, joita olin etsimässä.

Kokonaiskustannukset näistä kahdesta parista ballerinoja postikuluineen olivat 15€ eli omasta mielestäni tein enemmän kuin hyvät kaupat.

Nuutin päivänä

"Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi" sanoo vanha kansa. On jälleen kerran se aika vuodesta, jolloin kootaan joulukoristeet talteen, puretaan kuusi ja katsellaan joulukortit viimeisen kerran läpi. Herkistytäänpä sitten täällä antijouluihmisenblogissakin edes kerran joulukaudessa jouluasioiden äärelle ja kirjoitellaan pätkä joulukoristeista.

Tänä jouluna meillä oli kuusessa paitsi perinteisiä olkikoristeita ja silkkisiä punaisia palloja, myös pari vähän erikoisempaa koristetyyppiä, jotka tahdon tässä esitellä.

Kukaan ei varmaan ylläty siitä, että ensimmäisestä kuvasta paljastuu kasa kenkiä, korkokenkiä. Osan olen saanut lahjaksi kummitädiltäni ja Ievuskaiselta, osan olen ostanut ihan itse. Siinä ne nyt ovat koko kasa.

Näiden lisäksi joulukuusessamme on roikkunut Kalevala Korun vuosijoulukoristeita, joita on valmistettu vuodesta 2005 lähtien ja jokaiselle vuodelle tietenkin uusi ja erilainen. Meiltä näitä löytyy vasta kuusi eli vuosien 2013, 2012, 2011, 2010, 2008 ja 2007 koristeet. Kolme uusinta olemme saaneet lahjaksi Herra Kirjoituksen sisaren perheeltä ja kolme muuta olen hankkinut itse. Kuvasta puuttuu vuoden 2010 Lapin taika, koska se on vasta matkalla meille. Lisäsin kuvan koristeesta, kun sain sen kotiin. Alla olevassa kuvassa vuosiluvut kulkevat vasemmalta oikealle niin, että 2013 on vasemmalla.

Sen verran noista koristeista vielä kerrottakoon, että ne ovat kaikki kultaseppä Marja Arolan suunnittelemia ja niiden kaikkien yhdistävänä tekijänä on tuo lasihelmi, joka on eri vuosina eri värinen. Lisäksi koristeissa on vuosileima ja onhan noilla jokaisella oma nimikin. Nimet menevät seuraavasti 2013 Mirha, 2012 Havu, 2011 Juhlan aika, 2010 Lapin taika, (2009 revontuli), 2008 Sointi , 2007 Seimi, (2006 Idän tähti  ja 2005  Juhlayö)

Uskaltaisinko haaveilla, että vielä joskus jostain saisin nuo loputkin puuttuvat koristeet hankittua. Ainakin vuoden 2009 koriste tuntuu olevan kovin harvinainen ja sen myyntihinnat huuto.netissä ja tori.f:ssä pilvissä.

Yhtä vailla

Jotenkin se lipsahti tuossa joulun aikaan päälle sellainen hankintavaihde, että ennen kuin huomasinkaan, niin olin tehnyt parikin tilausta CDoniin ja Homeenteriin. Jälkeen päin kyllä vähän mietin hankintojeni järkevyyttä, mutta nämä ovat sitten joululahja minulle itselleni.

Lisäksi perustelin hankintoja sillä, että tarjoukset olivat todella hyvät ja lisäksi sain vielä extra-alennuksia molemmista paikoista + käytettyä 30€ noista shoppailulahjakorteistani. Eli eivät nämä nyt niin hirveästi lompakon päälle käyneet.

Paketeista paljastuivat nämä:

Tämä ansaitsee vielä oman kuvansa, Viidakkokirjaa on etsitty kissojen ja koirien kanssa, sitä kun ei ole tahtonut saada mistään.

Otsikon mukaisesti Disneyn klassikot 1-51 on nyt sitten yhtä vailla. Vain numero 30 Kaunotar ja Hirviö puuttuu. Edelleen ihmettelen asiaa, sillä minulla on tunne, että olen sen joskus ostanut, mutta ilmeisesti olen sen lainannut jollekin, joka on unohtanut tai "unohtanut" sen palautaa. Pitänee jatkossa ottaa itseään niskasta kiinni ja muistaa merkitä paitsi kirjat ja lautapelit myös DVD:t tunnistetarroin.

Vuoden 2014 tavoitteena on sitten löytää kohtuuhintainen Kaunotar ja Hirviö-dvd jostain.

Tammikuu on tukkakuu

Olen huomannut itselläni äärimmäisen pahan taipumuksen jumittaa samoissa kampauksissa päivästä ja viikosta toiseen, vaikka nimenomaan sen vuoksi aloitin hiusten kasvatusprojektin, että vielä kerran saisin vääntää kampauksia oikein urakalla läpi.

Tammikuun tavoitteeksi otan, että tuohon tulee muutos. Erilaisia kampauksia on maailma täynnä, joten ei kun matkaan. Jospa saisin käytettyä tammikuussa ainakin paria kymmentä erilaista kampausta. Listaan siis alle erilaisia vaihtoehtoja aivan perusjutuista vähän monimutkaisempiin.

Ensiksi ponnarit:

 1. ponnari ylös takaraivolle

 2. ponnari niskaan

 3. käännetty ponnari, jossa apuvälineenä kuvan lenkki

 4. ranskalainen ponnari

 5. saparot

 6. puoliponnari erilaisin variaatioin (letti, punos, rusetti)

Lettivaihtoehtojakin on useita:

7. tavallinen letti

8. ranskalainen letti

9. ranskalainen letti nurin päin

10. kalanruotoletti 

11. nelisäikeinen letti

12. ranskalainen letti ylösalaisin tai vinoon

13. ananasletti, klik

14. lettikruunu, klik

Kiharoitakin on montaa mallia:

15. tavalliset patukka/rättikiharat

16. korkkiruuvikiharat

17. kreppikiharat

18. lainerautakiharat

19. surffikiharat/

20. gildakiharat eli old style hollywood kiharat, klik

21. the poodle, klik

Erilaisia nutturavaihtoehtoja niitä vasta löytyykin:

22. kieputusnuttura (se tavallinen, jota yleensä käytän)

23. banaaninuttura

24. banaanipalmu-nuttura

25. puolipallo nuttura ponnarista, klik

26. tilda-nuttura, klik

27. minirusetti, klik

28. käännä ja kierrä-nuttura, klik, tarvitaan sama apuväline kuin käännetyssä ponnarissa

29. maailman helpoin nuttura, klik

30. niskanuttura magic bun maker lenkillä (ruskea tai luonnonvalkoinen)

31. sotkuniskanuttura, klik

32. munkkinuttura eli sukkanuttura, klik

33. ranskalainen nuttura, klik

34. Tilda nuttura, versio 2, klik

35. rusettinuttura, klik

36. pikkumyy nuttura, klik

37. kahdeksikkonuttura, klik

38. laineinen niskanuttura, klik

39. tupeerattu pallo, klik

40. solmunuttura, klik

41. tippaleipänuttura, klik

42. balleriinanuttura, klik

43. punosnuttura aka ranskalainen köysi, klik

44. kääntöponnarinuttura, klik
45. ruusunuttura, klik

46. kolmen minuutin nuttura, klik

47. pörröinen nuttura, klik
48. kalanruotoletistä nutturaksi, klik
49. pehmeä pallonuttura, klik
50. prinsessa Leia nuttura

51. punosnuttura, klik

52. rinkelinuttura, klik

53. 30 sekunnin nuttura, klik

54. kierretty munkkinuttura aka wheel bunny

55. letitetty nuttura, klik

56. suoristetut hiukset (jotta tulis kerrankin suoristusraudalle käyttöä)

Etuhiuksiin:

1. etuhiukset pitkänä alas

2. etuhiukset kiharrettuna

3. etuhiukset nostettuna pois otsalta

4. etuhiukset letillä

5. otsarulla, klik

Kun vielä miettii, miten paljon vaihtelua saa sillä, että  yhdistää eritavoin muotoiltuihin etuhiuksiin ja sijoittaa samaa nutturaa ylös tai alas, esimerkiksi rusetti näyttää aivan erilaiselta päälaella, niskassa tai takaraivolla, saa näilläkin ohjeilla toteuttettua satoja erilaisia kampauksia.

 Täältä vielä muutama superlinkki lisää, joiden takaa löytyy vaikka mitä kivaa:

 1. vintagekampaus yms. tutorialeja, klik

 2. erilaisia lettikampauksia, 15 ohjetta, klik

 3. lisää tutoriaaleja, tekijänä Cherry Dollface, klik

 4. vielä lisää tutorialleja, tekijänä Lilith Moon, klik

Kierrätysaskarteluideoita

Tähän postaukseen kokoan ideoita, joista osaa mahdollisesti hyödynnän tulevan vuoden aikana. Eräänlainen ideapankki siis kyseessä. Pahoin pelkään, että täydennysten myötä tästä postauksesta tulee pitkä kuin nälkä vuosi.

Aiemmin esittelemieni vetoketjuruusujen lisäksi löysin uuden mielenkiintoisen version.

Paperitaidettakin voisi harrastaa tähän tyyliin:

Leikataan wc- tai talouspaperihylsystä sopivia pätkiä, maalataan, liimataan paikalleen ja kas, taulu on valmis.

Ensi vuonna kaikki saavat lahjansa vanhoihin pulloihin paketoituina.

Olen jo pitkään haaveillut, että löytäisin kirpparilta riittävän vanhan kirjan, jonka malttaisin silputa, ja toteuttaisin siitä jotain alla olevien kuvien kaltaista.

Ideavarkaudet jostain netin ihmemaasta, olen aikanani napannut kuvia talteen ottamatta niiden lähdettä ylös, joten en valitettavasti enää tiedä, mistä nämä ovat alunperin lähtöisin.

Nämä eivät välttämättä onnistu kierrätysmateriaaleista, mutta liitän kuvat kuitenkin tähän ideapankkiin, jotta tiedän, mistä niitä vuoden kuluessa etsiä.

Viimeisimmässä kuvassa on irrotettava kaksiklipsinen kenkäkoriste. Nämä irrotettavat koristeet ovat alkaneet kiehtoa minua samassa tahdissa kuin himotus perusavokkaisiin on lisääntynyt. Parilla koristeella kun saa kengät muuttumaan aivan erityylisiksi - ja mikä tärkeintä pääsee näpertämään jotain ja komppaamaan kaapeista tarvikkeita, joita on tullut säästettyä mahdollisia projekteja varten, josta esimerkkinä vielä tuo alla olevan kuvan vetoketjusta tehty kenkäkoristerusetti.

Lisää koristeidoita löytyy mm. täältä ja täältä

Edit: Lisään tähän maaliskuussa vielä yhden tarpeellisen idean ja ohjeen. Lähteenä Pikku Possun puuhapaja. Ohje täällä, KLIK.  Lopputulos tämä:

 Samasta lähteestä ovat peräisin myös nämä kaksi idea kuvaa. Carcassonne-peitto vaan on niin ihana.

Tuollaisen söpön käsilaukun olen aina halunnut. Tässä mallia, nyt vaan toteuttamaan.