Pässinpökkimää

Äitini oli seurannut epätoivoista taisteluani noiden aikaisempien sukkien kanssa, eikä suostunut ymmärtämään, että olin tarkoituksella valinnut niihin juuri nuo langat siksi, että pääsisin niistä eroon. Kun ne on kertaalleen kudottu, ei tarvitse enää pohtia niiden hankalia kudontaominaisuuksia. Hän päätti siis varmistaa, että minulla on riittävästi lankaa sukkaprojektejani varten ja tilasi minulle Virtain villalta säkillisen sukkalankaa.

Yritä siinä sitten selittää, että tarkoitukseni on vain tyhjentää lankavarastojani, jotta saisin kaappitilaa edes vähän, kun toinen onnellisena ilmoittaa, että on ostanut sinulle kilo kaksisataa grammaa parasta villaista sukkalankaa. Riittää hetkeksi kudottavaa näistä pässinpökkimistä. 

Väreinä olivat sekä lampaanvalkoinen että harmaa, sunnilleen puolet kumpaakin. En vielä tehnyt sen tarkempaa määrällistä inventaariota noista, mutta käteen lanka vaikuttaa hyvältä, lienee siis helppoa kutoakin.

Saakoon äiti sitten ensimmäiset sukat, kun kerran langatkin hankki, vaikka hän väittikin, ettei tarvitse enää yhtään paria sukkia, mutta jos sitten vaikka yösukiksi kelpaisivat.

Nuo täytyy vaan ensin pestä ja keriä eli siitä riittää puuhaa hetkeksi.