maanantai 3. helmikuuta 2014

Köyhän ei todellakaan kannata ostaa halpaa

Jaetaanpa nyt sitten jälleen kerran yksi nuukailuvinkki, joka on klassisuudessaan jo suorastaan klisee: köyhän ei kannata ostaa halpaa.

Ostin ensimmäiset puhelinlankaponnarini Cailapin telineestä ja pidin n. 70 sentin kappalehintaa kohtuullisen kalliina. Sen vuoksi sitten tietenkin iskin kiinni, kun näin kirpparilla "jobbaripöydässä" setin, jossa oli kaksi turkoosia spiraaliponnaria ja puolen tusinaa muutakin ponnaria ja hintaa vain 1,90e siis parikymmentä senttiä kappale.

Ihastuin tietenkin juuri noihin turkooseihin värin takia ja punnitsin pitkään kädessäni myös nippua, jossa oli vastaavia punaisia. Onneksi kuitenkin viime hetkellä jätin ne pois ostoksistani, lähinnä toki sillä tekosyyllä, että voin palata uudelleen niitä hakemaan.

Käytin turkoosia lemppariponnariani vuoropäivin Cailapin mustan kanssa viimeisten reilun parin viikon ajan. Cailapin ponnarissa ei ole muutoksia, mutta katsokaapa miten kävi turkoosille.


Huomasin sen venyttyvän varsin nopeasti suoremmaksi ja suoremmaksi eli se ei palautunut käytön jälkeen enää entiselleen vaan oli vähän samaan tapaan väljähtynyt kuin ne kuminauhansa menettäneet froteelenkit. Nyt se sitten kuntosalilla hiuksia kesken harjoituksen korjaillessani napsahti poikki ihan tuosta vaan. Oletettavasti kiinnitysliimaus petti.

Herra Kirjoitus tosin katseli tuota sillä silmällä, että voisihan sen uusiokäyttää pienten johtojen niputtamiseen, katsotaan nyt sitten hetki, löytyykö tuolle uusiokäyttöä vai onko suuntana roskis.

Ei kommentteja: