Hopotus: Vertailussa Erisan-tuotteet osa 2

Sain hopottajien kautta testattavaksi Erisanin ihonhoitotuotteita. Olen kirjoittanut aiemmista kokemuksistani täällä,  täällä ja täällä.

Nyt sitten on jaossa kokemuksiani silmänympärysvoiteista. Minulla on normaalisti ollut käytössä kaksikin silmänympärysvoidetta (tai siis kolme, mutta se kolmas on tarkoitettu arpivoiteeksi, eikä ole "silmäkäytössä".) Oriflamen Aloe geeli ja Mary Kayn age-fighting eye cream. Nyt sitten sain näiden rinnalle kokeiltavaksi tuon Erisanin uudistavan silmänympärysvoiteen.

Mary Kayn tuubi on kooltaan 18g, Erisanin 15ml, tuubit ovat erimuotoisia, mutta tuskin noissa merkittävää eroa tuotteen määrässä on, sillä Oriflamen 15ml:n tuubi on suunnilleen samankokoinen kuin Mary Kayn 18 grammainen ja ne ovat muotoilultaan samanlaisia.

Jälleen kerran korostan sitä, että kokemukset ovat yhden henkilön mielipiteitä, sillä näissä asioissa ei oikein voi olla kuin omaa mieltään, se mikä sopii yhdelle, ei sovi yhdelle, yksi tykkää yhdestä ja toinen toisesta.

Kokeilussa olivat siis kaikki kolme voidetta. Oriflamen tuote on selkeästi erilainen kuin muut kaksi, koska se on geeli. Pidän kuitenkin noista voidemaisista enemmän, sillä ko. geeli ei tahdo imeytyä kunnolla ja on valitettavan tahmainen. Sen sijaan Erisanin ja Mary Kayn tuotteissa en juuri merkittävää eroa havainnut, molemmat ovat superriittoisia, pienen pieni pisara riittää yhdelle silmänympärykselle. Molemmat ovat sellaisia, etteivät aiheuta silmiin ärsytystä, eikä kummassakaan ole tuoksua. Inci-lista on kaikissa kolmessa melkoisen pitkä, mutta siihen en osaa sen tarkimmin ottaa kantaa, mikä niissä on hyvää, mikä huonoa.

Sekä Erisan että Mary Kay imeytyvät nopsasti. En myöskään huomannut merkittävää eroa tuntemuksissa, molemmat jättivät jälkeensä mielyttävän tunteen. Myöskään ulkonäöllistä eroa noissa kahdessa ei juuri ole, kuten kuvasta voitte huomata.

Merkittävät erot tulevat sitten kotimaisuudesta ja hinta-laatusuhteesta. Erisanin silmänympärysvoide on kotimainen, Mary Kayn valmistusmaaksi ilmoitetaan Englanti. Mary Kayn tuubi on materiaaliltaan ja muotoilultaan ylellisemmän tuntuinen, Erisan tavallisen muovinen, se on sitten makuasia, miten paljon painoa tuolle pistää. Hinnoissa on sitten ne merkittävimmät erot: Erisanin tuote maksaa noin 7 euroa, Mary Kayn hinta on kympeissä, jos en kovin väärin muista hinta oli kolmenkympin luokkaa silloin kun sen ostin.

Lisätietoa Erisanin tuotteista löytyy täältä, KLIK.

Herkkusilakkapihvit

Sain tämän reseptin työkaveriltani ja muokkasin sitä sen mukaan, mitä omasta jääkaapista sattui löytymään.

Tarvitset:
silakkafileitä
suolaa
valkopippuria

seesaminsiemeniä
savulohituorejuustoa
(tilliä, maustevarastoni tilli oli lopussa, joten tuli testattua, että maistuu hyvältä ilmankin)

Silakkafileet maustetaan suolalla ja valkopippurilla. Silakkapihvin toiselle puolikkaalle sipaistaan savulohituorejuustoa (tähän käy toki aivan yhtä hyvin mikä tahansa tuorejuusto, mitä jääkaapissa sattuu olemaan). Pihvit leivitetään seesaminsiemenillä ja paistetaan uunnissa 225 asteessa n. 20 minuuttia.

Alkuperäinen resepti, joka on tuolla alempana, on varsinainen kalanystävän superherkku, mutta itse pidän silakkapihveistä sellaisenaankin, joten en kaivannut niihin enää lisätäytettä. Annoksessa mukana perunamuusia ja eiliset salaatinjämät kera kananmunan, oli hyvää!

(Super)herkkusilakkapihvit

Silakkafileitä
suolaa
valkopippuria
tilliä
seesaminsiemeniä
karkeita ruisjauhoja
savulohituorejuustoa
kylmäsavulohta

Silakkafileet maustetaan suolalla ja valkopippurilla. Pihvin toiselle fileelle sipaistaan tuorejuustoa, jonka päälle ripotellaan tilliä ja laitetaan kylmäsavulohisiivu (sellainen maksimissaan silakkafileen kokoinen pala) ja tämän päälle sitten se toinen silakkafile. Pihvit leivitetään ruisjauhojen ja seesaminsiementen sekoituksessa ja paistetaan 225 asteisessa uunissa n. 20 minuuttia.

Hopotus: Vertailussa Erisan-tuotteet osa 1

Pääsin hopottajien kautta testaamaan Erisanin kasvojenhoitotuotteita Kosteuttavaa kuorintavoidetta ja virkistävää silmänympärysvoidetta.

Koska omassa käytössäni on ollut lähes vastaavat, eri merkkiset tuotteet, päätin kirjoittaa jokusen sanasen vertailuksi. Toki näissä vertailuteksteisssä on aina huomioitava se, että se mikä sopii yhdelle ei ole hyvä toiselle ja että nämä ovat  vain yhden käyttäjän kokemuksia.

Kuorintavoiteissa verrattavana olivat siis Lancomen Pure Focus deep purifying clenasing gel ja Erisanin Kosteuttava kuorintavoide.

Koostumukseltaan tuotteet ovat varsin erilaiset. Erisan on väriltään tasaisen valkoista ja nimensä mukaisesti enemmän voidemaista. Lancome puolestaan on kellertävän läpikuultavaa geeliä turkooseilla kuorintahippusilla. Lancomen kuorintarakeet ovat karkeampia ja tuotteen koostumus epätasaisempi, kun taas Erisanin kuorintavoide on tasaisempaa ja kuorintarakeet pienempiä. Lancomen tuote on jämäkämpää ja vaatii enemmän kosteutta ja työtä levittyäkseen kasvoille tasaisesti.

Varsinaisessa puhdistustuloksessa en merkittäviä eroja havainnut. Sen sijaan totesin Erisanin huuhtoutuvan kasvoilta helpommin pois. Molemmat jättivät kasvot puhdistetun tuntuisiksi.

Erisanin plussiksi on tietenkin laskettava myös kotimaisuus ja kohtuullinen hinta sekä helppo saatavuus. Ainakin viimeksi kysellessäni minulle myytiin tuon Lancomen tuotteen osalta ei-oo:ta, kun taas Erisan-tuotteita voi ostaa vaikka ruokakauppareissulta marketin kosmetiikkaosastolta.

Hintavertailua en valitettavasti pysty tekemään kuin mutu-tuntumalla, mutta olisin silti valmis veikkaamaan, ettei Lancomen tuotteita saa sillä noin 7 eurolla, jonka Erisan kuorintavoide maksaa - tässä on sitten syytä huomioida myös pakkauskoko Lancomen kuorintavoidetuubin vetoisuus on 50ml ja Erisania on tuubissa puolet enemmän (siis 100ml).

Lisäinfoa Erisanin tuotteista löytyy täältä, KLIK

Broilerilaksa, paranneltu versio

Koska minulla on paha tapa sorkkia kaikkia reseptejä, ei broilerilaksakaan ole poikkeus. Ensimmäisen satsin kokkasin reseptin mukaan, mutta toista jo muokkasin. Koska muutokset olivat mielestäni onnistuneita, niin pistän ne jakoon tännekin. Alkuperäinen resepti löytyy täältä.

Paranneltu Broilerilaksa (4 annosta) (tulinen versio)

1 l vettä

4-5 tl  punaista currytahnaa

1 tl suolaa

 mustapippuria rouhittuna myllystä, maun mukaan, itse pistän reilusti

30g tuorretta inkivääriä

1 tl öljyä

½-1 tl arabian hot mausteseosta (taikka vastaavasti kanelia, neilikkaa tms. "lämmintä" maustetta

1 sipuli

1 rasia (300g) Kariniemen kananpojan filesuikaleita, limeamarinadissa

1 ps (450g) Pirkka itämaisia wokvihanneksia (pakaste)

2 levyä nuudeleita (n. 60g per levy)

250 ml kookosmaitoa

2-4 rkl limetinmehua

Pinnalle: korianteria ja/tai persiljaa


Kuori tuore inkivääri, silppua pieneksi ja paista hetki öljyssä. Lisää  vesi. Kiehauta vesi kattilassa ja lisää loput mausteet, halutessasi myös nuudelipussien mausteseokset. Kuori ja suikaloi sipuli. Lisää kattilaan sipulit ja broilerit ripotellen. Kaada joukkoon wokvihannekset. Keitä noin 5 minuuttia.

 

Lisää nuudelit ja jatka keittämistä vielä noin 5 minuuttia. Kaada joukkoon kookosmaito ja limetinmehu. Kuumenna. Ripottele pinnalle runsaasti hienonnettua korianteria tai persiljaa.

 

Tässä versiossa on kohtuullisesti potkua mausteisuuden vuoksi ja se on ruokaisampi, koska nuudeleita on enemmän kuin alkuperäisessä reseptissä. 

 

Päivän teema

Kas tässä päivän teemaan enemmän kuin sopiva teksti. Takana 10 päivää töitä putkeen, edessä vielä tämä yksi ja sitten melkein kaksi päivää vapaata (vasta jälkimmäisenä alkavat yövuorot).

Kuva kasvaa klikkaamalla eli sieltä pääsee sitten lukemaan koko tekstin, jos ei ruudulle muutoin kokonaisena aukea.

Tylsän sunnuntain tuotokset

Viime sunnuntaina, kun pääsin töistä kotiin, oli takana seitsemän työpäivää putkeen ja vielä neljä edessä. Olin sen verran pallo hukassa, etten kyennyt vaatimaan itseltäni enää mitään suoritteita kuten lenkkeilyä tai salikäyntiä, vaan päätin viettää vapaailtaa. Niinpä lysähdin koneen viereen Herra Kirjoituksen kanssa. Tarkoitus oli purkaa koneelle kertyneitä tallenteita ja katsoa edes jokunen ohjelma pois.

Siinä Farmin, Poliisien ja Tullin pyörityksessä syntyi tämä. Ei se vielä valmis ole, mutta jospa sitten vaikka tänään jossain kohtaa ehtisi jatkaa sukan loppuun.

Tämä malli on tosiaan ikivanha, mutta kuulemma erittäin istuva ja paljon miesten työsukissa käytetty. Siinä on ensin 15-20 kerrosta (sukan koosta riippuen) 2 oikein 2 nurin joustinta, sen jälkeen suora osuus (seiska veikalla miehille passeli määrä on 14 silmukkaa puikolle), jonka pituus tietenkin määräytyy sukankäyttäjän pohkeen pituuden mukaan, ja sitten taas 15-10 kerrosta joustinneuletta. Kantapää kudotaan vahvistettuna, mutta normaalista poiketen leveänä eli normaalin kahden puikon silmukoiden lisäksi otetaan kummallekin puikolle kaksi silmukkaa viereiseltä puikolta. Näissä sukissa silmukoita puikoilla oli 13, joten kantapää tehtiin 15+15 silmukalla ja kantapohjan leveys oli 14 silmukkaa (jako siis 8+14+8). Kiilakavennukset normaaliin tapaan joka toisella kerroksella.

Jossain vaiheessa toivottavasti kuvia valmiista sukkaparista.

Farmiloota ja kärrynopat

Kuten otsikosta voi päätellä, on täälläkin katsottu tätä sosiaalipornahtavan tv-tuotannon viimeisintä saavutusta eli Farmia. Tämä kirjoitus ei kuitenkaan keskity Farmi-nimiseen tv-ohjelmaan, vaan farmilootaan, viimeisimpään askarteluprojektiini.

Tähän tarvitaan tukeva pahvilaatikko, tämä meidän laatikkomme oli mandariinilaatikko, jostain kaupasta joulun aikaan ostettu, liimaa sekä sopivat kuvat. Kuvina tässä toimivat Superfarmari-pelin sisemmästä laatikosta skannatut kuvat, sillä minusta on sääli, etteivät nämä hauskaiset eläinhahmot saa enempää näkyvyyttä missään. Toki ne näkyvät eri muodoissa myös pelin ulkolaatikossa, mutta tämä sisälaatikon kavalkadi on vain jotenkin niin ihana.

Skannatut kuvat tulostetaan oikean tai lähes oikean kokoisiksi ja liimataan vuodat laatikkoon kiinni. Päällystetään myös laatikon kulmat yhdestä vuodasta leikatulla materiaalilla.

Melkein valmis farmiloota näyttää tältä. Kunhan liima kuivuu, täytyy laatikon sisälle vielä keksiä jotain reiänpeitettä.

Laatikko on tarkoitus antaa Herra Kirjoituksen siskon pojalle. Jos ei kelpaa, pidän sen itse, sillä tuo on aika passelinkokoinen lankalaatikko.

Samaan pakettiin ajattelin pistää nämä kärrynopat. Siis kudotut pehmonopat, sillä pitäähän pojan pienestä pitäen tottua siihen, että karvanopat kuuluu aina olla, jos ei autossa, niin rattaissa taikka mopossa sitten. Nämä tosiaan on ajateltu laitettavaksi vaunuihin, jotta pienellä riittää jotain katseltavaa ja kosketeltavaa.

Nopat on tehty sinikirjavasta Veerasta, sisällä superlon kuutio. Kirjailut, joissa pojan nimi ja syntymävuosi mustalla. Ohje bongattu neulekerhosta joskus muinoin, sillä noppien kudotut osat ovat olleet jo kauan valmiina odottamassa valmistumista. Ne oli tarkoitus antaa nimiäisten aikaan, mutta koska nimi oli silloin suuri salaisuus, jäi valmistaminen sillä kohtaa ja nyt löysin ne lankalaatikoita siivotessani ja viimeistelin valmiiksi.

Hopotus: Erisan uudistava silmänympärysvoide

Pääsin hopottajien kautta testaamaan Erisanin kosmetiikkauutuuksia kosteuttavaa kuorintavoidetta ja uudistavaa silmänympärysvoidetta, kuorintavoiteesta löytyy enemmän juttua täältä.

Erisanin tuotteet on kehitetty yhteistyössä allergia- ja astmaliiton kanssa. Tuotteet eivät sisällä hajusteita, väriaineita eivätkä parabeeneja. A- ja C-vitamiineja sisältävä, uudistava silmänympärysvoide edistää herkän ja ohuen silmänympärysihon uusiutumista ja ennaltaehkäisee juonteiden syntymistä sekä ihon ennenaikaista vanhenemista. Sisältää lisäksi E-vitamiinia sekä Hyaluronihappoa, jotka vahvistavat ihon omaa kosteustasapainoa ja joustavuutta. Allantoiini rauhoittaa herkkää silmänympärysihoa. Tuote levitetään aamuin illoin puhdistetulle iholle.

Tämän tuotteen suhteen minulla ei ollut yhtä hyvää vertailukohtaa kuin tuon kuorintavoiteen suhteen, olen kuitenkin sitä mieltä, että ko. tuote on vähintäänkin kolmen tähden arvoinen ellei enemmänkin. Koostumus on mielyttävä, tuote levittyy helposti ja imeytyy helposti ja nopeasti, eikä jää tahmaamaan. Tuoksuttomuus oli jälleen itselleni se juttu, joka aluksi mietitytti, mutta loppujen lopuksi "hajuttomaan" voiteeseen tottui nopeasti.

Tämäkin tuote on riittoisa, eikä sitä tosiaan tarvitse käyttää kuin pienen pieni pisara, jotta se ajaa asiansa. Parin viikon käyttökokemuksella on tietenkin aivan mahdoton arvioida juonteiden syntymistä tai tasoittumista muutoin kuin toteamalla, ettei niitä ainakaan lisää tullut tämän käyttöjakson aikana.

Tuotteen pakkauskoko on 15ml ja sen suositushinta kaupoissa on noin 7 euron kieppeillä. Lisätietoa tuotteesta löytyy täältä.

Niin sitä pitää...

Sen sijaan, että tekisin kirjanpitoa ja täyttäisin veroilmoitusta niin kuin minun pitäisi löysin itseni jälleen kerran netistä lukemasta toisten blogeja ja kirjoittamasta omaa sekä laskemasta yhteen puolen kuun kauppakuitteja. Kahlattuani läpi sen, mitä muut saavat kuukaudessa ruokaan kulumaan oli pakko ottaa laskin esiin ja alkaa ynnätä, sen verran uteliaisuutta poltteli.

Laskin yhteen meidän parin viikon kauppakuittimme ja järkytyin aika totaalisesti. Summaksi tuli 149,41€. Siis toden totta, melkein puolitoista sataa euroa ja ihan oikeasti minulla on vielä sellainen tunne, että rakas mieheni piilottelee jotain kuittia lompakossaan. Sain kuin sainkin puristettua mieheltä nuo puuttuvat kauppakuitit ja summa on 175,05 euroa. Olen siis vielä kauhistuneempi.

Yritin selitellä itselleni, että noilla ostoksilla me eletäänkin sitten ihan oikeasti melkein koko loppukuu ja sitä paitsi tuohon summaan sisältyy vielä kymmenen hengen illanistujaiset, joissa tarjolla oli sekä ruoka että kahvi siis me järjestävänä ja tarjoavana tahona. Ainoa, mikä tuossa nyt vähän lohduttaa, että ulkona on syöty vain kerran tai siis sekin on hoidettu niin, että haettiin ruokaa kotiin. Sen osuus tuosta laskusta on 23,80€. Toisaalta tuo summa pitää sitten sisällään melkein kaikki meidän kahden ruokailut, minun 7,50€ hintainen katkarapusalaattini ja pari-kolme herra Kirjoituksen 4,70 hintaista lounasta ja yksi hintavampi 9 euron lounassyöminen puuttuvat vielä tuosta summasta.

Jälleen laskin laulamaan ja kas, summa pompsahti uudelle sata luvulle. Se onkin 205,65€. Sitten taas niitä koottuja selityksiä - noista ostoksista on pari kiloa kanaa, joka on pakasteessa ja jota syödään myöhemmin, samoin hunajaa tuli hankittua reilu satsi eli sekään ei ihan tässä kuussa lopu.

Nyt on siis aika puristaa hanat kiinni loppukuuksi ja katsoa, miten hyvin onnistuu pakasteiden ja kaappien tyhjentäminen (tosin siis kuivatavarakaappi on surkean tyhjä tuon koisaepisodin jäljillä, ja sekin vähä, mitä tavaroista on jäljellä, majailee edelleen parvekkeella) ja niiden annilla eläminen. Leipää ja maitoa on pakko ostaa, mutta muutoin ei kovin isoja ostoksia pitäisi olla tarpeen tehdä.

Kimaltavat varpaat

Kokeilin joulukuussa ostamaani Lumenen kimallelakkaa ensiksi sormiin ja raavittuani viimeisiä jämiä hileistä reilu kuukausi lakkauksen jälkeen pois kynsistä totesin lakan niin kestäväksi, ettei se ehkä sovellu käytettäväksi sormissa. Siis en halua valittaa, onhan se ihan kiva, että lakka kestää kynsillä enemmän kuin sen kaksi päivää, mutta kun ne pelkät glitterit roikkuivat kynsissä kuin takiaiset ja lähtivät irti vain raaputtamalla, niin se ehkä oli hiukan liikaa. Kyllä vain, koetin lakan irroittamiseen kaikki netissä neuvotut folioon käärimisjututkin, turhaan, lakka kyllä lähti, mutta kimalteet jäivät.

Varpaitani kun en jaksa lakata joka ainoa viikko, niin niihin tuollainen superkestävälakka on kuin tehty. Niinpä sivelin varpaankynsiin alimmaiseksi pari kerrosta H&M:ltä ostamaani glitterilakkaa ja päällystin sen kahdella kerroksella Lumenen Magic dustia.

Kyllä nyt kimaltaa, vaikka ei valokuvassa ehkä siltä näytäkään. Eivätkä nämä meikäläisen koipeloiset muutoinkaan tuossa kuvassa kovin edustavilta näytä, mutta kun en oikein saanut pidettyä niitä paikallaan, koska hirnuin niin kovasti kuvaa otettaessa. Eihän sitä nyt vakavana voi pysyä, kun mies konttaa ja ryömii jalkojen juuressa ja sihtailee otoksia kolmen sentin päässä varpaista.

Kuvassa kiilto ei ole lähelläkään sitä, mitä se on livenä, tunnen itseni lähinnä discopalloksi kävellessäni, mutta onpahan jotain piristystä pimeyteen - joudun syömään sanani lumen inhottavuudesta, kyllä kymmenen senttiä lunta valkaisi maailman ja piristäisi mieltä kummasti.

Kevään ihmettä odotellessa

Kelit ovat kyllä tasan marraskuisen harmaat, mutta siitä huolimatta päätin uskoa kevään ihmeeseen. Ostin ystävänpäivän soppakutsuja varten ruukkupersiljan, josta suurimman osan leikkelin keiton mausteeksi. Lopun sijoitin ikkunalle koristeruukkuun, mielenkiintoinen viritelmä muuten, koristeruukku koristeruukussa, ja jään odottamaan, josko se alkava kevät saisi ruukkupersiljankin viheriöimään ja mahdollisesti tuottamaan uuden sadon.

Hopotus: Erisan kosteuttava kuorintavoide

Pääsin hopottajien kautta testaamaan tällä kertaa Erisanin uusia ihonhoitotuotteita, joista jo täällä mainitsin. Ei olisi tämä testi kyllä parempaan saumaan osua, ihoni kun on ihan kantajansa kaltainen eikä pidä talvesta mitenkään. En siis oikein ole löytänyt talvikäyttöön sopivia tuotteita, kun kesätuotteet tuntuvat usein turhan rajuilta ja kuivattavilta ja vastaavasti pelkkä vesi ei aina ihan riitä (no, vesi ja Marseillen saippua ehkä voisi olla se ratkaisu, mutta kun ihan aina ei jaksa sen saippuankaan kanssa "sotkea", eikä se kuitenkaan toimi kuorintana). Molempia saamiani tuotteita olen nyt sitten testaillut parin viikon ajan.

Ensimmäiseksi haluan jakaa käyttökokemukseni tuosta Erisanin kosteuttavasta kuorintavoiteesta. Erisanin tuotteita kuvataan seuraavasti: "Suomalainen Erisan on kehitetty vastaamaan suomalaisen ilmaston antamiin haasteisiin. Kylmä pakkasilma, ankara viima sekä kuiva sisäilma rasittavat kasvojen herkkää ihoa. Iho tuntuu helposti kuivalta, kiristävältä ja kutisevalta. Talviaikaan kasvojen iho kaipaakin erityisen hellävaraisia, ravitsevia ja kosteuttavia hoitotuotteita. Hellävaraiset ja korkealaatuiset Erisan-tuotteet on kehitetty yhteistyössä Allergia- ja Astmaliiton kanssa. Tuotteet eivät sisällä hajusteita, väriaineita eivätkä parabeeneja."

Kosteuttavaa kuorintavoidetta kehotettaan käyttämään 1-2 kertaa viikossa tai tarpeen mukaan. Hellävaraisesti kuorivat mikrorakeet poistavat kasvoilta kuollutta ihosolukkoa sekä epäpuhtauksia. Tuote sisältää panthenolia sekä glyseriiniä, jotka rauhoittavat ja kosteuttavat ihoa. Tuloksena on kirkas, puhdas ja kaunis iho. Sopii kaikille ihotyypeille, myös kuivalle ja herkälle iholle. Voide levitetään kostutetulle iholle ja huuhdellaan pois eli varsin simppeli ja helppokäyttöinen tuote.

Omassa kaapissani on ollut Lancomen vastaavan tyylinen tuote, jota olen säästellyt ja vain harvoin käyttänyt, koska sitä ei saa enää ja vastaavaa, yhtä hyvää, en ole löytänyt. Eipä tarvitse enää säästellä, sillä Erisanin kuorintavoide on vähintäänkin yhtä hyvän tuntuinen ja myös edullisempi kotimainen vaihtoehto. Kummastakin noista ominaisuudesta siis vielä lisäplussat tuotteelle. Hintaa tällä kuorintavoiteella on reilut 6 euroa.

Koska suurin osa käyttämästäni kosmetiikasta on hajustettua, tuntui hajustamaton vaihtoehto aluksi oudolta, mutta siihen tottui hyvin pian, eikä tuoksuja enää kaivannutkaan - pikemminkin tuoksullisen vaihtoehdon käyttö toi ajatuksen: onko tämänkin pakko haista joltain.

Tuote on hyvin riittoista, koska sitä tarvitaan ehkä herneenkokoinen pallo koko kasvojen alueelle. Eli 100ml tuubi riittää ainakin minulla varmastikin vuoden käyttöön ellei pidemmäksikin aikaa.

Lisää tietoa tuotteesta täältä.

Ystävänpäivänä

Vietimme ystävänpäivää niin sanotusti perhepiirissä, ei suureellisesti juhlien, mutta kuitenkin hyvän ruoan ja yhdessäolon merkeissä.

Suvun floristi oli koonnut aivan ihanan asetelman, jossa oli esikkoa, tulilatvaa ja hortensiaa höystettynä muratilla ja koristeilla.

Lisäksi minua muistettiin hiuspinnellä - aivan uskomattoman ihanat kullan, mustan ja kuparin sävyiset pinnit, joilla voi kesyttää niin pidempää kuin lyhyempääkin tukkaa. Malliltaan tuollaiset vähän erikoisemmat, joten sopivat sekä arkeen että juhlaan. Kuvassa värit eivät vain tahdo toistua oikein, jokaista kolmea väriä on kaksi, nuo alimmat ovat siis kullansävyiset.

Helmikuun nuukailuvinkki: kosmetiikka

Kosmetiikan suhteen voisi tarjoilla monenkinlaista nuukailuvinkkiä, joista yksi tavallisimmista lienee monella jo hiukankaan nuukailuun suuntautuneella käytössä eli käytä tuotteet loppuun. Tämä siis tarkoittaa sitä, että lisäät suihkugeeli-, shampoo- ja muihin vastaaviin pulloihin vettä viimeisten pisaroiden huuhtomiseksi pullosta. Voiteilla sama toimii niin, että pullo tai tuubi katkaistaan ja sieltä kaavitaan loputkin tuotteet käyttöön.

Tällä kertaa ei kuitenkaan ole tarkoitus keskittyä tuohon edellä mainittuun, vaan tarjoilla vähän erilaista kosmetiikkavinkkiä, joka sekin voi olla monille tuttu. Tämän kerran teema on nimittäin Marseilles'n saippua, kyllä todellakin, se vanha ja tuttu kissankuvallisessa paketissa myytävä saippua ansaitsee ihan oman kirjoituksensa.

Kaikkihan varmaan tietävät sen, että kyseisellä tuotteella voi pestä kaikkein herkempiä materiaaleja kuten silkkiä, nahkaa tai mokkaa, joiden pesemiseen ei tavallisia pesuaineita tai saippuoita suositella. Eli ensimmäinen osa vinkkiä on tietenkin se, ettei kannata panostaa erilliseen villa, silkki tai hienopesuaineeseen käsinpestävien tuotteiden osalta, sillä Marseilles'n saippua toimii pesuaineena noille kaikille loistavasti. Koneeseen en sitä uskaltaisi laittaa, enkä aio kokeilla toimisiko se myös konepesuaineena.

Jos ajatellaan, että Marseilles'n saippua soveltuu kaikkein heinoimpien ja herkimpien materiaalien pesemiseen, niin mikä onkaan herkempää kuin ihmisen iho. Kyllä vain, se todellinen tämänkertainen nuukailuvinkki tuleekin sitten tässä: käytä Marseilles'n saippuaa sekä kasvojen, vartalon että hiusten pesuun.

Toki on pakko myöntää, että se ei sovellu yksinään meikinpoistoon, vaan sitä varten tarvitaan oma tuotteensa, erityisesti vedenkestävälle ripsivärille, muut meikit kyllä lähtevät Marseilles'n saippuallakin. Testasin Marseilles'n saippuaa kasvojen ja vartalon puhdistukseen ja ainakin minulla se toimi erinomaisesti - varsinkin talvella korpunkuivaksi kuivuva talvi-iho jäi paljon mukavamman tuntuiseksi saippuapesun jälkeen, eikä siis tarvinnut erillistä rasvausta. Samoin kasvojen iho suorastaan hehkui- en ole koskaan saanut niin paljon kehuja ihostani kuin tuon testijakson aikana. Paljon olen lukenut ylistystä myös Marseilles'n saippuan käytöstä shampoona, mutta en ole vielä kokeillut itse - Herra Kirjoitus testasi muutaman kerran ja totesi, että puhdisti hyvin ja tuntui muutenkin ihan ok:lta.

Tarkoitukseni onkin siirtyä pikkuhiljaa vallan käyttämään vain Marseilles'n saippuaa sekä kasvojen että vartalon, mahdollisesti myös hiusten pesussa. Ensin vain pitää käyttää nuo varastossa olevat vedenkestävät ripsarit pois, ne kun tarvitsevat sen meikinpoistoaineenkin lähteäkseen naamasta ja tietenkin ne muutkin tuotteet, joita korvaamaan tuo le Chat tulisi.

Jos joku miettii, että mikä tässä nyt sitten on se nuukailuvinkki, niin se on tietenkin tämän huippulaadukkaan tuotteen hinta ja riittoisuus. Miettikääpä, mitä maksaa purkillinen laadukasta kasvojen puhdistusainetta, kymmenen tai kaksikymmentä euroa, ja se riittää ehkä puoleksi vuodeksi, ei ehkä niinkään pitkäksi aikaa. Marseilles'n saippua maksaa noin 2,50 euroa 400g palanen, josta riittää todella, todella pitkäksi aikaa. Jos oikein hurjan arvion heittäisin, niin tuo yksi 400g palanen riittää varmaan vuodeksi - miettikääpä, mikä säästö: vuoden kasvojen, vartalon ja hiustenpuhdistusaineet yhteensä 2,50€. Lisäksi matkalle lähtiessä ei tarvitse ottaa mukaan kuin yksi puhdistustuote, matkalaukkuun jää mukavasti tilaa kaikelle muulle.

Marseilles'n saippuaa voi leikata ihan tavallisella veitsellä ja sitä ei tietenkään kannata ottaa käyttöön koko palaa kerralla, vaan leikata aina sopiva palanen käyttöön. Muun saippuan voi säilyttää käyttöä odottamassa minigrip-pussissa, jotta se ei kuivu.

Lisäksi tässä niksissä on vielä yksi hyvä puoli, jos ei satukaan pitämään Marseilles'n saippuasta kasvojen tai vartalonpuhdistustuotteena, sen voi aina käyttää pyykinpesussa tai kenkien puhdistamisessa, on sitä jossain suositeltu ihan lautalattiaan pesuaineeksikin. Marseilles'n saippua on erinomainen myös kabukisiveltimien puhdistamiseen, sopii toki myös muille meikkisiveltimille. Toimii myös huovuttamisessa ja tahranpoistossa oivana apuna.

Todettakoon vielä lopuksi, että Savon de Marseille - saippuoita on monen eri valmistajan ja monesta eri hintaluokasta. Omat kokemukseni olen hankkinut sillä perinteisellä "le Chat"-merkkisellä kissankuvalla koristellulla saippualla ja sen verran positiivisia ne ovat olleet, etten taida ihan heti olla toiseen merkkiin vaihtamassa.

Mustikkakakku

MUSTIKKAKAKKU

Pohja:

6 kananmunaa

2 dl sokeria

2dl vehnäjauhoja

1dl ohrakasta tai perunajauhjua

1 tl leivinjauhetta

Kostutus:

 2-2,5 dl sitruunalimonadia

Väliin:

 2dl mustikkahilloa

Täyte:

200g vaniljatuorejuustoa

150g valkosuklaata

0,5 dl tomusokeria

4dl vispikermaa

3-3,5 dl mustikoita

Kuorutus:

2rkl sileää marmeladia

3dl mustikoita

1 dl vettä

½ dl hyytelösokeria

4 dl vispikermaa

sokeria maun mukaan

 

Vaahdota munat ja sokeri kuohkeaksi , vaaleaksi vaahdoksi. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja siivilöi jauhoseos vaahtoon varovasti käännellen.  Kaada taikina voideltuun, korppujauhotettuun vuokaan . Paista 200 asteessa 30 min tai kunnes kakku on kypsä.   

Anna jäähtyä hetki ja kumoa kakku sokeroidun leivinpaperin päälle. Anna jäähtyä rauhassa vuoan alla, näin pohja säilyttää kosteutensa.

Valmista täyte: sulata valkosuklaa ja sekoita siihen tuorejuusto, lisää tomusokeria maun mukaan. Vaahdota kerma ja yhdistä täytteeseen. Kääntele mustikat varovasti vaahtoon. Tarkista maku ja lisää sokeria tarvittaessa.  Laita jääkaappiin pohjan valmistelun ajaksi. 

Leikkaa jäähtynyt kakkupohja kolmeen osaan.  Kostuta pohjalevy kevyesti. Levitä puolet hillosta ja täytteestä päälle. Peitä keskilevyllä,  kostuta ja täytä. Kostuta myös päällimmäinen kakkulevy, anna kakun maustua jääkaapissa muutama tunti tai yön yli. 

Sivele pinnalle pari ruokalusikallista makuun sopivaa sileää marmeladia. Levitä kohmeiset mustikat tasaisesti,  jätä reunaan noin 1 cm tyhjää tilaa. Kiehauta 1dl vettä, lisää hyytelösokeri ja kiehauta uudestaan. Anna jäähtyä hetki ja lusikoi liemi vähitellen mustikoiden päälle.

Ensimmäinen kerta

Jotenkin tuntuu kovin uskomattomalta, että olen tässä tilanteessa.  Jos uutisia on uskominen, niin olen ollut onnekas tai sitten vain riittävän epäluuloinen ja tarkka. Nyt se sitten nakki napsahti minullekin. Olen tehnyt nettihuutokaupoissa ja nettikirppiksillä kauppaa ainakin kymmenen vuoden ajan ellen jopa enemmänkin. Tähän asti olen onnistunut välttelemään kaiken sorttiset huijarit, koijarit ja muut vilunki villet, vaan nyt menin sitten ansaan niin, että napsahti. Vastasin tori.fin kautta aivan fiksunnäköiseen myynti-ilmoitukseen, jossa kohtuullisen kaukana meiltä asuva myyjä kauppasi DVD:tä (fiksuimmat voivat päätellä, mikä DVD on kyseessä, sillä muistaakseni olen viimeaikoina jauhanut vain yhdestä, joka puttuu Disneyn klassikot kokoelmastani). Kyselin tarkennuksia levyn kunnosta ja mahdollisesta postituksesta. Myyjä vastaili asiallisesti ja kaikki tuntui olevan ok. Niinpä minä sitten maksoin levyn ja jäin odottelemaan postia. 

Kaksi viikkoa odoteltuani totesin, että nyt on kyllä mennyt pikkuisen liian kauan ja aloin kysellä myyjän perään. Enää ei vastauksia tullutkaan, vaan vain hiljaisuutta. Varsin pienellä salapoliisityöllä jäljitin myyjän seuraavan myynti-ilmoituksen, jossa kaupattiin myös tätä minun ostamaani levyä uudelleen. Nälkä vain oli kasvanut syödessä ja levyn hinta noussut minulta pyydetystä 12 eurosta 15 euroon kappaleelta. Parilla sähköpostilla eri osoitteesta varmistin, että samalle tilille olisi taas pitänyt maksaa...

No en sitten maksanut, vaan seuraava manööveri onkin kaiken materiaalin toimittaminen poliisille ja rikosilmoituksen tekeminen. Olen sikäli onnekas, että kyseessä on pikkusumma, joka ei heilauta talouttamme suuntaan eikä toiseen. Sen verran olen kuitenkin periaateen ihminen, että tämä katsotaan loppuun asti - tarvittaessa haen summan vaikka ulosottoon ja uusin sitä viiden vuoden välein niin kauan kuin se on mahdollista. Jos kyseessä ei ole mikään paatunut huijari, vaan aloitteleva pikkurikollinen, saattaa poliin ilmestyminen ovelle pistää vähän miettimään, mitä onkaan tullut tehtyä. Muussa tapauksessa rahat ovat mennyttä ja harmistus summan pienuudesta huolimatta suuri. 

Vaikka en erityisesti arvosta huuto.netin komissiomaksuja, on siellä sentään fiksu palautesysteemi, joka kertoo myyjälle ja ostajalle paljon siitä kaupan toisesta osapuolesta. Tori.fi:stä en osta enää ikinä mitään, mitä en voi itse noutaa tai jollain kaverilla noudattaa käteismaksulla. 

Palaan asiaan, kunhan selviää, miten homma tästä etenee.

Lisää kenkiä...

Kuten tuossa aikaisemmin vihjaisin, niin niitä tammikuun hankintoja on tippunut pikkuhiljaa kotiin vielä helmikuussakin. Hankintahanoja on nyttemmin kyllä merkittävästi supistettu, vaikkakaan ei ihan vielä suljettu.

Tällä kertaa hankinnoissa merkittävää roolia näyttelee musta nahka kuten alla olevista kuvista näette ja kenkiä on tullut osteltua niin arkeen kuin juhlaankin.

Ensimmäiseksi esitellään mustat Puman tossut, näistä tulee toiset uudet työkengät. Materiaali siis mustaa nahkaa ja kärjissä koristeena tikkauksia. Herra Kirjoutuksen valitsema kuvakulma on kyllä vähintäänkin mielenkiintoinen, nämä eivät ole koko 48.

Mustaa nahkaa ovat myös arkikäyttöön tarkoitetut herrainkengät. Merkki on Blink, ja näidenkään koko ei ole 48, vaan yli kymmenen numeroa pienempi - on tainnut rakas puolisoni pikkuisen turhautua kuvaamiseen. Kyllä, hän otti kuvat sillä aikaa, kun vaimo raatoi töissä.

Juhlan henkeä tarjoavat sitten Divided-merkkiset mustat korkkarit, joissa on huikea 12cm korko. Hiukan vielä pyörittelen mielessäni sitä, pidänkö nämä tällaisina vai uhraanko askartelukokeilujen alttarille.

Viimeinen pari ei olekaan sitten minulle itselleni, vaan Herra Kirjoituksen siskonpojalle. En vaan mitenkään  voinut vastustaa noita übersöpöjä mikki-lenkkareita, joissa on vielä askelten tahdissa vilkkuvat valotkin. Enotar oli taas pikkuisen etuajassa, kun ei tuo pieni poika vielä edes kunnolla konttaa, mutta kun näitä ei tule vitosen hinnalla vastaan kuin sen kerran elämässä, joten oli pakko tarttua tilaisuuteen.

Kaikki kengät maksoivat yhteensä postikuluineen alta viisikymmentä euroa eli ei minusta mitenkää paha hinta huomioon ottaen sen, että kaikki aikuisten popot ovat kuitenkin nahkaa ja nuo pikkuisetkin laatutavaraa.

Pässinpökkimää

Äitini oli seurannut epätoivoista taisteluani noiden aikaisempien sukkien kanssa, eikä suostunut ymmärtämään, että olin tarkoituksella valinnut niihin juuri nuo langat siksi, että pääsisin niistä eroon. Kun ne on kertaalleen kudottu, ei tarvitse enää pohtia niiden hankalia kudontaominaisuuksia. Hän päätti siis varmistaa, että minulla on riittävästi lankaa sukkaprojektejani varten ja tilasi minulle Virtain villalta säkillisen sukkalankaa.

Yritä siinä sitten selittää, että tarkoitukseni on vain tyhjentää lankavarastojani, jotta saisin kaappitilaa edes vähän, kun toinen onnellisena ilmoittaa, että on ostanut sinulle kilo kaksisataa grammaa parasta villaista sukkalankaa. Riittää hetkeksi kudottavaa näistä pässinpökkimistä. 

Väreinä olivat sekä lampaanvalkoinen että harmaa, sunnilleen puolet kumpaakin. En vielä tehnyt sen tarkempaa määrällistä inventaariota noista, mutta käteen lanka vaikuttaa hyvältä, lienee siis helppoa kutoakin.

Saakoon äiti sitten ensimmäiset sukat, kun kerran langatkin hankki, vaikka hän väittikin, ettei tarvitse enää yhtään paria sukkia, mutta jos sitten vaikka yösukiksi kelpaisivat.

Nuo täytyy vaan ensin pestä ja keriä eli siitä riittää puuhaa hetkeksi.

Äidit vain...ja kosmetiikan ihmeellinen maailma

Tai no siis eihän minulla ole kuin yksi äiti, mutta siinä onkin sitten mammaa kerrakseen. Jotenkin minusta joskus tuntuu, että hänen elämäntehtävänsä on minun piloille hemmottelemiseni siitäkin huolimatta, että olen jo aikuinen ja käyn itse töissä ja.. ja... ja...

Nyt menin avaamaan suuni väärässä paikassa. Katselin Yves Rocherin mainoskatalogia ja ihastelin siinä olevaa ilmaislahjalaukkua ja mutisin, että sitä ei kannata pelkästään tilata ja etten voi hankkia mitään, kun olen kosmetiikan suhteen ostolakossa, vaikka saattaisin ehkä jotain tarvitakin. Se oli äidilleni se kipinä, hän ilmoitti, että hän ei ole ostoslakossa ja että nyt pitäisi sitten pistellä tilausta kehiin, hän tarjoaa.

Lopputuloksen syntyi sitten paketti, jonka hain tänään postista. Paketissa oli kahta erilaista ainetta kasvojen puhdistukseen (tilaus tehty ennen kuin pääsin mukaan hopottajien Erisan kampanjaan), toinen kuoriva puhdistusgeeli ja toinen ihan vain puhdistusgeeli (muistuttaa tuoksultaan ja koostumukseltaan uskomattoman paljon kauan sitten hankkimaani Anytimen puhdistusgeeliä, joka on oikea supertuote). Niitä parjattuja suihkugeelejäkin tilaukseen tuli taas pistettyä kaksi laventeli ja lime (milloinkahan mä osaan lopettaa sen Sulo Vilénin "ostetaan, kun halvalla saa" - ajattelun noiden suhteen), vaikka toisaalta tuo suihkugeeli on sellaista, että sitä tarvitaan aina.

Meikinpoistoainepullokin tuli tilaukseen pistettyä, vaikka ainakikin aikaisempien kokemusten perusteella Yves Rocherin meikinpoistoaineet eivät ole olleet minun makuuni, mutta koska noita putsareita ei ollut varastossa montaa, oli pakko käyttää tilaisuus hyödyksi. Rakastan laventelin tuoksua, joten laventelin tuoksuinen dödö täydentää mukavasti tuota laventeli suihkugeeliä ja toimii mukavana vaihteluna ainaisille Dermosilin dödöille. Ripsiväri oli tilaajalahja, sillekin on käyttöä, noita kuluu kun melkein joka päivä sellaista ripsiinsä levittää.

Viimeisimpänä tietenkin paketin helmi eli se todellinen syy tilauksen tekemiseen. Se kirkkaanpunainen laukku, jota tuolta ennen muuta havittelin. Merkki Daniel Hechter, pitäisi olla muka jotain laadukkaampaakin sorttia, mihin en kyllä usko. Ihan käypäiseltä tuo kuitenkin näyttää, sellainen perussimppeli veska, joka sopii kesäkäyttöön paremmin kuin hyvin. Mukana tuli myös samaan sävyyn sopiva lompakko, joka ei kyllä ole lokerojaoltaan minun makuni mukainen, mutta ehkä tuon kanssa johonkin reissuun voisi lähteä.

 

Sitten se "the perfect match"... Laukku sopii aikaslailla hyvin kaveriksi Herra Kirjoitukselta saamieni balleriinojen kanssa, kuten kuvat ilman salamaa ja salamalla kertovat. (Huomatkaa, etten jaksanut panostaa kuvankäsittelyyn ja reiunoilta tunkee kivasti mukaan kaikkea ylimääräistä sälää).

En minä silti äidilleni mahdottoman kalliiksi tullut, sen verran hyvät alennukset oli noissa tuotteissa ja ilmaiset toimituskulut eli paketin kokonaishinta oli noin 21 euroa.

Haalistunut papukaija

"Nuo näyttävät kyllä lähinnä haalistuneelta papukaijalta" totesi rakas puolisoni nähdessään viimeisimmän kudelmani. Tarkemmalla katsomalla on pakko myöntää, että hän tosiaan on jossain määrin oikeassa, kyllä nämä näyttävät siltä kuin kirkkaanvärinen papukaija olisi pistetty pesukoneeseen ja pesty sopimattomalla pesuohjelmalla, jolloin lopputulos on jokseenkin haalistunut.

Lankoina on käytetty vähän sitä sun tätä eli pääsääntöisesti erilaisia keltaisen, vihertävän ja harmaan sävyisiä lankoja yhdestä huuto.netistä ostamastani lankapaketista, jonkun itsevärjäämää ja kehräämää villaa ja sitten kantapäähän tehosteena vielä tuota turkoosia, joka on jonkinlainen sekoite. Tuon sini-turkoosin langanhan ehdin jo manata maan rakoon näitä sukkia kutoessani, sen verran helposti takkuuntuvaa ja sotkeentuvaa se oli. Onneksi sitä ei ollut jäljellä kuin ihan pikkuisen, muutama metri jäi vieläkin jäljelle, joten ehkä sekin aikanaan jonnekin tulee upotetuksi. Musta-valko-harmaa on samaa villaa kuin nuo värillisetkin, mutta valmiiksi kerrattuna. Noilla kohtia neuleessa on vain yksi lanka, muutoin kaksi ja kantapäässä kolme. Mittasin langat tarkasti ja jaoin kumpaakin sukkaa varten samankokoiset kerät, mutta eivät silti menneet raidat tasan, toisessa on enemmän keltaista ja toisessa vihreää, harmaatakin näyttäisi varressa olevan eri määrä - en kyllä ymmärrä, miten se noin meni.

Nämä ovat olleet sellaista vähän pakkopullaa ja siksi valmistuneet kovin hitaasti. Mallina perinteinen miesten työsukkien malli, tosin oikaisin pikkuisen noissa kiilakavennuksissa, kun telkkaria katsellessa tein - seuraavaan pariin sitten nekin tehdään ihan oikein. Sentään helmikuun aikana kuitenkin valmistuivat eli voidaan laskea vuoden 12 sukkaparin tavoitteesta kahdet tehdyiksi.

Onneksi sukkien käyttäjälle tärkeämpää kuin väri ja raitojen tasaisuus oli lämpöarvo ja sukat päätyivät heti seuraavana yönä yösukiksi varpaita lämmittämään, mikäs se kutojalle sen parempi kiitos kuin käyttöön päätyvä työ.