Kuten jo aikaisemmin kirjoitin työkaverini heitti minua haasteella, jossa pitäisi vuoden ajan välttää ostamasta mitään turhaa. En luvannut mitään, mietin, pohdin, tuumiskelin ja ennen kuin huomasinkaan, päätös oli ilmeisesti kypsynyt ihan itsestään. Yllätin näet useamman kerran itseni pohtimassa sellaisia asioita, että mitenkähän nämä ja nämä riittävät ensi vuodeksi ja tuon voin ostaa sitten vuonna 2017, jos vielä tarvitsen sitä.
En siis missään vaiheessa tehnyt tietoista päätöstä, että tartun haasteeseen ja ryhdyn ostoslakkoon, se ajatus vain kaivautui jostain esiin ihan itsestään. Olen siis päättänyt vastaanottaa tuon haasteen ja kokeilla, miten kauan kestän. Se kun ei ole ihan itsesään selvä asia, että selviän vuoden verran ostoksetta.
Huvittavinta on, että olen jo nyt keskittynyt hamstraamaan esimerkiksi harrastusmateriaaleja niin, että niitä varmasti riittäisi myös ensi vuodeksi - jotenkin ihan liian itsestään selvää toimintaa minulle, vaikka tosiasia olisi, että niitä kyllä riittäisi ihan ilman hamstraamistakin. Täytyy vaan miettiä, mitä askartelisi, ehkä ihan kaikkea ei voi toteuttaa, kun ensimmäiseksi ei voi rynnätä kauppaan tai kirppikselle ostamaan materiaalia.
Ostohimoni tuntien ongelmia tulee riittämään, mutta eipähän tämä muuten haaste olisikaan. Olen siis tiedostamattani tehnyt päätöksen, että haastan itseni vuonna 2016 ostamaan vain tarpeellista ja välttämätöntä. Se, miten toimitaan ilmaistavaroiden suhteen on vielä päättämättä, mutta onneksi vuoden vaihteeseen on vielä aikaa. Sinä aikana voi sitten kehitellä säännöt rikottavaksi ja muutettavaksi ainakin kymmeneen kertaan vuoden aikana.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti