Olen soutanut ja huovannut ajatuksissani tuon vuoden mittaisen ostolakon suhteen. Olen tajunnut, että tuskin minun pitkäjänteisyyteni riittää vuodeksi, mutta jos menisin päivä kerrallaan, saattaisin selvitä. On huomattavasti helpompaa selvitä yhdestä päivästä kerrallaan vaikka sen tekisi 365 kertaa kuin se, että ajattelee koko vuotta eteenpäin yhtenä kokonaisuutena. Se tuntuu niin toivottoman ja loputtoman pitkältä ajalta ja silloin on helpompi epäonnistua.
Olen suorastaan naureskellut omille ristiriidoilleni tämän asian suhteen, sillä olen löytänyt itseni sen kymmenen kertaa pohtimasta, pitäisikö ostaa varastoon muutama tuubi hammastahnaa, jotta ne varmasti riittävät koko vuodeksi. Sitten seuraavaksi lyön itseäni henkisesti korvalle ja toistan itselleni miljoonannen kerran, että eihän tarkoitus ole lopettaa ostamista vallan, vaan sellaiset tavarat, jotka ovat tarpeellisia saa hankkia. Kuten nyt esimerkiksi hammastahnaa sen loppuneen tilalle, mutta vasta sitten, kun viimeinenkin tuubi on käytetty loppuun.
Moneen kertaan olen mielessäni sorvannut sääntöjä sen suhteen, mitä saa hankkia ja millä perusteella. Miettinyt millaisia poikkeuksia voi tehdä ja mikä on välttämätöntä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti