Hyvää Uutta Vuotta

Taas on vuosi mennyt, mihin tämä aika oikein katoaakaan...

Kosmetiikkapoistot 10-12/15

Vuoden viimeisen neljänneksen kosmetiikkapoistot

Lemppari kynsilakkani Nearly Naturalin Splash oli mennyt niin paksuksi tatinaksi, että annoin sen suosiolla isälle merkkiaineeksi. Hän kun tekee kynsilakalla kestäviä kohdistusmerkkejä esimerkiksi moottorisahan terään sitä viilatessaan. Poistoon päätyivät myös kaksi  Yves Rocherin minihuulipunaa, vasemman puoleinen lemsävyni Petale ja oikea Brun Desert. Molemmat katkesivat, enkä jaksanut alkaa värkkäämään sutien kanssa, vaan siirsin ne käytettäväksi sytykeruusumateriaalina.

Monen monta vuotta uskollisesti palvellut 750ml kokoinen hiuslakkani tyhjeni. Keittiösaippuaakin on taas tullut käytettyä yksi pullo. Löysin vihdoin hiusvärin, johon todella rakastuin: Syossin London redin - riittävän punaista, mutta ei kuitenkaan liikaa. Loppuunkäytetty minihuulipuna oli ilmesesti Avonin, värinä punertavan kupari.

Minihuulipunia on tyhjentynyt useampia beige sahara on hyvin vaalea ja grenadine taas täydellisen punainen (joten ei liene yllätys, että tätä sävyä ei saa enää), myös kuparin rusehtava Oriflamen täyttörajausväri loppui. Saman firman vehnänalkioita ja appelsiininkukkaa sisältävän tyhjentyneen jalkavoidetuubin voin onneksi korvata toisella samanlaisella, sillä voide on tehokasta, miedontuoksuista ja hyvin imeytyvää.  Kumpikin meistä on saanut tyhjennettyä taas yhden dödön (kumpikin omaa lempparimerkkiään, minun Palmoliveä ja Herra Kirjoituksen Dermosilia), hammastahnaakin on käytetty iso tuubillinen ja maalta loppui yksi keittiösaippua pullo, jonka toin täytettäväksi.

Jälleen pari tyhjentynyttä dödöä, minun Palmoliveni tyhjeni osin Herra Kirjoituksen avustuksella kun hän ensin oli saanut oman Challengerinsa sudittua loppuun. Apobasen 10g minituubit toimivat meikinpoistoaineina, kirkkaanpunainen huultenrajausväri loppui ja otin käyttöön toisen liki samansävyisen. Loppunut ripsiväri on Lumenen ja senkin sain korvattua aivan samanlaisella suoraan omasta kaapistani. Minihuulipunat ovat molemmat vanhaa Yves Rocheria toinen Rose Canyon, toisesta sävyn nimi on kulunut pois. Loppunut Labellon sininen huulirasva on vain yksi useammasta käytössä olevasta huulirasvasta - minulla on ilmiselvästi addiktio niihin.

Yhteensä 25 tuotetta. Kaikkiaan vuoden aikana meiltä on siis kulunut loppuun 129 tuotetta tai näytettä.

Joulukuun ostokset

 Joulukuussa on tullut hankittua yhtä ja toista - aivan liikaa kaikkea, jos on pakko tunnustaa totuus.

Ensinnäkin vaihdoin reilut kolme metriä pitkän virkatun verhokapan  elintarvikkeisiin. Ajattelin, että jos kappa on sopiva, voin pistää sen ikkunaankin, mutta ennen kaikkea langan takia. Reilulla kolmella eurolla ei saa mistään tuota määrää puuvillalankaa.

Sitten ostin kahdella eurolla pyyheliinoja. Tärkein syy näiden hankkimiseen olivat kaksi pellavaista laudeliinaa, jotka olen ajatellut siirtää saunakassin vakiovarusteiksi. Menevät pieneen tilaan ja näyttivät sen verran hyväkuntoisilta, että kestävät vielä lukuisia pesuja. Näiden lisäksi pakettissa oli useampia käsipyyhkeitä, keittiöpyyhe ja pari kylpypyyhettä, toki käytettyjä, mutta ihan ok kuntoisia kuitenkin. Siis jälleen kerran mielestäni edullinen kauppa. Kuvasta puuttuu vielä toinen isoista pyyhkeistä ja pari käsipyyhettä.

Edellinen omistaja oli tuunannut isot pyyhkeet ilmeisesti kylppärin väreihin sopiviksi ompelemalla niihin musta-harmaa-sävyiset laput keskelle pyyhettä. Näin päättelin siitä, että pyyhkeet eivät olleet keskenään samanlaiset, mutta tilkut olivat. No joo, turha sanoakaan, että minä tietenkin ratkoin nuo somisteet pois ja otin ne käyttöön keittiörätteinä.

Vihreä takki oli ilmainen, naamakirjan annetaan-palstalta. Halusin sen alunperin noiden nappien vuoksi, niitä on kaikkiaan ,8 sillä myös hihoissa on napit. Ihana väri houkutti kuitenkin sovittamaan ja todettuani, että takki on ihan malliseni, en maltakaan pistää sitä askartelumateriaaliksi, vaan otan sen käyttöön.

Vetoketjut ovat samasta lähteestä kuin takki, ne vaihdoin appelsiinimehulla eli 3€ satsi. Setissä on kaikkiaan 15 vetoketjua, joista osa pitkiä takkiketjuja, osa housuketjuja ja onpa joukossa pari metallihampaista farkkuketjuakin  - ihan varmasti löytyy käyttöä, jos ei muuten, niin noiden pussukoiden askartelussa. Olen näet saanut päähäni, että yksi onnistunutkin karkkipaperipussukka pitää saada aikaan.

Avainnauhat ovat lahjoistus kuten myös kynttilät.  Nämäkin facebookista ja kahdelta eri henkilöltä.

Kosmetiikkaakin on tullut ostettua varastoon suurimmalta osaltaan Dermosilin joulukalenterin vuoksi. Sieltä kun on saanut tilauksen tekemällä kaupanpäälisiä tai yhden ostamalla toisen tuotteen ilmaiseksi. Huusholliimme päätyi siis vastustuskykyä lisäävää Resistica-ravintolisää, kasvojen puhdistusainetta, pari dödöä Herra Kirjoitukselle ja kuultoa lisäävä vartalovoide. Lisäksi Dermosilin jokaisessa paketissa on tullut heijastin, tuollainen pumppupullon mallinen.

Dermosilista hankin E-vitamiini shampoota ja sain hoitoaineen kaupan päälle, hair and body wash on myös kaupanpäälinen ja yksi deodoranteista, toiset kaksi tilasin ensi vuotta silmällä pitäen. Kaksi puuteria ovat bonuspistehankintoja eli ilmaisia ja huulikiillon sekä havuveden yhdistelmä on myös tilaajalahja.

Keittiösaippuat ovat tilaustuotteita, punainen appelsiini kylpygeeli on tilaajalahja ja deodorantit hankittu bonuspisteillä.

Joulukalenteritarjouksiin liittyen oli vielä "pakko" hankkia tarjouksesta käsivoidepaketti, viisi pientä tuubia ja bonuspisteillä kynsilakkoja, kun ne sai ilmaiseksi (ja alennetulla bonuspisteiden kulutuksella). Käsivoiteet lähtevät lahjaksi, lakat pidän itse.

Lisäksi sain taas muutaman tuubin perusvoidetta meikinpoistoon (ei kuvaa) ja pari minuhajuvettä (sireeni on edelleen lempparini) ilmaiseksi

Harrastusmateriaaliksi ostin postikulujen hinnalla kirjottavan luottokorttikotelon.

Vaatteita sain ilmaiseksi reilun kasan, joukossa osa ihan selkeästi tuunausmateriaaliksi päätyvää, mutta myös käyttövaatetta esimerkiksi vaaleat tuulihousut (puuttuvat kuvasta) ja pari toppia.Herra Kirjoituksen inhokki on tuo karvalakki, jota minä taasen rakastan...

Askartelumateriaaliksi sain vielä kasan kaikenlaisia aarteita: pari kukkamansettia kenkäkoristeita varten, matkalaukun nimilapun ihan oikeaan käyttöön (haaveilee edelleen lämmöstä ja auringosta), sydämen mallisen viinipullon korkin ja nahkaisen kravatin, josta kuvittelen tekeväni laukunhihnan.

Lisäksi ebaysta saapui 20-luvun tyylinen höyhenkoristeinen pääpanta, valitettavasti se vain oli jo saapuessaan rikki ja höyhen solmussa.

Sytykeruusuihin tarkoitettuja kynttilöitä en ole kuvannut, niitäkin on taasen tullut useammalta taholta meille.

Lisää kimallusta arkeen

Kuten tuolla aikaisemmin kerroin, lipesi otteeni kimaltavien hiuspantojen hankinnassa vähän liioittelun puolelle. Posti on taas viime päivinä tunkenut postiluukustamme sisään lukuisia kiinan paketteja. Suurimmasta osasta niistä on paljastunut kaikenlaista kimaltavaa.

Edellisen postauksen saldo oli viisi hiuspantaa, ja tässä nyt sitten muutama lisää.
Ensimmäisen kuvan kaltainen panta minulla oli jo kerran, mutta se oli rikkunut postissa kuljetuksen aikana. Pantaa ei valitettavasti saanut korjattua siististi, joten tuhlasin 70c lisää ja ostin uuden.

Tumma kulta-musta panta on jo päätynyt käyttöön muutamankin kerran ja se on lempparini, se kun on hauskasti näyttävä ja erilainen, mutta ei kuitenkaan liian pramea.

Edellisen vaalea sisko on sitten jo huomattavasti arkisempi, mutta kuitenkin pykälää näyttävämpi kuin peruspanta.

Ja sitten sitä bling-blingiä oikein urakalla. Timantteja yhdessä rivissä, kolmessa rivissä, helmillä ja ilman.

Lisäksi vielä vähän vaaleanpunaista mukaan elämään, kuva ei anna totuudenmukaista kuvaa, sillä panta on oikein kunnollisen hattaravaaleanpunainen ja punottu kuudesta pienistä siemenhelmistä koostuvasta ketjusta.

Taidanpa haastaa itseni pantahaasteeseen, joka mukailee blogeissa käynnissä ollutta kenkä- ja laukkuhaastetta. Säännöthän tuossa Veeran ja Iinan (ja Mikon) haasteessa menivät niin, että joka päivä piti käyttää vähintään yhdet kengät (tai laukku) ja se voitti, jonka kengät/laukut riittivät pisimmälle. Kun itsensä kanssa kisaa, ei voittajasta varmaankaan ole epäselvyyttä, mutta voisin myös lyödä itseni (ja Herra Kirjoituksen) kanssa vetoa siitä, miten pitkälle nuo pannat piisaavat.

"Jouluruokaa tarjoo kunnon väki..."

Että ei mulla muuta :-)

"Joulukukkasia"

Kuinkahan monena vuonna olemme jo tehneet sopimuksen, että joululahjoja ei osteta ja yhtä perinteisesti sitä on rikottu ostamalla "joulukukkasia", jotka sitten ovatkin ihan jotain muuta kuin kukkia. Niin myös tänä vuonna.

Perinteisesti kukkasissa oli paljon syötävää ja juotavaa, suklaata, glögiä, lisää suklaata, pipareita ja aurajuustoa.

Muina lahjuksina saimme kirjoja, kynttilän, shampoota, värityskirjan, värit, ihanan valkoisen emalikupinsekä joulukoristeita.

Jälleen kerran voin vain ihmetellä, emme mielestäni ole olleet näin kilttejä.

Antijouluihmisen jouluvuodatus

Nyt kun jouluaatosta on selvitty, on aika täräyttää tiskiin tämä perinteinen jouluvalitukseni. Olen antijouluihminen mitä suurimmassa määrin, mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän se näköjään vain korostuu. Olen monta kertaa miettinyt sitäkin, että joku muu sana voisi olla parempi kuin antijouluihminen, koska sinällään minulla ei ole mitään joulua vastaan. Joulun sanoma, yhdessäolo, hyvä ruoka ja hiljainen hautausmaa ovat niitä asioita, joista joulussa nautin kovastikin. Sitten on vastaavasti niitä perinteitä, joita en vain ymmärrä.

Ensimmäisenä mainittakoon joulukortit. Jo useampana vuonna olen jättänyt paperiset kortit kirjoittamatta ja pistänyt niiden sekä ryöstöhintaisten joulupostimerkkien hinnan Pelastusarmeijan Joulupataan ja lähettänyt sähköisen tervehdyksen. Myönnän, että on kiva saada kortti, mutta siitä huolimatta jään kaipaamaan jotain. Kuten amerikan serkkuni Irene aikanaa sanoi, kortin voin ostaa kaupasta itsekin, haluan tietää, mitä teille kuuluu. Arvostan kovasti kortteja, joissa on perheen kuva, mistä näkee, miten paljon lapset ovat kasvaneet, mutta vielä enemmän arvostaisin kirjettä, jossa kerrotaan, mitä kuuluu. Näin ainakin niiltä kaukaisemmilta kavereilta, joiden kanssa yhteydenpito rajoittuu siihen joulukorttiin. Nimet kortissa kun eivät juuri kerro muuta kuin sen, onko perheeseen tullut uusia jäseniä (ja parhaimmillaan pääsee arvailemaan on Jessi kissa vai vauva) vai onko joku poistunut perheestä.

Joululahjoista en enää jaksa mainita, sen verran monta kertaa olen valittanut siitä, että aikuiset ihmiset ostavat toisilleen turhia tavaroita. Samaan hengenvetoon olen yleensä valuttanut ihailuni lahjarinkejä kohtaan siis niitä, joissa jokainen ostaa lahjan, vain yhden, ja saa vain yhden lahjan. Lahjan ostajat arvotaan ja lahjan saaja kirjoittaa nimensä viereen toiveensa esimerkiksi: Liisa - teräskattila, Matti - muistikortti kameraan. Lahjalle on yhdessä sovittu summa vaikkapa 100€ ja niin Liisalle ostetaan kunnon kattila ja Matille tosi iso muitikortti.

Toinen jouluperinne, joka saa perinteisesti niskakarvani pystyyn ovat jouluvalot. Jos niitä jouluvaloja kerran jaksaa ripustaa, voisiko siihen ripustamiseen kiinnittää sen verran huomiota, että tulos olisi suhteellisen siisti. Aika monet valoripustukset ovat kuin juosten kustuja, näyttävät lähinnä siltä, että valot on vain viskattu parvekkeen kaiteelle tai pensaaseen. Onnekseni sentään monet näkevät paljon vaivaa ja saavat aikaan mitä kauneimpia jouluvaloja, niitä kun tähän pimeyteen kyllä tarvitaan.

Joululoikka

Oikein mukavaa, rauhallista ja ihanaa joulua kaikille.

Kuvassa Pupu Isoloikka, vuoden 2015 Kalevala korun joulukoriste, joka toimikoon aasinsiltana joulurauhaan loikkaamiseen.

Miljoonan puuhan vapaapäivä

Minulla oli yksi vapaapäivä ennen joulua ja se merkitsi noin miljoonaa asiaa, jotka piti hoitaa, valmistaa ja tehdä. Aloitin kaivamalla ompelukoneen esiin ja paikkaamalla herra kirjoituksen kerraston, joka on pyörinyt jo hetken odottamassa korjausta (ihan siistä syystä, että sain sen kaappiin pois jaloista). Edelleenkin kuulun siihen koulukuntaan, että paikka ei ole häpeä, mutta reikä on ja siksi paikkaan vaatteita. Herra Kirjoituksen kerrastot alkavat olla iällä, ne kun ovat toistakymmentä vuotta vanhoja ja sen kyllä näkee niistä. Mitään vaatetta ei voi elvyttää loputtomiin, mutta jos noilla vaikka selvittäisiin sinne mystiseen vuoteen 2017 asti. Noiden kerrastojen ainoa hyvä puoli on se, että niitä on useampia samanvärisiä eri kuvioilla, joten vähän aikaa sitten valitsin kuluneimmat kalsongit ja tein niistä paikkavärkkiä. Pysyvät muut siisteinä, kun on samaa (ja yhtä kulunutta) kangasta paikaksi.

Samalla kun oli ompelukone esillä pistin epäonnistuneeseen pussukkaani vetoketjun. Vetoketju on yksi niistä, joita vaihdoin naamakirjan vaihtosivujen kautta edullisesti itselleni. Vetketjun laitto onnistui kyllä hienosti, mutta pussukka on auttamattoman ruma. Se saa kuitenkin palvella käytössä sen aikaa, että pesen nykyisen meikkipussini ja sitten mietin, ratkonko vetoketjun parempaan käyttöön. Myönnetään, että kutkuttaisi kokeilla vielä toista Geisha-pussia, mutta ilman tuota pintaan laitettavaa kontaktimuovia (tai itse asiassa muovin voisi laittaa sisäpuolelle ja jättää pussukan vuorittamatta vallan).

Olennaisena osana tuohon miljoonaan asiaan kuului myös joululahjojen paketoiminen, vaikka perinteisesti olemme joka joulu sopineet, että joululahjoja ei osteta eikä vaihdeta. Silti joka vuosi niitä "joulukukkasia" vaan kummasti kertyy. "Kukkanen" kun on mitä loistavin tapa kiertää sitä lahjahankinta kieltoa ja se voi todellisuudessa olla mitä vaan, mutta aina sitä kutsutaan kukkaseksi.

Perinteisesti olen joka vuosi laittanut mukaan myös jotain omatekoista ja tällä kertaa se oli sytykeruusuja ja heijastimet. Sytykeruusut tarvitsivat astiat  ja hetken epätoivoisen mietinnän jälkeen tajusin, että mullahan on astiat. Olin saanut ne samalta henkilöltä, jolta vaihdoin nuo vetoketjut - en vain ensinnä ollut ajatellut niitä tähän käyttöön, en itse asiassa mihinkään käyttöön. Otin ne sillä ajatuksella, että annan eteenpäin, kun jollain on tarvetta. Nämä tilanteen pelastaneet astiat olivat siis metallisia keksirasioita kansilla.

Päällystin rasiat puukuvioisella kontaktimuovilla ja sainkin mielestäni niistä aikaiseksi tosi nättejä. Nämä rasiat sitten täyttelin ruusuilla.

Lisäksi tietenkin siivottiin, pestiin pyykkiä ja jonotettiin kaupassa, luovutinpa vielä tuikkukipatkin niiden hakijalle, joka oli iloisesti yllättynyt niiden runsaasta määrästä. Parempi tietenkin niin kun ajattelee, etteivät turhan takia tulleet niitä hakemaan. Muun ohessa ehdittiin vielä viedä pakatut "kukkasetkin" suurimmalta osaltaan oikeisiin osoitteisiin ja saunoakin.

Tämän päiväisen työpäivän jälkeen vielä viimeinen viilaus, jotta koti on kunnossa ja sitten voikin lähteä maalle joulunviettoon... Minusta on huomattavasti mukavampi palata kunnossa olevaan kotiin kuin kaaokseen.

The Force awakens

Loppuvuoden toinen pakollinen leffakäynti on nyt sitten hoidettu, tälläkin kertaa katsottavana oli paljon hehkutettu megaleffa, nimittäin The Force awakens - Tähtien Sota episodi VII. Sen verran moneen kertaan on tullut mainittua, että meidän perheessä on yksi kappaletta faneja, ettei kenellekään liene epäselvä asia, että Herra Kirjoitus fanittaa Tähtien sotaa. Toki myös vanhoja James Bond-leffoja, mutta ennen kaikkea Tähtien sotaa.

Jos Bond oli jonkinasteinen pettymys, niin  The Force awakens sitten taas hänen mielestään todellakin oli hieno elokuva, kunnollinen Star wars - leffa. Leffassa marssitettiin esiin koko vanha kunnon kaarti eli aikaisempien leffojen sankarit, Leia, Han Solo, Luke Skywalker ja Chewbacca, kunnolla ikääntyneinä, sillä onhan elokuvassa kulunut 30 vuotta siitä, mihin edellisessä rainassa jäätiin.

Pahikset tietysti piti vaihtaa, koska edellinen tuli tapetuksi sen edellisen leffan lopussa. Siispä eturiviin marssitettiin uusi pahis Kylo Ren, joka naamioituneena muistuttaa kovasti vanhaa kunnon Darth Vaderia ja vastaavasti ilman naamiota tarjoaa kohtuullisesti silmänruokaa.

Myös tähtikaartia piti nuorentaa, joten uusi naispuolinen sankari on romunkerääjä Rey Jakku-planeetalta. Reyn kyky lentää avaruusaluksia, käytellä valomiekkaa ja voimaa saattaa viitata siihen, että hänen syntyperänsä tarjoaa seuraavan leffan yllätyksen. Reyn aisapariksi nousee karannut iskujoukkojen sotilas, FN-2187, jota Finniksi kutsutaan. Uutena kuvioihin tulee myös  astromekaanikkodroidi BB-8 ja sen isäntä vastarinnan pilotti Poe Dameron.

.

 Myös Millenium falcon kaivetaan esiin romukopasta ja todetaan edelleen lentokuntoiseksi. Leffassa on tosiaan paljon näyttäviä lentokohtauksia, räiskettä ja räminää, mutta myös sellaisia hitaita tuokiokuvia, jotka esittelevät elokuvan toinen toistaan mahtavampia avaruusaluksia kaikkine ihmeellisine ominaisuuksineen.

 Ihan kokonaan Darth Vaderistakaan ei päästä, sillä isoisän naamio toimii uuden pahiksen "voimatalismaanina" eli kunnon Tähtien sodan tapaan Kylo Ren on Leian ja Han Solon poika, joka on annettu kasvatettavaksi muualle ja päätynyt pimeälle puolelle.

Tällä kertaa Herra Kirjoitus oli haltioissaan ja kehui tehosteita mahtaviksi, mutta totesi myös leffassa olleen ehkä liikaakin tapatumia, mikä on kyllä totta. Ajatuksena varmaankin on ollut se, että koska kyseessä on uuden trilogian ensimmäinen leffa, se toimii pohjana muille kahdelle (tai kahdelletoista, sillä mikäli leffateollisuutta yhtään tunnen, niin tämäkin aihe lypsetään aivan kuiviin ennen kuin siitä maltetaan päästää irti), jotka ammennetaan jatkumaan tämän tapahtumista.

Jostain mystiestä syystä netistä nyysityt kuvat kieltäytyvät asettumasta kunniallisesti ja vaativat lukuisia ylimääräisiä rivejä ympärilleen. Olkoon sitten niin, en ainakaan tänään ehdi väätämään asiaa kuntoon, vaikka postaus tyhmältä näyttääkin.

Kortti-idea

Näin aivan uskomattoman hienon kortti-idean ja tietenkin se oli pakko poimia talteen. Niin yksinkertaista ja silti tyylikästä ja mikä parasta suurimmalta osaltaan toteutettavissa kierrätysmateriaaleista.

Tässä malli:

Tarvitaan siis 8 värillistä ympyrää, 8 ympyrää sanomalehdestä ja keskusta. Tuossa keskustana toimisi varmaan aivan hyvin myös nappi. Liimataan paperit kiinni toisiinsa (jos on aikeissa käyttää kierrätyspaperia, täytyy miettiä hiukan tarkemmin, miten nuo liimaa yhteen, jotta sopivia oikeita puolia on riittävästi). Taitellaan mallin mukaan. Liimataan paperille ja kiinnitetään keskusta. Valmis.

Sesongin viimeiset ruusut

Kyllä vain, väänsin viikonloppuna vielä viimeisen satsin sytykeruusuja, jotta saisin joulupaketteihin niitä riittävästi.

Tällä kertaa noidankattilassa porisi useampaa väriä keitoksia, mutta kuten herra Kirjoitus sitten lopuksi totesi, kun kaikkea sekoittelee riittävästi on lopputuloksena aina ruskeaa. Punaiset ruusut olivat se syy, miksi taas tällä kertaa aloin ruusuja tehdä. Niille kun oli tilaus joulun ajaksi. Käytin värjäykseen kaikki punaiset läpivärjätyt kynttiläjemmani ja tulos olikin ihan kohtuulinen.

Oransseista kynttilöistä joku oli sitten kuitenkin jotain muuta kuin läpivärjätty, koska noita oransseiksi sanoessaan täytyy käyttää hyvää mielikuvitusta tai kameraa, väri toistuu jostain kumman syystä huomattavasti intensiivisempänä kuvassa.

Valkoisiin kaapaisin kattilaan aivan tavalliset vaaleat kynttilänpätkät ja kaikki mahdolliset vaaleat luomivärit - tarkoituksena aikaan saada lumisen utuinen helmiäispinta. No ei mennyt ihan niin kuin strömsössä, mutta jotenkin vaaleita nuo nyt kuitenkin ovat.

Ja tässä sitten ne ruskeat: toisten oli tarkoitus olla maitosuklaan ruskeita ja toisen vaaleanpunaisia, mutta sano nyt sitten kumpi on kumpaa. Maitosuklaa satsiin pistelin väriaineiksi kaikki ruskeat luomivärit ja huulipunat sekä ruskeat kynttilät. Vaaleampaan käytin vaaleanpunaiset luomivärit ja huulipunat, mutta siitä huolimatta tulos on enemmän ruskea kuin vaaleanpunainen.

Vihreitä tuli vain muutama, sillä testasin vihreällä massalla voisiko sitä jättää kattilaan odottamaan seuraavaa kertaa. Tähän asti olen aina uskollisesti käyttänyt massan viimeiseen pisaraan ja aloittanut seuraavalla kerralla kokonaan alusta. Mutta toimii se näinkin.

Näihin kuviin ja tunnelmiin suljen ruusutehtaan ainakin hetkeksi. Jään kokoilemaan uutta steariinivarastoa (toivottavasti jotkut polttavat jouluna paljon kynttilöitä) ja tekemään uusia ruusuja. Valmiit ruusut kun tuli käytettyä niin loppuun, että niitä jäi yhden kassin pohjalle vain vähän - syksyn urakkaa aloitellessani minulla oli viisi tai kuusi muovikassillista valmiita ruusuja.

Työkaverini olivat kuitenkin sitä mieltä, että homma ei lopu tähän ja minulle oli tuotu töihin kassillinen munakennoja, kynttilöitä ja meikkejäkin, että vain voin pyörittää "tehdastani" edelleen.