Vanhassa vara parempi

Äitini oli taas löytänyt meiltä koti-kotoa jemman, niitä tuntuu sikiävän sinne kuin sieniä sateella ja niitä löytyy mitä uskomattomammista paikoista. Kyllähän ne silloin aikanaan ovat tuntuneet ihan fiksuilta ajatuksilta tavaran sijoitukseksi, mutta sitten kun aika on mennyt ohi, ne ovatkin unohtuneet mikä minnekin.

Tämän kertaisesta jemmasta äiti oli löytänyt yhdet uudet alushousut, parikymmentä paria sukkahousuja ja kahdet pitkät villaiset liivisukat. Siis ne sellaiset, jotka kiinnitetään sukkanauhaliiveihin. Inhoni sukkahousuja kohtaan ei ole vähentynyt yhtään, joten ne jäivät äidille, joka niitä käyttää, sen sijaan alushousut olin heti valmis vastaanottamaan, ne kun olivat ehjät, uudenveroiset  ja oikeaa kokoa. Kuminauha vain oli kuollut ja sen vaihtoon ei monta hetkeä menisi.

Yhtä innokkaasti nappasin myös haltuuni ne pitkät sukat, joihin en vielä pari vuotta sitten olisi suostunut koskemaan pitkällä tikullakaan. Toiset ovat tumman ruskean violetit ja väri on upea, toiset taas sitä tylsistä tylsintä perusruskeaa.

Tummemmat, kauniimmat tarvitsevat vähän parsimista, sillä niissä on muutama reikä. Nuo toiset taas ovat ihan ehjät.

En aio käyttää näitä sellaisenaan, vaan katkaisen sukat niin, että kummastakin parista tulee kolme pari uusia lyhyempiä sukkia. Suuhun askartelen kuminauhat poistettujen sukkien suista, sillä eiväthän nuo sellaisenaan pysy ylhäällä. Pitkille minulla ei ole käyttöä, mutta talven lähestyessä lämpöisille nillkasukille on krooninen tarve. Olen näet siivonnut monta paria ohuita, lopullisesti rikkuneita sukkia pois laatikostani (odottamaan sitä, että leikkaan ne kuteeksi ja kudon tossuihin).

Jälleen kerran yksi vältetty kauppareissu ja vanhasta tulossa uutta ja käyttökelpoista Herra Kirjoituksen puristellessa päätään vaimonsa hullutuksille.