Plussia ja miinuksia

Tässä painopudotuksessa on tietysti hätäiselle ihmiselle se ongelma, että niitä miinuksia ei kerry lainkaan niin nopeasti kuin toivoisi. Minä kun ainakin lukeudun niihin ihmisiin, joiden mielestä valmista olisi pitänyt olla jo eilen ja laihduttaisinkin mieluiten Prinsessa Ruusunen-metodilla, jossa läski katoaisi taivaan tuuliin yhden pitkän, hyvin nukutun yön jälkeen. Sellaista ihmettä ei kuitenkaan tapahdu, joten hitaaseen lukemien pienenemiseen on syytä tyytyä. Yritän myös lohduttautua sillä, että hitaasti lähtevä läski ei ehkä palaa niin helposti kuin nopeasti sulava silava.

Lisäksi oman hidastavan osansa soppaan tarjoaa se, että olen selkeästi lisännyt liikuntaa. Olen esimerkiksi käynyt töissä pyörällä tai kävellen, mitä ei ole tätä ennen varmaan pariin vuoteen tapahtunut kuin satunnaisia kertoja. Kun en vaan ole jaksanut, en millään.  Herra Kirjoituksen on edelleen vaikea tajuta sitä, etten olekaan änkeämässä kyytiin joka aamu. Niitä muita pieniä muutoksia ovat esimerkiksi se, että kävelen rappusia aina kun mahdollista, kun aina ennen valitsin hissin, olen käynyt vesijuoksemassa ja kovaa kyytiä taas menossa kunhan odottavasta siivousurakasta selvitään. Lisäksi maalla tuli ahkeroitua sen verran rännienpuhdistusta ja muuta pientä liikuntaa, että sen huomasi lihaksistossa. Sitten alkaakin se perinteinen tapahtumaketju, harjoitus kerää lihaksiin nestettä ja mahdollisesti saattaa kasvattaa lihaksiakin ja se taas lisää painoa, mikä puolestaan vähentää vaa'an valumista vasemmalle.

Yritän hokea itselleni, ettei se vaakalukema, vaan se taivaallinen fiilis, joka kropassani ja päässäni on viime aikoina vallinnut, on tärkeä. Ketoosiin voisi jäädä koukkuun. Nyt syön jauhepussien lisäksi kasviksia ja n. 100g proteiinilisän päivässä, olen päättänyt jättää tuon proteiinilisän pois ensi viikon jälkeen ja keskittyä pelkkiin pusseihin ja kasviksiin, jos se auttaisi asiaa ja saisi vaakalukemaa valumaan alaspäin.

Ehdottomana plussana on siis hyvä olo, mitä kukaan niistä, jotka tästä projektista tietävät, ei tunnu uskovan: ei särje päätä, ei ole nälkä, eikä paha olla. Toinen plussa on tietysti se, että vaatteet mahtuvat paljon paremmin päälle, osa alkaa olla jo todella löysiäkin. Tämä puolestaan mahdollistaa sen, että omasta kaapista löytyy vaikka mitä päälle pantavaa. Työvaatteista olen saanut vaihtaa pienemmän koon käyttöön, eikä sekään ole lainkaan niin tiukka kuin se isompi ennen dieettiä. Toiveissa on siis myös se, että kohta voin ottaa vielä pienemmän koon käyttöön - ja tähän kokoon haaveeni loppuvatkin, sen pidemmälle en ole koskaan ajatellut asiaa.

Plussaa on myös ihon kuivuminen, nyt on vihdoin käyttöä niille lukuisille kosteusvoidetuubeille, jotka ovat kaapissa odottamassa käyttöä. Aikaisemmin kun en ole kokenut niiden käytölle mitään tarvetta, mutta nyt sellainen on ja pyrinkin käyttämään niitä ahkerasti, jos en joka ilta, niin joka toinen kuitenkin. Uutena asiana myös kasvot kaipaavat rasvaa ja sitä myötä näytteet saavat kyytiä. Jännästi myös iho etenkin reisissä tuntuu vähemmän möykkyiseltä, en tiedä, onko se vain luuloa, mutta joka tapauksessa seuraavaksi otan käyttöön sen joskus testiin saamani selluliittivoiteen lopun ja haaveilen loppujenkin muhkuroiden ja klomppien vähenevän. Samallahan se harjoitteluun yhdistettynä sulatti joitakin senttejä reisistä, eikä sekään olisi paha asia.

Plussapuolelle lasketaan myös se, että nyt on tullut käytettyä kaappiin kertyneitä teevarastoja pois. Meillä kun yleensä juodaan kahvia, mutta kun en ole kykeneväinen juomaan kahviani ilman maitoa, niin on ollut pakko siirtyä teehen. Sama pätee mausteisiin, kaapeista on tullut kaiveltua yhtä ja toista vanhenemassa olevaa ryytiä noiden pussien sekaan makua lisäämään. 

Myönnän, että olen miettinyt tulevaisuutta jo niin pitkälle, että haaveilen joskus pääseväni mahanahan kiristykseen ja sitä myötä kadottavani vielä pari kiloa painostani. Sen aika on kuitenkin vasta joskus kaukana tulevaisuudessa, nyt tyydyn näihin plussiin, mitä dieetti tarjoaa.