Ylen pettynyt olen jälleen kerran nykyisten tavaroiden kestoon, sillä Nokialainen Lumiani ei kestänyt edes neljää vuotta. Tiedän, minulle on useammalta kuin yhdeltä taholta mainittu, että se on pitkä ikä nykypuhelimelle, minusta se ei todellakaan ole aika eikä mikään. Edelliset puhelimeni ovat kestäneet vuosikymmenen. En minä halua alvariinsa juosta kaupassa ostamassa uutta puhelinta. Eikä tuota ajatusta muuttanut yhtään Herra Kirjoituksen tarjous, että hän voisi ostaa minulle uuden puhelimen - hän oli tämänkin ostanut minulle lahjaksi. Sama se on, kuka sen rahan perheestämme sinne kauppaan kantaa, ei se muuta sitä tosi asiaa, että puhelimet ovat huonosti kestäviä.
Tuo puhelimen hajoaminen tarkoittaa sitä, että Herra Kirjoitus joutuu tekemään selvitystyötä sen suhteen, mikä olisi edullisin mahdollinen järkevä luuri. Samoin se tarkoittaa sitä, että jokin aika sitten monen muun projektin jalkoihin jäänyt pintxo-viikko juttu on edelleen kesken ja pysyy vielä hetken, koska varapuhelimellani en saa kuvia sellaiseen muotoon, että voisin lisätä ne tuohon juttuun.
Menen purkamaan ärtymystäni lankakerän ja puikkojen pariin. Kunhan Herra Kirjoitus saa selvitystyönsä päätökseen, on aika suunnata kauppaan. Murh.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti