Kosmetiikkapoistot 3/16

Peruskosmetiikkaa on taas suurin osa poistoista:Fuzen 2in1 Pulse suihkugeeli-shampoo on Herra Kirjoituksen suosikki, ApoBaset taas minun meikinpoistoaineitani, Pepsodentin hammastahna sitä jokapäiväistä, samoin minun suosikkidödöni Palmoliven Happyful. Jälleen yksi tuoksunäytepakkaus yhdistelmässä mimoosaa, appelsiininkukkaa ja sireeniä tuli käytetyksi loppuun (montakohan mulla näitä oikein on alunperin ollut, kun vielä ainakin yksi odottaa käyttöä). Minihuulipuna on Yves Rocherin Scintil Roses, sellainen mukava perussävy arkikäyttöön (ja jämät ruusuihin totta kai)

Erikseen on mainittava Mary Kayn Timewise 3in1 cleanser. Joka on toinen tosi kalliista kasvojenpuhdistusaineista, jotka olen elämäni aikana ostanut (toinen Estee Lauderin maksoi markka-aikana 150mk, mikä oli silloin valtava summa). Tämä Mary Kay kustansi minulle 40€, joka sekin on hirveän paljon rahaa. Hinta on siis se tuotteen miinuspuoli, mutta plussia riittää niitäkin melkoisesti. Ensinnäkin tuote on riittoista, tuo 127gramman tuubi kesti minulla käytössä maaliskuun 2015 alusta heinäkuun 2016 alkuun eli 17 kuukautta liki jokapäiväisessä käytössä (ja vielä kahdesti päivässä käytettynä). Tuote sai ihon tosiaan tuntumaan todella hyvältä, puhdisti hyvin, mutta ei liikaa. Pakko myöntää, että tässä kohtaa pohdin vakavasti sitä, miten tuollaisen saisi kohtuullisen edullisesti ostettua ensi vuonna - onko pakko ryhtyä Mary Kay jälleenmyyjäksi, jotta pääsisi näihin edullisesti käsiksi.

Tässä samalla ikään kuin vahingossa tuli määriteltyä vuosittainen käsisaippuan kulutuksemme, joka on siis noin litra vuodessa. Ostin tuon keinomustikan tuoksuisen litran pullon noin vuosi sitten kun palasimme putkiremontin jälkeen kotiin. Ostoksen tein kahdesta syystä, ensinnäkin siksi, että tarvitsimme saippuaa, enkä löytänyt mistään remonttijemmassa olevia (sittemmin ovat löytyneet ja voin todeta, että saippuaa riittää useammaksi vuodeksi) ja toisekseen ihan ostamisen halusta, minulla oli tarve välttämätön tarve ostaa jotain ja tuo oli käytännöllinen, tarpeellinen ja edullinen ostos, joka tyydytti ostoshimoni. Pullon kierrätän seuraavaksi keittiöön tiskiaineen täyttöpulloksi (se pahkusen Alio pullo on hankala käsitellä). Kuvassa kaverina minihuulipuna, joka Yves Rocherin tuote, josta sävymerkintä kulunut pois.

 
Samaa perussettiä tämäkin, omenantuoksuinen Yves Rocher shampoo on vuosien takainen hankinta, kimaltava kynsilakka puolestaan toinen duosta, jonka toisen pullon rikoin kylpyhuoneemme lattialle muutama kuukausi sitten. Dödöt vanhaa tuttua nekin: Dermosilin man Herra Kirjoituksen, Palmolive minun. Grimasin meikkivoide on sävyltään niin etten sitä millään voi käyttää - tällä hetkellä kun on puuterinakin aurinkopuuteri, eikä se ole yhtään liian tumma. Koska voide on ollut kaapissa jo pidemmän aikaa, päätin tehdä siitä ruusuväriä ja poistaa sen meikkikäytöstä.

Saman poistokohtalon, tosin suoraan roskiin, koko VitaPlussan vesiliukoinen öljyhoito, jonka hintalappu oli peräisin markka-ajalta. Natusanin käsivoide on aivan ihastuttava; helposti imeytyvä ja mitä ihanin tuoksultaan. Cien-meikkivoide on hinta-laatu-suhteeltaan tyypillistä hyvää Lidlin laatua, toivottavasti tämä tulee pysyvästi valikoimiin. Yves Rocherin tuoksunäytepaketti oli viimeinen laatuaan, tuoksuissa sireeniä, appelsiininkukkaa ja mimosaa, minihuulipuna Oriflamen jostain vuosien takaisesta sarjasta sävyä numero 2.

Loppumattomista varastoistani tuomitsin kaksi nestemäistä helmiäisluomiväriä päätymään ruusutehtaalle, korallinpunaisen ja pinkin aika taitaa osaltani olla ohi. Dermosilin käsisaippua oli se design -sukkula, jonka käyttö ei sopinut käsilleni, joten tyhjensin sen lopun sisällön toiseen tyhjentyneeseen pulloon. Tämä pullo sisälsi Dermosilin tervantuoksuista vartalonkuorintaa ja on kuvassa oikealla. Sen takana on saman firman lime suihkugeeli ja vieressä jalkavoide. Kirkkaanpunainen color mask shampoo oli lahjoituksena saatu jämä, todella tehokas ja toimiva tuote.

Poistoihin menivät myös ruusutehtaalle siirtyvät Oriflamen huulipunat: tummassa hylsyssä Twilight ja vaalean hylsyn peach shimmer, jotka molemmat muistuttivat enemmän liisteriä kuin huulipunaa huulilla. Sen sijaan dazzling cherry huulipunanäyte tuli käytettyä melkein kokonaan, vaikka näyttääkin kuvassa täydeltä, mikä johtuu tuosta taustasta. Samoin loppuun käytettyä tuli Yves Rocherin Mauve Fascinant-huulipuna, sävy, josta sain jopa kehuja - harmi, ettei sitä taida olla tätä yhtä enempää varastoissani. Lisäksi meikkipussissani iät ajat pyörinyt Isadoran valkoinen puuteriluomiväri päätyi poistoon, epäilen näiden tuubituotteiden kontaminoituvan helpommin kuin kakkumaisten luomivärien, joten ihan varmuuden vuoksi ruusutehtaalle tämäkin.


Yhteensä 32 tuotetta


Näytteitä ensimmäisessä satsissa oli 6. Dermosilin bodyblue-rasvaa kaksin kappalein, tässä tuoksuna jojobaa ja minttua, ihana tuoksu, mutta tuotetta ei tietenkään enää saa. Inca inci kasvovoide, joka on mitä mielyttävintä koostumukseltaan, mutta tietenkin myös poistunut valikoimista. Moshon bodylotion oli tuoksultaan jotain koivuun viittaavaa "inspired by green trees". Punaisesta Senses body butterista en oikein päässyt käsitykseen, mitä se oikein oli. Bossin tuoksu Ma Vie Pour femme ei päätynyt suureksi suosikikseni, se oli ehkä aavistuksen verran liian raskas.

Kasvovoiteista on tullut testattua Vichyn Idéalia ja Noevadiol magistralia sekä Yves Rocherin Lift-eveil draineur morning liftiä  ja Dermosilin Inca Inchi päivävoidetta seka- ja rasvaiselle iholle - nämä kaikki periaatteella, ihan sama, mitä on kunhan sen verran kosteuttaa, ettei naama tunnu korpulta. Dermosilin micellar make-up remover vain lisäsi kiinnostustani misellivesiä kohtaan, sen verran ihanan tuntuinen tuote oli kyseessä.

Näytteitä siis yhteensä 11.
Vuoden kahden aikaisemman neljänneksen saldot ovat   67 purtiloa ja 114 näytettä

Torstain touhut

Raporttia siivouksesta osa kaksi. Tiistaina jäätiin siis siihen, että olohuone, makuuhuone ja keittiö olivat hoidossa. Keskiviikon tavoitteena oli työhuone ja mahdollisesti eteinen, torstaille jäisi sitten kylppäri. Vastaavasti jos keskiviikkona saisimme siivottua vain työhuoneen, torstain urakkana olisi eteinen ja perjantain kylppäri. Jälkimmäistä vaihtoehtoa toki hankaloittaisi se, että olisin iltavuorossa sekä torstaina että perjantaina eli joutuisin aloittamaan aamusta yksin ja Herra Kirjoitus jatkaisi illasta yksin.

Kun oikein ahkeroimme, niin saimme kuin saimmekin kaikki valmiiksi jo keskiviikkona illalla. Tosin meni melkoisen myöhäiseen ja tuli toistettua yöpeseytymistä anoppilassa tiistain tapaan. Minua eivät lyhyet yöunet haitanneet, sillä riemu siististä kodista oli suuri.

Nyt täytyy sitten ottaa käyttöön tuo viikko-ohjelma, jotta tulee ylläpidettyä kodin siisteyttä.

Torstain touhuiluksi jäi siis viimeisten pyykkien peseminen juuri sopivasti ennen vesimittarin lukua. Mielenkiinnolla odotan, paljonko vaikutusta pesukoneen käytöllä on vesi- ja sähkölaskuun. Ja tosiaankin toivon, että se talopesula saadaan pikapuoliin kuntoon.

Lisäksi valmistelin ruokia viikonlopuksi ja ensiviikolle, jotta niiden suhteen olisi sitten vähän enemmän vapaata, kun kaikki olisi valmista. Aika monta hetkeä vietin keittiössä, kun pilkoin ja paloittelin, paistoin ja keitin, mutta nyt on sitten jauhelihaa pihveinä ja paistettuna, kolmenlaista kurpitsakeittoa, munakasta pekonilla ja omamaustettua mansikkajogurttia odottamassa tulevaa syöntiä.

Kultainen kotelo

Koska en saanut kultaista puhelinta, tilasin siihen kultaisen kotelon ja sen lisäksi näytölle suojakalvon, jonka piti olla jotain panssarilasin tyylistä. Näytönsuojus onneksi tuli kohtuullisen pian, joten uskalsin ottaa puhelinta mukaankin jonnekin, mutta kaipasin silti koteloa puhelimelle, kun sellaiseen olin tottunut.

Aloin jo ihmetellä, missä koteloni oikein viipyvät, kun sitten maanantaina sain postia. Siinä se nyt oli Heivaanin uusi kullanvärinen kotelo. Istuu kuin hansikas ja näyttää tyylikkäältä - tunnustan, siirsin haaveni jo kullanväriseen lompakkoonkin, mutta painoin isoa henkistä stop-nappia ennen kuin päästin ajatuksia sen pidemmälle.

Sen sijaan ennen äkkipysäystä ehdin tilata toisenkin kotelon, siinä on turkoosilla pohjalla kirsikankukkia. Ei ehkä tyypillisintä minua. Turkoosi toki, mutta kukkaset ei.

Siivousselvitys

Kaksi päivää siivouselämää takana ja kyllä - valmistakin on saatu ihan mukavalla tahdilla. Ilman Herra Kirjoitusta en tokikaan olisi selvinnyt edes puolesta tästä, vaan hän on ollut 110% mukana touhuamassa.

Maanantaina saatiin kuntoon sekä makuuhuone että olohuone, sen suhteen olemme siis pykälän verran edellä aikataulusta. Nämä molemmat vielä kaikkine kommervenkkeineen eli kummassakin on uudet sesonginmukaiset verhot, makuuhuoneessa verhoihin sopiva päiväpeitto ja tyynyt, pitääkö tässä kohtaa vielä mainita, että omasta kaapista hetken tauon jälkeen käyttöön otetut, ei uudet kaupasta ostetut. Jälleen kerran tuli todettua, miten paljon muuttuu huoneen ulkonäkö pelkkiä tekstiilejä vaihtamalla. Olohuoneeseen pistimme vielä saman maton, vaikka kai senkin olisi jo voinut vaihtaa toiseen, vaikka punasävyiseen tällä kertaa, kun kerran verhotkin ovat puna-kellertävä ruutuiset. Olen muuten huomannut sen, että olohuoneen suhteen olen jotenkin jumittunut tuohon kuninkaankeltaiseen, nämä ovat varmaan kolmannet sinne sopivat verhot, joiden sävyssä on tuota keltaista.

Makuuhuone puolestaan pukeutui kesän viininpunaisen jälkeen vanhaan roosaan. Verhot olisivat olleet muodikkaasti ylipitkät ja lattialle valuvat. Minä vain en pidä tästä trendistä, joten kiepaisin ne solmuun, kuten olen tehnyt ennenkin, nyt ne eivät valu lattialle ja näyttävät paremmilta. Solmut lepäävät ikkunalaudalla "koristeina" ja verhot leviävät ikkunaan sopivan pussimaisesti. Niin, turha kai mainitakaan, että ikkunatkin tuli pestyä. Sehän kuuluu sanomattakin asiaan, kun suursiivouksesta puhutaan, samoin se, että kaikki kukkaset pääsivät suihkuun. Koska kukkien lehdille kertyy pölyä, enkä halua imuroida niitä, olen ottanut tavakseni pyyhkiä lehdiltä pölyt kostean rätin kanssa ja sen jälkeen suihkuttaa kasvit kokonaan - sehän on niille luonnollinen tapa saada kosteutta, mutta suurehko työ meille.

Tiistaina urakoimme keittiön kokonaisuudessaan ja pesimme työhuoneen ikkunat. Keittiö kaikkine kaappeineen ja kaameine sekasotkuineen oli todellakin sen verran suuri urakka, etten yhtään ihmettele, vaikka yhtenä iltana ei tullut sen enempää valmista. Keittiössäkin pohdimme verhojen vaihtoa, Herra Kirjoitus sitä jo ehdotti, mutta koska  Skyr-verhoja on vaikea säilyttää missään, päädyimme kuitenkin pitämään ne vielä ikkunassa. Sen sijaan tuolien istuintyynyt saavat lähteä, ne kun eivät olleet kovin käytännöllisen kokoiset. Harmillisesti löysin muutama viikko sitten kirpparilta oikein mukavat, mutta jätin ne ostamatta aikeena palata hakemaan ne vähän myöhemmin. Mikä tietenkin on ehdottoman väärä tapa kirpparitavaroiden ollessa kyseessä, eihän niitä tietenkään ollut enää siinä vaiheessa, kun palasin takaisin.

Sivuhommina tuli pestyä myös kahvinkeitin ja vedenkeitin, jääkaapin siivosin juuri viime viikolla, joten siihen ei tarvinnut puuttua. Samoin pesukone on jauhanut vähintään koneellisen illassa, haaveenani se, että saisin torstaina illalla tai perjantaina aamusta pistettyä siivousrätit koneeseen ja sen pesun jälkeen sitruunahapot ja puhdistuksen. Samalla toivon myös, että taloyhtiön pesutupaan tulisivat vihdoin ja viimein ne uudet koneet ja pääsisin käyttämään niitä.

Illan kruunasimme vielä sellaisella melkein yösaunalla, enpä hetkeen muista istuneeni kymmenen aikaan illalla heittelemässä löylyjä, mutta enpä usko, että Nukku-Mattiakaan tarvitsee tämän jälkeen odotella. Miten ihanaa onkaan pujahtaa saunapuhtaana vastavaihdettujen ( no juu, maanantaina vaihdettiin) lakanoiden väliin.

Huonemäärällisesti siis puolet urakasta on suoritettu, neliömääräisesti vähän isompi osa ja huomenna taas jatketaan. Tarkoitus olisi selvittää ainakin työhuone, mielellään myös eteinen tai kylppäri, mieluiten tietysti ensin mainittu. Työhuoneen osalta urakka helpottuu kyllä merkittävästi, koska ikkuna on valmiiksi pesty.

Plussia ja miinuksia

Tässä painopudotuksessa on tietysti hätäiselle ihmiselle se ongelma, että niitä miinuksia ei kerry lainkaan niin nopeasti kuin toivoisi. Minä kun ainakin lukeudun niihin ihmisiin, joiden mielestä valmista olisi pitänyt olla jo eilen ja laihduttaisinkin mieluiten Prinsessa Ruusunen-metodilla, jossa läski katoaisi taivaan tuuliin yhden pitkän, hyvin nukutun yön jälkeen. Sellaista ihmettä ei kuitenkaan tapahdu, joten hitaaseen lukemien pienenemiseen on syytä tyytyä. Yritän myös lohduttautua sillä, että hitaasti lähtevä läski ei ehkä palaa niin helposti kuin nopeasti sulava silava.

Lisäksi oman hidastavan osansa soppaan tarjoaa se, että olen selkeästi lisännyt liikuntaa. Olen esimerkiksi käynyt töissä pyörällä tai kävellen, mitä ei ole tätä ennen varmaan pariin vuoteen tapahtunut kuin satunnaisia kertoja. Kun en vaan ole jaksanut, en millään.  Herra Kirjoituksen on edelleen vaikea tajuta sitä, etten olekaan änkeämässä kyytiin joka aamu. Niitä muita pieniä muutoksia ovat esimerkiksi se, että kävelen rappusia aina kun mahdollista, kun aina ennen valitsin hissin, olen käynyt vesijuoksemassa ja kovaa kyytiä taas menossa kunhan odottavasta siivousurakasta selvitään. Lisäksi maalla tuli ahkeroitua sen verran rännienpuhdistusta ja muuta pientä liikuntaa, että sen huomasi lihaksistossa. Sitten alkaakin se perinteinen tapahtumaketju, harjoitus kerää lihaksiin nestettä ja mahdollisesti saattaa kasvattaa lihaksiakin ja se taas lisää painoa, mikä puolestaan vähentää vaa'an valumista vasemmalle.

Yritän hokea itselleni, ettei se vaakalukema, vaan se taivaallinen fiilis, joka kropassani ja päässäni on viime aikoina vallinnut, on tärkeä. Ketoosiin voisi jäädä koukkuun. Nyt syön jauhepussien lisäksi kasviksia ja n. 100g proteiinilisän päivässä, olen päättänyt jättää tuon proteiinilisän pois ensi viikon jälkeen ja keskittyä pelkkiin pusseihin ja kasviksiin, jos se auttaisi asiaa ja saisi vaakalukemaa valumaan alaspäin.

Ehdottomana plussana on siis hyvä olo, mitä kukaan niistä, jotka tästä projektista tietävät, ei tunnu uskovan: ei särje päätä, ei ole nälkä, eikä paha olla. Toinen plussa on tietysti se, että vaatteet mahtuvat paljon paremmin päälle, osa alkaa olla jo todella löysiäkin. Tämä puolestaan mahdollistaa sen, että omasta kaapista löytyy vaikka mitä päälle pantavaa. Työvaatteista olen saanut vaihtaa pienemmän koon käyttöön, eikä sekään ole lainkaan niin tiukka kuin se isompi ennen dieettiä. Toiveissa on siis myös se, että kohta voin ottaa vielä pienemmän koon käyttöön - ja tähän kokoon haaveeni loppuvatkin, sen pidemmälle en ole koskaan ajatellut asiaa.

Plussaa on myös ihon kuivuminen, nyt on vihdoin käyttöä niille lukuisille kosteusvoidetuubeille, jotka ovat kaapissa odottamassa käyttöä. Aikaisemmin kun en ole kokenut niiden käytölle mitään tarvetta, mutta nyt sellainen on ja pyrinkin käyttämään niitä ahkerasti, jos en joka ilta, niin joka toinen kuitenkin. Uutena asiana myös kasvot kaipaavat rasvaa ja sitä myötä näytteet saavat kyytiä. Jännästi myös iho etenkin reisissä tuntuu vähemmän möykkyiseltä, en tiedä, onko se vain luuloa, mutta joka tapauksessa seuraavaksi otan käyttöön sen joskus testiin saamani selluliittivoiteen lopun ja haaveilen loppujenkin muhkuroiden ja klomppien vähenevän. Samallahan se harjoitteluun yhdistettynä sulatti joitakin senttejä reisistä, eikä sekään olisi paha asia.

Plussapuolelle lasketaan myös se, että nyt on tullut käytettyä kaappiin kertyneitä teevarastoja pois. Meillä kun yleensä juodaan kahvia, mutta kun en ole kykeneväinen juomaan kahviani ilman maitoa, niin on ollut pakko siirtyä teehen. Sama pätee mausteisiin, kaapeista on tullut kaiveltua yhtä ja toista vanhenemassa olevaa ryytiä noiden pussien sekaan makua lisäämään. 

Myönnän, että olen miettinyt tulevaisuutta jo niin pitkälle, että haaveilen joskus pääseväni mahanahan kiristykseen ja sitä myötä kadottavani vielä pari kiloa painostani. Sen aika on kuitenkin vasta joskus kaukana tulevaisuudessa, nyt tyydyn näihin plussiin, mitä dieetti tarjoaa.

Arkirutiineja

Huushollimme on karmeassa kaaoksessa, mihin suurimpana syynä on se, että en ole hetkeen aikaan jaksanut miettiä sellaisia asioita kuin siivoaminen tai järjestys. Tavaroita on kertynyt ja poistunut ja kertynyt... sitä perinteistä oranvanpyörää. Olen ajatellut olla itselleni armollinen, vaikka olenkin nähnyt, että meillä ei varmaan koskaan ole ollut näin likaista ja epäsiistiä. En ole kyennyt lukemaan esimerkiksi Arkijärkeä lainkaan, siellä kun siivottu ja siistitty ihan urakalla.

Nyt päätin, että ensi viikolla pistän huushollin suursiivoukseen. Kannan poistoon ne kamat, mitä olen jo pitkään ollut viemässä esim. Konttiin, materiaalipankkiin tai muualle ja alan pistää paikkoja kuntoon.

Sen jälkeen luon itselleni arkirutiinit, joiden avulla saan ehkä pidettyä huushollin paremmassa kunnossa. Ajattelin ehdä tämän niin, että korvamerkitsen vapaa-ajastani tietyn määrän kotitöihin, ulkoiluun jne. Kuitenkin niin, että sitä vapaata aikaakin sitten jää, koska pelkästään määräysten mukaan en osaa elää.

Suunnitelmani menisivät seuraavasti kotitöitä 1h, ulkoilua 0,5h, nettimyyntiä 0,5h- 1h illassa. Lopun ajan saan sitten käyttää, miten haluan. Tuolla systeemillä pitäisi pystyä hoitamaan niin pyykit, tiskit kuin kukat ja siivouksetkin ilman, että niistä kertyy mitään suurta kriisiä.

Ensi viikolla mennään taas sillä huone ja ilta periaatteella.
Maanantaina makuuhuone
Tiistaina työhuone
Keskiviikkona keittiö
Torstaina olohuone
Perjantaina kylpyhuone
Lauantaina eteinen ja sitten onkin lupa nauttia puhtaasta ja kiiltävästä kodista sunnuntai iltaan asti.

Herra Kirjoitus valjastetaan työvoimaksi, halusi hän osallistua kotitöihin tai ei. Eikä hän kyllä yleensä kilttinä miehenä purnaa vastaan, vaikka joutuukin mukaan meikäläisen suuriin suunnitelmiin. Oikein jo odotan sitä, että tulee ensi viikon lauantai ja urakka on ohi. Eikä tämä niinkään urakan suuruuden tai mahdottomuuden takia, vaan siksi, että odotan malttamattomasti siistiä ja puhdasta kotia.

Kympillä karkkia

Kyllä vain, olen laihiksella ja ostin kympillä karkkia. Sisäinen Sulo Vilénini ei vain voinut ohittaa naamakirjassa ollutta supertarjousta, jossa tarjottiin karkkeja edullisesti. Täsmällisesti niin edullisesti, että kympin setelillä sai 20 kg karkkia, joten oli ihan pakko, vaikka siinä sitten onkin karkkeja suunnilleen loppuelämäkseni.

Paketti sisälsi neljä jättimäistä purkkapussia, 20 pussia lakukiekkoja ja saman verran mansikkaremmejä.

Itsekurini piti, maistoin yhden renkaan kappaleen ja palan remmiä (todellisuudessa en olis saanut ottaa niitäkään, mutta oli pakko testata, että ovat ok). Herra Kirjoitus sai loput maistinpussit. Osan nameista hän sai mukaansa töihin, osan vien minä puolestani peli-iltaan ja loppuja nautitaan joskus tammikuussa. Mitä todennäköisimmin myös helmikuussa, maaliskuussa ja niin edelleen - veikkaanpa, etten tämän jälkeen osta enää yhtään mansikkaremmiä tai lakukiekkoa.

Päivän askartelut

Ainaisen sukankutomisen jatkoksi halusin kokeilla jotain muuta. Olen jo pitkään halunnut kokeilla clutchin tekemistä. Amerikkalaisissa tutoriaaleissa materiaalit ovat löytyneet halvalla huonekalu- ja sekatavaraliikkeistä, tällä seudulla ei vaan vastaavia ole saatavilla, ei ainakaan siihen hintaan, jonka olisin valmis maksamaan.

Kirpputorilta löysin muutamalla kymmenellä sentillä pari pöytätablettia ja lisäksi sain lahjoituksena kassillisen tapetteja, jotka sopivat tarkoituksiini paremin kuin hyvin. Kuumaliimalla liimasin tapetit tabletin päälle. Tumman clutchin kiinnikkeeksi otin vanhasta hajonneesta kännykkäkotelosta magneetin, jonka peitin vielä palasella samaa tapettia. Toki sen olisi voinut upottaa tuonne ensimmäsen tapettikerroksen alle, mutta kun en vielä siinä vaiheessa ollut varma paikasta.

 
Valmiina näyttää sitten tältä.

Toinen, vaaleampi odottaa vielä kiinnikkeitä, pitäisi jostain kaivella pari prikkaa, jotka toimisivat magneetin vastakappaleina, magneetit minulla jo olisikin.

Samalla kun olin kaivellut tapetit esille, päätin päällystää pari Pringles-purkkia odottamaan sitä mystistä hetkeä, kun vihdoin alan tehdä sytykesipsejä. Noihin niitä on helppo pakata.

Langan jämiä varten tuunasin Lidlin Lord Nelsson sitruunatee-purkin. Sekin on vielä puolitekoinen, koska siitä puuttuu teksti. Toivon löytäväni paikallisesta Lidlistä vastaavan purkin eri värisenä, jotta saan toisen purkin myös Nallen jämiä varten. Tämäkin purkki on puolitekoinen, siitä kun puuttuu vielä tekstit tuosta etiketistä. Tämä purkki siis seiska veikoille tulossa.

 

Kasoittain keriä

Kuten olen jo aikaisemmin vihjannut, niin olen ostanut ja vaihtanut melkoisen kasan lankoja. Ne vaan jotenkin kaikki halusivat muuttaa meille.

Suurin osa kasasta on seiska veikkaa yksivärisenä, raitoina, pätkä värjättynä, eli tavallista, viidakkoa, raitaa, polkkaa ja polarista kaikkiaan n. 2500g

Nallea noin 320g (ja yksi reilun puolen kilon paketti on vielä tulossa)
muut tunnistamattomat kilon verran, ainakin osa tästä on Isoveljeä.

Sisua on 200g, sen osti äitini, jolle lupasin tehdä siitä tossut, mihin palataan sitten vähän myöhemmin.

Kaikkiaan yhteensä 4 kiloa lankaa, josta valitettavasti tuota hankalasti käytettävää neljännes. Mutta eiköhän sekin tossuiksi tai vastaaviksi aikanaan muodostu.

Lilaa lahjaksi

Samalla kun ostin kassillisen "tiikerilankaa", ostin samaan pakettiin myös muutaman kerän seiskanveikan violettia polkka-lankaa. Nyt sitten nappasin ensimmäisen kerän puikoille, koska joulu on tuossa tuokiossa ja niitä joululahjoja pitäisi olla valmiina jo iso kasa.

Ensi vaikutelmani tuosta polkasta oli täydellisen tyrmistynyt. Olen ilmeisen liiaksi tottunut yksivärisiin, tasaraitaisiin ja sitten niihin kukkaketo-tyyppisiin ratkaisuihin, taikka sitten kyse saattoi olla väristä, jota en muutoin olisi ostanut, mutta kun se oli tarjouksessa. Ensi vaikutelmani tuosta sukanvarresta oli se, että se muistutti epäilyttävästi kesäistä mustikkaista linnunläjää.

Sileänä neuloksena tuo lanka pääsi paremmin oikeuksiinsa ja näytti ehkä joltain muultakin kuin linnunjätöksiltä. Sama vika siis tässäkin kuin tuossa viidakkolangassa, pelkkää sileää pitäisi neuloa, jotta tuo joltain näyttäisi.

Sukat siitä nyt kuitenkin valmistui ja lahjana menevät eteenpäin sitten joulun aikaan. Mallina perussukka, silmukoita 12 puikolla. Ainoa "erikoisuus" on ristiinvahvistettu kantapää, joka sekin toimisi yksivärisellä langalla paremmin. Koska näiden saaja käyttää villasukkia kesät-talvet töissä, uskon näidenkin tulevan käyttöön.

Kerästä jäi jonkin verran saatuani nuo lahjasukat valmiiksi. Pistin puikoille vähän pienemmät tällä kertaa. Kerän loppu riitti yhteen sukkaan ja jämiä jäi vähän (toisen nöttösen onnistuin kadottamaan jonnekin, olisiko jäänyt maalle), toiseen sukkaan otin sitten langat jämäkerästä, jonka sain ostamastani paketista.  Näiden sukkien kohdalla ollaan nyt sitten menossa tässä vaiheessa.

Nämä siis myös perussukat, puikolla kymmenen silmukkaa, käyttäjän kengänkoko noin 30. Valmistuvat varmaankin vielä tänään ja sitten taas alan työstää tiikereitä samassa koossa.

Ruusujen kastokori Herra Kirjoituksen tapaan

Herra Kirjoitus on parin viime viikonlopun aikana kehitellyt tehostamista ruusujen tekemiseen. Sillä onhan totta, että yksittäin kastettaessa siihen menee tolkuttomasti aikaa - ja käsi väsyy.


Ensimmäinen prototyyppi kehitettiin viime viikolla pikaisesti kanaverkosta kokoon kyhäämällä. Tähän käytettiin yhtä taitettua kanaverkon palasta. Sen ongelmana oli pohjan epätasaisuus eli kattilan pitäisi ollaä lähes täynnä, jotta ruusut saisi kastettua kunnolla. Kuvassa proto ykkönen vasemmalla ja proto kakkonen oikealla.

Seuraavat mallit kehiteltiin sitten kahdesta palasesta: pohjasta ja reunasta. Nämä istuvatkin sitten kattilaan kuin hansikas käteen. Koska minulla on käytössä useampia "paistokattiloita", sain korit kahteen eri kokoiseen.

Kuvien neljäs kori on minu kehittelemäni. Se on valmistettu jämistä, käytöstä poistetusta metallisesta pannunalusesta, ohuesta rautalangasta ja Herra Kirjoituksen töistä jääneistä kanaverkon kappaleista. Nyt on sitten kaksi koria per kattila.

Työnkulkua ei ole testattu, mutta ajatuksena olisi, että Herra Kirjoitus täyttää kastamattomat ruusut koriin, minä kastan korit kerran läpi, toistan kierroksen ja kippaan ruusut koreista, jolloin Herra Kirjoitus pääsee taas täyttämään korit uudelleen.

Ekat viikot

Takana on nyt yksi viikko kevennystä ja yksi viikko rajumpaa ketoosiin tähtäävää dieettiä. Yllätyksekseni hirveä nälkä ei ole juuri kertaakaan vaivannut. Jos nälän tunnetta on ollut, se on johtunut liian pitkiksi venyneistä ruokaväleistä eli ihan oma moka. Tasainen syöminen kun tuossa on kaiken a ja o. Olo on siis pääsääntöisesti ollut hyvä tai todella hyvä.

Ensimmäinen huomaamani muutos on liikunnan lisääntyminen ihan vahingossa. Viimeiseen noin vuoteen en ole juuri työmatkaliikuntaa harrastanut kuin aivan satunnaisesti- ihan siitä syystä, etten ole jaksanut. Nyt ei ole oikeastaan tullut edes mieleeni, että jotenkin muutenkin voisi töihin mennä kuin pyörällä tai kävellen. Samoin on hissi jäänyt käyttämättä ja kipitän nykyään aina rappusia.

Toiseksi olen huomannut olevani pirteämpi, herään aamulla ennen herätyskellon soittoa levänneenä tai suhteellisen levänneenä. Asia, jota ei ole varmaan pariin vuoteen tapahtunut. Ja mahtuvathan ne vaatteetkin hiukan paremmin päälle.

Odotan innolla sitä, koska voisin ottaa käyttöön kokoa pienemmät työvaatteet ja myönnän odottavani myös sitä, koska joku asiasta tietämätön huomaa. Saattaa olla, että sitä saan odottaa viikkoja tai kuukausia ja sittenkin vastassa on vain hiljaisuus.

Näkemiin Nokia, tervetuloa Heivaan

Jokin aika sitten Lumiani hajosi, mitä valitin täälläkin isoon ääneen. Hyvin pian sain huomata sen, että en tullutkaan toimeen sillä 10€ halpa Huaweilla, joka joskus meille ostettiin varapuhelimeksi. Kauppaan oli siis pakko mennä.

Herra Kirjoitus suoritti vertailun perusteellisesti ja niinpä minä sitten päädyin hankkimaan Huawein Honor 7 liten. Olisin halunnut kullanvärisen, mutta sitä olisi pitänyt odottaa vielä melkein viikko, mitä en sitten kuitenkaan jaksanut, koska silloinkaan puhelimen saaminen ei olisi ollut aivan varmaa. Kun puhelin kuitenkin välttämättä tarvitsee kotelon, niin se on ihan sama, minkä värinen puhelin siellä sisällä oikein on.

Myyjä yritti myydä montaa lisävarustetta lisäksi, mutta ainoa, mistä tehtiin kaupat oli bluetooth kaiutin. Sen sai puhelimen ostajana kympillä. Halusin sen siksi, että kunhan ehdin lataamaan (tai latauttamaan Herra Kirjoituksella) puhelimen täyteen äänikirjoja, niin niitä voi sitten kuunnella tuon kaiuttimen kautta. Kun sen sai kullanvärisenä, niin piti sitten tietty ottaa sellaisena, jotta sain edes jotain kultaista.

Huomattavasti halvempi tuo oli kuin Herra Kirjoitukselta saamani hajonnut Lumia, mutta jos se ei kestä kuin muutaman hassun vuoden, niin ei siihen kannata hirveitä satsata. Nyt aika menee sitten aivan uudenlaisen puhelimen opettelussa. Tuo Heivaan kun on aika erilainen kun vanha perinteinen nokialainen. Whatsapp ei suostunut kirjoittamaan millään Huaweita kun yritin sitä kirjoittaa, vaan tarjosi sitkeäsi Heivaania tilalle. Niinpä puhelimesta tuli nyt sitten Heivaan.

Jotta puhelinta uskaltaisi käyttää tilasin siihen kotelon, tai itse asiassa kaksi, ebaysta ja samaan kauppaan myös panssarilasin näytön suojaksi. Koteloista toinen on turkoosinvärinen ja toinen kullanvärinen - jos en saanutkaan kultaista puhelinta, sain edes kullavärisen kotelon.

Kaksi kerää viidakkoa

Nyt on sitten todistettu, että kaksi kerää seiskaveikan viidakkoa riittää yhteen pariin 46 koon sukkia, yhteen pariin lasten sukkia ja vajaaseen pariin 42 koon sukkia.

Muista sukista olenkin jo julkaissut kuvat, mutta tosiaan näin pitkälle pääsin sen kolmannen sukkaparin kanssa ennen kuin lanka loppui.

Onneksi se loppui vain kerältä eikä varastoista, olisin varmaan kiroillut oikein hartaasti, jos tilanne olisi ollut se, että lankaa ei olisi ollut lisää. Nyt vain kipaisin varastoista uuden kerän ja pääsin jatkamaan.

Langat ei ihan heti lopu. Olen taas langennut ostamaan lisää lankoja. Mä en vaan opi.

Vanhassa vara parempi

Äitini oli taas löytänyt meiltä koti-kotoa jemman, niitä tuntuu sikiävän sinne kuin sieniä sateella ja niitä löytyy mitä uskomattomammista paikoista. Kyllähän ne silloin aikanaan ovat tuntuneet ihan fiksuilta ajatuksilta tavaran sijoitukseksi, mutta sitten kun aika on mennyt ohi, ne ovatkin unohtuneet mikä minnekin.

Tämän kertaisesta jemmasta äiti oli löytänyt yhdet uudet alushousut, parikymmentä paria sukkahousuja ja kahdet pitkät villaiset liivisukat. Siis ne sellaiset, jotka kiinnitetään sukkanauhaliiveihin. Inhoni sukkahousuja kohtaan ei ole vähentynyt yhtään, joten ne jäivät äidille, joka niitä käyttää, sen sijaan alushousut olin heti valmis vastaanottamaan, ne kun olivat ehjät, uudenveroiset  ja oikeaa kokoa. Kuminauha vain oli kuollut ja sen vaihtoon ei monta hetkeä menisi.

Yhtä innokkaasti nappasin myös haltuuni ne pitkät sukat, joihin en vielä pari vuotta sitten olisi suostunut koskemaan pitkällä tikullakaan. Toiset ovat tumman ruskean violetit ja väri on upea, toiset taas sitä tylsistä tylsintä perusruskeaa.

Tummemmat, kauniimmat tarvitsevat vähän parsimista, sillä niissä on muutama reikä. Nuo toiset taas ovat ihan ehjät.

En aio käyttää näitä sellaisenaan, vaan katkaisen sukat niin, että kummastakin parista tulee kolme pari uusia lyhyempiä sukkia. Suuhun askartelen kuminauhat poistettujen sukkien suista, sillä eiväthän nuo sellaisenaan pysy ylhäällä. Pitkille minulla ei ole käyttöä, mutta talven lähestyessä lämpöisille nillkasukille on krooninen tarve. Olen näet siivonnut monta paria ohuita, lopullisesti rikkuneita sukkia pois laatikostani (odottamaan sitä, että leikkaan ne kuteeksi ja kudon tossuihin).

Jälleen kerran yksi vältetty kauppareissu ja vanhasta tulossa uutta ja käyttökelpoista Herra Kirjoituksen puristellessa päätään vaimonsa hullutuksille.

Vetoketjuveska

Sain jossain vaiheesa lahjoituksena (facebookin kautta kyllä juu) useamman kymmenen metriä vetoketjua, jossa ei ollut lukkoja. Koetin kysellä lukkoja vähän sieltä ja täältä ja todettuani, että se on ihan mahdoton tehtävä, päätin hyödyntää vetoketjut muuten.

Ihan koekeilumielessä tekaisin mustasta ketjusta pienen iltalaukun tapaisen annettavaksi tuttavalle, joka sai myös paperipäällysteiset kenkäni (ne kun olivat osoittautuneet itselleni liian isoiksi). Minä sain toki vaihdossa pari uudet kengät tuunattaviksi eli kannattava vaihtokauppa.

Laukun saaja ihastui ja veska oli ilmeisesti herättänyt synttäreillä, jonne hän sen kanssa meni, ihmettelyä. Tuo vetoketju kun on siitä hauska materiaali, että se toimii itse myös koristeena, kangasosa on mattapintainen ja hammasosa puolestaan kiiltävä, joten kauempaa laukku näyttää lähinnä koristeellisesti raidoitetulta.

Itselleni pyöräytin olkalaukun punaisesta vetoketjusta. Yllättävän hyvin toimii tuo vetoketju myöskin olkahihnana. Laukku ei ole kovin iso, mutta sisään mahtuu juuri sopivasti  lompakko, puhelin ja avaimet.

Punaisen veskan pohja ei ole oikein onnistunut, mutta tämä olikin ensimmäinen harjoituskappaleeni tästä väristä. Ehkä seuraava onnistuu sitten jo paremmin.

Puhelin hajosi

Ylen pettynyt olen jälleen kerran nykyisten tavaroiden kestoon, sillä Nokialainen Lumiani ei kestänyt edes neljää vuotta. Tiedän, minulle on useammalta kuin yhdeltä taholta mainittu, että se on pitkä ikä nykypuhelimelle, minusta se ei todellakaan ole aika eikä mikään. Edelliset puhelimeni ovat kestäneet vuosikymmenen. En minä halua alvariinsa juosta kaupassa ostamassa uutta puhelinta. Eikä tuota ajatusta muuttanut yhtään Herra Kirjoituksen tarjous, että hän voisi ostaa minulle uuden puhelimen - hän oli tämänkin ostanut minulle lahjaksi. Sama se on, kuka sen rahan perheestämme sinne kauppaan kantaa, ei se muuta sitä tosi asiaa, että puhelimet ovat huonosti kestäviä.

Tuo puhelimen hajoaminen tarkoittaa sitä, että Herra Kirjoitus joutuu tekemään selvitystyötä sen suhteen, mikä olisi edullisin mahdollinen järkevä luuri. Samoin se tarkoittaa sitä, että jokin aika sitten monen muun projektin jalkoihin jäänyt pintxo-viikko juttu on edelleen kesken ja pysyy vielä hetken, koska varapuhelimellani en saa kuvia sellaiseen muotoon, että voisin lisätä ne tuohon juttuun.

Menen purkamaan ärtymystäni lankakerän ja puikkojen pariin. Kunhan Herra Kirjoitus saa selvitystyönsä päätökseen, on aika suunnata kauppaan. Murh.

Miljoona, miljoona, miljoona ruusua

No ei sentään ihan, mutta aikas monta kuitenkin. Koska maalla vietetty viikonloppu meni ketuiksi sen takia, että satoi, satoi ja satoi eikä voinut tehdä oikein mitään muuta, "paistoin" ruusuja sitten oikein urakalla.

Reilut 500 ruusua sain lauantain iltapäivän ja illan aikana kasaan. Sen enempää mulla ei ollut valmiiksi tehtyinä. Yleensähän teen aina niin, että teen kassikaupalla ruusuja valmiiksi ja kastan niitä sitten isomman erän kerralla. Nyt vielä Herra Kirjoituksen kanssa kehittelimme kastoon uutta apuvälinettä, joka on protovaiheessa- siitä siis ehkä lisää myöhemmin.

Tällä kertaa ruusujen värit tulivat siitä, mitä minulla oli kattilaan laittaa eli pintavärjättyjä punaisia kynttilöitä tehostettuina oransseilla ja oranssiin menevillä huulipunilla. Värjäämättömien kynttilöiden kanssa pistin käyttöön vaaleanpunaiset luomivärit ja liian vaaleat meikkivoiteet. Mustia ja violetteja kynttilöitä tehostin mustalla ja tummanruskealla luomivärillä sekä mustalla meikkikynällä. Ruskeisiin käytin ruskeat kynttilät ja aurinkopuuterit sekä vaaleamman ruskeat luomivärit, siniset syntyivät sinisistä kynttilöistä ja sinisistä luomiväreistä. Tumman siniset/violetit ovat siitä tietystä violetista munakennosta, johon ei kannata väriä lisätä, vaan käyttää mahdollisuuksien mukaan parafiinia, niin niistä tulee kauniita. Kauniimpia kuin alla olevassa kuvassa, jossa on käytetty tavallista steariinia, joka kiinteytyessään muuttu valkoiseksi. Parafiinistä jää kirkas pinta, jolloin se tuo värit paremmin esiin.

Ensimmäistä kertaa kokeilin tosiaan myös sitä, että teroitin meikkikynän ja lisäsin sen lastuineen tuonne kattilaan, sillä onhan meikkikynän runko puuta, joten palaa se siinä missä munakennokin.
Lopputulos näytti tältä. Toisena kuvassa on kaksiväriseksi ihan sattumankauppaa värjäytynyt ruusu, keltainen sävy on kennosta eikä peittynyt sinertävän steariinin alle.

Mustasta kattilasta kuoriutui esiin mielenkiintoisen violetin hohtavia ruusuja  - osa näytti tältä, osa taas grafiitinharmaalta.

Jos ei tullutkaan miljoonaa ruusua, niin ainakin miljoona erilaista ruusukuvaa muistojen albumiin.

Seuraavalla kerralla, sitten joskus kun olen taas ehtinyt ruusuja vääntää kasaan, vaaleanpunaista, vihreää ja mahdollisesti keltaista. 

Kahden viikon valmiit

Näitä ei toki ole kaikien töiden ohessa pelkästään tällä viikolla tehty, mutta kun huomasin useamman asian odottavan viimeistelyä ja esittelyä, päätin pistää ne samaan postaukseen. Parin viime viikon aikana olen kuitenkin nämä kaikki saattanut valmiiksi.

 Arpavoitto tossut saivat viimeistelynsä.

Pienet tassut valmistuivat.

Näiden lisäksi sitten jo esittelemäni pitkät nyörisukat.

Muutaman sytykeruusunkin ehdin tehdä, mistä lisää myöhemmin. Niiden lisäksi ehdin vielä aloittaa seuraavat vähän isommat tassut.

Ompelemaankin ehdin, vaikka vaan vähän.