Neitonen rakasti paitaansa kovasti ja myös käytti sitä, kerran, kaksi, viisi, vuoden, toisen, viidennen. Siinä vaiheessa, kun muut olivat jo heittäneet nuo vastaavat paidat pois, piti tämä neitonen edelleen rakasta paitaansa. Aika kului ja paidalle kävi kuten useimmille tuollaisille vaatteille, se alkoi venyä ja virttyä - paidan onneksi neitonen sisällä kasvoi yhtä lailla, joten yhteinen matka jatkui. Huolimatta siitä, että paidan oranssi väri oli matkan varrella haalistunut persikkaiseksi ja että kaulusta täytyi silloin tällöin kiinnittää muutamalla pistolla takaisin, neitonen raksti paitaansa ja käytti sitä.
Jossain vaiheessa noin kymmenen käyttövuoden jälkeen paidan hihat olivat venyneet niin mahdottoman pitkiksi, ettei paitaa enää voinut käyttää ilman epämukavuutta. Niinpä näppärä neitokainen päätti lyhentää hihat. Hän leikkasi hihojen saumat auki, saksi hihojen yläreunasta sopivan palasen pois ja saumuroi hihat uudelleen paikalleen. Taas oli pusero käyttökuntoinen. Näin yhteinen matka jatkui vielä muutaman vuoden.
Sitten lopulta tultiin siihen vaiheeseen, että paita oli niin venähtänyt, että sitä ei vain voinut käyttää näyttämättä naurettavalta. Neitonen hautasi paitansa rättilaatikkoon, josta se kaivettiin joskus esiin ja siihen kuivattiin ikkunoita. Paita oli kuitenkin tähän puuhaan ison kokonsa ja kiemurtelevien hihojensa vuoksi epäkäytännöllinen ja jäi muutaman käytön jälkeen unholaan tai siis paremminkin makaamaan sinne rättilaatikon pohjalle.
Nyt lähes vahingossa löysi tuo vanhentunut neitonen taas rakkaan paitansa tuolta rättilaatikon pohjalta ja päätti, että sen on aika päästä parempaan käyttöön. Niinpä Rouva Jälkikirjoitus, joka siis on tämä tarinamme neitonen, otti sakset käteensä ja leikkasi jälleen rakkaan paitansa saumoja, tällä kertaa vain vähän enemmän kuin silloin ensimmäisellä kerralla. Hihat irrotettiin, sivusaumat saksittiin, kaulus leikattiin pois, lopulta palasteltiin myös etu- ja takakappaleet. Näille syntyneille kappaleille näytettiin saumuria ja tuloksena oli 10 äärimmäisen käyttökelpoista ja imuvoimaista kaunista, pitsistä, puuvillarättiä. Niiden tarkoituksena on toimia kestotalouspaperina tai vastaavana.
Kummastakin hihasta tuli yksi rätti ja etu- ja takakappaleista kummastakin 4. Kappaleiden hulpiosaumoille en tehnyt mitään, mutta saumat huolittelin saumurilla. Kuvassa vasemmalla on se, mitä paidasta jäi rättien ulkopuolelle, nuokin palaset säästin, jos vaikka joku joskus keksisi askarrella niistä jotain.
Toivon, että minulla ja rakkaalla paidallani olisi vielä muutama vuosi yhteistä matkaa jäljellä, vaikka sen olomuoto onkin hiukan muuttunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti