Runsaudensarvi: Työkengät

Jotenkin minulla on sellainen tunne, että varsin monella ihmisellä on erikseen tavalliset pitokengät ja ns. työkengät, jotka vaihdetaan jalkaan, kun mennään töihin riippumatta siitä mikä tai millainen työpaikka on. Noita työkenkiä säilytetään yleensä työpaikalla ja ne ovat ikään kuin tavallisesta kenkäkierrosta erillään. Voi toki olla, että olen väärässä, mutta suurimmalla osalla tuntemistani henkilöistä homma tosiaan menee niin, että yhdet kengät jalassa töihin ja vaihdetaan toiset työpäivän ajaksi ja sitten taas ne ensimmäiset takaisin töistä pois lähdettäessä - erilaisista työtehtävistä ja toimenkuvista sitten riippuu millaiset nuo työkengät ovat. Toisillle ne voivat viidentoista sentin koroilla varustetut stiletot ja toisille turvakengät.

Tuttavapiirissäni nämä työkenkä asiat menevät oikeastaan jaolla puolet-puolet. Toinen puoli tuttavistani ja työkavereistani on sellaisia, että he omistavat yhden parin työkenkiä, jota pidetään joka päivä ja uudet ostetaan vasta sitten, kun edelliset hajoavat jalkaan. Niillä toisilla työkenkiä sitten on vähän enemmän kuin se yksi pari. Eikä liene kovin vaikeaa päätellä, kumpaan kastiin allekirjoittanut kuuluu - niitä työkenkiä on tosiaan, öh, hiukan enemmän kuin yksi pari.

Tästä syystä työkengät ja niiden määrän miettiminen on ihan hyvä alku tälle runsauden sarvi - kuukaudelle, kovin usein kun ei tule miettineeksi sitä, miten monta paria niitä oikein on ja kovin mielellään tulee ostettua "ihan vaan varmuuden vuoksi" uudet.

Työkäytössä minulla on "kropsuja" eli noita feikkicrocseja vaaleanpunaiset, limet ja valkoiset (näistä valkoiset ovat  käyttämättömät, mutta töissä varastossa). Lisäksi kotona ovat kahdet mustat ja siniset sekä punaiset varastossa odottamassa käyttöön pääsyä ja töissä vielä yhdet Mary Jane - tyyliset kropsuballerinat. Siis kahdeksan paria pelkästään noita popoja.

Muita valkoisia työkenkiä omistan kolmet: yhdet kiilakorolliset helmiäisvalkoiset, yhdet korolliset tavalliset valkoiset ja yhdet ihan perusmalliset nahkaiset valkoiset työkengät, jotka sain äidiltä tässä taannoin. Nyt ollaan jo lukemassa 11.

Mustia työkenkiä on niitäkin useampi pari. Mustat pinkkikoristeiset Puman-tossut on nähty täälläkin, ne ovat käytössä kakkostyöpaikassa, tammikuussa hankkimani mustat sandaalit ovat sitten puolestaan ykköstyöpaikassa, toiset mustat sandaalit ovat  kakkostyöpaikassa ja tavallisia työkenkiä on vielä yksi uusi pari kotona odottamassa vuoroaan. Neljä paria aikaisempiin lisää tekee 15 paria.

Noiden lisäksi töistä löytyy vielä yhdet nauhalliset beiget työkengät, tumman ruskeat sporttimalliset sandaalit ja viimeksi hankkimani lime-keltaiset balleriinat ja täälläkin pariin kertaan nähdyt beige-konjakki-väritykselliset balleriinat, joihin olen tehnyt itse pohjallisia.  Lisäksi löytyy toisetkin beigenväriset työkengät, sellaiset perusmalliset tarrakiinnitteiset. Nyt ollaan jo lukemassa 20 paria ja jotenkin minulla on pahasti sellainen tunne, että olen silti unohtanut jonkun parin, koska en juuri tätä kirjoittaessani pääse tekemään inventaariota sen paremmin kodin kuin ykköstyöpaikankaan kenkäkaappeihin.

Siis ihan oikeasti, miettikää, 20 paria pelkästään työkenkiä! Se on enemmän kuin joidenkin koko kenkävarasto ja ihan oikeasti se on melko varmasti enemmän kuin kykenen käyttämään loppuun koko lopun työurani aikana. Huomaan heti olevani seli-seli-linjalla, sillä heti kirjoitettuani tuon edellä olevan virkkeen, mieleeni tuli seuraava selitys, mutta noistahan on sekä limet että vaaleanpunaiset kropsut jo melkein loppuun käytetyt eli ne poistuvat käytöstä ihan pian. Kuitenkin, mikäli yhtään tunnen itseäni, molemmat noista palvelelvat vielä varmaan vuoden verran ennen kuin ovat oikeasti niin rikki tai puhki, ettei niitä enää mitenkään voi käyttää ja vasta sitten ne menevät poistoon.

Jos ajatellaan, että nuo varastoissani olevat käyttämättömät tai lähes käyttämättömät kengät kestäisivät käyttöä vaikka kolme vuotta per pari (laskujeni mukaan noista yllämainituista 7 paria on uusia tai hyvin vähäisellä käytöllä olleita), siitä tulisi jo 21 työkenkävuotta. Mikäli loput puolestaan kestäisivät käyttöä vaikka vain vuoden per pari (todennäköistä kuitenkin on, että kestävät enemmän kuin vuoden, kun niitä hyvin hoitaa), tulisi siitä jo 13 vuotta lisää siis yhteensä 34 vuotta. Valitettavasti edessä oleva työurani on todennäköisesti pidempi kuin tuo aika, mutta aika liki eläkeikää noilla pitäisi päästä. Siis ottaen tietenkin huomioon sen, että kengätkin vanhenevat tuossa ajassa ja saattavat rupsahtaa kuten ihmisetkin ja jalatkin voivat muuttua... mutta siis noin niin kuin teoriassa minun pitäisi selvitä nykyisellä työkenkä arsenaalilla eläkkeelle asti.

Voinen palata tähän tekstiin miettiessäni seuraavan kerran uusin työkenkien hankintaa - ei uusia ennen kuin osa vanhoista poistuu.

Edit täti kyläilee: kirjoitettuani tekstin valmiiksi aloin etsiä noita linkkien kirjoituksia ja kas, sieltä silmille tupsahti poistetut kengät, joiden kaksoiskappaleet minulla on ykköstyöpaikalla käytössä eli jouduin korjaamaan 19 paria 20 pariksi.