Esillä ja piilossa

Selailin kirjastosta lainaamaani kirjaa "Vanhasta uutta" ja sen kuvia katsellessani tajusin, että on olemassa kahdenlaisia ääripäitä sisustuksellisissa ilmiöissä ja tietenkin lukematon määrä jotain näiden väliltä. Ne kaksi ääripäätä ovat "esillä"-sisustaja ja "piilossa"-sisustaja.

"Esillä"-sisustaja pitää siitä, että esineitä on hyvin paljon esillä, (kaikki) tasot ovat täynnä vuoden aikaan tai teemaan soveltuvia aseltelmia, keittiössä on katosta roikkuvia kauhoja, patoja ja kannuja, veitset ovat tukissaan pöytätasolla ja ruokatavarat purkeissa avohyllyissä. "Piilossa"-sisustajan koti on puolestaan tasoiltaan tyhjä ja kaikki esineet ovat piilossa. Tasoilla voi olla laatikoita, rasioita tai muita säilytysratkaisuja, jotka kätkevät sisäänsä pienet tilpehöörit, mutta vielä mieluummin tasot ovat tyhjiä ja tavarat kaapeissa, laatikoissa tai muuten oven takana katseelta suojassa.

Piilossa -sisustaja ei juurikaan halua kotiinsa ylimääräisiä esineitä, jotka ovat olemassa vain koristekäytössä, esillä-sisustaja puolestaan omistaa laajan kokoelman mitä moninaisempia esineitä, joiden ainoa tarkoitus on toimia koristeena.

Tämä ahaa-elämys liittyy runsauden sarveen sikäli, että aloin miettiä, millainen sisustaja olen. Vaikka meillä onkin jonkin verran koriste-esineitä esillä, niin olen kuitenkin enemmän "piilossa"-sisustaja ja tyhjät tasot ovat mielestäni kauniita. Meillä on runsauden sarven verran erästä tiettyä sisustuselementtiä, nimittäin kasveja. Jokaisessa huoneessa, jossa meillä on ikkunalauta (ja kaikissa muissa on paitsi eteisessä ja kylpyhuoneessa), on myös kasveja paitsi ikkunalaudalla myös muuten. Työhuoneesta löytyy viisi viherrehua, makuuhuoneesta kahdeksan, keittiöstä 13 ja olohuoneesta 11. Ei siis ihme, että meillä joskus puhutaan viidakosta. Toisaalta tuo viidakko on kyllä sellainen, ettei se sitten enää paljon ylimääräisiä sisustusesineitä seurakseen kaipaa, silloin olisi jo liian täyttä.

Olen siis löytänyt itsestäni piilossa-sisustajan, joka pitää tyhjistä tasoista ja rakastaa säilytyslaatikoita, johon voi kätkeä kaiken katseilta suojaan. Pitkälle sitä on pitänyt elää ennen kuin oppii itsensä tuntemaan.