Luulo ei ole tiedon väärti

Vanhoja sanontoja voisi taas kerran pistää otsikkoon tuplaten, paitsi tuo "luulo ei ole tiedon väärti", sopisi tämän hetkiseen tilanteeseen myös "vuodet eivät ole veljeksiä". Noin vuosi sitten minulta leikattiin hermopinne oikeasta kädestä, kättä esittelin blogissakin. Vasen leikattiin nyt sitten lokakuun 10. päivä. Odotin tietenkin samanlaista helppoa ja nopeaa paranemista kuin  tuon toisenkin käden kanssa oli ollut. Turha toivo, vuodet eivät ole veljeksiä...

Jos oikean käden haavat paranivat kolmessa viikossa siistiksi ja kipulääkkeitä tarvittiin ehkä viikon verran, ollaan vasemman kanssa siinä tilanteessa, että sitä särkee edelleen niin paljon, etten selviä ilman kipulääkkeitä. Kädellä ei myöskään saa nostaa mitään kiloa painavampaa, mikä rajoittaa elämää mukavasti. Lisäksi se ei viihdy näppäimistöllä, ja kun tuohon vielä lisää sen, että kun tikit otettiin pois, napsahti puolet haavasta auki kuin reilusti grillatun makkaran kuori, ollaan aikalailla kartalla käteni nykyisessä tilanteessa. Ei, haava ei ole tulehtunut, se vain ei ottanut kiinni. Mikä siis tarkoittaa sitä, että se on kasvatettava pohjasta alkaen umpeen ja se taas vie aikaa ja hermoja. Pelkäsin tuota, sillä jo leikkauksessa sanottiin, että tuo yksi paikka näyttää siltä, että se tarvitsee vähän enemmän tikkejä ja niin niitä sitten laitettiin siihen pari ylimääräistäkin. Eivät vaan auttaneet, haava aukesi silti ja mikä pahinta, luvassa on komea ja kipeä arpi.

Luulin siis viettäväni mukavan leppoisaa sairaslomaa ja päivittäväni blogia joka päivä. Turha toivo, vaikka asiaa ehkä olisikin jokaiselle päivälle, niin kirjoittaminen on vain jäänyt, koska se ei sovellu kädelleni. En osaa naputella vain yhdellä sormella tai yhdellä kädellä, en vain osaa tai osaan, mutta tulosta tulee liian hitaasti. Olen siis keskittynyt lukemaan läpi lehtiä, joita on taas kesän ja syksyn aikana kertynyt odottamaan lukemista, kuuntelemaan äänikirjoja ja kävelemään ympäriinsä. Jotta en ihan unohtaisi kirjoittamisen jaloa taitoa enkä myöskään tietokonetta, yritän nyt pikkuhiljaa palailla takaisin masiinan ääreen kirjoittamaan edes jotain ja lukemaan suosikkiblogejani - en ole tässä viime aikoina tehnyt edes sitä, vaikka normaalisti saisin päivän kulumaan rattoisasti niiden parissa.