Disney klassikot jälleen kerran

Tein tässä jokunen kuukausi sitten yhden melkoisen mokan. Nappasin kiireessä tuttavaperheeseen, jossa on sopivan ikäisiä lapsosia, tuliaisiksi vietäväksi Disney klassikoistani sopivan, nimittäin Räyhä-Ralfin. Se kun sattui olemaan paketissa ja aiheeltaan sopiva poikaperheeseen. Valinta oli pakko tehdä omasta hyllystä, koska kutsu kyläilemään tuli todella yllättäen, eikä ollut aikaa käydä kaupassa hankkimassa mitään kivaa viemisiksi.

Kuvittelin, että koska kyseessä on suhteellisen uusi leffa, olisi se helppo korvata uudella tuosta vaan. Kun sitten pari viikkoa tuon kyläilyn jälkeen aloin etsiä leffaa kaupasta ostaakseni sellaisen takaisin kokoelmiini, totesinkin sen kadonneen myynnistä kuin tuhka tuuleen. Kysyin ainakin kymmenestä kaupasta ja vastaus oli aina sama, painos myyty loppuun. Miten ihmeessä se noin vain loppui? Pari viikkoa sitten niitä oli jokaisessa kaupassa ainakin kymmenen myymätöntä ja sitten yhtäkkiä ei yhtään missään.

Nettikaupoista sitä olisi ollut saatavilla, mutta hinta oli taas sitten niin suolainen, etten ollut valmis maksamaan puuttuvasta pelistä niin paljon. Alkuperäinen taisi maksaa 9,90, joten 19,90 tuntui vähän liialta.

Nyt sitten huuto.net vihdoin ja viimein täytti toiveeni ja sain kuin sainkin ostettua kohtuuhintaisen Räyhä-Ralfin. Postikuluineen se kustansi 7,80€.

Tämä Räyhä-Ralf oli siis se DVD, johon tuossa aikaisemmassa kirjoituksessani viittasin. Kulutusbudjetista tuhlattu tähän mennessä 92€.

Voin siis huokaista helpotuksesta sen suhteen, että sain sittenkin täydennettyä tuon Disneykokoelmani kuntoon.

Popcorn kakku 2

Pistin aiemmin tänne blogiin talteen reseptin Pop corn kakkuun. Nyt sitten tein samasta kakusta vähän toisenlaisen version, sillä en erityisemmin ole valkoisen suklaan ystävä.

2 pss popcornia
1½dl suolapähkinöitä
1 dl siirappia (sitä tummaa ja tavallista)
80g voita
200g maitosuklaata

Kastike:
1,5 dl kuohukermaa
1,5dl fariinisokeria

Koristeluun:
osa toisen pussin pop corneista
100g suklaata (maitosuklaata tai muuta maustettua, kuvissa olevassa kakussa grädd nougat versiota)

Popcornkakku kannattaa valmistaa kolme neljä tuntia ennen tarjoamista. Vuoraa muottiastia kelmulla, jätä kelmua reilusti laitojen yli. Valmista popcornit, yksi kokonainen pussi itse kakkuun ja toisesta kolmannes koristeluun, loput voi sitten syödä sellaisenaan. Kaada pussillinen poppareita suurehkoon sekoitusastiaan. Lisää suolapähkinät ja sekoita poppareiden joukkoon.

Sulata voi ja siirappi ja nosta kattila levyltä. Paloittele suklaa mukaan ja sekoita hyvin. Sekoita kastike popcorn-pähkinäseokseen. Sekoita hyvin ja varmista, että kastike leviää joka puolelle.

Kaada seos muotti astiaan ja painele tiukaksi, jotta pop cornit ottavat toisiinsa kunnolla kiinni. Muutoin kakku hajoaa murusiksi, kun sitä yrittää leikata. Käännä ylimääräiset kelmut pohjan yli. Halutessasi voit laittaa lautasen painoksi, jotta pohjasta tulee varmasti tasainen. Laita jääkaappiin hyytymään ainakin kolmeksi tunniksi.

Anna kakun lämmetä noin tunti. Rouhi koristeluun tarkoitettu suklaa pieniksi palasiksi. Pinnan muututtua taas tahmeaksi painele siihen koristeeksi jätetyt popcornit ja suklaa. Valmista kastike keittämällä kuohukermaa ja fariinisokeria noin viisi minuuttia. Jäähdytä jääkaapissa viileäksi ja kaada kakun päälle.

On hyvää ja todella makeaa.

Kunnas kasassa

Muutama päivä sitten kerroin hankinnoistani, ja siinä yhteydessä mainitsin hankkineeni myös pari kirjaa. Turha kai mainitakaan, että kyseessä olivat Mauri Kunnaksen kirjat.

Kunnakselta on ilmestynyt tänä syksynä uusi teos: Herra Hakkarainen harrastaa. Kun se sattui olemaan tarjouksessa Suomalaisessa kirjakaupassa, kävin kotiuttamassa sen. Sisäinen Sulo Vilénini kun totesi, että vitosen säästö on vitosen säästö, vaikka kirjan ehkä saisi sitten myöhemmin halvemmalla.

Kirja on varsin kevyttä Kunnasta, melko ohkainen opus on kyseessä. Sen verran kuitenkin hauska, että irroitti useammat naurut.

Toinen hankinta onkin sitten ajankohtaisempi: Joulupukin laulukirja. Tätä olen haeskellut jo pitkään ja nyt iskin sitten kiinni, kun sopiva tarjous tuli kohdalle. Jos Herra Hakkarainen harrastaa on kevyemmän luokan kirja, tämä on sitten sellaista loistoluokkaista Kunnas-tuotantoa. Kirja sisältää nuotteineen suunnilleen kaikki joululaulut sekä vanhemmat että uudemmat, joita jouluunsa voi kaivata. Tämä kaikki lisättynä Kunnaksen loistavilla kuvilla tekee kirjasta unohtumattoman.

Onnittelin itseäni hyvästä hankinnasta, sillä olin alunperin ajatellut jättää nämä laulukirjat hankkimatta. Muista Kunnaksen laulukirjoista olen kirjoitellut täällä.

 Nämä kaksi hankintaa täydensivät sitten Kunnas-kokoelmani taas ajan tasalle ja verottivat "itsepiristysbudjetistani" 35 euroa. Tähän mennessä käytetty siis 84€, tällä menolla budjetti loppuu paljon ennen kuin sairasloma.

Luulo ei ole tiedon väärti

Vanhoja sanontoja voisi taas kerran pistää otsikkoon tuplaten, paitsi tuo "luulo ei ole tiedon väärti", sopisi tämän hetkiseen tilanteeseen myös "vuodet eivät ole veljeksiä". Noin vuosi sitten minulta leikattiin hermopinne oikeasta kädestä, kättä esittelin blogissakin. Vasen leikattiin nyt sitten lokakuun 10. päivä. Odotin tietenkin samanlaista helppoa ja nopeaa paranemista kuin  tuon toisenkin käden kanssa oli ollut. Turha toivo, vuodet eivät ole veljeksiä...

Jos oikean käden haavat paranivat kolmessa viikossa siistiksi ja kipulääkkeitä tarvittiin ehkä viikon verran, ollaan vasemman kanssa siinä tilanteessa, että sitä särkee edelleen niin paljon, etten selviä ilman kipulääkkeitä. Kädellä ei myöskään saa nostaa mitään kiloa painavampaa, mikä rajoittaa elämää mukavasti. Lisäksi se ei viihdy näppäimistöllä, ja kun tuohon vielä lisää sen, että kun tikit otettiin pois, napsahti puolet haavasta auki kuin reilusti grillatun makkaran kuori, ollaan aikalailla kartalla käteni nykyisessä tilanteessa. Ei, haava ei ole tulehtunut, se vain ei ottanut kiinni. Mikä siis tarkoittaa sitä, että se on kasvatettava pohjasta alkaen umpeen ja se taas vie aikaa ja hermoja. Pelkäsin tuota, sillä jo leikkauksessa sanottiin, että tuo yksi paikka näyttää siltä, että se tarvitsee vähän enemmän tikkejä ja niin niitä sitten laitettiin siihen pari ylimääräistäkin. Eivät vaan auttaneet, haava aukesi silti ja mikä pahinta, luvassa on komea ja kipeä arpi.

Luulin siis viettäväni mukavan leppoisaa sairaslomaa ja päivittäväni blogia joka päivä. Turha toivo, vaikka asiaa ehkä olisikin jokaiselle päivälle, niin kirjoittaminen on vain jäänyt, koska se ei sovellu kädelleni. En osaa naputella vain yhdellä sormella tai yhdellä kädellä, en vain osaa tai osaan, mutta tulosta tulee liian hitaasti. Olen siis keskittynyt lukemaan läpi lehtiä, joita on taas kesän ja syksyn aikana kertynyt odottamaan lukemista, kuuntelemaan äänikirjoja ja kävelemään ympäriinsä. Jotta en ihan unohtaisi kirjoittamisen jaloa taitoa enkä myöskään tietokonetta, yritän nyt pikkuhiljaa palailla takaisin masiinan ääreen kirjoittamaan edes jotain ja lukemaan suosikkiblogejani - en ole tässä viime aikoina tehnyt edes sitä, vaikka normaalisti saisin päivän kulumaan rattoisasti niiden parissa.

Afrikan Tähti: Retkikunnat

Melkeinpä uskaltaisin väittää, että jokainen suomalainen on jossain vaiheessa törmännyt Afrikan Tähti-lautapeliin, vähintään nähnyt sen sinisen laatikon. Onhan peli jo yli 60 vuoden ajan ollut yksi suomalaisten suosikeista ja tavallisen pelin lisäksi tarjolla on viime vuosina ollut mm. matkapeliä ja jopa lakanoita tuolla tutulla kuosilla.

Samat ystävät, joiden tuomia ruusuja käytin kuvituksena edellisessä tekstissä, toivat meille myös Afrikan Tähti -pelin uuden laajennusosan: Retkikunnat. Retkikunnat käyttää vanhan peruspelin pelilautaa ja rahoja, pelissä on paljon samaa, mutta kuitenkin myös paljon erilaista ja kestoltaan aivan erilainen peli kuin perus Afrikan Tähti.

Pieneen laatikkoon on saatu mahtumaan paljon tavaraa. Laatikon pitää kompaktina se, että pelilautana käytetään alkuperäisen Afrikan Tähden pelilautaa ja halutessaan lisäosan "romppeet" mahtuvat alkuperäiseen laatikkoon.

Tavoite on sama kuin ennen: löydä Afrikan tähti ja toimita se Kairoon tai Tangeriin. Nyt matkan varrella on vain enemmän mutkia. Pelilaudalle ladotaan kaksi kerrosta aarrekiekkoja. Pelaajat aloittavat päällimmäisistä, mutta Afrikan tähti löytyy alemmista.

Ensin täytyy saada kokoon retkikunta. Pelaajalla on koossaan retkikunta, kun hänellä on sen verran retkikuntakortteja, että niistä löytyy kolme kappaletta kutakin kolmea eri symbolia. Pelaajilla on alussa pari korttia, valitusta hahmosta riippuen, ja lisää löytää penkomalla Afrikkaa.

Ensimmäisen tason korteissa on myös perinteikkäitä jalokiviä ja rosvoja, mutta myös uusia vaaroja. Kun retkikunta on koossa, saa alkaa kääntämään alempia laattoja. Niistäkin löytyy samaa tavaraa kuin päällimmäisistä, mutta myös Afrikan tähti.

Perinteiset pelinappulat on korvattu personifikoiduilla hahmoilla, joilla jokaisella on omat erityisominaisuutensa. Esimerkiksi pohatta saa satasen aina kun löytää varustekortin ja taiteilija voi keskittyä vuoron ajaksi taiteiluun ja kuitata 300 puntaa vaivanpalkkaa.

Pelissä on uudenlaisia ominaisuuksia korttien myötä. Kortteja on  neljänlaisia: retkikuntakortit, vaarakortit, varustekortit ja tapahtumakortit. Vaarakorteissa on monenlaista riesaa, kuten rahojen menetystä, retkikuntakorttien menetystä ja vuorojen menetystä. Vaaroista voi kuitenkin myös selviytyä: korttiin on kuvattu tietyt vaarasymbolit ja jos onnistuu heittämään ne vaaranopilla, välttyy vaaralta. Tapahtumakortteja nostetaan aina, kun pelaaja käy punaisessa ruudussa, myös ohi mentäessä. Osa näistä korteista on satunnaistapahtumia, osa käteen saatavia toimintakortteja joita voi pelata myöhemmin. Osalla tapahtumakorteista pääsee kiusaamaan vastapelaajia, mutta joukossa on myös niitä, joilla pääsee pelastautumaan kiusanteolta. Tapahtumakortit lisäävät peliin ison annoksen arvaamattomuutta ja tuuria.

Uutena ominaisuutena on myös pelaajien välinen vuorovaikutus, joka mahdollistaa paitsi pelaajien välisen kaupan käynnin myös Afrikan Tähden ryöstämisen toiselta pelaajalta tai toisen pelaajan haastamisen. Tuuripeliähän tämä on edelleen, mutta uudet ominaisuudet tekevät pelistä varsin mielenkiintoisen. Kestoltaan peli on kyllä melko pitkä, ensimmäisellä pelikerralla saimme kulutettua Retkikuntien pelaamiseen kolme tuntia.

Raisa in memoriam

Olemme joutuneet luopumaan yhdestä perheenjäsenestä, joten tämä kirjoitus on hänen muistolleen.

(Kuvan kukkaset saimme tuliaisiksi ystäviltä, jotka kävivät vierailulla, eivätkä ne liity varsinaisesti muuten kirjoituksen aiheeseen - kuva vain tuntui sopivan juuri tähän)

Kotona kotona perheeseemme on kuulunut jo vuosien, tarkemmin sanottuna yli 24 vuoden ajan, Raisa. Jollekin muulle kyseessä olisi vain auto, mutta meille kyseinen auto on aina ollut Raisa.

Raisa sai aikanaan nimensä silloisten olojen mukaan, silloin elettiin vielä vanhan hyvän Neuvostoliiton aikoja ja politbyroon pääsihteerinä oli Mihail Gorbatshov. Hänen vaimonsa oli Raisa Garbatshova, ensimmäinen julkisuudessa runsaasti esiintynyt Neuvostojohtajan puoliso. Kuvat alla tuovat mieleen muistoja menneiltä ajoilta. Silloin joskus, 1980-luvun  lopussa ja 1990-luvun alkuvuosina, varsinkin herra Gorba näkyi usein lehtien kannessa ja televisiossa.

Koska meidän Raisamme syntyperä on siellä missä hänelle nimensä lainanneen kuuluisammankin Raisan, oli täysin loogista, että autosta silloin joskus tuli Raisa. Auto oli isän ja isä valitsi sille myös nimen ja hänen huumorintajuunsa sopi oikein hyvin nimetä auto maan ensimmäisen naisen mukaan.

Ollakseen jo autoksi melkoisen vanha, on Raisa silti ryhdikäs vanha rouva.

Raisa jatkaa elämäänsä toivottavasti vielä pitkään uudessa kodissaan ja tarjoaa uudelle kuljettajalleen monia turvallisia kilometrejä. Yksi aikakausi perheemme historiassa on jälleen päättynyt, jäljellä on lukuisia ihania muistoja.

Todellinen tuhlari

Lupasin itselleni pari sataa euroa tuhlausrahaa käytettäväksi "mielenpiristykseksi" sairaslomani aikana ja aika hyvin olen jo onnistunut tekemään noista rahoista selvää - näin siitäkin huolimatta, että yritän edelleen poistaa tavaroita enemmän kuin niitä tulee.

Mitä siis olen hankkinut. Kerrankin yhdet järkevät kengät, oikein iskunvaimentimelliset sellaiset. Mustat peruskengät, nahkaa ja hyvässä tarjouksessa. Maksoin näistä vain kympin.

Niitä vähemmän järkeviäkin kenkiä tuli sitten ostettua, mustat pitsiset Tamarikset lähtevät kyllä uudelleen kiertoon, sillä ne ovat trend-mallistoa, jonka lesti ei sovi jaloilleni (olisi ehkä kannattanut kysyä ennen kuin osti huuto.netissä). Rakastaisin näiden tyylikästä korkoa sekä kuosia, joka ei livenä näytä noin hyökkäävältä. Näin itseni jo sieluni silmillä harmaanbeigessä kotelomekossa, näiden ja niihin sopivan laukun kanssa, mutta siitä on turha haaveilla, kun kengät tappavat jalkani ensimmäisellä askeleella. Beiget peep toe korkkarit sen sijaan istuvat paremmin ja saavat jäädä.

Kolme huiviakin ostin, lilan pashminan, mustan koristeellisen pitkän huivin ja kirjavan vihreä-sini-beige-sävyisen pashmina-tyylisen huivin. Kengät ja huivit maksoivat yhteensä 12,50€. Lila huivi tulee korvaamaan laatikoissa pyörineen samansävyisen villaisen huivin, jota kuvittelin joskus käyttäväni sävyyn sopivien kenkien ja laukun kanssa hartiahuivina. Minä ja villa olemme vain toimimaton yhdistelmä ja lisäksi huivi näytti aivan liian raskaalta tarkoitukseensa. Pistetään siis se kiertoon ja otetaan uusi käyttöön.

 
Tässä siis se kiertoon lähtevä versio muistuttamassa itseäni siitä, että olisi syytä tehdä jotain sen eteenpäin saattamiseksi.

Samalta myyjältä ostin myös tusinan Kehrä-sarjan kahvilautasia ja niistä maksoin yhteensä 4€. Myyjä ei tainnut tietää, mitä myi, sillä yleensähän noista pyydetään vitosta kappaleelta. Nyt vain kipuilen sitä, pitäisinkö nuo kaikki vai myisinkö sittenkin sen ylimääräisen puolen tusinaa. Olisin tarvinnut vain kuusi lautasta, mutta nämä olivat myynnissä 12 kappaleen paketissa.

Lautasten takana näkyy myös uudet Tolun tiskiaineet, joita pääsin testaamaan. Niistä onkin ollut juttua jo aiemmin, täällä.

Näiden lisäksi olen hankkinut pari kirjaa, ja yhden DVD:n, joista juttua myöhemmin. Nämä nyt esitellyt hankinnat ja nuo aikaisemmin esittelemäni joulukoristeet kustansivat yhteensä hiukan vajaat 50 euroa.

Sithin joulu

On pakko tunnustaa, että en kuulu legendaarisen Tähtien sodan-faneihin, mikä saattaa osaltaan johtua ihan siitä, etten ole koskaan joutanut katsomaan niitä kaikkia leffoja ja vielä oikeassa järjestyksessä kuten pitäisi tehdä ymmärtääkseen asiasta jotain. Ehkä kuitenkin yksi fani per talous riittää, ja tässä huushollissa herra Kirjoitus hoitaa sen fanittamisen.

Sen verran sentään olen häneltä oppinut, että tunnistan joitakin noista hahmoista jopa nimeltä ja ilman oheen liitettyä Star Wars-tekstiä. Mikäli minä puolisoani yhtään tunnen, niin todennäköisesti tulen vielä sekä katsomaan leffat että oppimaan koko joukon uusia hahmoja.

Tällä kertaa törmäsin maailmalla liipustaessani joulukalenteriin, joka oli tietenkin pakko ostaa Herra Kirjoitukselle.

Kalenteri kirvoitti saajaltaan hersyvät naurut, mihin olin pyrkinytkin. Että Merry Sithmas vaan teillekin...

Joulu on aivan kohta

En halua uskoa sitä, mutta karvas totuus on, että jouluaattoon on tasan 2 kuukautta aikaa. Tässä kohtaa voisi sitten halutessaan vetää ensimmäisen kunnon joulu-tulee-ihan-justiinsa paniikin, jos haluaisi, mutta en taida haluta. Olen ostanut jonkun verran joululahjoja valmiiksi ja yritän muutenkin sopia, että tänä vuonna hankittaisiin mahdollisimman vähän lahjuksia, joten niiden suhteen ei syytä paniikkiin.

Sen verran olin kaukaa viisas, että kun eräällä kirpparireissulla törmäsin äärimmäisen edullisiin joulupalloihin, piti ne tietenkin kotiuttaa.

Pussillinen valkoisia silkkipalloja ja toinen punaisia lisättynä parilla sydämellä ja pikku omenalla kustansivat yhteensä 0,80€. Osasta puuttuivat ripustuslenkit, mutta koska harakalla on kotona kultalankaa, niin niiden korjaamiseen ei mennyt kuin kymmenisen minuuttia ja niin olivat kaikki käyttökuntoisia.

Tuossa ensimmäisessä kuvassa vilahtaakin jo yksi "itsepiristykseksi" tekemistäni hankkinnoista. Kalevala korun vuoden 2014 joulukoriste Suojelus. Olen sen verran moneen kertaan täällä valittanut ja vaiteloinut sitä, että koristesarjastani puuttuu sen ensimmäinen, että päätin varmistaa sen, ettei ainakaan tämä viimeisin jää saamatta. Hankintaan vaikutti toki vielä sekin, että minulla oli lompakossani -15% alennuskuponki tiettyyn kultasepän liikkeeseen koskien kaikkia Kalevala Koruja. Tietenkin kysyin ensin varovasti koskee se kuponkini myös tätä koristetta, kun se ei ole varsinainen koru. Kuultuani, että alennuksella saa tämänkin, niin iskin kupongin ja rahat tiskiin. Suojelus minulle ja 22€ kaupan kassaan.

Tämä on aika erilainen kuin aikaisemmat, siis muotokieleltään tarkoitan, muut kun ovat sellaisia pehmeän pyöreitä ja tämä selkeästi särmikkäämpi. Kaunishan tämäkin on, ei siitä mihinkään pääse. Nyt pitää sitten vain hankkia kuusi, johon ripustaa nämä yhdeksän aarrettani.

Tuotetestaus: Tolu tiskiaine

Pääsin mukaan Tolun järjestämään kampanjaan, jossa testattiin Tolun uutuuksia tiskiaineita. Saimme testiin kaksi pulloa tiskiainetta, sinisen ja punaisen. Sininen pullo piti sisällään todellisen tehopakkauksen eli Tolu Ultra Powerin, joka on valikoiman tuotteista tehokkain. Siinä on tuotesarjan tuotteista eniten entsyymejä, joita yleensä käytetään astianpesukoneessa käytettävissä puhdistusainessa. Juuri nämä entsyymit ovat sarjan juju, niitä on nyt ensimmäistä kertaa käytössä myös käsin tiskaamiseen tarkoitetuissa aineissa. Entsyymit hajottavat tehokkaasti pinttyneen, kiinnipalaneen ruoan, kuten kuivuneen pastan, riisin tai paistetut perunat…ilman hankaamista. Tolu astianpesuaine on myös erittäin tehokas rasvanpoistaja.

Toinen, punainen pullo, sisältää vähän vähemmän noita entsyymejä, mutta sitäkin enemmän herkullista tuoksua. Punainen Tolu kun tuoksuu Kirsikalta ja Greipiltä.

Tiskausteholtaan kumpikin on erittäin tehokas, erityisen positiivisia kokemuksia meillä on rasvanpoistosta, sillä rasvan irrottaminen muovikupista on välillä työn ja tuskan takana, toisinaan suorastaan mahdotonta. Tolulla lähti kuitenkin sekin oikein hyvin.

Tällä kertaa suurimman osan tiskaustyöstä ja testauksesta hoiti Herra Kirjoitus, koska minä en leikatulla kädelläni saanut tiskata.

Hyvin se sujuu mieheltäkin tiskaus ja puhdasta tuli!

Minä, harkitseva kuluttaja ja hyvän mielen vaatekaappi

Nämä on taas näitä netissä pyöriviä supertestejä, joiden tuloksiin voi suhtautua enemmän kuin vähän epäillen. Tällä kertaa lankesin täyttämään testin, jonka piti näyttää millainen kuluttaja olen. 

"Olet järkevä kuluttaja. Käytät rahojasi hillitysti ja hallitusti, mutta et kituuta turhaan. Tiedät, etteivät hienot lahjat tai gourmet-illalliset ole välttämättömiä, mutta myös sen, että välillä ne ovat hintansa väärtti. Viikottaiset kulusi jäävät alle kahdensadan euron. Mietit hintoja ja kilpailutat palveluita, mutta osaat myös nauttia tienesteistä."

Todistetusti testissä sai ainakin kahdenlaisia tuloksia, koska Herra Kirjoitus sai muunlaisen tuloksen. Hienoltahan tuo tietenkin kuulostaa olla järkevä ja harkitseva kuluttaja, tosin minusta olisi mukava tietää, mistä tuo viikottaiset kulut on repäisty ja mitä siihen kuuluu. Jos se tarkoittaa kaikkea muuta kuin asumista, niin eipä tuo pidä paikkaansa - asumisen jos laskee mukaan, niin vieläkin ollaan niukin naukin yli. Tietenkin mun kulutustottumukseni eroavat aika paljon keskivertokuluttajan tottumuksista, kun on niin monta asiaa, joiden ostamista välttelen. 

Luin nyt vihdoin ja viimein Rinna Saramäen kirjan "Hyvän mielen vaatekaappi" ja koin monta oivallusta, mutta oli kirjassa monta asiaa, jotka pistivät nostelemaan kulmakarvojakin. Yksi niistä oli tuo keskimääräinen 4,9% tuloista vaatteisiin - en ole siis likikään keskivertokuluttajaa. Olen tänä vuonna ostanut vaatteita n. 15 eurolla (yhdet 7€ farkut ja sukkia 8€:lla - tiedostan ostaneeni 2x 7 paria sukkia, mutta ensimmäiset ostin lahjakortilla, joten en laskenut niitä käytettyyn rahamäärään mukaan), mikä on jotain muuta kuin 5% nettotuloistani. Juuri nyt olen tilanteessa, että en koe tarvitsevani mitään uutta, joten miksi sitä pitäisi pakolla ostaa. 

Tärkein tuon kirjan tarjoama oivallus on kyllä sen peruspuvuston laatiminen ja tietenkin vaatekaapin raivaus, se ihan oikeasti pitäisi tehdä. Karsia ja miettiä, mitä todella tarvitsee ja onko perusteltua ylläpitää vaatevarastoa, joka riittäisi vielä lapsen lapsillekin.

Hopotus: Myllyn paras voitaikinatasku

Pääsin Hopottajien kautta mukaan testailemaan jälleen yhtä uutuutta: Myllyn paras voitaikinataskua.

Kyseessä on voitaikinasta valmistettu, valmiiksi taskunmuotoon taitettu paistovalmis leivonnainen, joka löytyy kaupan pakastealtaista. Taskut valmistuvat uunissa 15 minuutissa, jonka jälkeen ne ovat valmiita täytettäviksi suolaisella tai makealla täytteellä. Helppoa ja nopeaa tarjottavaa vaikka yllätysvieraille siis.

Paketista löytyy 10 kappaletta valmiita taskuja eli jos kovin isoa vierasporukkaa ei ole tulossa, saa samasta paketista tehtyä sekä suolaiset että makeat tarjottavat kun täyttää taskut erilaisella täytteellä. Ja noiden täytteiden suhteen on rajana vain oma mielikuvitus aina perinteisestä kinkku-juustosta ja jauhelihasta aina banofee-versioon asti (ihan oikeasti tämä herkkup****e yllätti itsensä ensimmäisenä miettimästä täytteeksi viipaloitua persimonia kera kinuskikastikkeen ja kermavaahdon).

Ainekset: vehnäjauho, voi (maidosta) 34%, vesi, suola, happamuudensäätöaine (L-viinihappo). Saattaa sisältää pieniä määriä soijaa, seesaminsiemeniä ja kanamunaa. Tuote on vähälaktoosinen.

Taskuja löytyy tosiaan pakastealtaasta esimerkiksi hyvinvarustelluista Prismoista, S-marketeista, K-supermarketeista ja K-Citymarketeista. Toki näitä saa myös Stockmannilta, mutta nuo ensinmainitut ovat täällä periferiassa huomattavasti lähempänä.

Lisäätietoa tuotteesta löytyy täältä, KLIK.

Lokakuun nuukailuvinkki: Ole tarjoushaukka

Tiedän, että monet liimaavat postiluukkuunsa "ei mainoksia!"-tarran ja poistavat itsensä kaikkien firmojen spammilistoilta estääkseen kiusauksia saapumasta kotiinsa ja itseään lankeamasta ostamiseen. Minäkin olen poistanut tai pyytänyt poistamaan itseni noilta postituslistoilta, koska sieltä tulee niin paljon turhaa ja mainoksia asioista, jotka eivät minua kiinnosta. Sen sijaan vanhanaikaista perinteistä paperista mainospostia selailen ahkerasti ja myös hyödynnän tarjouksia. Ero saattaa kuitenkin olla siinä, ettei minua häiritse yhtään mennä kaupan kassalle vain tarjouskahvit tai muu tarjoustuote ostoksinani. Toiset kun ovat vakaasti sitä mieltä, että pitää sitä ostaa muutakin kuin vain se tarjoustuote, minusta ei tarvitse. Tulin kauppaan ostamaan sen tarjouskahvin ja ostan sen - se siitä.

Sen vuoksi suosittelen lämpimästi sellaisille, jotka pystyvät menemään kassalle vain tarjoustuotteiden kera ja sietämään postiluukusta kolahtelevaa mainospostia, nuukailuvinkkinä tarjoushaukkailua. Mitään tarpeetonta ei tarvitse ostaa, mutta useimmat perustuotteet saa varsin hyvillä alennuksilla, kun tiettyä perusvarastoa pitää kotona eli tämä ei siis sovellu minimalisteillekaan, ei ainakaan sellaisille, joita häiritsee kaapissa oleva ylimääräinen tiskiainepullo tai kaksi deodoranttia. Sen sijaan minunkaltaisilleni Sulo Vilénin lähisukulaisille tämä tuottaa paljon hupia ja säästöä.

Esimerkiksi astianpesuaine on varsin usein Tokmannilla, Hong Kongissa tai vastaavassa tarjouksessa, joten silloin suuntaan iltalenkin sinne päin tai keskitän muutkin ostokset kaupungin sille laidalle, missä ko. kaupat sijaitsevat. En tietenkään juokse jokaisen tarjouksessa olevan astianpesuainepullon perässä, mutta silloin kun varastossa on enää yksi pullo ja käytössä oleva alkaa vajeta, alan seurata tarjouksia intensiivisesti. En muista, että olisin viimeiseen viiteen vuoteen ostanut astianpesuainetta täydellä hinnalla.

Syyskuussa tein omasta mielestäni varsin hyvän tarjoushaukkailulöydön. Tokmannilla olivat Palmoliven dödöt six packissa hyvässä tarjouksessa, 6 kappaletta maksoi 6 euroa siis euron pullo. Pistin Herra Kirjoituksen asialle ja hän osti meille kummallekin oman sixpackin.

Sen verran olen kauppoja kierrellessäni vilkuillut, että noiden hinnat ovat halvimmillaankin parin euron kappalehinnoissa, joissakin kaupoissa pyydetään liki kolmea. Alennus siis vähintäänkin 50%. Päiväykset noissa olivat jonnekin vuoden 2016 loppupuolelle eli käyttöaikaakin on riittämiin. Tiedän kyllä ostaneeni juuri vähän aikaa sitten Dermosililta kasan dödöjä, mutta en silti näe tätä hankintaa liiallisena. Meillä kun on dödöjä yleensä kolmessa paikassa; kotona, maalla ja Herra Kirjoituksen vanhempien luona saunareissuja varten, niin niitä tarvitaan useampi kuin yksi. Minä kun olen laiska, enkä jaksa kiikuttaa sitä yhtä kappaletta edes takaisin kodin, appelan ja maapaikan väliä.

Nuukailuvinkiksi suosittelen sitä, että kestokulutushyödykkeitä kannattaa ostaa tarjouksesta, koska silloin voi säästää merkittävästi. Muutaman euron dödösäästö on pientä esimerkiksi hyvästä tarjouksesta ostetun, tarpeeseen tulevan vaatehankinnan rinnalla. Itse ostin joskus paikallisesta rättiputiikista vaatteita 90% alennuksella, lähtöhinta 300€ ja tarjouksessa 30€, kyllä oli sisäinen Sulo Vilénini tyytyväinen.

Kiellettyjä ostoksia

Tein oikein kunnon kierroksen tänään ja kävelin vaatimattomat viisi tuntia. En tietenkään yhtä mittaa, vaan useammassa pätkässä, mutta kuitenkin melkoinen urakka tuli suoritettua. Siinä sivussa poikkesin sitten kirpputorillekin, itse asiassa useammallekin, mutta varsin laihoin tuloksin.

Tein ihan huimat 2 euron ostokset. Ostin kynsilakkaa ja puuterin. Ovela myyjä onnistui jälleen koukuttamaan sisäisen ahneuteni sillä kynsilakka maksoi kaksi euroa, puuteri samoin, mutta kun otti molemmat ne sai yhden hinnalla - en tajunnut tuota logiikkaa, mutta tietenkin otin sekä lakan että puuterin.

Vaikka tiedän aivan hyvin kynsilakan olevan kiellettyjen hankintojen listalla, tälle on peruste, sillä se ei tullut käyttöön perinteiseen käyttökohteeseensa, vaan ihan muualle. Ostamani kynsilakan sävy on tumman ruskea ja paikkasin sillä vähän aikaa sitten hankkimamme sohvakaluston kolhuja. Tiedän, että olisin voinut saada vastaavan lakan ilmaiseksikin kerjäämällä jossain ilmaisryhmässä tai mahdollisesti Ievuskaisen varastoista olisi voinut sellainen löytyä, mutta en halunnut aina olla pyytämässä, joten ostin lakan. Paikkasin myös nuo kolhut samantien, joten lakka tuli ihan oikeasti käyttöönkin.

Rehellisyyden nimissä todettakoon, että lakka on sen verran vanhaa ja sakkaista, ettei kynsien lakkaamisesta sillä tulisi mitään. Pelkkä lakka olisi ollut ehkä yksinään sellainen ostos, että sen hankkiminen olisi jäänyt harmittamaan, mutta nyt voin ajatella saaneeni sen ikään kun puuterin kylkiäisenä ilmaiseksi.

Huolimatta näistä hankinnoista, on poistuvien lista edelleen pidempi kuin saapuvien lista. Ehkä se siitä sittenkin.

Action

Turha kai enää sanoakaan, että taas minua vietiin ihan 6-0, kun näin karkkihyllyssä Malacon uutuuen: TV Mix Action. Koska olen viime ajat vältellyt karkkihyllyjä aktiivisesti, en ole aivan varma, miten uudesta tuotteesta todella on kyse. Tällä kertaa poikkesin lähi-Siwassa maidonhakureissulla ja siellähän ei kassalle pääse kuin karkkihyllyn ohi - lopun varmaan arvaattekin. Oli siis aivan pakko hankkia testiin tuollainen Action-pussi, kun kerran ne kaikki muutkin on testattu.

Comedy- ja Crime-pusseja esittelin täällä ja niiden testauksen perusteella odotukset eivät olleet kovin korkealla.  Action-pussin "sisällysluettelo" kyllä lupaili hyvää. Sen mukaan pussista pitäisi löytyä hedelmäisiä duoviinikumeja, sokeroitua salmiakkia, lakritsiviinikumeja, karamellilakritsirakeita, salmiakkikuulia ja action hedelmäviinikumeja.

Jos olin edellisellä kerralla pettynyt, niin tämä pussi oli nyt sitten koostumukseltaan huomattavasti enemmän minun makuuni. Jos kassajonossa olisi ollut aikaa valita, olisin napannut pussin, jossa olisi ollut enemmän karamellilakritsirakeita ja vähemmän noita salmiakkikuulia, mutta aikaa valitsemiseen ei ollut, joten sekoitussuhteeltaan vaihtelevista pusseista meille päätyi tietenkin sellainen, jossa oli paljon salmiakkikuulia ja vähän karamellilakritsirakeita (ensin mainituista en niinkään välittänyt, jälkimmäiset olivat suosikkejani - onneksi Herra Kirjoitus piti kovasti noista kuulista).

Tämän pussin kohdalle pistäisin ruksin kohtaan "ostan toistekin". Pussi kun on sisällöltään riittävän monipuolinen (hedelmää, lakritsia, salmiakkia) eli kykenee kilpailemaan irtokarkkihyllyjen houkutuksen kanssa ja myös minun makuuni laadukas eli kaikki namivariantit maistuivat hyvälle - on niitäkin pusseja, joissa on yksi tosi hyvänmakuinen juttu ja vastaavasti kaksi sellaista, joita ei kumpikaan halua syödä, sen vuoksi pussi, jossa kaikki maistuu vähintäänkin ok:lle, on plussansa ansainnut.

Ashes to ashes

En voinut sille mitään, että tuo otsikon lausahdus (jossa siis viitataan anglikaanisiin hautajaisiin, joissa maahan siunaamissanat ovat ”Ashes to ashes, dust to dust”. Kun meillä luterilaisessa maailmassa käytetään vastaavasti "maasta sinä olet tullut ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman". Nuo "omat" siunaussanat vaan tuntuivat vähän liian provokatiivisilta tämän aiheiseen kirjoitukseen.) tuli väistämättä mieleeni, kun katselin viimeisintä "luomustani" kakkurintamalla. Suuresta luovuudesta ei kyllä voi puhua, kun kyseessä on lisäpalakakku, joka jäi ylimääräiseksi, kun sitä ei tarvittukaan.

Meillä on tapana tehdä isoja kakkuja tai suuria määriä varten valmiiksi tuollainen pikkukakku, josta voi leikata palasen esimerkiksi tasoittamaan isompaa kakkua, jos pohja jostain syystä jää lontolle. Tällä kertaa sellaista lisäystä ei tarvirttu, joten kakku jäi täytettäväksi meille itselle, kun isommat menivät eteenpäin muualla syötäväksi.

Kuvissa kummittelee rikottu muovihaarukka, jonka ehdin tökätä kakkuun ennen kuvien ottoa. Se taas on sitä varten, kun grillitikut olivat loppu, eikä kakkua voi tuollaisenaan laittaa muovipussin sisään.
Tai siis voi toki, mutta sitten ovat kaikki päälyskermat muovipussissa eikä kakussa.

Huolimatta ruumisarkkumaisesta ulkonäöstään, kakku oli ihan hyvää. Kostutin omenamehulla. Täytteenä omenahilloa ja marianne crushilla maustettua rahka-kermaa. Samaa oli myös kakun päällä ja pikakoristelu suoritettiin raastetulla marianne-suklaalla. Lisäsin ja levittelin suklaata alkutilanteesta, sillä siinä vaiheessa se pääsi valahtamaan kolmeksi kasaksi kakun päälle ja synnytti heti tuon ruumiskistu ajatuksen.

Edes Herra Kirjoitus ei pitänyt kakkua liian minttuisena, vaikka minttua löytyi sekä täytteestä, päällyksestä että koristelusta, koska peruspohja ja mieto omenahillo tasaavat sitä hyvin. Koristelu oli pakko pitää äärimmäisen nopeana ja yksinkertaisena, sillä väänsin tätä ja niitä paria isompaa pyöreää kakkua kasaan samana aamuna, kun käteni leikattiin, silloin ei enää paljon pursoteltu tai kaulittu sokerimassaa...

Hopotus: Bepanthen Anti-Scar

Tällä kertaa pääsin Hopottajien kautta testaamaan Bepanthenin uutta Anti-Scar arpivoidetta. Eipä olisi ajankohta voinut olla otollisempi, sillä huomenna viuhuu taas puukko meikäläisen ranteessa ja lisää testattavaa arpimateriaalia syntyy. Niille, jotka epäilevät minun hautovan jotain itsetuhoisia ajatuksia tai kuvittelevat minun harrastan modernia arvilla koristautumista, tiedoksi saatettakoon että kyseessä on ihan suunniteltu leikkaus.

Anti-Scaria kyllä yleisesti ottaen suositellaan käytettäväksi haavan hoitoon, kun haava on umpeutunut. Minun valitettavan arpisesta kropastani virallisena testimateriaalina toimivat ranteen vajaan vuoden ikäinen arpi ja vähän vanhempi jalan arpi, mutta jahka tuo leikkaushaava tuosta umpeutuu, niin sitten toki myös siihen kokeilen, sille vaan ei saada täyttä kahden kuukauden testijaksoa, mutta näkeepä suuntia senkin suhteen. Odotukset ovat korkealla ja erityisesti tuon jalan arven suhteen toivoisin jonkinlaista katoamista tai edes värin tasoittumista, sillä 5 centin kolikon kokoinen ylöspäin kohoava ja reilusti näkyvä arpiläikkä keskellä säärtä ei ole ehkä kaunein säärisomiste, mitä tiedän. Käden tai käsien suhteen tietenkin toivon sitä, että arvet katoavat mahdollisimman pieneen - en mielelläni esittele niitä ja joudu selitettelemään, että juu ihan leikattu on, en ollut niin tumpelo, että vedin partaterällä väärin päin (näitäkin viisaita kommentteja olen kuullut).

Kaikillehan lienee selvää, että kun iho rikkoutuu riittävän syvältä, oli rikkoutumisen syy sitten mikä tahansa, jää siihen arpi. Arven laatuun vaikuttavat monet seikat, esimerkiksi se, millaisesta ihorikosta on kyse: palovammasta jää erilainen arpi kuin leikkauksesta. Lisäksi arven syntyyn vaikuttavat yksilön ominaisuudet, ne onnettomat (kuten minä), joiden iho tuottaa runsaasti keloidia pääsevät nauttimaan suurista ja kohollaan olevista arvista, vaikka haava olisi pienempikin. Toiset onnekkaat selviävät isoistakin kolhuista lähes arvitta, kiitos sen, ettei iho tuota niin paljon arpikudosta.  Arven ulkonäköä voidaan kuitenkin parantaa aloittamalla arven hoitaminen ajoissa ja jatkamalla hoitoa riittävän pitkään.

Bepanthen Anti-Scar ‑arpigeeli ja hierontapallo on kehitetty juuri tuohon viimeksi mainittuun eli arpien ulkonäön parantamiseen, ja tuotetta mainostetaan sanoilla: "Tuotteen säännöllinen käyttö ehkäisee uuden arven muodostumista, tasoittaa ja häivyttää näkyvästi jo muodostunutta arpea sekä vähentää arven kutinaa, kiristystä ja punoitusta." Anti-Scar -arpigeeli on siis vesipohjainen silikoniemulsio, joka ehkäisee ja häivyttää arpia näkyvästi ja vähentää arven kutinaa ja punoitusta. Tuote sopii tuoreiden arpien hoitoon heti haavan umpeuduttua sekä vanhempien, vielä punoittavien ja koholla olevien arpien hoitoon. Se soveltuu niin leikkaushaavojen kuin muidenkin vammojen aiheuttaneiden arpien hoitoon.

Tuotetta käytetään kahdella eri tavalla. Alle kuukausi sitten umpeutuneeseen haavaan laitetaan pelkästään geeliä ja vanhempia arpialueita stimuloidaan ennen geelin levittämistä hierontapallolla. Näihin palaan vähän myöhemmin, kun olen ehtinyt hankkia enemmän käyttökokemusta tuotteesta. Ohjeiden mukaan hoidettavaa arpialuetta pitää rasvata säännöllisesti parin kuukauden ajan. Minua kyllä todellakin kutkuttaa kyseisen tuotteen käyttö ja vähän harmittakin, ettei kampanja alkanut vasta kuukauden kuluttua - olisin voinut tehdä Kaloriinatason vertailevaa valokuvatutkimusta kahden eri aineella hoidetun vastaavan ikäisen arven välillä ja katsoa näkyykö eroa, nyt ei sitten verrata, vaan seurataan (ja innolla seurataankin) muutoksia.


Bepanthen Anti-Scar ‑arpigeeli ei sisällä hajusteita, säilöntä- tai väriaineita eli se soveltuu myös herkälle iholle, mutta ei tietenkään limakalvoille tai silmänympärysiholle eikä avoimiin haavoihin, siksi käytön voi aloittaa vasta haavan kunnolla umpeuduttua.

Lisää tietoa ja videon tuotteen käytöstä löydät täältä.

#bepanacarevoide #hopottajat

Runsaudensarvi: kynsilakat

Kynsilakat olivat pari vuotta sitten se ensimmäinen tavara, josta syntyi se ahaa-elämys, että näitä alkaa olla liikaa ja näitä ei ehkä enää kannattaisi hankkia lisää. En edes muista, miten monta vuotta siitä on kun tuon valaistumisen koin ja  sen jälkeen olen melko tarkasti pitänyt tuosta lupauksestani kiinni. Itse en ole ostanut yhtään lakkaa, lahjaksi olen saanut tai esimerkiksi jalkahoitoon liittyen vastaanottanut.

Jokunen noista on tässä vuosien saatossa tyhjentynyt ja silti niitä on melkoisen monta jäljellä. Pahinta kuitenkin on se, että olisin tässä muutama päivä sitten tarvinnut punertavan ruskeaa kynsilakkaa johonkin muuhun kuin kynsien lakkaamiseen, ja sellaista ei tietenkään löytynyt varastoistani. Homma jäi hoitamatta ja nyt pohdin sitten, mistä sellaisen saisi halvalla tai ilmaiseksi.

Muita värejä kynsilakkoja sitten olisikin vaikka muille jakaa. Tiedän, ettei kuvasta paljon näe värejä, mutta lakat oli pakattu niin tiiviisti, etten millään halunnut alkaa koreja purkamaan. Mustaa ei ollut, mutta tumma vihreää, violettia ja sinistä sen sijaan. Keltaistakaan ei ollut, mutta kullanväristä kyllä.

Laskin lakat ja pääsin lukemaan 75 lakkapulloa, ei oo sillä kohtaa kyllä järki päätä pakottanut, kun noita on tullut ostettua. Ymmärränpä nyt sitten jatkossa olla ostamatta - tarvetta lisälakoille ei todellakaan ole. Jos alkaa lakkojen ostaminen kutkuttamaan mieltä, niin kaivan omat lakat esiin ja pyörittelen niitä tovin, niin eiköhän ostohalut siitä katoa.

Taidanpa jättää laskematta, paljonko noita muita kynsikoristeita on - tarroja, timantteja ja kaikkea muuta kun on niitäkin päätynyt varastoon enemmänkin kuin omiksi tarpeiksi.

Wild Lapland Adventure Game

Tarjoukset ovat vastustamattomia, varsinkin jos ne kohdistuvat lautapeleihin. Tällä kertaa en voinut vastustaa kiusausta HalpaHallin shokkipäivillä, jossa myytiin Lappi-aiheista seikkailupeliä 5€:n hintaan.

Peli on hyvä sekoitus Afrikan tähteä, Monopolia ja Trivial pursuitia siis liikutaan nopilla, mutta tietää tai arvatakin pitäisi jotain ja koota tietty määrä visiittejä määrätyissä paikoissa, toisaalta vuokraa voi periä niin lentokoneista kuin laivoistakin, jos sellaisen sattuu omistamaan. Laatikko oli ihan järkyttävän painava, mikä selittyi sillä, että peli oli kahdeksan kielinen; kysymykset ja muut kortit olivat paitsi suomeksi, ruotsiksi, norjaksi ja englanniksi myös saksaksi, ranskaksi, venäjäksi ja japaniksi. Siis samoja kortteja oli tupla kappaleet, toiset neljällä ensin mainitulla kielellä, toiset lopuilla neljällä. Näiden lisäksi pelissä oli sääntövihkonen, joka sisälsi sääntöjen lisäksi melkoisen Lappi-tietopaketin, jossa oli tekstiä niin Joulupukista, Korvatunturista, kullan huuhdonnasta, Petronellasta kuin Nätti-Jussistakin.

Pelissä on ihan selkeästi panostettu ulkonäköön, sillä grafiikka ja yksityiskohdat ovat upeat -peli-idea sinällään ei tarjoa mitään uutta. Peliä ei ole vielä käytännössä testattu, joten pelin kestosta en osaa sanoa.

Runsauden sarvi: hiuspannat

Eräs syistä, jotka ajoivat minut pohtimaan tätä runsaudensarvi kuukautta, olivat kylpyhuoneen kaapit ja sinne kertyneet tavarat. Sieltä ensimmäisenä vastaani tullut runsauden sarvi olivat hiuspannat, joita oli kertynyt varastoon ihan kiitettävä määrä. Lähdin tekemään tarkempaa selvitystä, montako noita oikein on.

Tässä kaikki kasassa:

Pelkästään tuo kasa jo kertoo, että onhan näitä kertynyt ihan kiitettävä määrä - ihan riittävästi lopuksi elämää tai ainakin melkein.

Kun sitten vähän jaotellaan, niin saadaan aikaan seuraavat kasat.

Oikeassa alakulmassa ovat kuminauhalliset pannat, osassa nahkakoristeita, osa pelkkää kuminauhaa. Näitä on yhteensä 10 kappaletta. Metallisia pantoja on kolme erilaista; yhdessä helmiä ja kimaltavia strasseja, toisessa isoja strasseja ja kolmannessa pienet mustat koristekivet. Keskirivissä vasemmalla ovat mustat pannat, joissa yhdessä koristeena kimaltava rusetti, toinen kokonaan kimaltava, yhdessä channel-tyylinen ketju, yhtä koristaa pitsinen rusetti, muut ovat sitten eri levyisiä perusmustia. Kaikkiaan noita on 9 kpl.

Sinisiä ja vihreitä on vaatimattomasti 5, tummanvihreä solmulla ja toinen rusetilla, turkoosi rusetilla ja toinen satiinipäälysteellä ja noiden lisäksi tavallinen taivaan sininen. Punaisia pantoja on niin ikään 9.  Rusetillisia on sekä pinkki, fuksian että kirkaan punainen, kirkkaan punaisia löytyy myös nahkaisena ja kimaltavana ja sitten niitä eri sävyisiä peruspantoja. Näiden vieressä vielä malvan, vaaleanpunaisen ja shampanjansävyiset rusetit sekä pari muuta vaaleamman punasävyistä pantaa - noita siis kaikkiaan viisi.

Valkoisia tai vaaleansävyisiä on niitäkin viisi: leveä valkoinen, luonnonvalkoinen rusetilla, luonnonvalkoinen koristekivillä, hopeanvärinen kimaltava ja pari tavallista valkoista. Kullanvärisiä ja kimaltavia on niitäkin 9. Leveitä kullanvärisiä rusetilla on kaksi, yksi ilman rusettia, kimaltavia paria eri leveyttä, mattapintaisi yksi, yhdessä on mustia helmiä ja kullankimaltavaa nauhaa koristeena. Neutraaleja ja ruskeita on yhteensä 14, näissä on kukonaskel-kuviota, burberry-ruutua, nahkapintaa, rusettia, mattaa ja kiiltävää.

Summa summarum, kaikkiaan siis 69 kappaletta erilaisia hiuspantoja! Juu, 69! Vaikka vaihtaisin pannan joka päivä, riitäisi noita melkein kahden ja puolen kuukauden käyttöön. Enemmänkin noita olisi, jos olisin saanut kaikki ne pannat, joita huusin tuolta ebaysta, sillä niistä jäi kaikkiaan kolme tulematta. Myönnän, että kiemurtelen edelleen sen takia, että olisin halunnut nimenomaan ne mustan ja valkoisen rusetin, jotka jäivät tulematta... Kenties voisin harkita myyväni jonkun noista jo nyt olemassa olevista ja korvata sen sitten mustalla tai valkoisella, mutta siinä tapauksessa siis ensin myynti ja sitten vasta hankinta.

Popcornkakku ja pitsarullat

Näitä reseptejä en ole vielä testanut, mutta kuulostivat niin mielenkiintoisilta, että oli pakko ottaa talteen tulevaa käyttöä varten.

Popcornkakku

1 pss popcornia
1½dl suolapähkinöitä
1 dl vaaleaa siirappia
80g voita
2 levyä Pandan valkoista suklaata

Kastike:
1,5 dl kuohukermaa
1,5dl fariinisokeria

Popcornkakku kannattaa valmistaa jo edellisenä iltana ja laittaa jääkaappiin hyytymään yön yli. Vuoraa muottiastia kelmulla, jätä kelmua reilusti laitojen yli. Valmista popcornit. Jätä noin kolmannes odottamaan koristelua ja kaasa loput suurehkoon sekoitusastiaan. Lisää suolapähkinät.

Sulata voi ja siirappi ja nosta kattila levyltä. Paloittele valkosuklaa mukaan ja sekoita hyvin. Sekoita kastike popcorn-pähkinäseokseen.

Kaada seos muotti astiaan ja käännä ylimääräiset kelmut pohjan yli. Halutessasi voit laittaa lautasen painoksi, jotta pohjasta tulee varmasti tasainen. Laita jääkaappiin hyytymään ainakin kolmeksi tunniksi.

Anna kakun lämmetä noin tunti. Pinnan muututtua taas tahmeaksi painele siihen koristeeksi jätetyt popcornit. Valmista kastike keittämällä kuohukermaa ja fariinisokeria noin viisi minuuttia. Jäähdytä jääkaapissa puoli tuntia ja kaada kakun päälle.

Pitsakierteet

Rahkavoitaikina:
250g voita
250g rahkaa
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte:
200g aurinkokuivatuilla tomaateilla maustettua tuorejuustoa
1 sipuli
2-3 eri väristä paprikaa
timjamia
mustapippuria  ja suolaa
tuoretta basilikaa

Sekoita pehmeä voi ja rahka. Sekoita jauhot ja leivinjauhe ja lisää voitaikinaseokseen. Älä vaivaa taikinaa. Kääri taikina kelmuun ja anna levätä jääkaapissa vähintään tunti.

Pilko sipuli ja paprika pieneksi. Kuullota pannussa öljyllä niin, että ne pehmenevät. Mausta kasvikset. Kauli taikinasta suorakaiteen muotoinen levy, levitä pinnalle tuorejuusto. Lisää täyte ja ripottele pinnalle tuorretta basilikaa. Kääri taikina pituussuunnassa rullalle ja leikkaa siitä noin sentin levyisiä siivuja. Paista uunissa 200 asteessa 15-20 minuuttia. Kierteet voi pakastaa.

Uusi liikkuva alku

Tänään oli sitten liikunnallisen elämäni uusi alku. Olin patikoimassa työkaverien kanssa ja jo alkuun lähtiessä päätin, että en valita ja mukana menen vaikka henki lähtisi, sillä pidin itseäni varsin rapakuntoisena muuhun porukkaan nähden ja oletin siis jääväni auttamatta muista jälkeen.

Kieltämättä kyllä siinä meinasi usko loppua, kun työkaverini Luutnantti evp marssi porukan kärkeen ja otti reippaan marssitahdin. Jaloissa tuntui jo puolen kilsan jälkeen siltä, että en ikinä pääse maaliin asti, mutta päätin kaivaa esiin sen suomalaisen sisun ja jatkaa matkaa, tuntui se hyvältä tai ei. Onneksi vaihteleva maasto vei huomion niin, ettei siinä paljon ehtinyt ajattelemaan särkeviä jalkoja tai sattuvia lihaksia, kun oli varottava liukastumasta pitkospuilla tai kompastumasta juuriin.

Perillä nuotiopaikalla yksi ja toinen valitteli että tahti oli ollut liian kiivas. Hiki oli kyllä meillä kaikilla sen verran, että paidasta olisi saanut vettä vääntää pois. Pidin kuitenkin suuni visusti kiinni ja kuuntelin vain hämmästellen muiden valitusta tiukasta tahdista - eikä olo itse asiassa sillä kohtaa ollutkaan mitenkään paha - endorfiinit jylläsivät ilmeisesti oikein kunnolla.

Nyt kun lenkin alkamisesta alkaa olla kellon ympärys aikaa, särkee pohkeita vimmatusti, enkä edes uskalla kuvitella, miltä huomenna tuntuu, mutta kivaa oli ja mieli on iloinen: kyllä se siitä lähtee löytymään tämä liikkumisen ilo.

Esillä ja piilossa

Selailin kirjastosta lainaamaani kirjaa "Vanhasta uutta" ja sen kuvia katsellessani tajusin, että on olemassa kahdenlaisia ääripäitä sisustuksellisissa ilmiöissä ja tietenkin lukematon määrä jotain näiden väliltä. Ne kaksi ääripäätä ovat "esillä"-sisustaja ja "piilossa"-sisustaja.

"Esillä"-sisustaja pitää siitä, että esineitä on hyvin paljon esillä, (kaikki) tasot ovat täynnä vuoden aikaan tai teemaan soveltuvia aseltelmia, keittiössä on katosta roikkuvia kauhoja, patoja ja kannuja, veitset ovat tukissaan pöytätasolla ja ruokatavarat purkeissa avohyllyissä. "Piilossa"-sisustajan koti on puolestaan tasoiltaan tyhjä ja kaikki esineet ovat piilossa. Tasoilla voi olla laatikoita, rasioita tai muita säilytysratkaisuja, jotka kätkevät sisäänsä pienet tilpehöörit, mutta vielä mieluummin tasot ovat tyhjiä ja tavarat kaapeissa, laatikoissa tai muuten oven takana katseelta suojassa.

Piilossa -sisustaja ei juurikaan halua kotiinsa ylimääräisiä esineitä, jotka ovat olemassa vain koristekäytössä, esillä-sisustaja puolestaan omistaa laajan kokoelman mitä moninaisempia esineitä, joiden ainoa tarkoitus on toimia koristeena.

Tämä ahaa-elämys liittyy runsauden sarveen sikäli, että aloin miettiä, millainen sisustaja olen. Vaikka meillä onkin jonkin verran koriste-esineitä esillä, niin olen kuitenkin enemmän "piilossa"-sisustaja ja tyhjät tasot ovat mielestäni kauniita. Meillä on runsauden sarven verran erästä tiettyä sisustuselementtiä, nimittäin kasveja. Jokaisessa huoneessa, jossa meillä on ikkunalauta (ja kaikissa muissa on paitsi eteisessä ja kylpyhuoneessa), on myös kasveja paitsi ikkunalaudalla myös muuten. Työhuoneesta löytyy viisi viherrehua, makuuhuoneesta kahdeksan, keittiöstä 13 ja olohuoneesta 11. Ei siis ihme, että meillä joskus puhutaan viidakosta. Toisaalta tuo viidakko on kyllä sellainen, ettei se sitten enää paljon ylimääräisiä sisustusesineitä seurakseen kaipaa, silloin olisi jo liian täyttä.

Olen siis löytänyt itsestäni piilossa-sisustajan, joka pitää tyhjistä tasoista ja rakastaa säilytyslaatikoita, johon voi kätkeä kaiken katseilta suojaan. Pitkälle sitä on pitänyt elää ennen kuin oppii itsensä tuntemaan.

Runsaudensarvi: Työkengät

Jotenkin minulla on sellainen tunne, että varsin monella ihmisellä on erikseen tavalliset pitokengät ja ns. työkengät, jotka vaihdetaan jalkaan, kun mennään töihin riippumatta siitä mikä tai millainen työpaikka on. Noita työkenkiä säilytetään yleensä työpaikalla ja ne ovat ikään kuin tavallisesta kenkäkierrosta erillään. Voi toki olla, että olen väärässä, mutta suurimmalla osalla tuntemistani henkilöistä homma tosiaan menee niin, että yhdet kengät jalassa töihin ja vaihdetaan toiset työpäivän ajaksi ja sitten taas ne ensimmäiset takaisin töistä pois lähdettäessä - erilaisista työtehtävistä ja toimenkuvista sitten riippuu millaiset nuo työkengät ovat. Toisillle ne voivat viidentoista sentin koroilla varustetut stiletot ja toisille turvakengät.

Tuttavapiirissäni nämä työkenkä asiat menevät oikeastaan jaolla puolet-puolet. Toinen puoli tuttavistani ja työkavereistani on sellaisia, että he omistavat yhden parin työkenkiä, jota pidetään joka päivä ja uudet ostetaan vasta sitten, kun edelliset hajoavat jalkaan. Niillä toisilla työkenkiä sitten on vähän enemmän kuin se yksi pari. Eikä liene kovin vaikeaa päätellä, kumpaan kastiin allekirjoittanut kuuluu - niitä työkenkiä on tosiaan, öh, hiukan enemmän kuin yksi pari.

Tästä syystä työkengät ja niiden määrän miettiminen on ihan hyvä alku tälle runsauden sarvi - kuukaudelle, kovin usein kun ei tule miettineeksi sitä, miten monta paria niitä oikein on ja kovin mielellään tulee ostettua "ihan vaan varmuuden vuoksi" uudet.

Työkäytössä minulla on "kropsuja" eli noita feikkicrocseja vaaleanpunaiset, limet ja valkoiset (näistä valkoiset ovat  käyttämättömät, mutta töissä varastossa). Lisäksi kotona ovat kahdet mustat ja siniset sekä punaiset varastossa odottamassa käyttöön pääsyä ja töissä vielä yhdet Mary Jane - tyyliset kropsuballerinat. Siis kahdeksan paria pelkästään noita popoja.

Muita valkoisia työkenkiä omistan kolmet: yhdet kiilakorolliset helmiäisvalkoiset, yhdet korolliset tavalliset valkoiset ja yhdet ihan perusmalliset nahkaiset valkoiset työkengät, jotka sain äidiltä tässä taannoin. Nyt ollaan jo lukemassa 11.

Mustia työkenkiä on niitäkin useampi pari. Mustat pinkkikoristeiset Puman-tossut on nähty täälläkin, ne ovat käytössä kakkostyöpaikassa, tammikuussa hankkimani mustat sandaalit ovat sitten puolestaan ykköstyöpaikassa, toiset mustat sandaalit ovat  kakkostyöpaikassa ja tavallisia työkenkiä on vielä yksi uusi pari kotona odottamassa vuoroaan. Neljä paria aikaisempiin lisää tekee 15 paria.

Noiden lisäksi töistä löytyy vielä yhdet nauhalliset beiget työkengät, tumman ruskeat sporttimalliset sandaalit ja viimeksi hankkimani lime-keltaiset balleriinat ja täälläkin pariin kertaan nähdyt beige-konjakki-väritykselliset balleriinat, joihin olen tehnyt itse pohjallisia.  Lisäksi löytyy toisetkin beigenväriset työkengät, sellaiset perusmalliset tarrakiinnitteiset. Nyt ollaan jo lukemassa 20 paria ja jotenkin minulla on pahasti sellainen tunne, että olen silti unohtanut jonkun parin, koska en juuri tätä kirjoittaessani pääse tekemään inventaariota sen paremmin kodin kuin ykköstyöpaikankaan kenkäkaappeihin.

Siis ihan oikeasti, miettikää, 20 paria pelkästään työkenkiä! Se on enemmän kuin joidenkin koko kenkävarasto ja ihan oikeasti se on melko varmasti enemmän kuin kykenen käyttämään loppuun koko lopun työurani aikana. Huomaan heti olevani seli-seli-linjalla, sillä heti kirjoitettuani tuon edellä olevan virkkeen, mieleeni tuli seuraava selitys, mutta noistahan on sekä limet että vaaleanpunaiset kropsut jo melkein loppuun käytetyt eli ne poistuvat käytöstä ihan pian. Kuitenkin, mikäli yhtään tunnen itseäni, molemmat noista palvelelvat vielä varmaan vuoden verran ennen kuin ovat oikeasti niin rikki tai puhki, ettei niitä enää mitenkään voi käyttää ja vasta sitten ne menevät poistoon.

Jos ajatellaan, että nuo varastoissani olevat käyttämättömät tai lähes käyttämättömät kengät kestäisivät käyttöä vaikka kolme vuotta per pari (laskujeni mukaan noista yllämainituista 7 paria on uusia tai hyvin vähäisellä käytöllä olleita), siitä tulisi jo 21 työkenkävuotta. Mikäli loput puolestaan kestäisivät käyttöä vaikka vain vuoden per pari (todennäköistä kuitenkin on, että kestävät enemmän kuin vuoden, kun niitä hyvin hoitaa), tulisi siitä jo 13 vuotta lisää siis yhteensä 34 vuotta. Valitettavasti edessä oleva työurani on todennäköisesti pidempi kuin tuo aika, mutta aika liki eläkeikää noilla pitäisi päästä. Siis ottaen tietenkin huomioon sen, että kengätkin vanhenevat tuossa ajassa ja saattavat rupsahtaa kuten ihmisetkin ja jalatkin voivat muuttua... mutta siis noin niin kuin teoriassa minun pitäisi selvitä nykyisellä työkenkä arsenaalilla eläkkeelle asti.

Voinen palata tähän tekstiin miettiessäni seuraavan kerran uusin työkenkien hankintaa - ei uusia ennen kuin osa vanhoista poistuu.

Edit täti kyläilee: kirjoitettuani tekstin valmiiksi aloin etsiä noita linkkien kirjoituksia ja kas, sieltä silmille tupsahti poistetut kengät, joiden kaksoiskappaleet minulla on ykköstyöpaikalla käytössä eli jouduin korjaamaan 19 paria 20 pariksi.

Runsauden sarvi

Olen todennut, että meillä on tavaraa paljon ja vähän enemmän ja valitettavan paljon sellaista tavaraa, josta en voi enkä halua luopua. Luotan vakaasti siihen, että kun kaappien ovet saa kiinni ilman pönkkää ja jollekin hyllyn reunalle mahtuu vielä jotain, niin näin voi olla. Suuri oppiäitini Jennin arkijärjen Jennikin sanoo niin, joten silloin sen on pakko olla hyvä ohje.

Tämä menee hiukan aiheesta sivuun, mutta kun Herra Kirjoituksen pöytäkoneesta hajosi kaksi kiintolevyä melkein yhtä aikaa ja kolmen teran verran dataa katosi taivaan tuuliin, tulin entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että on asioita, jotka haluan pitää konkreettisina tavaroina käteni ulottuvilla kuten vaikka Disneyn klassikot - DVD-levyt. En vain kestä ajatusta siitä, että ne yhden levyrikon takia katoaisivat maailman tuuliin palauttamattomiin, vaikka 50 DVD-levyä viekin enemmän tilaa kuin pieni kiintolevy, jonne ne mahtuisivat.

Jossain kohtaa ja joidenkin tavaroiden kohdalla on syytä pitää järki päässä, joten sen vuoksi olen päättänyt julistaa lokakuun "runsauden sarveksi" ja tutkailla erinäisiä runsauksia, joita kotiimme on kertynyt. Näiden tutkimusten tarkoitus on valaista minulle itselleni sitä, onko minulla tarvetta hankkia jotain tavaraa lisää vai pärjäisinkö kenties nykyisellä määrällä vai voisiko siitä jopa vähän vähentää. Tietenkin suuri salainen haaveeni olisi se, että melkein jokaisen esitellyn tavarapaljouden kohdalla vastaukseksi tulisi "ei tarvita ainakaan lisää". Tiedän kuitenkin jo nyt haaveideni mahdottomuuden, sillä kuten alussa mainitsin meillä on tavaroita, joista en ainakaan vielä nyt voi ajatellakaan luopuvani. Realismia voisi olla, että kolme neljästä runsauden sarvesta olisi väheneviä ja se neljäs sitten sellainen, joka lisääntyy tai pysyy samana.