Minä Sinua rakastan

Minä Sinua rakastan, tiedän sen.
Se ei ole vain hetken huumaa.
Se on nuotion hehku hiljainen
ja roihua polttavan kuumaa.
Se ei sammu, kun sammuvat hallayöt,
se ei kuole, kun maassa on routa.
Se kestää arjet ja pehmeät yöt,
se kestää, on myrsky tai pouta.
Minä Sinua rakastan, katsohan,
kuinka kirkkaasti tuikkivat tähdet.
Joka päivä ne Sinulle lahjoitan,
jos kanssani matkalle lähdet.
Ja kun kuljemme raskain askelin,
ja aika tuo murheita tupaan,
pidän kädestä Sinua silloinkin,
yhä Sinua rakastaa lupaan.
Minä Sinua rakastan silloinkin,
jos ehdimme korkeaan ikään.
Olet edelleen minulle suloisin,
ei hellyyttä sammuta mikään.
Mitä siitä, jos ryppyjä poskiin saat,
taikka kumaraan selkäsi taipuu.
Kun näen silmäsi kirkkaat ja kuulakkaat,
taas polvilleen rakkaus taipuu.
Anna-Mari Kaskinen

Siitä tulee tänään 8 vuotta, kun minusta tuli rouva Jälkikirjoitus tai siis rouva Jälki-Kirjoitus, niin kuin se virallisesti menee ;-). Rakasta puolisoani Herra Kirjoitusta haluan siis ylläolevan Anna-Mari Kaskisen runon myötä menneistä vuosista kiittää ja toivoa, että hän jaksaisi jakaa kanssani tulevatkin vuodet. Minä rakastan Sinua Herra Kirjoitukseni.