Vuoden toinen tyhjät pullot katsaus

On siis jälleen kosmetiikkapoistojen katsastamisen aika.

Jotenkin minusta tuntui, ettei huhtikuussa tyhjentynyt juuri yhtään pulloa tai purnukkaa. Se on tietenkin sikäli ymmärrettävää, että kun pullon pohjat on kaikki tyhjätty, niin täysien pullojen tyhjentyminen kestää aina enemmän aikaa kuin jämien käyttö.

Näyteboxistani tyhjäsin lähes kaikki meikkivoidenäytteet, koska oli jotenkin liian laiska kaivelemaan varastoistani uutta meikkivoidepurtiloa esiin siinä vaiheessa kun tuo Radiancé loppui. Melkoinen määrä niitä olikin kertynyt, kun miettii, että Radiancé loppui maaliskuun viimeisinä päivinä ja toukokuulle asti päästiin noiden näytteiden voimin.

Meikkivoidenäytteiden lisäksi tyhjentyneissä on sitä perussettiäeli shampoota ja hammastahnaa...

 ...tuttua dödöä ja käsisaippuaa (jälleen kerran täyttöpullo tyhjentynyt ja täytettiin uudelleen). Lisäksi tuubi Yves Rocherin kasvonaamiota ja pieni pullo hoitoainetta tyhjentyivät. Meren tuoksuinen ilmanraikastin ei ole kosmetiikkatuote, mutta iloitsin sen tyhjentymisestä niin paljon, että se pääsi samaan kuvaan kosmetiikan kanssa. Kyseinen tuote on hyväntuoksuinen ja tehokas, mutta tuollaisenaan äärimmäisen epäkäytännöllinen ainakin meillä, meillä kun ei ole sille sopivaa säilytyspaikkaa, joka kuitenkin olisi kädenulottuvilla. Seuraavaksi hankitaan jotain pientä ja siroa, vaikka tälläinen maksipullo olisi miten paljon edullisempi.

Samoilla perinteisillä linjoilla jatketaan tai ainakin melkein. Dödö on tällä kertaa Dermosilin punaista appelsiinia, pumppupullo toimi suihkugeelin täyttöpullona sisältäen jotain koivun- ja kesäntuoksuista tavaraa, myös hoitoaine on koivua. Sen valmistajana on kuitenkin Oriflame ja tökötti oli niin vanhaa, että tuskin on enää markkinoilla. Hajuvesistäkin vihdoin ja viimein loppui yksi, Yves Rocherin ruusuntuoksuinen versio. Kasvojen puhdistustuotteista tyhjeni kaksi, Dermosilin puhdistusvaahto E on luottotuotteeni, jota onneksi saa edelleenkin. Sen sijaan tuo toinen, Anytimen puhdistusgeeli on "saaneella miehellä" eli ostin sen aikanaan ale-korista euron hintaan (tai siis ostin näitä kaksi) ja jälkeenpäin harmittelin, kun en tajunnut ostaa kymmentä, niin loistava tuote oli kyseessä: riittoisa, tehokas, mutta ei kuitenkaan liian kuivattava.

Seuraavaksi poistoon päätyi vihdoin ja viimein tyhjentynyt Saunasaippuakannu, tästä on monet pullot täytetty, mutta viimeiset pari desiä käytettiin suoraan kannusta, joten lasken sen poistoksi, koska täyttöpullo olisi kuitenkin laskettu tyhjentyneeksi, jos olisin toiminut toisin. Poistoissa myös kaksi huulipunaa Oriflamen  Visions sarjan joku helmiäispinkki, sävymerkintää ei ollut, sekä ehdottomasti yksi suosikkipunaisistani Yves Rocherin minikokoinen Orange fusion, joka nimestään huolimatta on todellakin upea lämmin punainen. Helmiäispunan heitin tuollaisenaan pois kuvauksen jälkeen, mutta punaisesta käytin viimeisetkin pisarat, koska siitä minulla ei harmittavaa kyllä ole täysikokoista versiota. Jalkavoide todella riittoisaa ja tehokasta Dermosilin foot creamia, jonka voimakkaan mentolinen tuoksu jakaa mielipiteitä.

Kovasti tuttua tavaraa ovat nämäkin pullot: Provisorin käsi- ja vartalovoidetta, Palmoliven ja Dermosilin deodoranttia sekä täyttöpullo 4R-shampoota. Ainoa uusi asia on ripsentaivuttimet, jotka eivät varsinaisesti ole kosmetiikkaa, vaikka ovatkin päivittäinen välttämätön "tarvekalu".  Ovat kuvassa kai eniten siksi, että haluan seurata, miten kauan näiden seuraajat käytössä kestävät (ostin ne joskus varastoon, kun sain 50 sentillä) - olen kyllä vakavasti harkinnut toisenlaisten ripsentaivuttimien ostamista, mutta en silti aio sijoittaa niihin satasia tai kymppejä. Nyt on kuitenkin hetki aikaa harkita, mitkä ostaisi ja mistä. Kuvasta puuttuu huulirasva, jonka onnistuin jonnekin hukkaamaan. Paha aavistus on, että jätin sen töissä jonnekin pöydän reunalle ja sieltä se kulkeutui edelleen roskakoriin, se siis puuttuu kuvasta.


Toisen kolmanneksen saldona siis 21 tyhjää purkkia, varsin kaukana sadan pullon vuosivauhdista siis ollaan.

Hopotus: Shredded wheat makutesti

Tästä se alkoi: loma. Sen kunniaksi sitten makutestiin hopottajien kautta saamani uutuusmurot Nestlen shredded wheat.

Ensimmäiseksi testimuodoksi valittiin murojen nauttiminen perinteisesti maidon kera.

Ensimmäiseltä lusikalliselta ei tiennyt oikein mitä odottaa, niinpä makuelämys oli kieltämättä erilainen. Pinnalta nämä murot olivat rapean kuituisia, ehkä eniten muistuttivat aikaisemmin maistamistani tuotteista weetabixeja, mutta eivät kuitenkaan maistuneet samalta. Sitten kun kuoren puraisee rikki, on sisus marjainen -aavistuksen kirpakka ja toisaalta kuitenkin mehevän pehmeä.

Maito pehmitti murojen kuorta aavistuksen, mutta silti niiden purutuntuma jäi rapsakaksi, mikä minusta oli vain hyvä asia.

Marjojen ystävälle nämä murot olivat suurinta herkkua tuon marjanmakuisen sisuksen ansiosta ja keksin niille puolen tusinaa muutakin käyttökohdetta, sen sijaan Herra Kirjoitus, joka ei välttämättä pidä marjaisista mauista antoi näille laatuluokituksen: ok. Mikä suomeksi tarkoittanee, että kyllä näitä syö, mutta parempiakin vaihtoehtoja tiedän. Vähän samalla tavoin jakautuivat myös muiden testiryhmäläisten mielipiteet.

Tarkempaa tietoa muroista löydät täältä, KLIK.

Keksin syyn

Olen jo pidemmän aikaa pohtinut sellaista mahdollisuutta, että hankkisin uudet silmälasit. Enkä ihan mitkä tahansa lasit, vaan ne tietyt vihreät. Tähän asti takaraivossani on takonut ajatus, että en edes minä voi olla niin kaavoihini kangistunut, että hankkisin kolmannet täsmälleen samanlaiset lasit, vaikka rakastankin niitä suunnattomasti. Järjkevä minäni on myös huomauttanut siitä, että saatan omistaa jo ennestään muutamat käyttökelpoiset silmälasit

Aikaisemmat lasit ovat kiertäneet niin, että ensin ne ovat siirtyneet juhlakäytöstä arkikäyttöön ja sieltä edelleen jumppakäyttöön. Tyypillisesti lasieni viimeinen porras on työlasit maalla, siellä kun lentää multaa, sahanpurua, oksan pätkiä ja mitä milloinkin, joten hyvät lasit eivät todellakaan ole turvassa.

Nykyisellään minulla on käytössä noina huonoimpina työlaseina jostain 90-luvun loppupuolelta olevat lasit. Näköni ei siis ole muuttunut niin merkittävästi, ettenkö selviäisi noilla laseilla edelleen tuollaisessa karkeassa työssä, jossa ei äärimmäisen tarkkaa näkemistä tarvita - auton rattiin en noilla uskaltaisi, vaikka uskoakseni tehot riittäisivät jopa siihen.

No, nyt kun sitten loman alussa taas suuntasimme maalle ja piti ottaa työlasit käyttöön, huomasinkin, että niiden pinta on kirjaimellisesti kulunut puhki. Kyllä vain, linssien pinta on karkea, eikä siitä saa kiiltoa poistettua millään. Noin periaatteessa ne käyvät työlaseiksi kyllä edelleen, mutta niistä sain myös kaipaamani syyn pyöräyttää silmälasirulettia yhden kierroksen eteenpäin kohti noiden uusien vihreiden lasien hankkimista. Siirrän siis jo melko kuluneet arkikäytössä olevat lasit jumppalaseiksi ja jumppalasit puolestaan siirrän maalle työkäyttöön ja arkilaseiksi tilaan sitten uudet vihreät, ne kolmannet. Myönnän, pöhkö minä.

DIY: avainkotelo

Myönnetään, että tämä on ehkä vuosikymmenen huonoin ja laiskin DIY-idea, joka kärsi inflaation koska ideaa ei voinutkaan toteuttaa alkuperäisen ajatuksen mukaan.

Tähän nollabudjetin ideaan tarvitaan kesälomalle lähdössä oleva mieli ja työpaikalta löytynyt roskiin menossa oleva näyttöjen puhdistuspyyhkeiden rasia sekä tarve avainten säilytyspaikalle. Meillä olivat aiemmin harvemmin käytetyt avaimet muovipussissa, mutta se otti ja rikkui, joten tilalle piti saada joku uusi paikka avaimille.

Otetaan siis yksi kappaletta tyhjiä näytönpuhdistusliinan laatikoita ja ihastutaan sen kiiltävän vihreään väriin. Lisäksi tarvitaan kuningasajatus siitä, miten tuosta saa avainten säilytysloodan.

Alkuperäinen ajatus oli tietenkin tehdä lokero niin, että tuo kaunis tasaisen vihreä pinta jäisi etupinnaksi ja mainokset piiloon takaseinään. Laatikon rakennetta tutkittuani huomasin, että se on valitettavasti mahdoton ajatus.Sen vuoksi oli pakko alistua tekemään reiät tuohon yksiväriseen pintaan ja käyttää sitä takapuolena. Nappaan talteen seuraavankin tyhjentyvän kotelon ja liimaan siitä yksiväriset pinnat tuohon lokeroon, jotta siitä tulee siistimpi.

 Kas näin, avaimet sisään ja hyvin mahtuu. Testataan ja ne saa sekä sisään että ulos lokerosta.

Lokero paikalleen ja toimii - ainakin seuraavat kolme päivää. Useammin käytetyt avaimet tuossa ylemmässä lokerossa ja harvemmin tarvitut alemmassa ja koko komeus tietenkin kaapissa suojassa sivullisten katseilta.

Projektin kesto alle 30 sekuntia ja kustannukset 0€.

Hopotus: Shredded wheat

Tämä kevät  ja alkanut kesä on ollut melkoista uutuustuotteiden ja testausten kulta-aikaa. Pari päivää sitten sain jälleen paketin, joka sai postinkantajankin hymyilemään ja kommentoimaan "se rapisee jännästi..."

Tällä kertaa pääsin Hopottajien kautta testaamaan Nestlen uutuus-muroja, joilla on niinkin hieno nimi kuin Shredded Wheat, joka kirjaimellisesti kääntyisi palastelluksi vehnäksi. Eihän paketissa tietenkään mitään venhänjyvän kappaleita ole, vaan jotain ihan muuta. Nestle Shredded Wheat uutuusmurot ovat kuitupitoisia täysjyvävenhnätyynyjä, jotka sisältävät herkullista vadelma-, mansikka- ja karpalososetta. Murot on kehitetty osaksi monipuolista ja tasapainoista ruokavaliota. Nestlen Shredded Wheat murot ovat oivallinen aamupala ja ne käyvät loistavasti myös välipalaksi. Murot maistuvat erilaisten maitotuotteiden, kuten maidon, jogurtin tai rahkan kanssa tai niitä voi napostella niitä sellaisenaan.

Eli ei muuta kuin kimppuun käy - maistiaisten jälkeen tulossa lisää kommenttia.

Lisätietoja tuotteesta löytyy täältä, KLIK

Parillisten esineiden feng shui ja lisää löytöjä

Eilen esittelin lautapelilöytöni Blitz 2.0:n, jonka siis löysin Tokmannin alesta. Samalla reissulla poikkesimme Herra Kirjoituksen kanssa myös lähikaupungin kierrätyskeskuksessa, joka osoittautui olevan todellinen aarreaitta - paljon parempi kuin tämän kotikaupunkini kierrätyskeskus. Sinne täytyy tosiaan palata ajan kanssa uudelleen.

Tällä pikaisella kierroksella mukaan tarttui vain neljä tavaraa, joista yksi on yhteenkuuluva korvispari. Taloudelliset kustannukset 2,5 euroa.

Varsinaisesti menimme sinne etsimään jotain busy boardiin sopivaa, lähinnä pyöriä, mutta saldona oli vain yksi käyttökelpoinen puulelu. Muut löydöt olivat tosiaan nuo helmikorvikset, jotka ovat siis klipsulliset ja litteät, joissa roikkuu yksi iso helmi. Päätellen siitä, että helmien sävy on erilainen ne joko ovat eri materiaalia taikka sitten nuo roikkuvat osat on lisätty jälkikäteen. Litteitä helmikorviksia (tosin mieluummin läpikorvan versioina) olen etsinyt jo jonkin aikaa, mutta tähän mennessä en ole sopivia löytänyt. Näistä saa tuon roikkuvan osan pois eli näitä voi siis käyttää sekä nappeina että roikkuvina versioina. Näiden lisäksi mukaan tarttui kullan- ja kermanvärinen suojaruukku.

Seuraavan kuvan kello eli ole kirppislöytö, vaan ostettu jo pari vuotta sitten lahjaksi saamallani lahjakortilla. Olisin halunnut jonkun muun värisen rannekkeen kuin perusmustan, mutta vaihtoehtoja ei ollut. Lisää rannekkeita oli kuulemma tulossa, mutta se ei auttanut, sillä lahjakortin viimeinen käyttöpäivä oli se, jolloin kellon ostin. Otin siis pelkän kellon ja palaan hakemaan jonkun kivan rannekkeen sitten myöhemmin.

Sitten se otsikon parillisten esineiden feng shui osasto. Olen ennenkin huomannut, että pyrin hankkimaan useimpia tavaroita vähintäänkin parin tai sitten kokonaisen sarjan (kolme lasketaan sitten jo sarjaksi), yksittäiset esineet vaivaavat minua jotenkin. Pyrin myös hankkimaan esineet niin, että ne sopivat kaikki keskenään. Tuolla aikaisemmin esittelemälläni suojaruukulla oli meillä kotona kaveri odottamassa - yksinäinen esine, joka on häirinnyt minua, vaikka se onkin sopiva yhteen kaikkien muiden keittön suojaruukkujen (sävyltään kermaa, kultaa ja kahvinruskeaa) kanssa. Ostin muistaakseni tuon toisenkin aikanaan kirpputorilta, kun tarvitsin vielä yhden sävyihin sopivan kukkaruukun. Jossain kohtaa siinä ollut kasvi kasvoi pois ruukusta, enkä tullut ostaneeksi uutta siihen tilalle.

Nyt kun noita on kaksi, voin hankkia niihin kaktukset ja täyttää ikkunalaudan lopullisesti - eihän siinä ole ennestään kuin seitsemän ruukkua.

Lautapelilöytö: Blitz 2.0

Lähes pari vuotta sitten hankimme Blitzin, joka oli vuoden 2012 perhepelisarjan voittaja, lisää täällä KLIK. Tottahan toki menestyneelle pelille piti saada jatko-osa ja niin syntyi Blitz 2.0, joka on aivan samalla idealla toimiva peli, nyt on vain siirrytty linnan kellarista kylpyhuoneeseen. Koska perus-Blitz on aika nopeasti eletty, sillä kortteja on vain rajallinen määrä, päätimme tietenkin hankkia jatko-osan. Hinta kuitenkin oli rajoittava tekijä - en olut valmis maksamaan siitä pyydettyä kahtakymmentä euroa.

Nyt kun peli oli myynnissä vitosella, päätin, että on oikea aika kotiuttaa kyseinen peli.

Pelissä on siis tarjolla viisi uutta esinettä, joista kolme kylpyhuoneesta (pyyhe, harja, amme) ja lisäksi sammakko sekä tyttökummitus. Kortteja on sama 60 kuin peruspelissäkin. Nyt vaihtoehtoja on sen verran, että peli kestää todennäköisesti useammankin pelaamisen. Tätä kun voi pelata omana erillisenä pelinään tai yhdistää ykkös- ja kakkososan toisiinsa, jolloin pelistä tulee entistä haastavampi ja hauskempi.

Laatikko on muutenkin pieni, mutta nuo lisävarusteet onneksi sopivat alkuperäisen pelin laatikkoon, joten ahtaaseen pelikaappiin ei tule lisää ahtautta.

Ei enää melkein kalju

Tänä alkukesänä ja keväänä olen irroitellut hiusharjastani tukuttain hiuksia, olen nyhtänyt niitä tukuttain viemäristä ja siivonnut tolloina vaatteistani ja lattioilta. Jossain vaiheessa alkoi huolestuttaa ja sitten jopa pelottaa, olisinko kohta aivan kalju, kun hiukseni lähtivät sellaista tahtia että monta kertaa päivässä sai kantaa kourallisen roskikseen. Ohenemisen suorastaan tunsi hiuksia letittäessään tai nutturaa tehdessään.

Syytä hiusten lähtöön ei kovin kauaa tarvinnut miettiä, kyllä se löytyy kombosta epäterveellinen/huono ruoka, liian vähäinen liikunta, liiallinen työ ja runsas stressi. Edellisen hiustenlähdön muutama vuosi sitten taltutin Priorinilla ja silloin syynä karvojen katoamiseen oli laihduttaminen.

Tajusin toki, että asialle pitäisi tehdä jotain, mutta en vain halunnut kantaa apteekkiin taas paria sataa euroa, minkä verran noin puolen vuoden Priorin kuuri hyvästä tarjouksesta ostettuna kustantaa. Niinpä suorastaan twistasin ilosta, kun työkaverin suosittelin Biotiini strongia, jossa kuulemma oli biotiinia paljon enemmän kuin Priorinissa konsanaan ja tuo biotiini taasen on se aine, josta yleisimmin on puute, kun hiukset lähtevät.

Parin kuukauden kuuri Biotiini strongia kustansi alta 15 euroa ja reilun viikon syömisen jälkeen voin vain todeta, että kas - harjassa ei ole enää tukuttain hiuksia. Toki niitä vieläkin lähtee, mutta ei sellaisia määriä kuin silloin ennen. Jospa tämä täst sittenkin iloksi muuttuisi, tosin nyt voin sitten alkaa pelätä sitä, että alanko muistuttaa apinaa, jos karvat kasvavat muuallakin yhtä tehokkaasti kuin päässä.

Alustava suunnitelma DIY Busy Board

Herra Kirjoituksen siskon poika täyttää kohta vuoden ja on kovasti kiinnostunut kaikesta mitä pyörii, napsuu, vääntyy jne. Siis jo pienestä pitäen tyypillinen mies.

Lupasimme värkätä hänen lähestyville synttäreilleen busy boardin, jossa olisi kaikenlaista iloa tuottavaa pikku härpäkettä. Sitä on nyt sitten tässä kehitelty pikku hiljaa ja alustava suunnitelma näyttää tältä.

Lauta aka kalustelevy ammottaa edelleen tyhjyyttään, mutta ei ole mielekästä laittaa mitään siihen kiinni ennen kuin kaikki tarvittavat tavarat on koottu valmiiksi, koska vasta sitten oikeasti tietää, miten ne suhteutuvat toisiinsa ja miten paljon tilaa ne tarvitsevat. Osa on ostettu uutena, osa saatu ja osa kierrätetty ja kuten kuvasta näkyy, ihan joka paikkaan ei vielä ole keksittykään sopivaa juttua. Kunhan idea jatkojalostuu valmiiksi asti, kirjoittelen asiasta lisää.

Hopotus: Del Monte smoothiet mango

Jatketaanpa juhannuksen kunniaksi vielä yksi maistelupostaus. Pääsin siis hopottajien kautta testaamaan Del Monten uutuustuotetta smoothieita, joiden makuina olivat vadelma ja mango. Aikaisemmat jutut aiheesta löytyvät täältä ja täältä.

Onnistuin kuin onnistuinkin pihistämään viimeisen mangosmoothien (näitä on siis haettu testipakkausten jälkeen lisää ja "hävikki" pysyy silti melkoisena) itselleni.

Makeassa mangosmoothiessa on käytetty intialaista Alphonso mangolajiketta, joka on tunnettu makeudestaan. Del Monte Mangosmoothie valittiin parhaaksi tämän kesän 10 uutuusjäätelön joukosta K-RuokaPirkka -lehden makutestissä.

Ainesosat: vesi, mangosose (30 %), sokeri, glukoosisiirappi, stabilointiaineet (metyyliselluloosa, guarkumi, johanneksenleipäpuujauhe, karboksimetyyliselluloosa, pektiini, natriumalginaatti), happo (sitruunahappo), värit (annattouute, kurkumiini), dekstroosi, aromi. Smoothiet eivät sisällä keinotekoisia värejä, aromeja eikä lisäaineita ja ovat maidottomia.

Tämä mangon makuinen on todellakin sellainen aidon kypsän mangon makuinen herkku - jota ei valitettavasti koskaan taida päästä Suomessa muutoin kokemaan. Todellinen makuaisteja hellivä elämys. Väri on piristävän keltainen kuin aurinko itse, joten ei ole ihme, että meidän makuraatimme liitti tähänkin tuotteeseen sanat "helle" ja "herkku". Hauskasti muuten tuotteen väri muuttuu, kun pinta hiukan sulaa: suoraan pakkasesta on tuollainen keltainen, mutta kun lämpiää vähän, niin väri onkin melkein oranssi.

Kahdesta tarjolla olevasta vaihtoehdosta, vadelmasta ja mangosta, tämä mango on aavistuksen makeampi eli ainakin meillä sen takia enemmän pienten maistelijoiden makuun. Ei kuitenkaan mikään äklömakea, vaan virkistävä ja raikas, mutta makeampi kuin tuo vadelmaversio.

Kaloreita tässä mango smoothiessa on vähän enemmän kuin vadelmassa  eli 100 kaloria puikossa, joka on kooltaan 90ml.

Kerrataan nyt vielä vanhaa tietoa sen verran, että ko. tuotteet ovat myynnissä kolmen kappaleen pakkauksissa. Saatavissa suurimmista päivittäistavarakaupoista, täsmällisemmin niiden pakastealtaista sieltä monipakkausten kohdalta.

Lisäinfoa tuotteesta löytyy täältä, KLIK.

Iloista juhannusta!

Näin juhannuksena töissä olevan mielestä juhannus näyttää tältä:

Toivottavasti teidän muiden mielestä kuitenkin tältä:

Oikein iloista juhannusta kaikille riippumatta siitä vietättekö sitä töissä vai vapaalla.

Unelmakengät maailmalla

Minulla kävi niin uskomattoman hyvä tuuri, että löysin lähes täydelliset unelmakengät ja sain ne haltuuni vielä sopivasti ennen kongressia. Ne pelastivat sentään jotain muuten surkeasta vaatevalikoimasta ja tunnelmasta. Kengät ovat Tamariksen mustat korkkarit, joissa on 1,5cm platoa ja kymmenkunta senttiä korkoa, joka on siro, mutta kuitenkin riittävän tukeva ja mukava kävelemiseen. Kärki on pyöreä ja lesti sopiva. Täydelliset näistä olisi tehnyt se, että pintamateriaalikin olisi ollut nahkaa, sisäpinta näet on. Toisaalta ei tuohon 13€ hintaan, mitä näistä uusina maksoin, olisi millään täysnahkaisia saanutkaan. Vielä kun löytäisi jostain samanlaiset kiiltävällä pinnalla olisin kovin onnellinen.

Jotain pientä tuolta maailmalta tarttui mukaan. Myönnän kyllä lukeneeni ilmaisen tavaran kirouksesta, mutta en silti osannut vastustaa niiden seireenin kutsua. Minikokoinen ensiapulaukku, puuvillainen sininen huivi, pari kasvosaippuaa, suklaata, melkoinen kasa avainnauhoja seuraavaa mahdollista projektia varten (työkaverit avustivat näiden hankinnassa) ja pari erilasita kassia oli "ilmaissaalis". Olisin toivonut, että tuon juuttikassin toinen puoli olisi jätetty painatuksetta, silloin sille olisi ollut enemmän käyttöä - nyt toisella puolen rakastetaan Helsinkiä ja toisella kerrotaan, mihin kongressiin osallistuin.

Kongressissa oli myös mahdollista askarrella. Tarjolla oli helmiä 13:ssa eri värissä ja niistä piti koota rannekoru (nauhan sai tervetulopaketissa), kun nauha oli valmis, siihen sai vielä tuollaisen sydämen, jossa on erityiskaiverrus. Noita helmiä tuli sitten kahmittua vähän enemmänkin kuin yhteen koruun olisi tarvittu, mutta kun en oikein alkuvaiheessa hahmottanut millaista rannekorua alkaisin tehdä siis miten värit sommittelisin, oli paras varautua vähän kaikkeen.

Ihan varmasti noille ylimääräisillekin helmille löytyy käyttöä, vaikka niiden kohtaloa ei vielä olekaan sinetöity.

Hopotus: Del Monte Smoothiet Vadelma

Kuten jo aikaisemmin kerroin, pääsin hopottajien kautta testaamaan kesän uutuusherkkua. Del Monten Smoothieita.

Nämä herkut ovat siis myynnissä pakastealtaassa kolmen kappaleen pakkauksissa. Hinnat vaihtelevat jonkin verran liikkeittäin, mutta pakkaukset maksavat noin neljästä eurosta viiteen euroon asti. Saatavissa kaikista suurimmista päivittäistavarakaupoista - olen ostanut näitä meille niin Citymarketista, Supermarkista kuin Prismastakin (eli siis ekat "ilmaiset" maistinpakkaukset K-kaupasta lahjakortin vuoksi ja lisää sitten muualta...) ja varmasti löytyy muistakin kaupoista.

Yhdessä Vadelmasmoothiessa on pakkauksen mukaan 81 kaloria.  Smoothie on maidoton eikä sisällä keinotekoisia värejä, aromeja eikä lisäaineita.

Ainesosat: vesi, vadelmasose (25 %), sokeri, glukoosisiirappi, mustaherukkasose (3,7 %), värit (antosyaanit, punajuuriväri, kurkumiini), sitruunatäysmehutiiviste), stabilointiaineet (metyyliselluloosa, guarkumi, johanneksenleipäpuujauhe, karboksimetyyliselluloosa, pektiini, natriumalginaatti), happo (sitruunahappo), limetäysmehutiiviste, aromi. Laktoositon.

Valmistaja mainostaa, että smoothieen on käytetty vain laadukkaimmat marjat. Maku on kyllä niin täyteläisen vadelmainen, että olen valmis uskomaan tuon mainoslauseen. Herkku todellakin maistuu juuri siltä, mitä mainos lupaa. Del Monte Smoothien suutuntuma on pehmeän jäätelömäinen, eikä lainkaan hileinen kuten sorbetissa tai mehujäässä. Vadelma smoothie maistuu juuri poimituilta vadelmilta, on sopivan raikas, ei liian makea. Ehkä enemmän aikuisten kuin lasten makuun ja varmasti täydellinen hellepäivän herkku - no, maistuvat ne muutenkin, meilläkin tekivät kauppansa niin hyvin, etten ehtinyt itse ottamaan kuvia pakkauksista tai tuotteista, vaan jouduin käyttämään netistä lainattuja kuvia. Mutta siis aivan ehdottomasti suosittelen sellaisille, jotka pitävät vadelman mausta ja haluavat nauttia jotain raikasta.

Lisäinfoa täältä, KLIK

Kaunis kenkä

Sain ystävältäni Ievuskaiselta myöhäisen synttärilahjan, joka oli taas niin uskomattoman kaunis ja tarkkaan mietitty, että tirautin jopa pari kyyneltä sitä katsellessani.

Paketista kun paljastui täydellisen kaunis kortti ja sormustelineeksi tarkoitettu kenkä ja ruusunmuotoinen musta ja kimaltava sormus. Sormus on ehdottoman täydellinen pukukoru, niin paljon ettei tarvitse kaverikseen juuri muuta.

Kengässä on kaikki supernaiselliset ainekset, pitsiä, palloja, rusetti ja ketjuja sekä korkea korko, voiko sitä enempää toivoa.

Kesäkuun nuukailuvinkki: yhteiskäyttö ja lainaaminen

Kuunneltuani tovin paria samassa pientaloyhtiössä asuvaa kaveriani olin melkein valmis muuttamaan nykyisen monilla tavoin edullisen ja hyvän asumismuotomme ja asuinpaikkamme ja lähes valmis antamaan mitä vaan päästäkseni asumaan heidän taloyhtiöönsä. Hairahdus oli hetkellinen, mutta erään tietyn ajatuksen se jätti kytemään ja niin syntyi kesäkuun nuukailuvinkki: tavaroiden yhteiskäyttö ja lainaaminen.

Jokainen on varmaankin valmis myöntämään, että kaikkia kodin ja puutarhan tarvikkeita ei tule käytettyä läheskään joka päivä, kaikkia ei edes joka viikko, joten siihen nähden sellaisen omistaminen ei kaikin ajoin ole järkevää. Fiksumpaa olisi ostaa esimerkiksi kimpparuohonleikkuri, jolla jokainen voisi leikata nurmikkonsa tai porukkaikkunan pesin, joka kiertäisi jokaisella vuorotellen.

Nopeasti ajatellen keksin vähintäänkin pari tusinaa koneita tai laitteita, jotka voisivat olla jonkun porukan yhteisiä ja käytössä jokaisella vuorotellen. Tuolta työkavereideni taloyhtiöstä löytyvät mm. taloyhtiön ruohonleikkuri, ruohotrimmeri ja voikukkarauta. Samaan kastiin voisivat mennä myös porakoneet, moottori/sähkösahat , rälläkät, hiomakoneet ja mitä kaikkia näitä nyt onkaan, tuo ikkunanpesuri tuli jo mainittua, painepesurikin voisi olla "yhteishyvä". Myös useimpien ihmisten keittiöistä löytyy sähkökäyttöisiä laitteita, joita tulee käytettyä vain satunnaisesti (ainakin meillä) ja jotka aivan hyvin voisivat olla yhteisiä ja käytössä vain jonkun viikon vuodessa. Tällaisia ovat esimerkiksi leipäkone, jäätelökone, vohvelirauta, voileipägrilli, fonduepata, yrttikuivuri ja muut vastaavat. Lisäksi moni satunnaisompelija voisi mielellään lainata ompelukonetta ja saumuria.

Nuo kaikki edellä mainitut koneet ja laitteet ovat sellaisia, että ne voisi ostaa useamman hengen porukalla ja sitten käyttää vuorotellen. Hankintahinnat jäisivät porukan koosta riippuen murto-osiin ja jokainen voisi säilyttää kotonaan vain yhtä tai kahta laitetta nykyisen puolen tusinan sijaan.

Toki tuollaisessa porukkaomistamisessa on riskinsä. Kaikkien pitää olla sitoutuneita siihen, että laitteita kohdellaan vähintäänkin yhtä hyvin kuin omia. Jos joukkoon osuu joku välinpitämätön, joka pilaa kaikki laitteet huolimattomalla käytöllä, se ei varmasti ole muista kovinkaan kivaa. Myös mahdollisten rikkoutumisten kohdalle pitää olla jonkinlaiset pelisäännöt sovittuina, iäntuomalle tai vastaavalle laiterikolle ei toki kukaan mitään voi, mutta kuuluuko porukan ostaa uusi laite, jos edellinen on rikkoutunut pudotessaan jne. Nämä samat riskit liittyvät tietenkin myös tavaroiden lainaamiseen - minulla on jäätelökone, jota käytän vain pari kertaa vuodessa ja se joutaisi aivan hyvin lainaan jollekin toisellekin, mutta... kynnys lainaamiseen on iso, kun ei toisaalta tiedä, kestääkö vanha laite enää käytössä kuinka ja toisekseen joutuu pohtimaan, missä kunnossa sen saa takaisin vai saako lainkaan.

Kirjojen kohdalla olen törmännyt juuri tuohon palauttamisongelmaan. Kun lainaan tavaran, olisi myös mukava saada se takaisin, vaikka vain periaatteen vuoksi ja toki moni hyllyssäni pitämistäni kirjoista on sellaisia, että en halua niistä luopua kokonaan, vaan haluan ne lainauksen jälkeen takaisin, koska niillä on minulle tunnearvoa. Valitettavan moni vain lainaa kirjoja edelleen ja sitten niiden jäljittäminen alkaa olla hankalaa jos ei suorastaan mahdotonta.  Onneksi sentään on niitäkin, jotka säntillisesti palauttavat kirjat ja muut lainaamansa tavarat samassa kunnossa kuin ovat ne lainaan saaneetkin.

Kaikkien puolesta en uskalla puhua, mutta kyllä minä ainakin edelleen sinisilmäisesti lainaan kavereille tavaroitani ja minusta on vain hyvä, jos kaapissamme lojuva lautapeli tai hyllyssämme oleva kirja tulee käytetyksi useamman kerran. Kaikkea ei tosiaan tarvitse hankkia omaksi ja jos epäröi jonkun tavaran tarvetta, voi olla helpompi testata lainatulla tuotteella ja hankkia oma vasta sitten, kun tietää sitä tarvitsevansa.

Noiden edellä mainittujen  riskien takia pitäisi olla joku yhdistys tai vastaava, jonka kautta noita tavaroita voisi kierrättää ja lainata vähän samaan tapaan kuin palveluksia kierrätetään aikapankissa. Itse taidan olla liian laiska, ainakin toistaiseksi, moisen yhdistyksen perustamiseen, mutta lähtisin kyllä innolla mukaan, jos joku sellaista alkaisi puuhata. Sillä siinä säästäisi ison summan, jos ei hankkisikaan kaikkia noita "härpäkkeitä" itselle, vaan voisi lainata jostain esim. tiettyä vuosimaksua vastaan tai osallistua renkaaseen, jossa laitteet hankitaan useamman ostajan yhteisiksi. Taikka asiaa voisi kehitellä niinkin, että pelkkien kodinkoneiden ja puutarhatyökalujen lisäksi tarjolla voisi tosissaan olla vaikka kirjoja, lautapelejä, dvd-levyjä, vaikka silloin ollaankin jo osittain kirjaston tontilla, mutta eihän kaikkia leffoja ja kirjoja kuitenkaan koskaan hankita kirjastoonkaan.

Minä Sinua rakastan

Minä Sinua rakastan, tiedän sen.
Se ei ole vain hetken huumaa.
Se on nuotion hehku hiljainen
ja roihua polttavan kuumaa.
Se ei sammu, kun sammuvat hallayöt,
se ei kuole, kun maassa on routa.
Se kestää arjet ja pehmeät yöt,
se kestää, on myrsky tai pouta.
Minä Sinua rakastan, katsohan,
kuinka kirkkaasti tuikkivat tähdet.
Joka päivä ne Sinulle lahjoitan,
jos kanssani matkalle lähdet.
Ja kun kuljemme raskain askelin,
ja aika tuo murheita tupaan,
pidän kädestä Sinua silloinkin,
yhä Sinua rakastaa lupaan.
Minä Sinua rakastan silloinkin,
jos ehdimme korkeaan ikään.
Olet edelleen minulle suloisin,
ei hellyyttä sammuta mikään.
Mitä siitä, jos ryppyjä poskiin saat,
taikka kumaraan selkäsi taipuu.
Kun näen silmäsi kirkkaat ja kuulakkaat,
taas polvilleen rakkaus taipuu.
Anna-Mari Kaskinen

Siitä tulee tänään 8 vuotta, kun minusta tuli rouva Jälkikirjoitus tai siis rouva Jälki-Kirjoitus, niin kuin se virallisesti menee ;-). Rakasta puolisoani Herra Kirjoitusta haluan siis ylläolevan Anna-Mari Kaskisen runon myötä menneistä vuosista kiittää ja toivoa, että hän jaksaisi jakaa kanssani tulevatkin vuodet. Minä rakastan Sinua Herra Kirjoitukseni.

Tuunaa autoteline

Herra Kirjoitus pelasti työpaikaltaan roskiin menossa olleen nokialaisen autotelineen. Hänen ajatuksensa oli, että se sopisi ehkä Lumiaani sellaisenaan. Olisihan se tietenkin ollut liian helppoa ja yksinkertaista. Tuo teline oli tietenkin muutaman millin liian ahdas. (Samaan kuvaan päätyivät sattumalta sopivasti solumuovit, joista on tarkoitus askarrella lisää pohjallisia.)

Ensiksi ajattelimme, että syteen meni, eikä hommasta tule yhtään mitään. Päätin kuitenkin kokeilla vielä yhtä asiaa eli irroitin telineen molemmissa reunoissa olevat tiivisteet  - liian löysä, tietenkin.

Sitten ei auttanutkaan muu kuin ottaa sakset käteen ja kokeilla, jos muovipehmusteen saisi leikattua puoliksi. Olin ensin ajatellut, että joutuisin leikkaamaan molemmat, mutta halkaistuani yhden sovitin puhelinta paikoilleen ja kas, toimii.

Jälleen kerran  vielä vähän Erikeeperiä kehiin ja ilmainen kännykkäteline on valmis.

Toukokuun ruokabudjetti

Toukokuu on kyllä kauppakuittiemme osalta niin äärimmäisen sekava kuukausi, että meinasin sivuuttaa sen kokonaan näistä laskelmista. Alkukuussa kävimme syömässä ulkona kuusi kertaa niin, että joku muu maksoi osan syömingeistä, joskus kaikki ruoat kokonaan, toisinaan taas vain osan, mutta loppu taas korvautui palkkaosuudesta. Niinpä päätin unohtaa nuo kerrat laskelmista kokonaan, koska niihin ei "omaa rahaa" mennyt yhtään.

Kaikkiaan ruokakauppaostostemme loppusumma toukokuussa oli  257€. Huhtikuun lopun isommista ostoksista jäi toki kuivatavaroita jemmaan ja lisäksi tuo ulkona syöminen jonkun muun piikkiin tasasi laskua kummasti.

Jokin ei vain meidän kohdallamme tunnu muuttuvan. Roskaruoka ja mässyt ovat ikuista. Nytkin  noista ostoksista 89€ on mennyt kaikenlaiseen ylimääräiseen herkutteluun. Vieraita kestittiin pariin otteeseen ja lisäksi oli kolmannet nyyttäri-illanistujaiset, joihin kaikkiin täytyi jonkin kirjoittaman lain velvoittamana ostaa tarjolle karkkia, sipsejä ja limpsaa. Nykyisellä makeisverokannalla tuolla summalla ei kovin paljon hankintoja tehdä, vaikka miten tekisi hankinnat tarjouksesta. Fiksuinta tietenkin olisi jättää vallan ostamatta, mutta kun ei vaan kehtoo...Summassa on mukana myös kaksi oma kustanteista ulkona syömiskertaa.

Onnistuisikohan mitenkään kesäkuussa tai heinäkuussa sellainen ihme, että mässyt ja roskaruoka muodostaisivat vain vaatimattoman neljänneksen tai alle budjetista, nykyisen kolmanneksen sijaan.

Miten tässä näin kävi?

Miten tässä näin kävi? Minä, joka olen aina ollut ylpeä siitä, että vaatekaappini sisältö riittää tilaisuuteen kuin tilaisuuteen, istuin eilisen illan avatun matkalaukun vieressä lattialla edessäni sängyllä kolmekymmentä paria kenkiä, viisikymmentä huivia ja kasa vaatteita ja itkin. Itkin, koska mikään vaatteista ei tuntunut hyvältä päällä, niistä harvoista, jotka sopivat päälle, mikään ei sopinut yhteen toistensa kanssa ja lisäksi ne kaikki näyttivät mielestäni kurjilta ja kamalilta.

Miten ihmeessä tähän on päädytty? Minä kun olen tähän asti tottunut esiintymään siisteissä ja kohtuullisen tyylikkäissä - yleensä ystäväni Ievuskaisen, jolla on pettämätön maku, valitsemissa - vaatteissa ja näyttämään edustavalta koostani ja kaikesta muusta huolimatta. Minä, joka olen kulmakarvoja kohautellen katsellut muiden osallistujien keskenään sopimattomia, nukkaisia, kulahtaneita ja venähtäneitä vaatteita, katselen kasaa samanlaisia ja mietin, mikä niistä olisi  vähiten kamala. Muistan omat ilkeät ajatukseni ja mietin, että näinköhän ne ihmiset, joita olen klassisissa housupuvuissani ja istuvissa farkuissani katsellut nenänvarttani pitkin ovat olleet kotonaan samanlaisessa tilanteessa ja toivoneet salaa, ettei kukaan huomaisi, miten surkeat heidän vaatevalikoimansa tarjoamat vaihtoehdot ovat. Muistan miten työkavereiden kanssa vielä laskettiin leikkiä siitä, että smart casual tarkoittaa sitten sitä parempaa ja siistimpää tuulipukua, kun casualiksi olisi kelvannut se tavallinenkin. Mietin ihan tosissani, että onko minun todella langettava niin alas, että ainoa, mikä sopii päälle on verkkarit.

Myönnetään, että olen talven ja kevään aikana paisunut kuin pullataikina ja ihan omasta syystäni, kun ei vain ole huvittanut lähteä lenkille, salille tai mihinkään muuallekaan. On ollut liian kylmää, liian sateista, liian tuulista, liian paljon töitä tai olen vain ansainnut yhden koti-illan tai on ollut pakko siivota, tiskata ja pyykätä. Mitä tahansa kunhan vaan ei tarvitse lähteä kuntoilemaan.

Ne klassisen tyylikkäät housupuvut roikkuvat edelleen kaapissani, mutta en voi pukeutua niihin, koska en mahdu niihin. En myöskään voi laittaa lempifarkkujani, koska ne ovat haaroista puhkikuluneet, enkä ole ehtinyt paikata niitä, vaikka ne muuten sopisivatkin päälle.

Lopulta sisuunnun ja päätän, että kyllä sieltä pakko on jotain sopivaa löytyä, vaikka osa onkin poissa pelistä. Lopulta rakennan matkagarderooppini mustan ja vihreän mekon sekä mustien ja ruskeiden housujen ympärille. Puseiroiksi valitsen punaista, mustaa, kermanväristä ja ruskeaa, parit kengät ja muutaman huivin. Niillä on nyt sitten pakko selvitä - ne mahtuvat päälle ja näyttävät siedettäviltä ja siisteiltä ja jopa kohtuullisen huolitelluilta. Muita vaihtoehtoja ei nyt ole.

Varsinaiselle asialle, eli sille etten enää mahdu vaatteisiini, on syytä tehdä jotain ja pian. En halua enää toista kertaa kokea tuota eilisiltaista tunnetta ja käydä läpi pohdintaa siitä, pitäisikö minun sittenkin mennä kauppaan ja ostaa jotain, ihan mitä tahansa, mikä suunnilleen täyttäisi kriteerit. Tiedän, etten halua tehdä niin, joten koska vaatteet kaapissa eivät kasva, on minun muututtava.

Nyt ketuttaa...

Harmittaa ja pahasti. Menin sitten rikkomaan vaatteiden ostamattomuus lupaukseni ja ihan suotta ostamalla kirppikseltä täällä esittelemäni farkut.

Olin täysin unohtanut, että sain äidiltä mustat housut tässä alkuvuodesta, KLIK. Ja ne sopivat päälle eli enhän mä olisi tarvinnut yhtään uusia housuja. En kerta kaikkiaan käsitä, miten onnistuin nuo unohtamaan. Löysin ne eilen vaatakaapista, kun piti pikaisesti heittää jotain päälle illan kokousta varten.

Potkin itseäni henkisesti pesuuksille hukatun 7 euron ja turhaan rikotun lupauksen vuoksi.

Kateus

Meitä suomalaisiahan pidetään peruskateellisina, ja me kuulemma saamme aikaan kateutta mistä vain, sillä se on meissä kuin sisäänrakennettuna. Minäkin olen kateellinen, sen olen heti valmis myöntämään. Kateuden aiheita voi olla monia, joku kadehtii toisen upeaa uutta autoa tai isoa taloa, toinen jonkun upeaa kroppaa ja mahtavia hiuksia. Olen ilmeisesti pahasti keski-ikäistymässä, sillä olen huomannut materiaalisen kateuteni vähenevän, mitä vanhemmaksi olen tullut. Sen tilalle on sitten tullut jotain muuta. Tälläkin hetkellä on kaksi asiaa, joista myönnän olevani äärettömän kateellinen ja joista toinen selkeästi osoittaa minun tulleen vanhaksi.

Ensimmäiseksi olen toisille ihmisille kateellinen vapaa-ajasta. Kun itsellä on kolme työnantajaa (yksi täyspäiväinen ja pari osa-aikaista) ja niiden lisäksi vielä pikkuisen "muuta bisettiä", jää vapaa-aika kovin vähiin. Eikä tarvitse osoittaa sormella, itse olen itseni tuohon tilanteeseen järjestänyt, joten ketään muuta asiasta ei voi syyttää. Ei se silti kuitenkaan estä minua haaveilemasta enemmästä vapaa-ajasta ja olemasta pikkuisen kateellinen muille, jotka ovat asiansa fiksummin osanneet järjestää. Tiettyjen asioiden suhteen minulla ei tosin ole ollut vaihtoehtoa, se "muuta bisnettiä" osasto maalaistaloineen ja metsätiloineen kun on päätynyt osakseni syntymässä, joten siihen en ole itse voinut vaikuttaa, vaikka olisin halunnutkin. Useammin kuin kerran olen lyönyt päätäni halkopinon päätyyn tai traktorinrattiin ja manannut osaani, miten paljon helpommalla olisin päässyt toisissa oloissa ja miten paljon enemmän vapaa-aikaa ja mahdollisuuksia joku muu syntymäympäristö olisi tarjonnut. Ja sitten taas vastaavasti kauniina kevät päivinä, ihanina kesäaamuina linnunlaulua kuunnellessani ja vehreyttä ihastellessani tai syksyn kuulautta hengitellessäni ja puimurien laulua kuunnellessani, en mistään hinnasta vaihtaisi sitä pois.

Toinen kateuden aihe, josta selkeästi huomaa, että olen keski-ikäistynyt, on nuoruus. Kyllä vain, olisin niin kovin mielelläni jälleen parikymppinen, vaikka en koskaan täytäkään enempää kuin kaksikymmentäviisi. Ehkä tämä liittyy myös siihen, että olen viime aikoina käynyt läpi ja miettinyt silloin joskus tekemiäni ratkaisuja - enkä valitettavasti allekirjoita sitä, etten päivääkään vaihtaisi pois. Kyllä minä vaihtaisin, jos mahdollista olisi.

Esimerkiksi opiskeluaikaiset asumikuvioni järjestäisin varmasti toisin, jos valita saisin. Vaikka minulla oli ilmainen asunto ja ruoka, olisin tällä järjellä siltikin sitä mieltä, että olisi kannattanut pistää viimeisetkin lanttinsa likoon ja muuttaa omilleen sen verran tuskastuttavaa ja stressaavaa tuo toisten nurkissa asuminen oli. Ilmaisuuden vastineena olivat sitten sellaiset rajoitteet, etten halua niitä enää koskaan muistella. Ja tokihan stressillä on seurauksensa: lohtushoppailua ja lohtusyömistä. Ilman tuota aikaa tuskin omistaisin useampaa kymmentä kynsilakkaa, viittäkymmentä rajauskynää ja määrätöntä määrää ylipainoa, shoppailu ja syöminen kun olivat silloiset keinoni purkaa pahaa oloani.  En vain tajunnut sitä silloin, enkä ihan heti jälkeenkään. Tähän tarvittiin aika monta vuotta ja ajatusta väliin, ennen kuin tosiaan kykenin sisäistämään tuon ja vasta nyt olen karistamassa kyseistä taakkaa hartioiltani.

Tiedostan toki sen, että erilaiset valinnat tuolloin olisivat varmaankin muuttaneet vastaavasti jotain muuta, enkä ehkä olisi saanut niitä asioita, jotka minulle ovat tänä päivänä todella tärkeitä. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosi asiaa, että olen kateellinen nykynuorille, joilla on edessään aivan toisenlaiset mahdollisuudet kuin minulla silloin.

Jotenkin minusta alkaa pahasti tuntua siltä, että viidenkympin kriisissäni sitten joskus kaukana hamassa tulevaisuudessa, ryhdyn kapinalliseksi ja repäisen itseni irti kaikesta tästä. Otan vuoden sapattivapaan ja tarraan kaikkiin niihin nuoruuteni "kadotettuihin" mahdollisuuksiin ja arvattavasti herätän hämmennystä, kauhua ja kulmakarvojen kohottelua käyttäytymällä kuin pahin teini-ikäinen.

Terassihoroskooppi

Tämä kuuluu niihin sähköpostien yleistymisen aikoihin kiertäneisiin legendaarisiin kiertoviesteihin, joista oli olemassa aika monta versiota.

Poimin noista oldies but goodies jutuista muutaman valitettavan osuvan otannan kuvaamaan meikäläisen terassikäyttäytymistä - ihan kaikki ei sentään osu ja uppoa, en esimerkiksi koskaan juo kossukolaa.

"Kauris saattaa viipyä niin myöhään töissä, että parhaat terassihetket ovat jo ohi. Muutenkaan merkki harvoin sortuu terassilla yltiöpäiseen nautiskeluun. Säästäväisellä ja tunnollisella kauriilla kyllä olisi aikaa ja rahaa viipyä terassilla pitempäänkin, mutta usein luonto ei anna myöten. Siinä siis ystäville haastetta. JUOMASUOSITUS: oikein iso"

"KAURIS juo hiljaa totisena, tullessaan yhä enemmän känniin alkaa puhumaan, lopulta riehaantuu ja ehdottaa yhteislaulua kokon ympärillä. Aamulla kärsii morkkista kun kouri kaverin kumppania."

"Kauris alkaa puhua kaikkitietäväiseen sävyyn ja jakelee auliisti neuvoja alkuillasta. Kännissä kauris vapautuu ja todennäköisesti saa iskettyä itselleen seuraa. Kauris on kuitenkin harvoin se, joka oksentaa naapuripöydän tuoppien päälle. Uusia ystäviä hän kyllä hankkii kymmeniä, jotka sitten aamun valjetessa jäävät unholaan ja kauris palaa taas ylhäiseen yksinäisyyteensä."

"Kauris tulee yksin. Hänellä on taas masennuskausi menossa ja töistäkään ei olisi huvittanut lähteä. Hän ottaa kossukolan ja menee yksin pöytään. Samallahan kun humaltuu voi suunnitella uusia työasioita."

Niin että mentäiskös terassille?

Rikottu lupaus ja uudet farkut

Olen joutunut rikkomaan jälleen yhden tälle vuodelle antamani lupauksen. Tällä kertaa rikki napasahti "en osta vaatteita" -lupaus, mutta ihmeekseni vasta kesäkuussa. Minulla oli kyllä tässä kohtaa mielestäni kohtuullisen hyvät perusteet hankinnalleni, mutta tottahan se on, että eivät nekään oikeuta lupausten rikkomiseen. Perusteet kun olivat seuraavat: minulla on arkikäytössäni yhdet farkut, jotka sopivat päälle, sillä olen viime aikoina paisunut kuin pullataikina (eikä ole mitään syytä onnitella, iloista perhetapahtumaa ei ole näissä merkeissä odotettavissa. Läski vain on ikuista ja muut farkut eivät sovi päälle tässä vaiheessa.). Nuo ainokaiseni ovat jo viisi vuotta vanhat ja alkaneet osoittaa haaroista pahenevia puhkikulumisen oireita, joten saadakseni edes jotain korvaavaa siksi aikaa, että saan ne paikattua uudelleen käyttökuntoiseksi oli pakko ostaa uudet farkut, sillä eihän sitä ihan kalsonkisillaankaan kehtaa enää tämänikäisenä ja -kokoisena liikkua.

Mustaa stetchiä ja vähän kimalletta harakalle. Kustansivat seitsemän euroa, mutta olivat osittaista kivien tippumista lukuunottamatta muuten kuin uudet.

Kaipaavat vähän lyhentämistä, joten samalla siistiytyvät nuo rumasti käännetyt lahkeetkin.


Samalta reissulta mukaan päätyivät myös askartelutorin nahkapalat ja kahdet klipsikorvikset, joista ajattelin ensin tuunata kynsilakalla (ah niin perinteisen naisellisesti) valkoiset helmiäisversiot, mutta nyt en enää olekaan varma maltanko maalata noita lainkaan, vai pistäkö päälle oikein kunnon kasarivaatteet ja yhdistän nuo niihin. Nahat ja korvikset yhteensä euron.

Viimeiseksi päätin ruksia vuoden hankintalistaltani myös kohdan kimaltava kullanvärinen hiuspanta ja tuhlasin kolme euroa paikallisen halpamarketin kolmen hiuspannan paketiin. Ikään kuin niitäkään ei olisi jo tarpeeksi ennestään, mutta kun tuo oli viimeinen kappale ja olen harkinnut sen ostamista kohta puoli vuotta. Seli ja seli, toivottavasti ehdin käyttää kaikkia edes kerran ennen kuin rikkuvat.

Olisikohan mahdollista, että voisin olla seuraavat kolme tai viisi päivää ostamatta mitään? Aloitan laskemisen viime maanantaista, sillä nämä tuli hankittua edellisenä viikonloppuna (siis toukokuussa) ja totean selvinneeni toistaiseksi hyvin, jo seitsemän shoppauksetonta päivää, siitä on hyvä jatkaa. Vielä kolme ostoksetonta päivää tälle viikolle, niin täytyisi tuokin tavoite.

Harakka iski

Niinhän siinä taas jälleen kerran kävi, sisäinen harakkani pääsi valloilleen. Jos minun pitäisi liittyä jonnekin AA-kerhon tyyliseen palveluun, niin ne kaksi joihin minun pitäisi anoa pääsyä ovat Kiiltävä koukuttaa ja Määrättömät mussuttajat - osastot. Varsinaiseen AA- kerhoiluun ei sentään ole tarvetta, vaan sen osaston voisi pikemminkin kuitata anonyymit absolutistit vaihtoehdolla, vaikka en absolutisti olekaan (kuunneltuani taas hetken aikaa muiden kertomuksia terasseilta, palaa mieleeni vanha terassihoroskooppi (jos löydän sen jostain pistän julkaisuun) ja tunnen itseni lähinnä absolutistiksi).

Mutta tuo harakka osasto, se toimii aina ja ikuisesti. Nytkin menin kauppaan ostamaan tavallista harmaata vetoketjua ja löysin itseni penkomasta Eurokankaan "tuunauslaaria" sillä seurauksella, että mukaani lähti muutama metri ruskeaa paljettityllinauhaa, vähän pienempi pätkä valkoista vastaavaa ja lisäksi vielä kolme erilaista kauluskoristetta.

Näiden kaulusjuttujen suhteen minulla on selkeä visio siitä, että joku niistä tarvitaan melkoisen pian, kun täytyy tuunata kaapista löytyvistä vaatteista näyttävän näköinen cocktail-puku. Todennäköisesti toimivimmat vaihtoehdot ovat tuo ensimmäinen musta taikka viimeinen siemenhelmistä koottu. Ruskean jemmaan siihen hetkeen, että saan jossain vaiheessa teetettyä itselleni kunnollisen ruskean kotelomekon (viimeisin haaveeni).

 

Paljon vai vähän on sitten se mielenkiintoisempi kysymys. Koko lysti kustansi alle 10 euroa, mikä on tietenkin paljon turhuudesta, mutta jos sillä säätetään 300 euroa puvun hankkimisesta, niin sitten se on todella vähän.

Kotisuutari

Pistäessäni yhdet työkengistäni polttoon tein samalla inventaariota muiden työkenkien suhteen. Jotenkin noita vain on kertynyt vuosien saatossa jemmaan ehkä muutama pari liikaakin. Pari paria nykyisistä alkaa olla tiensä päässä, joten niistä luopumisen aika varmaan tulee suhteellisen pian.

Yksi pari muistuttaa epäilyttävästi puoli miljoonaa kilometriä ajettua Corollaa, näyttää ihan suhteellisen ok:lta, mutta kiihtyvyydessä on "vähän" toivomisen varaa. No, nämä ovat kyllä olleet suosikkini ja näillä on tallattu, jos ei nyt ihan puolta miljoonaa kilometriä, niin puoli miljoonaa askelta ainakin.

Jostain mielen sopukoista kaivautui taas esiin kuningasajatus (olisi kiva tietää, mistä näitä outoja ideoita oikein mieleen pulahtelee), jota oli pakko kokeilla käytännössä.

Kuten kuva kertoo, oli kenkien sisäpohja kulahtanut ja jalalle varsin epämielyttävän tuntuinen. Kengät kuitenkin ovat nahkaa ja muuten ok kunnossa ja jalkaan kunnossa ollessan tosi hyvät. Päätin kokeilla pehmustettujen pohjallisten tekemistä itse ja tietenkin nollabudjetilla.

Tarvitaan pahvia, jota olen saanut töistä ilmaiseksi, kun se muuten menisi roskiin, sekä kahta eri paksuutta ja jäykkyyttä olevaa solumuovia, jotka molemmat ovat tulleet pakkausmateriaaleina jonkun tuotteen mukana. Vaaleampi on peräisen vihreästä lompakostani, tumman alkuperästä ei mitään tietoa. Valkea vahvuudeltaan kolmen millin luokkaa, tumman harmaa sentin. Vaalea on pehmeämpää ja joustaa enemmän, tumma melko jäykkää eikä juuri anna periksi. Noiden lisäksi liimana toimi perinteinen Erikeeper, jota sattui olemaan valmiina.

Käytin mittana toisia pahvista leikkaamiani pohjallisia, joiden mukaan kengän muotoa mukaillen hahmottelin pahville yhden pohjallisaihion ja sovitin kenkään, kun se sopi, tein samalla mallilla kolme lisää. Ohuemmasta solumuovista leikkelin pyöristetyt päkiän alle tulevat kappaleet. Paksummasta solumuovista leikkasin kantakappalet käyttäen mallina silikonista kantatyynyä. Sitten vain leikkaa-liimaa prosessin liimausvaihe käyntiin eli molemmat pehmusteet on liimattu paikalleen kahden pahvipohjallisen väliin.

Valmiina pohjallinen näyttää suunnillen tältä, kuva tosin otettu ennen liimausta, joten siksi pahvi irvistää pahasti.

Jos pahvi olisi väriltään jotain muuta kuin puhtaan valkoista, tuskin kukaan tajuaisi, että olen ihan itse askarrellut kenkiini uudet pohjalliset. Toki totuus on, että tuo pahvi tuskin ihan mahdottoman kauaa säilyy noin valkoisena, joten ehkä viikon käytön jälkeen se naamioituu kenkään huomattavasti paremmin.

Maltoin odottaa pari tuntia liimojen kuivumista ja sitten oli pakko päästä testaamaan uusia popoja ja hyvältä tuntuivat, nyt ei ole olo enää puoli miljoonaa kilometriä ajettu Corolla vaan ihan uusi Dacia.

Samalla kun hankin lisää käyttöikää näille kengille, huomasin pohtivani kahta asiaa. Ensiksi harmitti jonkun verran se, että olen hävittänyt melkoisen määrän superhyvää pohjallismateriaalia, näitä voisi tehdä useammakin parin. Toisekseen päätin koettaa selvitä nykyisillä työkengillä puolen vuosisadan merkkipaaluun asti - siihen on kyllä aikaa vajaa 15 vuotta, mutta jos kuitenkin yrittäisi olla ostamatta uusia työkenkiä ja tyytyisi vaan korjailemaan vanhoja.