Se oli minulle äärimmäisen rakas, sillä olin saanut sen perintönä minulle rakkaalta ihmiseltä. Jo silloin se oli käytetty, mutta koska se on peräisin menneiltä vuosikymmeniltä, oli sen kangas kestävää ja laadukasta. Minulla se palveli melkein vuosikymmenen ennen kuin oli pakko uskoa, että sen aika on ohi.
Kuten tästä kuvasta näkyy, on kangas melkein kaikkensa antanut.
Paidan helmassa olleen jatkopalan otin talteen sellaisenaan, se kun on juuri oikeanmittainen ja -levyinen kiinnitettäväksi jonkun muun liian lyhyen tai löysän paidan helmaan. Minä kun inhoan lyhyitä yöpaitoja, jotka jättävät selän paljaaksi ja lantiolta liian löysiä paitoja, jotka kiertyvät kuristusköydeksi kaulan ja vartalon ympärille.
Samoin säästin kuminauhan ja kauluksen resorin myöhempää käyttöä varten.
Päätin kuitenkin pistää muun puvun vielä kerran kiertoon ja leikellä siitä parhaat ja ehjimmät palat kulkemaan kestoina kanssani. Saamme siis vielä hetken jatkaa yhteistä matkaa.
Tällä kertaa päätin pistää niihin myös kosteussulun vanhasta muovifroteesta, joka sekin on ehtinyt palvella jo muissakin käyttötarkoitukissa.
Yhdeksän vaaleanpunaista sidettä ja yksi sininen, sen verran tuosta puvusta sain aikaiseksi ja joitain jouti vielä roskiinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti