Kenkärovio

Pakko myöntää, että otsikko on varsin provosoiva, mutta en voinut vastustaa kiusausta käyttää tuota ja omistaa tätä kirjoitusta samalla sille anonyymille, joka oli kovasti kiinnistunut kenkieni polttamisesta. Kyllä, minä todellakin poltin roviolla ne vanhat Maahisten työkenkäni, jotka ehtivät palvella monen monta vuotta, mutta siitäkin on jo monta vuotta.

Nyt kävi sitten niin, että sekä talvikenkäni että yhdet työkengistäni olivat niin loppuunkuluneet, että meidän oli aika erota toisistamme. Tosin tuota ei kyllä ihan yhdellä päälle päin vilkaisulla näistäkään kengistä uskoisi, mutta kun katsoo pohjan puolelle, niin jo ymmärtää, miksi niiden on aika poistua. Sama tilanne sen toisen parin kanssa, aivan sileillä pohjilla on turha kuvitella pysyvänsä pystyssä.

Tällä kertaa rovio ei ole konkreettinen, joten siten otsikko on harhaanjohtava, mutta en voinut vastustaa kiusausta. Jospa se saisi rakkaan kenkäpyromaanin anonyymin taas kaivautumaan esiin. Siis asiaan, toiset kengät menevät energiajätteeksi ja niin ollen polttoon kokonaan. Toisia täytyy vähän saksia ja varmistaa, mitä niiden pohjat ovat syöneet ennen kuin ne voi laittaa poltettaviksi, mutta kaikki palavat osat aion pistää energiajätteeseen.

Hyvästi kengät, palakaa iloisesti ja tuottakaa paljon lämpöä.

Kuvat sisältä, koska ulkona satoi kaatamalla, ja niin paljon sissihenkeä minussa ei ollut, että olisin kaatosateessa toteuttanut alkuperäisen ajatukseni kuvata kengät ulkona asunnosta roskalaatikon kannella.

BUZZAUS: Cillit Bang tuotetestausta

Kuten jo aikaisemmin mainitisin pääsin Buzzadorin (Jos joku ei tiedä, niin buzzaaminen tarkoittaa sitä, että kerron ystävilleni,työkavereille ja tutuille tuotetietoa ja omia mielipiteitä testiin saamistani tuotteista - totuudenmukaisesti, mitään ei tarvitse kehua, jos tuote ei ole mielestäni hyvä) kautta testaamaan Cillit Bangin kylpyhuoneeseen tarkoitettuja tuotteita.

Aika kovia meriittejähän noilla tuotteilla oli (toisesta eli Cillit Bang kalkki ja lika-versiosta olen jo aiemmin kertonut koekäyttökokemuksia täällä, KLIK), sillä Cillit Bang tehopuhdistaja kylpyhuoneeseen on valittu Testfaktan testivoittajaksi kylpyhuoneen puhdistusaineiden tuoteryhmässä 5 peräkkäisenä vuotena. Tuotteiden luvataan toimivan muutamassa sekunnissa irrottaen sitkeimmätkin kalkkitahrat, saippuajäämät ja ruosteen lähes mistä tahansa (pullon kyljessä on tarkat rajoitukset, mihin tätä ei saa käyttää) ja helpottavan siivousta huomattavasti. Soveltuu käytettäväksi sekä päivittäisessä puhdistuksessa että ongelma-alueille, isommillekin. Tarkoitettu käytettäväksi lasi-, akryyli-, keraamisille ja kaakelipinnoille (kylpyamme, wc-istuin jne.) sekä PVC-lattialle ja kromipinnoille.

Tuotteiden PH-taso on matala eli ovat happamia tuotteita, minkä vuoksi suositellaan kumihanskojen käyttöä, jotta välttyy ihoärsytyksiltä.

Tuotteet ovat myynnissä päivittäistavarakaupoissa ja ovat hinnaltaan keskitasoa, noin 4€ per purkki.

Ensimmäinen tunne suihkutelessani tuota kylpyhuoneen tehopuhdistajaa laattaseinään oli pettymys. Vaikka tein ihan ohjeen mukaan, tuotteen vaahto oli niin löysää, että se valui samantien pitkin seinää. Aineen on todellakin paras vaikuttaa muutamassa sekunnissa, sillä ei se sen kauempaa pysy yhdessä paikassa.

Väittäisin etteivät meidän kylppärin seinät ole keskimääräistä likaisemmat, vaikka käytänkin normaalissa puhdistuksessa vain peruspesuainetta ja Viledan kylpyhuonesientä, jossa on pehmeämpi ja karkeampi puoli.

Kylpyamme sen sijaan kokoaa ihan uskomattomasti likaa, vaikka koetan pestä sitä usein. Tässä kohtaa toivoin siis todellakin, että tehopuhdistaja olisi nimensä veroinen sen suhteen, samoin kuin lattian laattojen puhdistuksessa, olisi nimittäin kiva saada vihdoin ja viimen ne poskipunajäämät pois laattojen saumoista.

No, miten kävi?

Cillit Bagin tehopuhdistaja puhdisti kyllä kylppärin seinät hyvin, mutta ei sen paremmin kuin normaalisti käyttämäni puhdistusaine, helpommalla kuitenkin pääsin, sillä muuta ei tarvittu kuin suihkaisu ja huuhtelu. Kaakelisaumoihin tuote ei tepsinyt, ne ovat aivan yhtä pinttyneen väriset kuin ennen käsittelyäkin, niiden puhdistaminen vaatii edelleen raakaa voimaa.

En osaa sanoa näkyvätkö erot kuvissa, mutta ensimmäinen on ennen ja toinen jälkeen, kuvista toinen salamalla, toinen ilman, mistä johtuu väriero.

Todelliset kyntensä se näytti kuitenkin kylpyammeessa, jonka hankaaminen tosiaan normaalisti on melkoisen työn takana. Cillit bang nimittäin irroitti lian samalla suihkaisu ja pyyhkäisy -menetelmällä kuin seinistäkin.

Kylpyammeesta ei ole kuvaa, mutta purkkien ja purnukoiden säilyttämiseen käytetystä telineestäkin eron huomaan. Pahoittelen surkean huonoa jälkeen-kuvaa, siivouspäivän jälkeen en jaksanut panostaa valoihin ja varjoihin. Ylimmän kuvan jäljet puhdistettu ihan suihkaus, odotus ja vettä päälle menetelmällä.

Tuota toista tuotetta eli Cillit Bang lika ja kalkkia puolestaan suihkuttelin lavuaariin ja se on kyllä todellakin puhdas. Olen edelleenkin aivan häikäistynyt siitä, miten hyvin se irrotti kaikki pinttyneetkin kertymät, joita en ole millään muulla aineella saanut pois. Kuvat ennen ja jälkeen.

Tuotteiden plussat ja miinukset:
+ helppoa puhdistusta; suihkuta aine ja huuhtele
+ toimii tehokkaasti tietyissä kohteissa
- ei kuitenkaan puhdista kaikkia kohteita
- tuoksu voimakas
- ei riittoisa, tavanomaisen kylpyhuoneemme puhdistus vei melkein koko pullon tuota kylpyhuoneen tehopuhdistajaa

#buzzador, #cillitbangtesti

Apina ja gorilla

Kaikki ikäpolveni ihmiset varmaan muistavat vanhan lastenlauluksi luokitellun renkutuksen, jossa apina ja gorilla kävelivät torilla, ja jatko riippuukin sitten siitä, minkä ikäisille kuulijoille laulu on tarkoitettu, koska kyseisestä laulusta on ainakin puolen tusinaa erilaista sanoitusta olemassa.

Tällä kertaa ei ole kyse laulusta, vaan apina ja gorilla toimivat aasinsiltana siihen, että oli aivan pakko käydä tekemässä Hesarin testi, jossa tutkaillaan, millainen apina puolisosi olisi. Minä täytin oman versioni Herra Kirjoituksesta ja hän puolestaan omansa minusta.

Tulokset puhukoot puolestaan. Testin tulosten mukaan ensimmäinen on Herra Kirjoitus ja jälkimmäinen minä - olemme siis gorilla ja simpanssi, ei voi kuin nauraa ääneen, mutta tuo ehkä selittää sen, miksi meno on meillä joskus eläimellistä ja kommunikointi pelkkää murahtelua.

Lakritsinen keikausjuustokakku

Tarkoitus oli tosiaan kokeilla ihan tavallista juustokakkua lakritsalla maustettuna, mutta kuten tuossa aiemmin totesin, lainasin käytettävissä olevat irtopohjavuoat työkaverille, joka toden sanoakseni tarvitsi niitä enemmän kuin minä.

Miettiessäni ratkaisua ongelmaan päätin palata nykään niin muodikkaaseen vintageaikaan. Toivottavasti en ole ainoa dinosaurus, joka muistaa vielä sen ajan, kun keikauskakut olivat äärimmäisen muodikkaita. Jos joku ei tiedä, mikä keikauskakku on, niin kerrottakoon, että kyseessä on sellainen kakku, johon pohjalle ladotaan esim. ananaksia, kirsikoita tai omenoita ja kaadetaan taikina siihen päälle. Kun paistamisen jälkeen kakku kumotaan, nousevat pohjalla olleet koristeet esille.

Päätin kokeilla vähän samaa tekniikkaa ja tehdä juustokakun samaan tapaan.

Pohjalle vuokaan silppusin lakritsipaloja, seuraavaksi tein täytteen ja laitoin sen jääkaappiin hyytymään. Kun kakku oli hyytynyt jonkin aikaa, silppusin siihen päälle vielä lisää pieniä lakritsipaloja. Pohjan tein seuraavana päivänä vanhalla tutulla tavalla, mutta jäähdytin ennen vuokaan laittamista ja sitten painelin ylimmäksi kerrokseksi vuokaan  ja taas kakku jääkaappiin odottamaan.

Lakritsisen keikausjuustokakun aineet ovat seuraavat:

Lakritsikastike:
n. 100g lakritsia
2dl vettä

Pohja:
75g voita
200g digestive keksejä

Täyte:
2dl kermaa
1dl sokeria
200g tuorejuustoa
lakritsikastike
5 liivatelehteä

Pinalle ja pohjalle:
100-150g lakritsia paloina

Huomaa, että kakku tehdään tavalliseen vuokaan, ei irtopohjavuokaan.

Keitä ensiksi lakritsikastike eli pilko noin 100g lakritsia pieniksi paloiksi ja laita ne veden kanssa kattilaan. Keitä miedolla lämmöllä silloin tällöin sekoitellen kunnes lakritsit ovat suurimmaksi osaksi sulaneet ja pehmenneet. Soseuta tasaiseksi sauvasekoittimella.

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Pilko loput lakritsit pieniksi. Vuoraa käyttämäsi vuoka tuorekelmulla ja levitä vuoan pohjalle puolet pilkoituista lakritseista.

Tee seuraavaksi täyte. Vaahdota kerma ja sokeri, lisää ensin tuorejuusto ja sitten jäähtynyt lakritsikastike, sekoita varovasti. Lisää lakritsikastikekattilaan pari ruokalusikallista vettä ja kuumenna se, sulata liotetut, kuiviksi puristellut liivatteet veteen ja kaada varovasti sekoitellen täytteen sekaan. Kaada täyte vuokaan. Laita kakku jääkaappiin hyytymään. Lisää loput lakritsipalat täytteen päälle parin tunnin kuluttua.

Tee pohja aikaisintaan n. neljän tunnin kuluttua. Sulata voi kattilassa ja murskaa keksit. Lisää keksit voisulaan ja sekoita tasaiseksi massaksi. Jäähdytä. Lisää jäähtynyt pohja vuokaan täytteen päälle ja laita kakku vielä joksikin aikaa jääkaappiin tasaantumaan.

Kumoa kakku tarjolle, jolloin pohja jää alimmaiseksi ja tuorekelmu päälimmäiseksi. Ota kelmu pois ja herkuttele.

Kännykän ja lompakon kaveri

Nopeasti ajatellen tuo olisi totta kai meikkipussi, sillä sehän on yleensä tuon naisten tavanomaisen kolmikon kolmas jäsen, avainten lisäksi tietenkin.  Tällä kertaa ei kuitenkaan ole kyse meikkipussista, vaikka olenkin pohtinut tiettyä uusintaa kesän ratoksi. Silloin kuusi vuotta sitten, kun blogia aloitin, kirjoitin myös laukkuni ja meikkipussini sisällöstä ja tuollaisen inventaarion voisi tehdä jälleen uudelleen.

Tämän kertainen otsikko voisi olla myös korttisulkeiset, sillä tänään kotiutui ebaysta hankkimani korttikotelo. Jälleen kerran vihreä ja totta kai kolmatta limeen viittaavaa sävyä. Onks se niin kamalan vaikeaa vakioida värit ja käyttää samaa sävyä useammissa tuotteissa - ilmeisesti on.  Taikka ehkä on paremminkin hatunnoston arvoista, että ne saavat kaikki erilaiset vaaleat vihreät näyttämään kuvissa samansävyisiltä vaikka ovatkin ihan eri värisiä.

Olkoonkin väärää sävyä, niin tuskin minulla on varaa valittaa, sillä kotelo maksoi alle 1,50€ postikuluineen.

Tuossa yksinkertaisessa kotelossa on paikat noin kymmenelle kortille ja lisäksi mukaan mahtuu vielä toinen mokoma kortteja ilman erityisiä paikkoja.

Olen jokseenkin äärimmäisen turhautunut siihen, että joka ainoa firma tarjoaa omaa kanta-asiakaskorttiaan. Tuon seurauksena niitä kertyy lompakkoon monen monta ja yleensä ainakin minulla on se ongelma, että juuri se kortti, mitä tarvittaisiin, ei sitten ole mukana, kun korttia pitäisi vilauttaa. Josko tuo korttikotelo nyt olisi sen verran reilun kokoinen, että muistaisin napata sen mukaan aina liikkeelle lähtiessäni tai paremminkin  laukkua vaihtaessani.

Jos systeemi toimii, uhraan vielä toiset puolitoista euroa ja hankin myös punaiselle lompakolle samanvärisen kaverin.

Pari tuotekehitysideaa minulla tietenkin heti olisi. Olisikohan liian vaikeaa pistää nepparin puolikasta sekä lompakkoon että korttikoteloon, jolloin ne voisi tarvittaessa yhdistää kulkemaan yhdessä ja tarvittaessa käyttää erikseen.

Hetken erillisiä pussukoita tuijoteltuani tajusin, ettei siinä mitään lisäneppareita tarvita. Lopakossa on kaksi nepparia eli reilusti säätövaraa.

Otetaan lompakko ja korttikotelo.

Sujautetaan korttikotelolompakon sisään.

Pistetään neppari kiinni.

Kompakti "kaikki mukana" paketti on valmis.

Karma ja sen kaveri Murphy

Kyllä siinä vanhassa sananlaskussa, joka kehottaa piilottamaan onnen, jos sellaisen sattuu omistamaan, on vinha perä. Meninkin sitten aamusta kirjoittamaan, miten ihana päivä tänään on. Olisi pitänyt jo silloin aavistaa, että jokin epämääräinen karma vaanii jossain nurkan takana pirullinen virne naamallaan.

Jos oli aamu täynnä iloista ilmettä ja hymyä, on iltapäivä sitten ollut vähän toista sorttia ja olen rehellisesti sanottuna tuntenut itseni oikein riemuidiootiksi tässä näin. Pitäisikö asiaa jotenkin perustella, no toimikoot nämä pari pikkuseikkaa valaisevina esimerkkeinä. Minun pitäisi tällä viikolla tehdä kaksi kakkua, joiden molempien valmistamiseen tarvitsen rengasvuokaa, mutta - olen lainanut kaikki omat ja muidenkin läheisten vuokat työkaverilleni, joka laittaa lakkiaisia. Keksin kuitenkin kiertotien ja aloitin innolla kakkun tekemisen vain huomatakseni, että olin unohtanut ostaa kaupasta liivatetta, jota ilman kakku ei onnistu. Supermahtavatilanne, puolet aineista vatkattu vaahdoksi ja siinä tilanteesa pitäisi rynnätä kauppaan ostamaan liivatetta. Onneksi herra Kirjoitus auttoi.

Lisäksi olisi kannattanut ostaa jotain salmiakkia, jotta kakusta olisi saanut mustan tai harmaan, nyt siitä tulee likaisen ruskea. Niin, että hyvää ruokahalua vaan...

Sain lisäksi Kiinan paketin, jonka sisältö oli rikki.Tiedän reklamoinnin olevan melkein toivoton tie noiden suhteen, joten ketutuksen määrä on kohtuullisen iso, varsinkin kun olin ajatellut käyttäväni ko. koristeita viikon päästä.

Omassa suussani laittamani ruoka maistuu vähemmän hyvältä, mutta pakko sitä on syödä, kun kerran tein ja vielä finaaliksi huomasin, että pesukoneen pesuainekotelo on kerännyt jotain töhnää, joka on aivan pakko puhdistaa heti kun saa pyykit koneesta ja toivoa, että se ei olisi vaikuttanut noihin koneessa oleviin pyykkeihin.

Mitähän muuta tähän iltaan vielä ehtii tapahtua? Kauhulla jatkoa odottaen...

Illalla pistin viestiä tuolle kiinanpaketin lähettäjälle, joka lupasi lähettää tilalle korvaavat tuotteet. Vanhoja, rikkinäisiä ei tarvitse palauttaa, joten kunhan uudet saapuvat puran noista itselleni mallit uusia varten eli ei niin pahaa, jotta ei jotain hyvääkin.

Ihana maanantai

Yleensähän maanantait ovat niitä viikon pahimpia päiviä, mutta tämä maanantai on ilmeisesti se harvinainen poikkeus, joka vahvistaa säännön.

Vaikka rakastan helteitä, tuntui tuo viikonlopun liki kolmekymmentä astetta tottumattomalle hiukan liialta - osana tietenkin se, että kun siitä helleajasta suurin osa meni töiden merkeissä, ei se niin kivaa ollutkaan. Sen vuoksi tervehdin ilolla tämän aamun viileämpää raikkautta, erityisen ihanaa oli se, että sateet olivat mukavasti puhdistaneet ilman viime aikoina sitä kuormittaneista siitepölyistä ja oli paljon kevyempi hengittää.

Aamun ehdottomasti positiivisin asia oli pohjan näkyminen poskipunapurkista. Ihanaa, se loppuu sittenkin joskus. Missään tapauksessa en enää ostaisi vadelmanpunaista poskipunaa, mutta kun olen joskus sellaisen hankintaan sortunut, olen päättänyt kärsiä rangaistuksen pahoista teoistani ja kuluttaa sen loppuun - muistan varmasti lopun elämäni vältellä tuota väriä. Toivottavasti se kuluu pian kokonaan loppuun.

Lisäksi voitin eilen illalla huutokaupan kengistä, joita olen pitkään himoinnut. Kyse on siis tavallisista mustista perusavokkaista, ovat uudet eivätkä maksaneet kuin 13 euroa.

Tänään illalla aion keskittyä kokkailuun ja pestä pyykkiä. Sekä päivittää blogin eetteriin ennen aikojaan karanneet raakilepostaukset ajantasalle. Olen yhä äärimmäisen onnellinen tuosta tekemästäni ekstralyhennyksestä ja ihmettelen, miksi en tehnyt sitä jo aiemmin - olo on jotenkin paljon kevyempi ja seesteisempi.

Kun vielä tietää, että viikolle on tulossa sekä kaksi kivaa iltaa ystävien kanssa että palkkapäivä, ei ole ihme, että olen tyytyväinen. Maanantai aloittaa siis todella mukavan viikon.

Hopotus: Del Monte Smoothiet

Näille helteille ei oikeastaan mikään muu Hopottajien kampanja olisi paremmin sopinutkaan kuin Del Monten uutuustuotteiden eli vadelma ja mangosmoothieiden testaaminen.

Kyseessä on siis tosiaan Suomessa tämän kevään uutuustuote (muualla ollut myynnissä jo jonkun aikaa eli joku on mahdollisesti päässyt testamaan matkalla ollessaan), jotka myydään kolmen kappaleen pakkauksissa jäätelöaltaassa. Näissä uutuuksissa kun yhdistyvät jäätelön ja smoothien parhaat ominaisuudet. Nämä ovat maidottomia ja rasvattomia, mutta suutuntuma on kuitenkin pehmeän jäätelömäinen. Del monta smoothiet sisältävät jopa 25-30 aitoa marjaa tai heldelmää eivätkö ne sisällä keinotekoisia värejä, aromeja eikä lisäaineettomia. Maidottomuus tarkoittaa tietenin myös laktoosittomuutta.

Kuten oheisesta kuvasta näkyy, ei kalorimääräkään ole huima eli tässä kohtuullisen terveellinen kesäherkku.

Tuotteita löytyy ainakin isommista päivittäistavarakaupoista kirjaimesta/kirjaimista riippumatta, olen juuri lähdössä hakemaan omiani, joten kokemuksia tulee maistiaisten jälkeen.


Lisää tietoa tuotteista löytyy täältä, KLIK

Buzzaus: ThermaCare

Pääsin Buzzadorin kautta testaamaan ja buzzaamaan myös toista tuotetta pienen ajan sisällä. Kyseessä olivat ThermaCare lämpötyynyt, joita on valittavana muotoilultaan kahta erilaista: siipienmallinen on tarkoitettu hartioille ja vyömäinen selkään.

Ei tarvinnut paljon miettiä, kumpaa haluaisin testata. Ikuisena niskajumisena iskin tietenkin ruksin kohtaan, jossa pääsi kokeimaan hartia-alueen lämpötyynyjä.

Mikä tässä ThermaCaressa sitten on niin erikoista? Ensinnäkin se, että kyseessä on luonnollinen kivunlievitys ilman lääkeaineita, koska kivun poisto tapahtuu lämmön avulla. Lämpötyyny aktivoituu päätyään kosketuksiin ilman kanssa ja lämpenee asteittain noin 30 minuutin ajan tasaiseen hoitolämpötilaan, joka on noin 40 C. Yhdestä tyynystä lämpö irtoaa noin 8 tunnin ajan eli tyyny tarjoaa pitkäkestoisen syvän lihasrentoutuksen ja kivunlievityksen. Kyseinen tyyny on ohut, mielyttävä, huomamaton ja tuoksuton eli tyynyä voi käyttää myös töissä.

ThermaCarea suositellaan käytettäväksi lihasjännityksiin, ylirasitukseen, venähdyksiin, revähdyksiin ja nivelrikkoon. Rajoituksia tuotteen käyttöön asettaa ikä, yli 55-vuotiaille tuotetta suositellaan käytettäväksi vaatteiden päällä, muutoin tyynyt kiinnitetään paljaalle iholle. Lisäksi tuotetta ei tule käyttää samalla alueella yli kahdeksaa tuntia 24 tunnin aikana. Tuotetta ei myöskään pitäisi käyttää nukkuessa. Tuotetta ei myöskään saa käyttää yhdessä lihaskipuvoiteiden tai muunlaisten lämpöhoitojen kanssa, herkällä, sairaalla tai rikkinäisellä iholla, ihoalueella, joissa on mustelmia tai turvotusta.

ThermaCare-tuotteita myydään apteekeissa. Tuotteiden hinnat ovat noin 11,50€, jolla saa 3 kappaleen pakkauksen niska/hartia-alueen hoitoon tarkoitettuja tyynyjä tai 2 kappaletta suurempia selän hoitoon tarkoitettuja tyynyjä (Hinnat vaihtelevat jonkin verran eri apteekkien ja apteekkiverkkokauppojen välillä).

Omasta kokemuksestani voin sanoa, että ko. tuote toimii uskomattoman hyvin. Yhdellä tyynyllä ainakin minun hartiani aukesivat viikoksi ja tuntuivat kuin ne olisivat olleet jonkun muun hartiat.

Vihreän sävyissä

Näkeekö sen jostain, että minulla on vihreä kausi menossa - jälleen kerran. Jossain kohtaa tuli lipsahdettua pahasti punaisen puolelle, mutta nyt ollaan sitten taas uskollisesti takaisin vihreän sävyissä. Tyypillisesti olen suosinut tummempaa vihreää, mutta nyt viimeaikoina ovat alkaneet limensävyt taas viehättää, lienee kevään viherryksellä oma osansa asiaan.

Uusi kesälompakkoni saapui. Äiti pyöritteli silmiään ja kysyi, montako lompakkoa oikein tarvitsen kun vaihdoin sisältöä punaisesta vihreään. Selitin hänelle tarvitsevani sekä kesä- että talvilompakon (sen punaisen esittelinkin jo aiemmin). Pitääköhän seuraavaksi hankkia myös kännykkään talvikuoret, tai ehkä voisin käyttää niitä jo aiemmin hankkimiani mustia, sillä eiväthän muo lompakko ja kännykkäkotelokaan ihan samaa sävyä ole.

Täydentääkseni vihreän sävyjen kokoelmaani äitini antoi minulle lasien puhdistamiseen tarkoitetun mikrokuituliinan, jonka oli voittanut arpajaisissa, ja totesi, että sen lisäksi minulta puuttuu vihreä silmälasikotelo. Se kuitenkin taitaisi mennä jo liioittelun puolelle ja jos laukussa olisi pelkkiä vihreitä asioita, voisi sen oikean löytäminen olla hankalaa. Tuo liina on kyllä hauska, se kun toistaa sekä lompakon että kännykkäkotelon värejä.

Kuvissa vilahtavat myös liki pari kuukautta sitten ebaysta tekemäni hankinnat eli keltaiset luurankopinnit, jotka kyllä näyttävät kuvissa enemmän vihreiltä kuin keltaisilta. Mikähän innostus sekin oikein oli? Toivottavasti kelpaavat jollekin, sillä nyt tuntuu siltä, että itseltäni jäävät kyllä käyttämättä, nämä kun sopivat kaikkine fluorosent ominaisuuksineen paremmin bilehileelle discokäyttöön kuin minulle töihin.

Sen sijaan tuo toinen hankinta ei varmasti jää käyttämättä, sen verran olen niitä kaipaillut ja odottanut. Kyseessä ovat helmikoristeiset hengettömät ja vielä ivory-sävyiset sellaiset. Olen aina jotenkin vierastunut sitä jäänvalkoista, kylmää sävyä, joka on tyypillinen muovihelmille, joten tietenkin olin aivan pähkinöinä tajutessani, että näitä hengettömiä saa myös itselleni paremmin sopivassa luonnonvalkoisen sävyssä. Ebaysta tuli sitten hankittua 30 kappaleen pussi eli kyllä niistä riittää pari hukattavaksikin.

Alan muistuttaa aloittelevaa muotibloggaaja näinen kuvineni, edestä, takaa, istuu, makaa, katsoo alas, kylki edellä, jalat kierossa jne. Minä vain toteutan saman asian pussissa, ilman pussia, läheltä ja lähempää. Kyllä se varmaan tuli ja tulee aika selväksi, että olen hirveän, hirveän ihastunut sekä helmihengettömiin että lompakkooni. Jos ei tullut, niin tässä vielä pari lisäkuvaa noin niin kuin varmemmaksi vakuudeksi toinen salamalla ja toinen ilman.

 

Keskiviikko, joka olisi voinut olla maanantai

Piti oikein kahteen kertaan tarkistaa, että eilen kalenterissa luki tosiaan keskiviikko eikä maanantai. Mr Murphy kun onnistui taas näyttämään kyntensä oikein toden teolla, miten ihmeessä ne kaikki pikkujutut tulevatkin sitten kerralla.

Aamu alkoi pienellä otteen lipeämisellä, josta tuloksena oli sirpaleita - onneksi kyseessä ei sentään ollut lempparimukini, vaan ihan tavallinen lautanen. Seuraavaksi erehdyin käymään vaa'alla ja sehän näytti sellaisia lukemia, että itku meinasi päästä (no, toden sanoakseni asia ei ollut yllätys, sen verran on tullut herkkuperseiltyä viimeaikoina).

Homma jatkui siten, että meikatessani sutaisin ensiksi ripsivärit pitkin poskia, josta ne eivät meinanneet lähteä millään irti, ja sitten huulipunat hampaisiin. Kun vielä meinasin myöhästyä töistä ja poljin miljoonaa töihin saaden samalla vedenkestävän rajausvärin leviämään pitkin ja poikin, koin onnistuneeni täydellisesti. Myöhästyä taas olin sen vuoksi, että naapurilla oli jälleen jotain kommentoitavaa putkiremontista (En jaksa enää vääntää asiata. Miksi se on niin vaikea käsittää, että ko. remontissa saa etua vain, jos on omalla kustannuksellaan tehnyt jotain sellaista, mistä oikeasti on remontissa hyötyä vrt. astianpesukoneliitännät keittiössä) ja vaikka miten monta kertaa sanoin, että nyt on kiire, se vain jankkasi ja jankkasi.

Tässä kohtaa työpuvun rinnuksille levinnyt ketsuppi ei sitten enää paljon tuntunut, mutta sen sijaan työpäivän piteneminen yllätysvierailun takia kirpaisi. Vierailu ei tietenkään ollut yllätys, kukaan ei vain ollut muistanut kertoa minulle, että sellainen on tulossa ja että paikalla olisi syytä olla.

Kaikkia illan pikkuasioita en sitten enää edes jaksa listata - onneksi tuli yö ja seuraava aamu. Mikä vielä tärkeämpää, onneksi näitä tällaisia päiviä ei satu kohdalle kovin usein.

Lahjaksi hermolepoa

Myönnän, että olen lukenut liikaa velkablogeja, joiden kirjoittajat kertovat, miten selviävät velkojensa maksusta ja millaisin toimin velkojaan lyhentävät. Jotenkin tuolta sitten iski mieleeni sellainenkin ajatus, että pitäisiköhän minunkin tehdä asialle, toisin sanoen veloilleni, jotain. Monikko saa ne kuulostamaan jo pahoilta ikään kuin niitä olisi toivottoman monta, vaikka todellisuudessa kyse on kahdesta lainasta: asuntolainasta ja tulonhankkimislainasta, jolla on ostettu metsäpalsta.

Mietin pitkään ja tein laskelmia siitä, mikä kannattaisi ja mikä ei, mikä olisi järkevää ja mikä ei. Lopulta tulin siihen tulokseen, että annan asuntolainan olla ja mennä maksuun ajallaan, sitä kun ei ole jäljellä enää juuri mitään ja se loppuu kuitenkin vuoden sisällä. En ole enää vuoteen osannut ajatella asuntolainaa olevan olemassakaan, kun ko. lainanmaksutilille ei ole tarvinnut palkkapäivänä siirtää rahaa, vaan olemassa oleva saldo on riittävä loppulainan kuittaamiseen. Se on maksaantunut kuin itsekseen ja saa olla niin tämän loppuajankin. Niin kauan kuin siitä saa ne pienetkin korkovähennykset, en aio maksaa lainaa ennakkoon pois.

Jäljelle jäi siis se toinen laina, jota on jäljellä enemmän, paljon enemmän. Jos siis halusin vähentää velkojeni määrää, toimenpiteet oli kohdistettava tuohon lainaan. Päätinpä repäistä ja pistin maksuun yhden ylimääräisen lyhennyksen, sellaisen, joka kuittaa kerralla lainan pääomasta pois kuudenneksen. Jotenkin on helpompi hengittää, kun tietää, että sen pienemmän lainamäärän kanssa selviää helpommin, jos jotain ikäviä yllätyksiä tulee eteen.

Koska tämä lisälyhennys osui juuri sopivasti K:n päivän aikaan, koen, että olen antanut itselleni lahjaksi hermolepoa. Ei tarvitse murehtia, miten lainasta selviää, kun siitä on jo reilu siivu maksettuna. Olo on siis kovin onnellinen ja seesteinen, joten ilmeisesti ratkaisu oli oikea.

Tosin samalla jäi mieleen tykyttämään sellainenkin ajatus, kuin olisikohan mahdollista olla kokonaan velaton seuraavana täysien kymmenten syntymäpäivänä. Siihen on aikaa kolme ja puoli vuotta, eli yhtälö taitaa olla mahdoton, kun lisämenoja on tulossa tuon putkiremontin myötä kuitenkin paljon.

Colaholistin juustokakku

Muutama päivä sitten totesin, että jääkaapissa on edelleen yksi maustamaton tuorejuusto, jolle pitäisi keksiä jotain käyttöä. Kysyinpä sitten Herra Kirjoitukselta, minkämakuista juustokakkua hän mahdollisesti haluaisi syödä - jotenkaan ei sitten loppuviimeksi yllättänyt, kun vastaus oli että coca colan makuista, kiitos. Mihinkäs sitä kolaholisti karvoistaan pääsisi.

 

Ensiksi ajattelin, että ei tosiaan, ei tule onnistumaan, eihän sellaista voi tehdä. Hetken mietittyäni päätin kuitenkin kokeilla, meni syteen tai saveen. Tein kuitenkin "neuroosivarmistuksen" ja pistin vuoan ja täytteet puoliksi, jotta edes toinen puoli olisi ollut syötävää, jos colakokeilu oli mennyt pahasti penkin alle.  Toiseen puoliskoon sulatin tummaa suklaata mausteeksi.

 

Minulla on elintarvikepahveja, jotka on tarkoitettu kakkujen alle, mutta nyt pistin sellaisen keskelle irtopohjavuokaa, jotta sain sen jaettua kahtia. Näky ei ole kovin esteettinen, selventänee asiaa, vasemmalla cola, oikealla suklaa.

 

 

Miten sitten tein sen kakun? Pohja on perinteinen voita ja keksejä, 75g voita ja 200g keksejä on mielestäni hyvä suhde. Myös täyte on pohjimmiltaan perinteistäkin perinteisempi: 2dl vaahdotettua kermaa, 1 rasia maustamatonta tuorejuustoa ja 1 dl tomusokeria. Hyydyttämiseen 5 liivatelehteä.

 

Colapuoliskoon laitoin mausteeksi 1 desin sodastreamin colatiivistettä ja sekoitin sen puoleen täytemäärään. Jos tekisin koko kakun, laittaisin kuitenkin vain 1,5 dl colatiivistettä, sillä tuo oli aika "colaisaa". Tavallisestihan liivatteet sulatetaan kuumennetussa liemessä ja kaadetaan täytteen sekaan. Tällä kertaa kaadoin kuitenkin cola-tiivisteen kylmiltään kermavaahto-tuorejuusto seokseen ja kuumensin pari ruokalusikkaa vettä, johon sulatin liivatteet. Onnistui se ihan hyvin noinkin, sillä en uskaltanut lähteä kuumentamaan cola-tiivistettä, kun en ollut varma sen käyttäytymisestä kuumennettaessa.

 

 

Kun kaikki aineet on saatu sekoitettua täytteeksi, kaadetaan täyte pohjan päälle ja hyydytetään jääkaapissa se nelisen tuntia, vähintään. 

Överi bling

Nyt sisäinen harakkani on todellakin ylittänyt itsensä. Päätin, että on kevään kunniaksi aika askarrella jotain, johon materiaalit ovat olleet valmiina jo hetken. Nimittäin kirjakaupan alesta ostetut bling-tarrat ja huuto.netistä 4,5 euron hintaan ostetut kengät. Sain nämä nahkaiset aarteet tuolla hinnalla siksi, että niissä oli toisessa kengässä tahra koron ja kengän saumassa - ei näy kuvissa, kun se on ulkoreunalla kengässä. Viime kädessä tuon tahran takia päätin uhrata nämä kengät askartelumateriaaliksi.

Ensimmäinen ja hienostuneempi yritelmä oli laittaa vain yksi rivi strasseja kengän ja koron liitoskohtaan.

Tuo yksi rivi näytti hyvältä, mutta harakka tahtoi lisää. No, lopputulos oli sitten tämä. Kiiltoa, kimalletta ja vähän vielä lisää blingiä.

En tiedä tuleeko noita koskaan käytettyä, mutta halusin kuitenkin kokeilla näiden tekemistä. Periaatteessa strassien pitäisi jopa olla irrotettavissa ilman että kengät menevät pilalle.

Sesongin piirakka

Koska raparperikausi alkaa olla parhaimmillaan, päätin tallettaa muistiin reseptin, jolla meillä on tehty ja tehdään piirakkaa vuosi toisensa jälkeen. Tämän piirakan ideana on se, että pohja soveltuu vaihdettaville täytteille ja niinpä sitä voi käyttää kesän ensimmäisistä raparpereista syksyn viimeisiin omenoihin ja karpaloihin asti aina käytettäviä marjoja ja hedelmiä vaihdellen. 

Sesongin piirakka

5 kahvikupillista vehnäjauhoja

3 kahvikupillista sokeria

1 tl soodaa

2 kananmunaa

3 kahvikupillista piimää (kermaviilistä tulee vielä parempi; kananmunat voi korvata käyttämällä kokonaan kermaviiliä)

1 kahvikupillinen sulatettua voita

Päälle sesongin marjoja tai hedelmiä maun mukaan.

Kuivat aineet sekoitetaan hyvin keskenään, kananmunat vatkataan kevyesti ja niiden joukkoon lisätään piimä/kermaviili ja lopuksi sulatettu voi.  Kananmuna, piimä ja voiseos kaadetaan kuivien aineiden päälle ja sekoitetaan. Kaadetaan pellille voilla voidellun leivinpaperin päälle. Tasoitetaan.  Päälle raparperisiivuja + kanelisokeria  tai sesongin marjoja.

Paistetaan 200 asteisessa uunissa noin 30 min.

Uusi lompakko

Ostin ebaysta itselleni uuden lompakon, koska vanha punaiseni oli jo melkoisen kulunut. Yritän uskotella itselleni, että tämä uusi lompakko olisi säästäväisempi kuin vanha, ja siksi kannattava sijoitus. No, joo, tuskin on, sillä ostin siis kaksi lompakkoa, joista tämä punainen "talvilompakko" saapui ensinnä perille ja pääsee käyttöön siksi aikaa, kunnes limenvihreä kesälompuuki saapuu.

Vanhan säästän kyllä sitä varten, että käytän sitä houkutus/varalompakkona matkoilla, mutta sitä edellisen mustan (joka muuten on lokeroinniltaan ollut paras lompakko, mitä mulla on ikinä ollut) päätin pistää poistoihin. Tähän asti tuo musta on palvellut matkalompakkona ja itse asiassa palautin sen hetkeksi käyttöönkin uutta lompakkoa odotellessani, kun se oli siistimmän näköinen kuin kulahtanut punainen.

Uusi lompakkoni  on sellainen kunnon kokoinen, johon seteleiden pitää mahtua suorina sisään - en vielä kyllä testannut, mutta on ainakin yhtä pitkä kuin vanha ja sinnekin ne mahtuvat hyvin. Jotkut pitävät pienistä lompakoista, minulle sellainen pienen käsilaukun kokoinen on hyvä.

Lompakkoon kuuluu erillinen nipsullisen kolikko-osan kahdella lokerolla.

 Toisella puolella on sitten magneettilukolla suljettava varsinainen lompakko-osa, jossa on kolme setelilokeroa, joista takimmaisen takana on vetoketjullinen tasku, ja lisäksi kuusi korttipaikkaa ja kaksi pienempää taskua.

Pitäkää peukkuja, että tämä lompakko osoittautuu edeltäjäänsä säästäväisemmäksi, minä puolestani toivon, että se korttikotelo ja toinen lompakko saapuvat pian. Tätä lompakko mallia ei ole suunniteltu siihen, että jokaisella kulmakuppilallakin on oma kanta-asiakaskorttinsa ja kaikki ne pitäisi kuljettaa kerralla mukana. 

BUZZAUS: Cillit Bang puhdistustuotteet

Pääsin Buzzadorin kautta testailemaan Cillit Bangin puhdistustuotteita, jotka on tarkoitettu erityisesti kylpyhuoneen puhdistamiseen.

Paketissa oli kaksi erilaista tuotetta Cillit Bang tehopuhdistaja kylpyhuoneeseen kalkki ja lika sekä Cillit Bang active foam saippuajäämät ja suihku.

Testailin ensiksi tuota tehopuhdistajaa niinkin tavanomaiseen paikkaan kuin kylppärin lavuaariin. En tietenkään tajunnut ottaa ennen kuvaa, mutta voin vannoa, ettei ole hetkeen meillä kylppärin hanat tällälailla kiiltäneet kuin Cillit Bang käsittelyn jälkeen.

Kun suoritan vastaavan pesun suihkun puolella  yritän muistaa ottaa myös ennen kuvat.

Tuotteen käyttö tapahtuu siis siten, että pullosta suihkutetaan vaahtoa puhdistettavaan kohtaan ja odotetaan viitisen minuuttia. Sen jälkeen huuhdotaan runsaalla vedellä ja kuivataan rätillä ja valmista tuli. Tuotetta kehotetaan testaamaan ensin johonkin näkymättömään kohtaan materiaalia ennen kuin käyttää koko pinnalle eli ilmeisen voimakkaista kemikaateista siis on kyse.

Tuotetta mainostetaan testivoittajana valmistajan sivuilla seuraavasti: "Cillit BANG Tehopuhdistaja kylpyhuoneeseen voitti TestFaktan kylpyhuoneen puhdistukseen tarkoitettujen aineiden testin nyt neljättä kertaa peräkkäin. Voiton varmisti erityisesti kilpailijoita selvästi parempi kalkkikerrostumien puhdistusteho. Testi osoitti Cillit BANGin irrottavan kalkin yli kaksi kertaa paremmin kuin sen kovin kilpailija Ajax Professional. Lisäksi Cillit BANG oli testin paras saippuajäämien ja vastaavien tahrojen puhdistaja."

#buzzador, # cillitbangtesti

Toukokuun nuukailuvinkki: Köyhän ei kannata ostaa halpaa

Vanha sanonta siitä, että köyhän ei kannata ostaa halpaa, on kaksiteräinen miekka. Siinä on näet vain puoli totuutta. Tietenkin kannattaa ostaa halpaa, jos tietää saavansa laadukasta ja kestävää edullisesti, mutta jos siitä ei ole varma, voi halpa tuote pidemmällä aikavälillä tulla huomattavasti kalliimmaksi kuin hintavampi, joka kestää kauemman.

Tästä minulla olisi tarjota useampia omakohtaisia esimerkkejä, jotka kaikki todistavat siitä, miten käy, kun tinkii periaatteistaan.

Aloitetaan pienistä asioista. Mainitsin ostaneeni kirppikseltä hienoja turkooseja ponnareita, jotka olivat halvempia kuin tunnetun valmistajan merkkiversiot, jotka esittelin täällä. Lopputulema oli sitten se, että nuo halvemmat turkoosit kestivät käytössä noin pyhättömän viikon, KLIK, kun merkkiversiot ovat edelleen uudenveroisessa kunnossa. Olisi siis alun alkaen kannattanut maksaa hiukan enemmän ja ostaa vallan noita merkkijuttuja.

Seuraavana hyvänä esimerkkinä ballerinat, jotka maksoivat uusina vähän ja menivät ensimmäisen käytön jälkeen tähän kuntoon:

Vastakkaisessa vaakakupissa on sitten se toinen ääripää. Maksoin aikanani itseni kipeäksi sekä tummansinisestä että mustasta klassikkobleiseristäni, toinen maksoi siihen aikaan 250 ja toinen 450 markkaa - se oli paljon rahaa silloin ja vielä enemmän rahaa se oli opiskelijabudjetilla elävälle, mutta molemmat ovat käytössä edelleen reilut 15 vuotta hankkimisensa jälkeen. Malli on niin klassinen perus, ettei siihen ajan hammas juuri pysty ja kankaat olivat niin laadukkaat, että ovat edelleen lukuisten pesujen jälkeen kuin uudet. Kestävät käytössä varmaan vielä toiset 15 vuotta, mikäli vaan kokonsa puolesta sopivat.

En toki suosittele ostamaan kaikkea kalleimman jälkeen, vaan miettimään sitä, mihin kannattaa panostaa, mikä on sellainen perustavara, jota tarvitsee kerta toisensa jälkeen. Väittäisin, että mustat perusavokkaat olisivat naisella yksi sellainen, samoin musta housupuku- tämä on makuasia ja tästä voidaan kiistellä tai olla kiistelemättä loputtomiin.

Kodinkoneet voisivat mennä myös tälle listalle, laadukkaan, kalliimman pesukoneen, hellan, imurin, vatkaimen jne, hankkiminen kirpaisee kerralla enemmän, mutta jos se kestää kaksi tai kolme kertaa sen, mitä halvempi versio, on se jo maksanut hintansa reilusti takaisin. Vanhempieni pesukone on merkkiä Miele ja se on palvellut raa'alla käytöllä kohta 20 vuotta. Koneen hirvittävän kallista ostohintaa aikanaan siunailleella naapurin rouvalla on menossa jo neljäs pesukone tuossa ajassa, joten kyllä se yksi kallis kone on kokonaisuutena halvemmaksi tullut kuin neljä vähän halvempaa.

Hankinnoissa kannattaa siis valita "kokonaistaloudellisesti edullisin", eikä aina elää sen hintalapun mukaan, sillä on tuotteita, joissa hyvää voi saada halvallakin, mutta myös niitä, joissa kannattaa maksaa vähän enemmän, jotta saa laatua. Valitettavasti tänä päivänä ei enää oikein mihinkään voi liittää määrettä "kestävää laatua", kaikki kun suunnitellaan hajoamaan niin kovin nopeasti - onneksi sentään joitakin poikkeuksiakin löytyy.

Lisää aikaa

Jotenkin minusta tuntuu, että jos joku hyvä haltiatar tällä kohtaa tarjoaisi minulle kolmea rajoittamatonta toivomusta, niin yhtenä noista kolmesta olisi ehdottomasti lisäajan toivominen. Myönnän heti, että iso osa aikapulasta on ihan itse aiheutettua kahdella tavalla: liikaa töitä ja se loppu vapaa-aika huonosti organisoitu. Jälkimmäinen viittaa siihen, että istun ihan liikaa netissä vapaa-aikanani, kun muutakin voisi tehdä.

Tällä viikolla on seitsemän aikaista aamuherätystä ja sama edessä ensi viikolla - olis edes yksi iltavuoro, että saisi nukkua hiukan pidempään, mutta turha toivo. No, joo olisihan mulla ne lakisääteiset vapaapäivät niin kuin muillakin, jos en olisi luvannut tehdä vähän "lisätöitä" niiden aikaan.

Ehkä minun pitäisi oikeasti ottaa joku kunnon teho-organisaattori järjestämään elämääni parempaan uskoon, jos vaikka jotenkin saisin tämän ajankäyttöni taas hallintaan.

Oodi elämälle, ilolle, rakkaudelle ja unelmille

Suomenkielisenä tuo otsikko ei varmaan sano kenellekään mitään, mutta alkuperäiskielellä "Ode á la vie, joie, amour et au rêve" sanayhdistelmä saattaa kolkutella jo jotain kelloja.

Tein viime viikolla kaivauksen kosmetiikkakaappini reliikkiosastolle ja löysin sieltä Oodit elämälle, ilolle, rakkaudelle ja unelmille. Kyseessä ovat tietenkin Yves Rocherin hajuvedet jostain vuosien takaa, jostain kumman syystä tuossa firmassa harrastettiin useamminkin noita nelikoita, muistaakseni minulla on siellä samaisen kaapin perällä hajuvesinelikko, jonka tuoksut viittaavaat kevääseen, kesään, syksyyn ja talveen - saattaa myös olla niin, että joku noista puuttuu, mutta ne ovat kaikkineen toinen tarina, nyt piti puhua Oodeista.

Minua huvitti jo silloin, kun nuo tuoksut ilmestyivät markkinoille ja niitä ensimmäisiä kertoja pääsin nuuhkimaan, se, että Ode á la vie, oodi elämälle osui olemaan paitsi lempituoksuni, myös vihreässä pullossa. Ihan sama mikä väri, kunhan on vihreä :-).

Nyt kun olen päättänyt lakata jemmaamasta näitä kaapissa ja käyttää ne pois, kokoan näistä neljästä vielä "muistopostauksen", johon voin halutessani palata miettimään, olisiko sittenkin kannattanut säästää nuo hajuvedet (rehellinen vastaus ei olisi, todennäköisesti ne haisisivat viiden vuoden päästä ketunmyrkyltä tai joltain vielä pahemmalta).

"Ode à la Vie, Oodi elämälle on vuonna 2001 julkaistu tuoksu, jossa yhdistyivät vihreät, kukkaiset ja metsäistet tuoksut. Ensituoksussa on bambua ja "galbanumia" . Sydäntuoksussa syklaamia, lummetta ja orvokkia, pohjatuoksussa puolestaan nousevat esiin seetri, santelipuu ja läpikuultavan hento myski.

Ode à l'Amour, Oodi rakkaudelle on itämainen tuoksu, jossa korostuvat vaniljan aromit. Ensituoksussa luumua ja mustaherukkaa, sydäntuoksussa damskonluumua,  kallioruusua ja ylang-ylangia, pohjatuoksussa esiin nousevat ambra ja santelipuu.

Ode a la Joie, Oodi ilolle on hedelmäinen sitrus-tuoksu, jossa tuoksuvat bergamotti, lime, mandariini, ananas, persikka, jasmiini, lilja, virginian seetri ja myski.

Ode au Reve, Oodi unelmille on ensituoksultaan santelipuinen, sydäntuoksussa jasmiinia ja pohjatuoksussa myskiä, vaniljaa ja suitsuketta.


Enhän minä näitä itse ulkoa muistanut, vaan kaivelin netistä. Jossain vaiheesssa hihittelin jo ääneen noiden kuvausten lennokkuutta (ja myös sitä, miten eri tuoksuista eri kieliset sivustot kertovat ko. hajuvesien koostuvan), josta seuraava kuvaus Ode à l'Amourista olkoon hyvänä esimerkkinä: "Parfyymi, joka kertoo rakkauden tarinaa. Herkullinen ja aistillinen ensituoksu on kuin mehevistä kriikunoista ja mustaherukoista valmistettu lemmenjuoma. Huumaava sydäntuoksu sykkii ylang-ylangia. Pohjatuoksu on mausteinen ja sensuelli. Rakastuneen naisen parfyymi, joka hehkuu onnea. Itämainen kukkaistuoksu: kriikuna, mustaherukankukka, damaskonluumu, ambra, sitrus ja santeli."

Jostain kumman syystä minulle on kertynyt noita "rakkauksia" kolme pulloa ja kaksi "unelmaakin", mutta iloa ja elämää vain yhdet kappaleet  - tietenkin, ne kun sattuvat olemaan kaksi suosikkiani noista. Sekä unelmat että rakkaudet kun ovat melko tai todella makeita tuoksuja ja minä pidän enemmän vihreistä ja hedelmäisistä ei itämaisista tuoksuista.