Maaliskuun mietteitä

Maaliskuun ensimmäisenä työpäivänä sivelin luomiin pinkkiä ja harmaata sekä pistin reilusti mustaa ripsiväriä ja jätin rajaukset tekemättä. Poskipunaa, totta kai - mitä useammin sitä käyttää, sen nopeammin se kuluu loppuun eli saattaa olla ettei maaliskuussa kovin montaa no-blush päivää tule. Huulipunista ensimmäiseksi otin käyttöön beige australin ja sen kanssa nuden rajauksen. Nenälle uusimmat ruskeat silmälasit ja jalkaan beiget työkengät.

En sitten jaksanut kikkailla yövuoroissa sen suuremmin eli samat lasit ja kengät, ainoa ero seuraavana yönä oli sinisen ja vihreän yhdistelmä luomilla. Ai, miten tunsin olevani 70-lvulta karannut.  Eikä taida auttaa se hatarahko perustelu, että pastellivärit ovat taas keväällä muotia.

Tässä kuluneen kuukauden aikana tuli kokeiltua varmaan lähes kaikki yhdistelmät, mitä noista väreistä sai irti alkaen synkästä mustan ja harmaan yhdistelmästä päätyen superkarkkiseen valkoista- vaaleanpunaista-pastellisinistä komboon. Itselläni oli aamuisin lähinnä alaston olo, kun oli tottunut siihen, että silmiä koristavat kunnon tummat rajaukset ja aika monena aamuna lähdin liikkeelle vallan ilman niitä.

Jos olisin toteuttanut projektiani jonkun muun kuin itseni takia, hukkaan olisi mennyt. Kukaan ei sanonut mitään mistään tähän liittyvästä. Ihan sama, vaikka yhtenä päivänä menin töihin mustassa silmämeikissä ja kirsikanvärisessä huulipunassa ja seuraavaksi päiväksi sudin silmiin söpöilysävyjä kera nuden huulipunan. Olisihan se mukavaa ollut, jos joku olisi edes jotain asiaan kommentoinut, edes sen verran, että huomattu on.

Kuun loppuun varasin sitten vielä kampaajankin ja annoin hänelle suhteellisen vapaat kädet. Ainoa rajoitus oli siinä, että en halunnut vielä luopua pitkistä hiuksistani, mutta etuhiuksen muotoilun ja värin suhteen hän sai vapaat kädet. Olisin ollut valmis vaikka turkoosin tai pinkkiin päähän, mutta lopputulos oli luottokampaajalleni tyypilliseen tapaan varsin neutraali: tumma ruskea taitettuna punaiseen, vaaleampaa ruskeaa taitettuna kupariin ja vielä tehosteeksi vaaleita raitoja, kaikkiaan siis kolmea väriä. Ensimmäistä kertaa olen pikkuisen pettynyt hänen aikaansaannoksiinsa - ehkä hän ei vain ole parhaimmillaan pienissä muutoksissa, vaan hallitsee paremmin suuret linjat. Pyysin etuhiuksiin uutta muotoa, koska takaosa jätettiin edelleen pitkäksi, mutta hän ei tehnyt mitään etuhiuksille oikein mitään, tasoitti tuskin huomattavasti. Yritin vielä erikseen sanoa, että voisitko tarkistaa, että etuhiusten linjat menevät suoraan eivät mutkittele kovasti, mutta vastaus oli vaan "joo, joo, kyllä ne hyvät on". Omasta mielestäni ne eivät olleet hyvät, mutta en sitten ruvennut ammattilaisen kanssa kinaamaan.

Muutos oli niin olematon, ettei sitä huomannut kukaan  - siinä ehkä osasyy pettymykseeni, jos käyn kampaajalla kerran vuoteen, niin kyllä sen nyt sentään pitäisi näkyä sen verran, että huomatuksi tulee. No, ensi kerralla sitten jotain niin radikaalia, etteivät voi olla läheiset ja työkaverit huomaamatta.

Päivittäin vaihtuvat työkengät ja silmälasit jäivät odottamaan vuoroaan ensi kuulle tai ehkä sitä seuraavalle, jotta työkaverit eivät liikaa ehtisi tottua noihin muutoksiini. 

Cassismousse kakku

Suklainen cassismoussekakku n. 20 annosta Ainekset Pohja: 2 kananmunaa 3/4 dl sokeria 3/4 dl vehnäjauhoja 2 rkl kaakaojauhetta ½ tl leivinjauhetta 1 tl kanelia Kostutus: 3/4 dl mustaherukkamehua, laimentamatonta Mustaherukkamousse: 3 liivatelehte 200g (3-4 dl) mustaherukoita pakkasesta 1 dl sokeria 2 dl vispikermaa 3 rkl mustaherukkamehua, laimentamatonta Suklaamousse: 2 liivatelehteä 150g tummaa suklaata 2dl vispikermaa 2 rkl sokeria 1 tl vaniliinisokeria 3 rkl konjakkia tai appelsiinitäysmehua Koristeeksi: Pirkka suklaamanteleita ja -hasselpähkinöitä  Peitä irtopohjavuoan (halkaisija 24 cm) pohja leivinpaperilla. Voitele vuoan reunat ja leivinpaperi margariinilla. Vaahdota huoneenlämpöiset munat ja sokeri. Sekoita kuivat aineet ja lisää vaahtoon siivilän läpi varovasti sekoittaen. Kaada taikina vuokaan. Paista 175 asteessa noin 15 minuuttia. Anna jäähtyä vuoassaan. Kostuta pohja mustaherukkamehulla.  Pane molempia mousseja varten liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Sulata tumma suklaa. Soseuta sulaneet tai kohmeiset mustaherukat ja sokeri. Vatkaa molempien moussien kermat vaahdoksi ja jaa tasan suklaan ja mustaherukoiden joukkoon. Sekoita mousset tasaiseksi. Mausta suklaaseos sokerilla ja vanilliinisokerilla. Kuumenna herukkamehu ja liuota liivatteet (3 kpl) siihen. Kaada seos ohuena nauhana sekoittaen mustaherukka-kermaseokseen. Kuumenna konjakkia sen verran, että liivatteet (2 kpl) liukenevat siihen. Kaada konjakki-liivateseos suklaa-kermaseokseen. Lusikoi mousseseoksia vuorotellen pieniä määriä kakkupohjan päälle. Älä sekoita tarpeettomasti, jotta värit säilyvät kauniina. Peitä kakku kelmulla ja nosta jääkaappiin hyytymään vähintään 4 tunniksi, mielellään yön yli. Irrota kakku vuoan reunoista varovasti veitsen avulla ja siirrä se tarjoiluvadille. Koristele kokonaisilla ja halkaistuilla suklaamanteleilla ja -hasselpähkinöillä.

Lankesin Sambaan

Kaiken sorttisesta järkevyydestäni huolimatta olen tietyissä asioissa kovinkin vietävissä, siis mainosmiehen vietävissä. Vilaus jostain "uudesta" ja "mielenkiintoisesta" houkuttelee minut varsin äkkiä kauppaan, valitettavan usein nämä houkutukset löytyvät karkki- tai sipsihyllyltä.

Tuskin olin lukenut maininnan siitä, että Lidlissä on myynnissä Taffelin uutuus sipsejä, kun jo päätin suunnistaa sinne tutkimaan tilannetta. Koska kerran niitä uutuuksia oli myynnissä, niin tietenkin sitten kassan kautta kotiin - eihän niitä sinne vain katsomaan menty.

Taidan olla aika idiootti sen suhteen, että samballa myydään minulle melkein mitä vaan. Tällä kertaa siis tosiaan sipsejä, Taffelin uutuus kun on nimeltään "Samba, carnival of flavors". Makuina tässä uutuudessa ovat  sipuli, tomaatti, musta- ja cayennepippuri, valkosipuli, korianteri, purjosipuli, omena, mango ja paprika.

Samban kerrotaan tarjoavan trooppista tunnelmaa, hedelmän raikkautta ja pientä pippurisuutta. Maku on kieltämättä jonkin verran pippurinen ja ehkä jokin hedelmäisyyskin tuolta takaa on aistittavissa, mutta mangoa tai omenaa en kyllä kykenisi tunnistamaan.

Turha sitä kuitenkaan on kieltää - hyviä ovat.

Palkkio

Olen tehnyt helmi- ja maaliskuun töitä kuin pieni eläin, en ole juuri pitänyt vapaapäiviä enkä laiskotellut. Koska huhtikuussa on edessä pyhä töitä pääsiäisen ja vapun muodossa, ja mahdollisesti myös jonkin verran muuta lisätyötä, päätin palkita itseni jotenkin.

Täsmällisesti sanottuna päätin siis hankkia itselleni jotain kunhan maaliskuun viimeinen päivä koittaa ja lisä-, ekstra-, yli- ja urakkatyöt, päivärahat ja kilometrikorvaukset kolahtavat tilille. Hankintaan meni jotain muuta kuin ainaisia kenkiä - en myöskään ajatellut ostaa mitään kiellettyjen listalta, vaan jotain sellaista, joka on ollut hankinnassa jo jonkin aikaa...

Jotain tähän liittyvää:

Lungarno

Jälleen kerran haksahdin hankkimaan jo aivan liian täyteen lautapelikaappiimme täydennystä. Perustelut olivat osin Sulo Viléniä, osin jotain muuta: "se on ihan uusi tuttavuus", "se vaikuttaa mielenkiintoiselta", " se on halpa".

Niinpä sitten Lungarno, toscanalaisen Arno-joen mukaan nimensä saanut lautapeli muutti meille. Siinä on osana Carcassonne tyyppistä laattojen asettelua ja lisäksi vähän kaupankäyntiä ja muuta siinä sivussa.

Peli esitellään seuraavasti: "Kulta on valtaa! 1400-luvun Pisassa hyvä suku on avain menestykseen, valtaan ja terveyteen. Kauppiaat yrittävät tehdä kauppaa arvovaltaisimpien sukujen edustajien kanssa samaan aikaan kun mestarirakentajat pystyttävät loisteliaita palatseja, torneja, aukoita ja muita rakennelmia tehdäkseen vaikutuksen merkittäviin sukuihin. Kaiken tämän vaurauden ja vallan etsinnän keskipiste on Lungarnon alue, joka sijaitsee Arno-joen rannalla.  Selviätkö kilpalijoistasi ja pääsetkö hallitsemaan Lungarnoa?  Määränpäänäsi ei ole ainostaan järkevä laattojen pelaaminen vaan myös rajoitettujen voimaverojen viisas käyttö. Sinun kauppiaidesi pitää käydä kauppaa vaikutusvaltaisimpien sukujen edustajien kanssa. Kun alue on valmis, kauppiaasi ansaitsevat voittoa. Lopuksi tuottoisin pelaaja on Lungarno valtias ja voittaa pelin."

Peliä ei ole tosiaan vielä pelikäytössä testattu, mutta mielenkiintoiselta vaikuttaa. Tämä on muuten sitten meillä ihka ensimmäinen suomentamaton peli, joka meille on hankittu. Edellinen omistaja toki laati ystävällisesti suomenkielisen sääntötiivistelmän pelin mukaan, mutta viralliset ohjeet ovat vain englanniksi.

Väriä päähän ja kutrit kuntoon

Näinhän se tietysti loogisesti menee, ensin hankintaan pään peitto ja sitten pistetään se pää uuteen uskoon. Vaikka ei noilla asioilla varsinaisesti kyllä mitään yhteyttä keskenään ollut, olen varannut tämän päiväisen kampaajan vasta pari kuukautta sitten ja tuo kypärätarjous tupsahti eteeni vähän yllättäen ja varkain, vaikka onhan Lidlillä noita sentään joka kevät ollut. En vain jotenkaan osannut ajatella, että jo tässä vaiheessa.

Tämän päivän teemana on sitten kampaajalla käynti. Edellisestä käynnistä on aikaa melkoisesti, vuosi, puolitoista tai jotain sinne päin. Nuukana ihmisenä leikkaan etuhiukseni itse ja Ievuskainen on avustanut takalatvojen nyrhimisessä tarvittaessa. Hiukseni kuuluvat lajiin "paskaruoho" eli kasvavat ainakin silloin kun ei tarvitsisi, mikä puolestaan tarkoittaisi etuhiusten leikkauttamista kolmen viikon välein. En vaan malta pistää paria kymppiä etuhiusten leikkaamiseen noin usein, kun sen kerran osaan tehdä itsekin. Silloin kun päätin, että hiukset saavat vielä tämän kerran kasvaa pitkiksi tai ainakin puolipitkiksi, päätin myös, että värjään ne itse silloin kun tarvetta on. Perusvärjäyksen ja tasausleikkauksen kun saan itsekin aikaan.

Sain jouluksi herra Kirjoitukselta lahjakortin leikkaukseen ja värjäykseen, joten nyt voin sitten hyvällä omalla tunnolla teettää korjaustyöt ja värjäyttää hiuksen kevätkuntoon. Lahjakorttiin tosin liittyi yksi toivomus: älä leikkauta hiuksiasi lyhyiksi. Sitä siis lienee syytä kunnioittaa.

Innolla odotan luottokampaajani tämän kertaisia aikaansaannoksia. Aion jälleen kerran antaa hänelle vapaat kädet, ainoana toiveena se, että hiuksista ei saa leikata pituutta kuin pakollisen verran. Uskon, että hän kykenee taas ihmeisiin. Hiusteni nykyinen väri kun on tyvestä tummahko ruskea ja latvoista jotain punertavaan ruskeaan tai kupariin viittaavaa. Jostain syystä tuo värien punainen osa iskee hiuksiini kiinni kuin tauti ja muun värin haalistuessa se jää jäljelle.

Valitettavasti tarjolla ei ole ennen eikä jälkeen kuvia.

Kuorutettu Chili con carne ja lakupiirakka

Rapsahtava chili con carne

800g jauhelihaa (nautaa tai sika-nautaa)
2-3 punaista chiliä
1 sipuli
5 valkosipulin kynttä
1 tl suolaa
1 tl ruohittua musta pippuria
1 tl chilimausteseosta
2 tl oreganoa
2 prk (á 420g) valkoisia papuja tomaatissa
1 prk (á 390g) tomaattimurskaa
4 palaa tummaa suklaata

Kuorrutus:
8 dl kypsää riisiä
1 prk kermaviiliä
1 kananmuna
3/4 tl suolaa
1 rkl ruokokidesokeria tai siirappia

Pinnalle:
2 dl juustorastetta

Silppua chilit, sipuli ja valkosipulin kynnet. Ruskista jauheliha muruksi yhdessä chili-, sipuli- ja valkosipulisilpun kanssa. Lisää mausteet, pavut, tomaattimurska ja suklaapalat. Kuumenna kiehuvaksi ja anna hautua 5-10 minuuttia. Kaada seos voideltuun isoon uunivuokaan tai - pannuun, tasoita pinta ja jäähdytä kylmäksi.

Sekoita riisikuorrutuksen aineet keskenään ja levitä seos jäähtyneen chili-jauhelihaseoksen päälle. Ripottele juustoraaste pinnalle. Kuumenna ja ruskista ruoka uunissa 220 asteessa 20-25 minuuttia.

Tästä annoksesta pitäisi riittää kahdeksalle. Positiivista ruoassa on se, että papu-jauhelihaseoksen voi tehdä vaikka edellisenä päivänä jääkaappiin ja kuortuttaa vasta juuri ennen syöntiä.


Sitruuna-lakritsilevykakku

(tarvitset kaksi sitruunaa - toisen taikinaa, toisen koristelua varten)

200g voita tai margariinia
2 dl sokeria
3 kananmunaa
1½ dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 sitruunan mehu ja kuoriraaste

Lakritsikastike:
160g pehmeitä lakupaloja (esim. 2 paksu pepe xxl-patukkaa)
1 dl sokeria
3 dl vettä

Kuorrutus:
1 dl kuohukermaa
1 rkl vaniljasokeria
1 prk (200g) sitruunarahkaa

Koristeluun:
1 sitruunan kuori raastettuna

Vaahdota huonenelämpöinen rasva ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen hyvin vatkaten. Sekoita jauhot ja leivinjauhe ja lisää seos vaahtoon. Pyöräytä sitruunamehu ja kuoriraaste taikinaan.  Levitä taikina leivinpaperoidulle pikkupellille (n. 23x32 cm), tasoita pinta. Paista uunissa 180 asteessa noin 25 minuuttia. Jäähdytä.

Valmista lakritsikastike. Laita lakupalat, sokeri ja vesi kattilaan ja keitä hiljaa poreillen 10-15 minuuttia. Kaada kuuma seos kapeaan ja korkeaan sekoituskulhoon ja pyöräytä seos sileäksi sauvasekoittimella. Jäähdytä kylmäksi, ohenna tarvittaessa vedellä.

Vaahdota kuorrutuksen kerma ja vaniljasokeri, lisää sitruunarahka ja levitä seos jäähtyneen kakkulevyn pinnalle. Tee koristeradat lakritsikastikkeella juuri ennen tarjoamista. Laita desi kastiketta pursotinpussiin ja pursota sitruunakuorrutuksen päälle raidat. Marmoroi terävällä veitsellä edestakaisin vedellen. Ripottele sitruunankuoriraase pinnalle.

Tarjoa loppu lakritsikastike kakkupalojen kanssa.

Yksi pää, yksi elämä

Kyllähän minä sen olen tiennyt, miten vaarallista on pyöräillä ilman kypärää, mutta eihän se minuun koskaan kolahda, eihän.

Ei onneksi kolahtanut vieläkään, mutta sen verran paikallislehdessä julkaistu juttu pisti miettimään, että oli pakko käydä hankkimassa uusi pyöräilykypärä. Tuossa jutussa kun kirjoitettiin, että Suomessa sattuu noin parikymmentä pyöräilijän kuolemaan johtanutta kolaria vuosittain ja tuosta määrästä neljännes sattuu tässä maakunnassa, vaikka kyse ei todellakaan ole kovin väkirikkaasta paikasta- se pisti miettimään ihan tosissaan. Yhdestä suht pahasta keikauksestahan olen naarmuilla selvinnyt, mutta tuskin siihen tuuriin voi kovin monta kertaa luottaa.

Edellinen kypäräni oli peräisin Tampereen ajoiltani eli noin reilun viidentoista vuoden takaa. Sillä kohtaa, kun siitä alkoivat pehmusteet murentua, hautasin sen vaatekaapin pohjalle ja päätin hankkia uuden kypärän "sitten joskus".

Nyt se hetki sitten tuli. Tokihan nuuka ihminen hyödynsi sopivasti kohdalle osuneen Lidlin tarjouksen, sillä Herra Kirjoitus on jo pari vuotta käyttänyt sieltä ostettua kypärää ja hyvin on toiminut. Uusi kypäräni kustansi siis noin 15 euroa ja siinä on jopa kolmen vuoden takuu.

Tässä se nyt on:

Väriltään vakoista, mustaa ja hopeaa - värivaihtoehtoja oli tasan tämä yksi, mutta voisi tuo pahemmankin värinen olla. Takana lamppu ja edessä lippa. Säätövaraa on ja pehmusteet löytyy. Mitä muuta voisi vielä toivoa? Kenties sellaisen spesiaalisisuksen, johon mahtuisi mukaan myös nuttura.

Monumenttimiehiä ja löhöilyä

Vietimme eilen Herra Kirjoituksen kanssa löhöpäivää eli ei mitään muita sovittuja menoja kuin huvituksia. Töitä olisi toki ollut, mutta joskus sitä on hyvä nollata vähän päätäkin - enhän minä tällä lomaviikolla olekaan ollut kuin neljänä päivänä töissä.

Päivän ainoa sovittu meno oli oikeastaan illan pakollinen elokuvanäytös. Pakollisen siitä teki se, että Herra Kirjoituksen yhteistyökumppaniltaan saamat elokuvaliput olivat vanhenemassa. Kovin tyypillistä meille, että kaikkien lahjakorttien käyttäminen jää viime tippaan - nyt jäi sentään viikko armonaikaa, liput kun olisivat vanhentuneet kuun viimeisenä päivänä.

Katsomisen arvoisia elokuvavaihtoehtoja ei ollut kovin monta, joten päädyimme The Monuments meniin, jonka varmaan kaikki muut ovat jo käyneet katsomassa. Kyseessähän on totuuteen pohjautuva elokuva toisen maailman sodan ajalta. Trillerin keskiössä on epätavallinen sotilasyksikkö, jonka Franklin D. Roosevelt määräsi Saksaan pelastamaan taideaarteita natsivarkaiden käsistä ja palauttamaan ne oikeille omistajilleen. Nämä miehet tunnetaan nimellä The Monuments Men. He panivat henkensä peliin suojellakseen ihmiskunnan suurimpia saavutuksia, vaikka tehtävä vaikutti mahdottomalta: taideteokset olivat vihollislinjojen takana ja Saksan armeija oli määrätty tuhoamaan ne, koska Kolmas valtakunta oli romahtamaisillaan. Miten tämä ryhmä – seitsemän museonjohtajaa, kuraattoria ja taidehistorioitsijaa, jotka tunsivat Michelangelon paremmin kuin M1 Garand -kiväärin – voisi mitenkään selviytyä mahdottomasta tehtävästään, ennen kuin tuhannen vuoden takainen kulttuuriperintö tuhoutuu?

Herra Kirjoituksen mielestä elokuva oli kovasti pitkäveteinen trilleriksi, minä puolestani pidin siitä kovastikin, mutta osansa tähän saattoi olla sillä, että elokuva tarjosi paljon silmänruokaa George Clooneyn ja Matt Damonin muodossa. Mielestäni tämä on taas yksi sellainen elokuva, jossa on paljon pieniä, loistavia, humoristisiakin yksityiskohtia, jotka saattaisivat ansaita toisenkin katsomiskerran, jolloin ne erottuisivat suurista linjoista paremmin.

Koska oma leffanautintomme oli peräisin jonkun muun kukkarosta, oli varsin mielenkiintoista katsella leffalippujen hintoja. Pakko myöntää, että melkoisen suolaisilta tuntuivat nuo lippujen hinnat, jotka enimmillään olivat 16 euron luokkaa ja siihen mahdollisesti lisää elokuvan pituuden ja erityisistuimien muodossa, puhumattakaan poppareista, limpsasta ja muusta leffapurtavasta. Ihan vaan huvin vuoksi tein laskemat kahdelle aikuiselle ja kahden aikuisen ja kahden lapsen (alle 10v) perheelle siitä, mitä yksi leffailta herkkuineen kalleimmilla lipunhinnoilla tulisi maksamaan. Kaksi aikuista maksaisi lipuistaan 30 euroa  ja nelihenkisen perheen leffalippuhin menisi 54 euroa. Pariskunnan kaverikompo maksaisi 9,60 euroa, ja siinä olisi yhteinen poppariastia ja kaksi juomaa, lapsiperheen vastaavat herkut kustantaisivat (kaverikompo ja kaksi lasten kompoa á 5,30) 20,20 euroa. Kun vielä laskee viitosen karkkeihin pariskunnalle ja kympin perheelle, alkaa kokonaissumma olla kasassa. Pariskunnan leffailtaan uppoaisi 44,60 euroa ja perheen elokuvanautinto kustantaisi 84,2 euroa. En edes uskalla ajatella, mitä tuo summa olisi markoissa...

Tuon laskelman jälkeen ymmärrän kovin hyvin, että perheet joko mieluummin vuokraavat leffan Makuunista tai Ärrältä (mitä niitäkin hintoja pidän melko suolaisina) tai ostavat omaksi. Kohtuullisen uusiakin leffoja saa ostettua noin parilla-kolmella kympillä, puhumattakaan jostain film to home- nettipalvelusta, jossa elokuvan "vuokraaminen" maksaa uutuuselokuvien osalta 5€, ja sillä saa elokuvan käyttöön kahdeksi vuorokaudeksi ilman katselurajoitusta, eikä tarvitse huolehtia palautuksesta tai hakemisesta.

Nuukailija tosiaan varmaan hoitaisi leffailtansa niin, että joko vuokraisi elokuvan tai ostaisi sen (voihan sen aina myydä, jos ei halua säilyttää) + karkit marketista ja tekisi popparit itse mikrossa. Kokonaiskustannukset jäisivät isommaltakin porukalta noin yhden leffalipun hintaan. Ihmetteleekö vielä joku, miksi kanssamme tuota The Monuments Meniä katsomassa oli 10 muuta? Toki asiaan saattoi vaikuttaa sekin, että ko. leffa on pyörinyt teattereissa jo kohta kuukauden, mutta kaipa tuosta jotain suuntaa saa kuitenkin.

Elämän pienet ilot

Elämän suurimmat ilot ovat monesti niistä pienimmistä asioista peräisin. Kuten nyt esimerkiksi minun eilinen iloni.

Inhoan sellaisia ripustuskoukkuja, joita varten täytyy porata reikä. Ihan sama onko se reikä seinässä vai kaakelissa, en silti pidä siitä. Tästä johtuen keittiössämme ovat ripustuskoukut olleet kiinni imukupilla. Toki ne ovat olleet melko massiivisia, mutta toimineet viimeisiä paria kuukautta lukuunottamatta ihan hyvin. Viimeisten parin kuukauden tai no, ehkä puolen vuoden aikana, noiden imukuppien pito on alkanut heiketä ja ei ole yksi ja kaksi kertaa, kun olen yöllä herännyt sellaiseen mielenkiintoiseen "plop"-ääneen ja sitä seuraavaan rämähdykseen, mikä johtui koukun ja siinä riippuneiden patalappujen putoamisesta. Kyseessä olivat siis nämä tällaiset koukut.

Puhuin asiasta useamman kerran Herra Kirjoitukselle ja jossain vaiheessa rakas mieheni kävikin hakemassa Kodin Terrasta tarrakiinnitteisiä koukkuja. Ne ehtivät marinoitua useamman viikon tuossa eteisen kaapin päällä, mutta eilen kun palasin pitkän ja raskaan työpäivän jälkeen kotiin, ne olivatkin yllättäen siirtyneet eteisestä keittiöön oikealla paikalleen. Tippa linssissä minä noita tuijottelin ja ripustin patalappuni noihin roikkumaan. Hyvin mahtuivat, vaikka koukkuja olikin entisen neljän sijasta kolme. Toiset kolme odottavat edelleen paikkaansa pakkauksessa, josta niitä voidaan sitten tarvittaessa lisätä vaikkapa tuon rivin jatkoksi.

Ihan tuollaiset peruskoukut ovat siis kyseessä, mitä nyt kuusikulmainen muoto tuo vähän vaihtelua talvalliseen. Pääasia, että pysyvät paikallaan ja kannattavat patalaput. Entisen imukupin sijaan nämä kiinnittyvät tarroilla.

Nyt pohdinnan alla on vain se, että mitä noista vanhoista koukuista tekisi, pitäisikö ne tosiaan pistää roskiin vai toimisivatko ne vielä jossain muualla.

Smoothie-resepti jemma

Paikallislehdessä julkaistiin kevään kunniaksi useampia mielenkiintoisia smoothie reseptejä. Tallennan ne siis tähän tulevaa käyttöä varten.


Tyrnismoothie
kolmelle

2 dl luonnonjogurttia
1 dl hedelmätäysmehua
1 banaani
1½ dl kuutioitu mangoa
2 rkl tyrnimehua
1 rkl juoksevaa hunajaa
koristeeksi: tyrnirouhetta

Soseuta kaikki aineksie tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Kaada korkeisiin laseihin ja ripottele koristeeksi tyrnirouhetta.

Kiivi-avokado-smoothie
kahdelle

1 kiivi
½ avokadoa
1 dl jäisiä vadelmia
2 dl omenatäysmehua

Kuori kiivi ja avokado. Paloittele molemmat hedelmät pieniksi paloiksi. Lisää kaikki aineet tehosekoittimeen ja sekoita smoothie tasaiseksi ja kuohkeaksi juomaksi.

Mustikka-banaani-smoothie
kahdelle

1 banaani
1 dl pakastemustikoita
½ dl vaniljajogurttia
1 dl maitoa
ripaus kanelia
½ dl jäitä

Kuori ja paloittele banaani. Kaada palat ja mustikat, jogurtti ja maito tehosekoittimeen ja pyöräytä seos tasaiseksi. Mausta halutessasi kanelilla. Kaada smoothie korkeisiin laseihin. Voit heittää mukaan myös pari jääpalaa.

Kevätsmoothie
kahdelle

4 dl appelsiinimehua
1 kiivihedelmä
2 banaania
100g säilykemangoa valutettuna
1 dl kauraleseitä
2 tl vaniljasokeria
3 rkl sokeria

Kuori ja paloittele kiivi sekä banaanit. Pyöräytä ainekset tehosekoittimessa tasaiseksi. Kaada korkeisiin laseihin ja nauti.


Hedelmä smoothie
kolmelle

4  dl valio Gefilus appelsiini-mangojuomaa
2  dl  turkkilaista jogurttia
1  kypsä banaani
2  rkl kookoshiutaleita
1  rkl sokeria
( jääpaloja)

Sekoita smoothien kaikki ainekset blenderissä tai sauvasekoittimella.

Lisää halutessasi jääpaloja. Nauti smoothie heti aamu- tai välipalana. Sopii myös jälkiruokajuomaksi.

Herkkumarjasmoothie

kahdelle

5 dl sekalaisia marjoja

2 dl mansikkajogurttia

1 banaani

3 dl maitoa

1/2 tlk sokeria (jos haluat)

Laita kaikki aineet blenderiin ja sekoita tasaiseksi.

Smoothie ohjeille on muuten oma ihan kokonainen sivusto, joka löytyy täältä, KLIK

Sitä saa, mitä tilaa

Vanha sanonta, joita tunnun rakastavan kovasti, mutta niissä on tosiaan useimmissa mielettömästi viisautta takana, muistuttaa varomasta, mitä toivoo, sillä toive voi käydä toteen. Olisi pitänyt muistaa tuo eilen, kun nillitin auringonpaisteesta, tänään ei sitten paista aurinko, mutta ei kyllä tarvitse pestä ikkunoitakaan - pakkasta oli aamusta 15 astetta!

Ei siis pestä ikkunoita tänään. Nyt vain pitäisi tämän perusnegatiivisen keksiä, kumpaa inhoaa enemmän, auringonpaistetta, joka näyttää likaiset ikkunat vai takatalvea pakkasineen. Tosin pahasti näyttää siltä, että tänään taidan saada molemmat sekä likaiset ikkunat näyttävän auringonpaisteen että takatalven pakkasineen.

Taidanpa keskittyä kaakaoon ja hyvään kirjaan, sillä fiilikset ovat vähän kuin tuossa alimmassa kuvassa.

 

Tosin nyt olisi sitten  ehkä se kevään viimeinen hetki sulattaa pakastin, mutta ehkä keksin jonkun tekosyyn jolla jättää se tekemättä.

Vihaan aurinkoa

Tiedän, että otsikko tuntuu vähintäänkin kummalliselta, sillä olenhan täällä blogissa en vain kerran vaan ainakin kymmenen kertaa itkenyt auringon perään ja valittanut, kun sitä ei näy. Mitä ihmettä on siis tapahtunut, että vannoutuneesta auringonpalvojasta irtoavat aivan vastakkaiset tunteet. Salaisuus paljastuu sanoista: "kevätaurinko on armoton". Tuo lisääntyvä auringonvalo kun näyttää kaiken nurkkiin talven jäljiltä pesiytyneen lian, roskan ja ryönän, talven valoton aika on siitä paljon armollisempi - kun ei ole valoa, ei mikään näykään.

Tämän aamuisen valovihani synnytti vilkaisu ikkunoihin, ne ovat aivan hirveässä kunnossa ja kaipaavat pesua hyvin, hyvin kipeästi. Olin jo onnistunut hetkeksi unohtamaan tämän tosiasian ja vihantunne kumpuaa siitä, että kamppailen itseni kanssa, pitäisikö minun uhrata huominen päivä ikkunanpesulle. Olen viikon lomalla ja huominen on arkipäivistä ainoa vapaapäiväni, sillä olen taas jotenkin kummasti onnistunut haalimaan itselleni neljäksi päiväksi töitä lomallakin...

Olin ajatellut pyhittää huomisen sille, että käyn läpi ne edelleenkin luonnoksissa olevat blogitekstit, jotka piti julkaista jo alkuviikosta, kuntoilen kunnolla ja valmistaudun perjantaiseen työpäivään. Kun vielä listaan lisää sen, että ensimmäistä kertaa kuukausiin ajattelin nukkua pitkään, alkaa päivän ohjelma olla kasassa. Tosin tämän päiväisten ikkuna - ja valohuomioiden jälkeen saattaa olla, että pistän herätyskellon soimaan jo kukonlaulun aikaan ja löydän itseni pesemästä ikkunoita. Pahuksen aurinko, olisi paistanut vasta perjantaina, niin olisin voinut vedota siihen, etten ehdi moiseen puuhaan juuri sinä päivänä.

Ikkunoiden suhteen en voi vedota edes siihen, ettei voi pestä ennen kuin hiekat on putsattu ja sen jälkeen satanut, molemmat nimittäin ovat jo tapahtuneita asioita. Nyt on enää se yksi toivo - tule pakkanen, tule, silloin kun ei voi pestä ikkunoita, koska a) ruudut ovat vaarassa haljeta, b) kasvit paleltuvat ja c) pesijätär jäätyy. Nyt sitten sormet ja varpaat pystyyn ja toivotaan huomiselle pakkasta, silloin saa aurinkokin sitten paistaa.

Ensimmäinen joululahja

Tänä vuonna olen päättänyt olla kerrankin ajoissa joululahjojen suhteen ja aloittaa niiden valmistuksen ajoissa.

Tässä siis ensimmäinen melkein valmis joululahja - valmistui itse asiassa jo helmikuussa, mutta tuon sauman ompelemiseen meni vaatimattomasti kuukausi. Tällä tahdilla en taida saada valmiiksi kuin kolme joulunkelloa ennen joulua vaikka tavoite olisi parikymmentä.

Tästä versiosta puuttuu siis vielä ripustuslenkki ja kulkuset, jotka tulevat kellon sisälle. Ne puretaan tietenkin tästä Tiimarin alesta ostamastani koristeesta.

Materiaalina punainen seiskaveikka ja idea sekä ohjeet Fannyn talossa- blogista.

Korvakilluttimia

Olen viime aikoina ostanut itselleni vähän lisää korvakoruja. Tähän on osin syynä se, että onnistuin hukkaamaan aikaisemmin hankkimistani takakappaleet tuosta vaan - toki syytä on niissä takakappaleissakin, ne kun olivat sellaisia muovisia kumitutteja. Voihan noita edelleen käyttää, kun vaihtaa takakappaleet toisista koruista, mutta varmuuden vuoksi sijoitin reilut viisi euroa ja hankin muutamat lisää. Tällä kertaa ostin sellaisia, joissa on metalliset taustat.

Nämä sateenkaariväritykselliset leopardi-korvikset ovat yksinkertaisesti ihanat. Halkaisijaa noilla on reilu sentti. Ne ovat samalla kertaa naiselliset, nuorekkaat, erikoiset, riittävän pienet mutta kuitenkin näyttävät.

Näiden lisäksi ostin neljä paria helmikorviksia ja kymmenen mustaa rusettia, jotka oli tarkoitettu kynsikoristeiksi. Koska kuitenkin edellisistäkin kynsikoristeista syntyivät aivan loistavat korvikset, päätin askarrella näistäkin parit "söpötykset".

APUA! Mun oli tarkoitus vain ojentaa käteni ja ottaa nämä jo hetki sitten hankkimani koristukset kuvattavaksi, vaan miten sitten kävikään. En löydä helmikorviksia mistään enkä tietenkään myöskään noita rusetteja, ovat arvatenkin samassa paikassa molemmat. Helmet ovat kiinni pahvissaan ja rusetit pussissa siinä vieressä, vaan missä, kas siinä pulma.

Edit: Löysin kuin löysinkin nuo hetken kadoksissa olleet korvikset ihan tasan omilta jäljiltäni. Olin pakannut ne ostamaani laukkuun (jota esittelin täällä, samassa säilössä olivat myös Kaunotar ja Hirviö - DVD ja Faqir-peli).  Helpotti, kun en ole vielä ihan niin lahopäinen, että onnistuisin kadottamaan tavarat tuosta vaan ihan löytymättömiin.

Musta on aina muotia

Pitäneekö ihan tosissaan alkaa huolestua oman vaatekaappinsa tilasta, kun läheiset näyttävät siitä jo kovasti huolestuvan. Ainakin jos ottaa huomioon vaatekaappiin viimeaikoina kertyneiden lahjoitusvaateiden määrän - tai no, miten niitä muuten voisi kertyäkään, kun en osta, enkä varasta ja vaihtamaan en vielä ole alkanut.

Mammaseni oli käynyt paikallisella kirppiksellä ja löytänyt sieltä mustat perushousut, joissa kaupan hintalappukin vielä roikkui kiinni. Siis aivan uudet ja oivalliset ja mukavanmalliset. Oli ne sitten ostanut kolmen euron hinnalla ajatellen, että kyllä ne jommalle kummalle meistä sopivat, jos eivät suoraan niin pienin korjauksin.

Nyt kävi sitten niin, että minä olin se onnekas, jolle nuo paremmin istuivat ja niinpä minä sain ne omakseni. Sen verran nuo korjausta vaativat, että lahkeita piti taasen pikkuisen lyhentää.

Lyhennysvaiheessa sitten selvisi ainakin yksi syy, miksi nämä olivat kirpparille päätyneet. Näiden housujen materiaalissa on jotain mielenkiintoista sen tavallisen puuvillan ja elastaanin, joista pesulappu väittää näiden koostuvan, lisäksi. Nämä nimittäin toimivat aivan samoin kuin se eräs surullisen kuuluisa eteisen matto eli ne vetävät puoleensa kaiken mahdollisen irtonaisen, erityisesti valkoisen pölyn ja nukan. Tietenkään sitä nukkaa ja pölyä yms. ryönää ei saa noista housuista millään irti - tai saa, mutta taidan olla aivan liian laiska teippiharjaamaan housuni joka kerta kun olen ne päälleni saanut. Kuten alla olevat kuvat todistavat, melkoiset imurit nämä ovat - olivat esillä sen verran, että otin ne laukusta, jossa toin ne maalta, ja ripustin henkariin ja kappas, joitain valkoista nöyhtää oli heti kertynyt toiseen lahkeeseen - pari jälkeä kuvassa on toki kamerasta, mutta kuitenkin...

 
Ja vannon ja vakuutan, ettei meillä sentään ihan noin likaista ole, vaikka taidan silti varmuuden vuoksi lähteä imuroimaan pikkuisen

Noissa on muuten hauska nappi, sellainen kuppimainen. Lähikuva todistaa samaa kuin aikaisempi teksti, jostain tuota nöyhtää noihin vain on kummasti kertynyt.

Maaliskuun nuukailuvinkki: käytä kankaat loppuun

Tämä vinkki ei ole sinulle, jos haluat olla joka paikassa viimeisen muodinmukaisesti puettu ja osallistut maalaustalkoisiin tai puutarhahommiin uudenkarheissa merkkivaatteissa (tai siis et osallistu, koska et voi tehdä mitään, jotteivät vaatteet sottaantuisi). Sen sijaan sellaiselle, joka arvostaa enemmän vaatteiden istuvuutta ja hyvälaatuisia kankaita kuin muodikkuutta taikka miettii, mihin vanhaa lakanaa vielä voisi käyttää, tässä saattaa olla jonkinlaista vinkin tapaista. Minulla itselläni kun vaatteet kiertävät suunnilleen ketjussa ykkösvaatteet (jossa omana kategorianaan juhlavaatteet ja muut siistimmät vaatteet), arkivaatteet (osa hankitaan/tehdään suoraan tähän käyttöön, osa ykkösistä siirtyy tähän kastiin aikojen saatossa), kotivaatteet (näitä en kyllä erikseen osta, en siirtyvät noista muista luokista), maalaisvaatteet (likaisissa töissä ja rikkumisuhan alla menevät huonommatkin rätit) ja poisto.

Tämän kuun nuukailuvinkkinä on haastaa miettimään käytöstä poistetulle vaatteelle, lakanalle yms. uusi käyttötarkoitus. Otetaanpa esimerkiksi pusero, jonka kangas on kaunis, mutta jonka mallista et erityisemmin pidä. Kaksi nopeinta vaihtoehtoa ovat joko heittää pusero sellaisenaan roskiin taikka lahjoittaa se kirpputorille, ne kuitenkin ovat vaihtoehdot, joita nuukailijan ei kannattaisi eikä ehkä tulisi mieleenkään ensimmäisenä miettiä. Sen sijaan voisi miettiä sitä, mikä kyseisessä puserossa ärsyttää, onko se kaulus, hihat vai joku muu asia ja olisiko puserolle mahdollista tehdä tuunaus eli muuttaa kauluksen mallia, hihoja tai tehdä siitä vaikka istuvampi muotolaskosten avulla tai muuttuisiko sen ilme, jos siihen lisäisi/poistaisi jotain koristeita tai muuta. Taikka voisiko puserosta tehdä jotain ihan muuta, missä tuo kangas toimisi paremmin; toimisiko se kauppakassina, pehmoleluna, sohvatyynynä tai kenties nukenvaatteena. Nuo edellä mainitut muutokset tarjoavat uuden elämän vaatteelle, joka on hyväkuntoinen ja käyttökelpoinen.

Mikäli vaate on hyväkuntoinen, mutta ei muokattavissa, jäljelle jää oikeastaan kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäisenä siirrä vaate "rönttökäyttöön" eli mökille, likaiselle työmaalle tai jonnekin, missä se varsin pian kuluu loppuun tai käyttökelvottomaksi, minkä jälkeen ko. vaatteen voi sitten hyvillä mielin siirtää käyttökierroksen seuraavaan vaiheeseen rätiksi tai pesänviriksi. Jälkimmäinen vaihtoehto on sitten tuo jo mainittu kierrätä eteenpäin tai heitä roskiin, mitä kyllä itse pidän viimeisenä mahdollisena vaihtoehtona ja silloinkin otan talteen vähintään vetoketjut, napit, pitsit ja muut koristeet.

Aika monta kertaa vaate tai kangas, materiaalista toki riippuen, on mahdollista kierrättää uuteen tehtävään, kun se on alkuperäisessä tehtävässään täysin palvellut. Tällaisia uudelleen hyödyntämismahdollisuuksia ovat esimerkiksi rätti, kestovaippa tai -side, kestotalouspaperi tai muu siivousapuväline. Esimerkiksi käytöstä poistetut tai parittomat sukat toimivat siivouksessa todella loistavasti. Ohuet polvi- tai nilkkasukat lattiaharjan päälle vedettyinä ovat mieletön pölymagneetti, tennissukat kokoavat sitten jo muutakin kuin pölyä. Samoin rikkinäisiä, pestyjä sukkia voi käyttää vaikka vessanpesuun ja sitten heittää hyvällä omalla tunnolla käytön jälkeen pois.

Tässä kohtaa täytyy varmaan vielä muistuttaa siitä, ettei ihan ensimmäisen reiän tai ratkeenneen sauman takia kannata vaatetta poistoon pistää, sillä sukat voi parsia (villasukkien lisäksi myös tennis- ja nailonsukat), ratkenneet saumat voi korjata ja useimmissa vaatteissa paikkaaminenkin kannattaa. Lisäksi liputan sellaisen apuvälineen kuin nukanpoistajan puolesta, sillä saa pelastettua vielä monta nukkaantunutta ja nyppääntynyttä vaatetta käyttökuntoisiksi.

Silloin ennen vanhaan, kun kankaista oli todella pulaa, lakanatkin käännettiin. Koska lakana kuluu eniten keskeltä, lakana leikattiin joko pituus- tai leveyssuuntaan kahtia ja palaset ommeltiin uudelleen kiinni niin, että lakanan heikompi keskiosa päätyi päätyihin tai reunoille ja vähemmän kuluneet osat keskelle kulutukseen. Tuolla konstilla saatiin lakanallekin lähes toinen mokoma käyttöikää lisää.

Kun esimerkin käännetty lakana on siinä tehtävässään tullut tiensä päähän, on vielä monta mahdollisuutta hyötykäyttää se. Lakanasta voi ommella tyynyliinoja, siitä voi tehdä kankaisia nenäliinoja tai pyyhintärättejä keittiöön (talouspaperin korvikkeeksi, tosin näissä kestotalouspapereissa puuvillaharso toimii kaikkein parhaiten) taikka sen voi leikata matonkuteiksi taikka poppanakuteiksi. Lakanan voi myös värjätä, jolloin siitä saa lapsille kesäksi leikkiteltan tai osan kauniin vuodekatoksen materiaaleista. Mahdollisuuksia riittää juuri niin pitkälle kuin mielikuvitustakin. Viimeisenä leposijana lakanaa voi joko käyttää pesän virittämiseen taikka sen voi kompostoida, sillä oletuksella, että kyseessä on puuvillainen lakana.

Periaatteessa vaatteidenkin kääntäminen olisi mahdollista ja sitäkin tehtiin ennen vanhaan, mutta se on sen verran työlästä, että täytyy olla todella erikoinen ja arvokas kangas, jotta joku siihen viitsii tänä päivänä ryhtyä. Sen sijaan vanhasta uutta ja isosta pieneksi-juttuja on näkynyt viime aikoina enemmänkin, hyvänä esimerkkinä vaikkapa Hupsistarallaa-blogin Norsis, joka ompeli omista vanhoista housuistaan pojalleen pöksyt. Tuolla tavoin pystyy vielä hyödyntämään vaatteita ja kankaita, jotka muutoin olisivat menneen talven lumia.

Kuten edellä olevasta ilmenee, kannatan itse ehdottomasti sitä, että vaatteet ja kankaat käytetään todellakin loppuun. Hyvänä esimerkkinä toimii yöpaita, jota meillä on kierrätetty kahden sukupolven voimin. Äitini sai sen käyttöönsä sekond handina ja piti sitä aikansa yöpaitana. Kun yöpaita kului hartioista puhki, mutta oli vielä helmasta ehjä, siitä muotoutui tyynyliina. Loput ehjät palaset palautin äidille räteiksi ommeltuna, rätit ovat edelleen käytössä, mutta tyynyliina kului puhki. Ratkoin siitä irti siihen lisäämäni lakanakankaan kaitaleen ja tarranauhan palaset (tarranauhat kierrätin kestositeisiin, lakanakangas odottaa edelleen uusiokäyttöä). Entinen yöpaita-tyynyliina on edelleen käytössä, nyt rättinä, kietaisen sen levymoppini ympärille ja käytän lattian pyyhintään, toimii sekä kuivana että kosteana ja kestää tuossa tarkoituksessaan uskoakseni vielä tovin. Todellinen nuukailija pitää kankaat poistoon vasta sitten, kun ne ovat todella loppuun käytetty. 

Miksi blogi ei päivity?

Siihen voi tietenkin olla monta syytä...

Kuten esimerkiksi se, että blogin kirjoittaja on saanut kutsun ajasta iäisyyteen ja siirtynyt kirjoittamaan pilven reunalle - tämä ei ollut mikään vitsi, muttamalle seuraamalleni blogille on näin käynyt. Asia on selvinnyt sillä, että joku jälkeen jääneistä on käynyt kirjoittamasa blogiin lopetussanat, joissa tilanteesta on kerrottu.

Toki voi olla myös mahdollista, että blogin kirjoittajaa on kohdannut joku onnettomuus tai tapaturma ja hän makaa koipi poikki tai käsi paketissa sairaalassa. Tosin ensin mainittu ei estä kirjoittamista ja jälkimmäinenkin on vain hidaste, siitä minulla on ihan omakohtaisia kokemuksia, mutta kuitenkin...

Voihan olla myös mahdollista, että on tullut joku muu suuri elämänmuutos kuin kuolema,  sairastuminen, loukkantuminen tai vastaava, joka pitää ajatukset kiinni jossain muussa kuin kirjoittamisessa. On myös aivan mahdollista, että blogi tai sen aihepiiri on vain lakannut kiinnostamasta, eikä blogin ylläpitäminen enää olekaan mukavaa, hauskaa tai muutenkaan  kiinnostavaa. Kukapa sitä jaksaisi satuilla aiheista, jotka eivät enää ole omien intressien piirissä.

On olemassa myös sellainen varteenotettava vaihtoehto kuin akuutti ajanpuute, joka voi syntyä monen asian seurauksena. Jälleen omakohtaisesti voin todeta, että kun mennään putkeen kolmatta kahden viikon jaksoa, jossa vapaapäiviä on yksi tai kaksi per kaksi viikkoa, niin ei enää kovin paljon naurata - eikä ehkä ihan ensimmäisenä tule blogin päivittäminen sen rankan, mahdollisesti ylitöille venyneen, työpäivän jälkeen mieleen. Varsinkin, jos samalle päivälle on vielä sattunut joku pakollinen kokous tai muuta mukavaa bonusmateriaalia.

Saattaa tietenkin olla jopa niin, että kiireinen bloggaaja kirjoittaa tällaiselle edellä mainitulle kiireiselle jaksolle postauksia etukäteen ja ajastaa ne julkaistaviksi, jotta blogissa riittäisi uutta materiaa, vaikka aika ei ajantasaiseen kirjoittamiseen riitäkään. Saattaa myös olla mahdollista, että tuossa ajastuksessa menee joku pieleen ja tekstit eivät ilmestykään netin ihmeelliseen maailmaan silloin kuin pitäisi...

Juuri tästä jälkimmäisestä saattoi ehkä mahdollisesti olla kysymys, kun tähän jäi muutaman päivän hiljainen väli. Tosi asia on senkin, että olen helmikuun alusta asti elänyt noita mainitsemiani kahden viikon jaksoja, jolloin on ollut vain päivä tai kaksi vapaata ja muut töitä välillä yötä päivääkin. Ensi viikolla on kuitenkin lomaviikko, töitä vain kolmena päivänä!

Sukkakaupoilla

Rakas puolisoni on jo jonkin aikaa (useamman vuoden, jos totuudessa pysytään) huomautellut sukkavarastoni kehnosta kunnosta ja pakkohan minun on se myöntää ihan täällä blogissakin, että tottahan tuo turisee, eivät ne allekirjoittaneen arkisukat niin kovin hyvässä kunnossa ole. Todisteena tästä on se, että jos tietää joutuvansa riisumaan kengät pois, pitää sukkien valintaan käyttää normaalin kymmenen sekunnin sijaan minutti, kun joutuu tarkistamaan sukat, missä vähiten hävettävää olisi.

Ja kysymys ei valitettavasti ole siitä, ettei niitä sukkia olisi (niitä on varastossa kokonainen iso Elfa-korillinen), vaan jostain pässinpäisestä ajatuksesta, että käytän ensin loppuun nuo nyt käytössä olevat puolikuluneet. Jossain vaiheessa sitten vaan käy niin, että on pakko ottaa käyttöön vähän muutakin, kun tuolta "perusvalikoimasta" ei enää riitä riittävän hyväkuntoisia sukkia pitoon ihan joka tilanteeseen. Juu, en silti aio heitellä tuhkaa päälleni ja osoittaa katumusta asiassa, vaikka paaston aika onkin ja vaikka ehkä pitäisi aikuisen ihmisen miettiä millaisen signaalin kuluneilla sukillaan antaa...

Jouduin kuitenkin tilanteeseen, jossa minun piti käydä Henkassa ja Maukassa ja välttämättä ostaa jotain. Niinpä päädyin repäisemään oikein kunnolla ja ostin (siis käytin lahjakorttia, en maksanut kolikkoakaan itse) seitsemän (7) paria uusia sukkia.

Tuollainen nippu kustansi hiukan vajaan kympin ja nyt innolla odotankin, miten kauan ne kestävät. Olen vielä siinä onnellisessa tai surullisessa asemassa, että saadakseni oikeasti itselleni oikeankokoiset sukat, joudun tekemään ostokset lastenosastolla, sillä aikuisten normi 36-38 sukka on kolmevitosen jalkaan auttamatta liian iso. Niinpä hankintaan sitten päätyi iloisia lintuja, palloja ja raitaa koossa 31-34. Mielenkiintoista muuten, mihin tuo koko 35 on vallan unohdettu, sitä kun ei ole sen paremmin aikuisten kuin lastenkaan kokovalikossa.

Kuten totesin melkoisella jännityksellä odotan, kestävätkö nämä yhden, kaksi vai viisi pesua, minulla kun on syvään juurtunut epäluulo tämän liikkeiden kangastuotteiden laatua kohtaan. Mustat isoilla valkoisilla palloilla nöyhtääntyivät ainakin heti ensimmäisen päivän käytössä eli valkoisten pallojen nurjalle tarkoitetut langanpäät tunkivat esiin oikealle puolelle, mikä ei kyllä lupaa näille kovin pitkää ikää.

Suoranaisesti huvittaa, miten onnistun tekemään tikusta asiaa, kun en kerran osta uusia vaatteita, pitää sitten esitellä edes sukkia, kun niitä tulee ostettua. Vaikka vetoan tässä siihen, että teen empiiristä tutkimusta ko. sukkien kestosta rankassa arkikäytössä ja palaan asiaan myöhemmin.

Vihdoinkin mun

Tämän tekstin otsikko voisi myöskin olla "kaikki kasassa", "setti täynnä" tai "enää ei puutu yhtään", sillä tuo tosiaan on tilanne tietyllä rintamalla.

Posti kiikutti minulle tänään paksun kirjekuoren ja sen sisältä paljastui tämä:

Kyllä vain, Disney klassikkokokoelmani puuttuva ja paljon kaivattu numero 30, Kaunotar ja hirviö. Leffa oli tietenkin pakko katsoa heti samantien ja todeta, että levyt ovat loistokunnossa, samoin kotelo. Pari kyyneltäkin taisi tulla tirautettua, mutta onneksi kotiteatterissa ei ole kovin monta näkijää.

Myönnän, että maksoin tästä kolme kertaa enemmän kuin joistain noista halvimmista levyistä, mutta silti olen ylen onnellinen tästä löydöstäni.Ostopaikkana huuto.net, myyjänä yksityinen henkilö ja hintaa postikuluineen pikkuisen vajaa 24 euroa. En edes yrittänyt tinkiä, vaikka en joutunutkaan kilpahuutamaan tästä muiden kanssa.

Ja tämä ei siis ole se levy, jonka olen alkuperäisesti ostanut ja maksanut, se levy on edelleen huijarilla - tai siis eihän sillä mitään levyä ole, mutta minun rahani ovat.

Kärsivällisyys on hyve...

....jota minulla ei valitettavasti ole, ei ainakaan kaikissa asioissa. Joidenkin juttujen suhteen jaksan puskea vaikka läpi harmaan kiven, mutta sitten on taas niitä, joissa valmista pitäisi olla just nyt heti ja mieluummin jo eilen.

Yksi näistä kärsivällisyyttäni selkeästi rassaavista jutuista ovat nuo niin sanotusti keskeneräiset keräilysarjat. Niitä minulla on tällä hetkellä Disney klassikot (yhtä vajaa), Kalevala korun joulukoristeet (joiden kanssa kävi tasan niin kuin pelkäsin, että nälkä kasvaa syödessä ja haluan sittenkin ne kaikki - vain kaksi puuttuu enää) ja Mauri Kunnaksen kirjat (joista puuttuu Seikkailijan laulukirja ja Iloinen keittokirja). Pahimmoiksi löysin muuten vielä pari uutta Kunnasta, jotka olisi kyllä "tosi kiva saada kirjahyllyyn" nimittäin Joulupukin laulukirjan ja Mac Moose ja Jagger Migreenin tapauksen - kyllähän noi nyt on pakko hankkia, kun kerran kaikki muutkin on.

Pahinta noissa on tasapainoilu kahden vaakakupin välillä. Onhan esimerkiksi noita Kalevala Korun joulukoristeita myynnissä, mutta kun en ole valmis maksamaan niistä sitä pyydettyä satasta - jotenkin vaan jaksan uskoa, että kun joulu lähestyy, niin joku on kuitenkin taas valmis luopumaan omistaan. Eriasia vain on kestääkö minun kärsivällisyyteni sinne asti vai löydänkö itseni sittenkin maksamasta itseäni kipeäksi vain siitä syystä, että ko. tavara on "pakko saada".

Ainakin toistaiseksi on järki voittanut ja ylihinnotellut tavarat jääneet ostamatta, mutta se on sitten eri asia, miten kauan jaksan kilvoitella ja puhua itselleni järkeä, että kyllä se odottaminen kannattaa ja että pitää vaan malttaa odottaa. 

Naisten päivän ruusu

Olin naistenpäivänä kaupassa tai siis en varsinaisesti kaupassa, vaan kaupan yhteydessä olevassa ravintolassa syömässä herra Kirjoituksen kanssa. Sieltä poistuessani eteeni käveli herttainen nuorimies ruusu kädessään ja kysyi, saisiko antaa rouvalle ruusun näin naisten päivän kunniaksi. No, tottahan toki, ei rouvalla mitään ruusua vastaan ollut, varsinkaan, kun tarjottu ruusu sattui olemaan yhtä lempiväreistäni ruusuissa eli oranssia ja persikkaa.

Herra Kirjoitus hoiti kuvaamisen, koska itse vietin naisten päivän iltaa töissä.

Mainittakoon, että myös Herra Kirjoitus muisti minua ruusuilla, mutta epäitsekkäästi jätti omat ruusunsa (sitä rakastamaani oikein tummaa punaista, melkein mustaa) kuvaamatta.

Key Lime Pie

Tätä herkkua sain ensimmäisen kerran maistaa jo kauan sitten toisessa elämässä tehdyllä Floridan matkalla, pääsinpä ihan piirakan alkulähteille Key-saarille sillä herkuttelemaan. Olin jo melkein unohtanut kyseisen herkun, mutta miettiessäni käyttöä kotiimme päätyneelle limettien ylimäärälle, muistin tämän, kokeilin ja jäin ihmettelemään, miten olin saattanut unohtaa jotain näin taivaallista.

Key Lime Pie

Pohja:
200g digestivekeksejä
80g voita sulatettuna
3 rkl sokeria

Limettitäyte:
vajaa 1,5 dl limettimehua
2-3 tl limetin raastettua kuorta
6 kpl keltuaisia
400g kondensoitua maitoa tölkistä (tölkin vakiokoko taitaa olla 397g, tämä on siis säilyke, sakeutettu  ja makeutettu)
1 -1,5 rkl vaniljasokeria

Koristeluun:
1 dl kermaa vaahdotettuna
1 tl vaniljasokeria
1 kpl limettiä (lohkoina)

Tarvitset kaikkiaan 5-7 limettiä mehuisuudesta ja koosta riippuen.

Tee pohja. Murskaa keksit. Lisää voisula ja sokeri. Sekoita tasaiseksi.

Vuoraa irtopohjavuoka (halkaisija n. 24 cm) leivinpaperilla ja kaada keksi-voi-sokeri-seos vuokaan. Painele seos vuoan pohjalle ja reunoille lusikan avulla.

Paista pohjaa150-asteisessa uunissa 10 minuuttia. Ota pohja uunista ja jätä odottelemaan. Nosta uunin lämpö 175 asteeseen.

Tee täyte. Pese limetit huolellisesti. Raasta vihreää kuorta 2-3 tl. Vältä kuoren valkoista, kitkerää osaa. Purista limeteistä 1-1,5 dl mehua (mitä enemmän mehua ja kuorta, sitä sitruunaisempi piirakasta tulee, 1,5 dl mehua ja 3 tl kuorta on ehdoton maksimi, enemmällä tulee liian hapan ja kirpakka, jopa minun makuuni). Erottele munista valkuaiset ja keltuaiset erilleen.

Vatkaa keltuaiset ja kondensoitu maito vaaleaksi vaahdoksi. Jatka vatkaamista ja valuta joukkoon limettimehu hedelmälihoineen. Lisää myös kuoriraaste ja vaniljasokeri. Kaada täyte pohjan päälle.

Kypsennä limettitorttua uunissa noin 15 minuttia, kunnes se on hyytynyt. Jäähdytä piiras ja kelmuta se jääkaappiin odottamaan tarjoitua. Juuri ennen tarjoilua koristele kermavaahdolla ja limettilohkoilla.


Aito ja alkuperäinen Key Lime Pie siis syödään kylmänä kermavaahdon kera, mutta oikein hyvää herkkua saa myös aikaan sillä, että vatkaa ylijäämä valkuaisista marengin tuohon päälle ja käyttää piirakan kolmannen kerran uunissa sen aikaa, että marenki paistuu taikka sitten voi käyttää alla olevaa italialaisen marengin reseptiä, jolloin piirakkaa ei tarvitse enää käyttää uunissa.

Italialainen marenki
3 valkuaista
2 1/2 dl sokeria
1 dl vettä
Kuumenna vesi ja sokeri kattilassa 120-asteiseksi (aikaa kuluu noin 8 minuuttia). Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Kaada kuuma sokeriliemi ohuena nauhana valkuaisvaahdon joukkoon vatkaten samalla suurella teholla. Jatka vatkaamista, kunnes massa on huoneenlämpöistä.

Italialaisessa marengissa valkuais-sokerivaahtoon lisättävä kuuma sokeriliemi kypsyttää kananmunan. Näin tehdystä marengista tulee koostumukseltaan sitkaampi, eikä piirasta tarvitse enää käyttää uunissa.

Lisää tavaraa - taas kerran

Tapasin ystäväni Ievuskaisen kaupngilla ja saattoi olla, että siinä samalla tuli vähän poikettua syömässä ja saattoi olla, että kirpparillakin kierreltiin ihan vain pikkuisen... eli good bye ostoslakko ja ruokabudjetti.

En sitten kyennyt ohittamaan Tildan talvikirjaa, kun sellainen uutena tuli kirppiksellä vastaan 14 euron hintaan, vaikka olinkin jo päässyt vannomaan, etten osta enää yhtään Tildaa hyllynkoristeeksi. Niitä kun on siellä jo ennestään aika monta ja niistä toteutettujen projektien määrä taitaa olla pyöreä nolla.

Tuon Tilda kirjan myötä törmäsin uuteen mielenkiintoiseen ongelmaan. Netti kun ei tunnu osaavan vastata siihen, montako Tilda-kirjaa oikeastaan on olemassa ja mitkä niistä on suomennettu ja millä nimellä. Nuo nimet kun ovat vaihdelleet varsin paljon kirjojen norjan-, suomen- ja englanninkielisten laitosten välillä, eivätkä ole mitenkään loogisesti pääteltävissä mistään.

Samalta kirppiskierrokselta tuli hankittua myös "pari" hiuspantaa, siis tuota, tarkemmin mainiten vain viisi kappaletta pantoja. Nuo maksoivat yhteensä 70 senttiä eli eipä niille paljon kappalehintaa tullut.
Kullanvärisestä ja ruskeista tuli heti kommettia, että näyttävät tasan minulta. Vaaleankorallinvärisessä on ollut joku koriste, joka on irronnut eli sille pitää varmaan jotain fiksausta tehdä ennen kuin sitä voi käyttää.

Tämän kirppiskierroksen "superlöytö" oli neljän euron hintainen tummanvihreä "lentolaukku". Pinnalta ihan uudenveroinen, sisältä näki, että oli ehkä joskus käytetty. Kooltaan tuo on sellainen viikonloppulaukku miinus eli ainakin minun lentolaukkuani pienempi. Lokeroita, kumilenkkejä ja väliseiniä tuosta löytyy hyvin, samoin kantokahva ja irrotettava olkahihna. Mikä parasta tämä sopii väriltään ja tyyliltään molempien käyttöön. Meillä on molemmilla jonkin verran päivän tai parin työmatkoja ja kursseja, ja sellaisilla tarvittavien varusteiden kuljettamiseen tämä soveltuu kuin nenä päähän. Herra Kirjoituksesta itsestään en tiedä, mutta minusta on usein tuntunut tosi pahalta varustaa mies matkaan joko liian ison tai liian naisellisen kassin kanssa - tämä kassi on nyt niin sukupuolineutraali kuin kassi vain voi olla eli kuten mainittu tulee sittenkin yhteiseen reissukäyttöön eikä föönin suojaksi kuten alunperin ajattelin.

Yksi lautapelikin tuli hankittua, Sulo Vilénin mallilla "ostin, kun halvalla sain". Oli HalpaHallin poistolaarissa ja kustansi kokonaisen vitosen. Vielä en osaa sanoa, jääkö meille vai annetaanko eteenpäin.

Helmikuun kosmetiikka

Niinhän mä aikaisemmin lesosin, että tänä vuonna ei osteta kosmetiikkaa. Ekat huusholliimme muuttaneet kosmetiikkatuotteet sponsoroi äitini, mutta helmikuussa oli sitten pakko mennä omalle lompakolle. Vaikka, jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin ei kai kynsiviilaa ja appelsiinipuutikkuja lasketa kosmetiikaksi - hintaa noilla yhteensä 2.90€.

Muut tuotteet ovatkin sitten tavalla tai toisella saatuja Dermosil näytteitä ja Hopottajien kautta testiin saatu Erisan kosmetiikka.

Koska tuotteet tarvitsevat myös säilytysasian, niin samaan seuraan sopii myös lahjuksena saamani meikkilaukku paremmin kuin hyvin. Kerrankin kunnon tilava pussukka, jokon mahtuu muutakin kuin huulipuna.

Osaisinkohan jatkaa tällä samalla -tai vielä tiukemmalla- linjalla vuoden loppuun.

Aarre

Vaikka aina sanon, etten osta uusia pyyhkeitä tai liinavaatteita, en silti voinut estää itseäni ottamasta vastaan lahjaa, jonka sain äidiltäni. Hän tietää, että rakastan vanhoja, kunnollisia suomalaisia kankaita, joten totta kai hän oli ostanut lapselleen materiaalia, kun oli kirppikseltä löytänyt pari palaa Tampellan purje-kangasta.

Nämä kaksi palaa hän oli saanut eurolla, ja minä ompelin niistä Herra Kirjoitukselle tyynyliinan. Palaset olivat sen verran pieniä, että oli pakko laittaa sauma keskelle tyynyliinaa, raitojen suhteen kohdistuskin onnistui yllättävän hyvin.

Pari pientä suikaletta jäi jäljelle, nekin totta kai säästin tulevaa käyttöä varten. Eihän tällaista kangasta haaskata, kun sitä kerran käsiinsä saa.

Käviskös kirjastossa

Selailin taas kirjakerhojen tarjontaa ja varsin mielenkiintoisia opuksia sieltä löytyikin.

Tyypilliseen tapaani sain istua sormieni päällä, etten tilaisi tuota 100 virkattua pitsikukkaa kirjaa. Yritän kuitenkin hillitä himoni ja tyytyä kirjaston tarjontaan. Seuraavalla kirjastokäynnillä voisi katsella esimerkiksi seuraavia opuksia tuo ylläolevan lisäksi.

Kuvat napsittu netistä jujukerhon ja suuren suomalaisen kirjakerhon sivuilta, siksi laatu on mitä on.