Johdattava joulukuu

Koska marraskuu meni yllättävän kivuttomasti ja oli keleiltään varsin positiivinen, voi joulukuusta odottaa myös mukavaa kuukautta. Toki myönnän, että eivät edessä olevat hautajaiset ole mikään positiivinen asia, mutta yritän vakaasti uskoa siihen, että joulukuu johdattaa elämääni oikeaan suuntaan. 

1. viikko

Lupaukseni mukaisesti jätin joulukuun ensimmäisenä päivänä menemättä ylitöihin, tein vain 8 tunnin lisätyöillan. Hoidin rästiin jääneitä kotihommia eli siivosin, paikkasin Herra Kirjoituksen ja omat farkkuni sekä ihastelin kaktuksen kukkia. Sain serkultani kesällä kaktuksen alun ja se on nyt päättänyt kukkia ensimmäisen kerran - ja sen kukat ovat aivan mielettömän kauniit.

Viikkoon mahtui toinenkin lisätyöpäivä ja maalla kovassa pakkasessa vietetty sunnuntai. Käytännössä kannoimme puita, jotta äidin ei tarvitsisi, koska niitä menee monen monta koppaa päivässä. 

2.viikko

Viikko alkoi itsenäisyyspäivällä, jolloin laitettiin ikkunoille joulukyntteliköt ja touhuttiin kaikenlaisia kotihommia. Illalla nautittiin kavereiden seurasta ja pelailusta sekä ihanasta syyrialaisesta ruoasta. 

 

Tiistaina oli viikon ainoa lisätyöpäivä. Teimme myös joulupaketteja ja mietimme, mitä vielä pitäisi hankkia, jotta kaikki tarpeelliset lahjat olisivat valmiina. Tästä viikosta alkoi myös loppuvuoden lottovoittoni eli kolmen viikon lista, jossa ei ole yövuoroja lainkaan, vain pelkkää aamuvuoroa vakkaritöissä tai muualla- viikonloppuvuorotkin ovat listan viimeisellä viikolla eli joulussa. Edessä on siis lukematon määrä aikaisia aamuherätyksiä pimeään ja kylmään. Tuntuu, että olen pohjattoman väsynyt ja koetan vain rämpiä yhdestä pimeydestä seuraavaan, aamusta toiseen. Sunnuntaina kävimme maalla. Pakkanen oli hellittänyt otettaan, mutta sen sijaan lumihommia oli tarjolla.

 

3.viikko

Muutama pakollinen joulukortti postiin. Viikon edetessä löytyi myös idea virtuaaliseen joulutervehdykseen muita varten, mistä lisää myöhemmin.

 

Kun luistelee pitkin puistokäytäviä tai kahlaa loskassa pussipimeässä töihin ja takaisin, todeten, että joulumieli on hukassa eikä lumesta ole tietoakaan, ei tee kotiinpäästyä mitään muuta kuin mieli mennä nukkumaan- ja tätä olenkin tehnyt, jos nukuttaa kello kahdeksalta illalla menen peiton alle. Vain yksi lisätyöpäivä tällä viikolla. Toiseenkin olisi ollut mahdollisuus, mutta sen sijaan keskityn sairastamiseen ja teatteriin, joista lisää jäljempänä.

 

Yhdet joululahjasukat sentään sain valmiiksi ja pakettiin, muiden kohdalta taidan jakaa lappuja "joulumuori sairaslomalla, toimitus sitten myöhemmin". Lapussa olisi vinha peräkin, sillä loukkasin töissä ranteeni ja se ei tunnu paranevan. Olen siis tällä viikolla menossa MRI-tutkimukseen. Jotta mikään asia ei olisi niin helppo, tiedän, että kunnollisiin ranteen kuviin tarvitaan kolmen teslan magneetti ja niitähän ei täältä löydy, joten lauantaina aamulla on pakko kääntää auton nokka kohti Tamperetta ja käydä kuvauttamassa käsi siellä. Jatkot, ainakin seuraavaan lääkärikäyntiin asti, onnistuvat sitten taas täällä. Sitä en sitten tiedä, mitä tapahtuu, jos käsi tarvitsee puukkoa. Pelkään kovasti, että scafo-lunaariligamentti on saanut siipeensä ja tarvitsee jotain muutakin kuin aikaa parantuakseen. Töissä olen rannetuen kanssa ollut, vaikka se onkin todella hankalaa, mutta ei silti "pää kainalossa" - hankalaa eli en ole käynyt anomassa saikkua, vaikka välillä  ranteeseen sattuu niin saakelikseen. 

Teatterissa kävimme katsomassa esityksen "Näytlemä, joka menee pleen". Se oli todellakin ehdottoman hulvaton, en muista milloin viimeksi olisin nauranut näin paljon. Vatsalihakset olivat suorastaan kipeät nauramisesta ja täytyy sanoa, että ihailin roolisuorituksia, miten loistavat ammattinäyttelijät pystyivät esittämään tönkköä amatöörinäyttelijää, se on sitä ammattitaitoa. Näytelmän idea on siis seurata amatöörinäyttelijöiden "kesäteatteriesitystä", jossa kaikki mahdollinen menee pieleen, kulissit romahtavat, kässäriin jäädään junnaamaan, näyttelijä tyrmätään kesken esityksen ja vaikka mitä muuta ihan uskomattomasti toteutettuna. Todellinen hyvän mielen näytelmä. 

 

4.viikko

Jouluviikko, jolle olen vaatimattomasti onnistunut hankkimaan 7 työpäivää, jotka täydentyivät vielä yhdellä ylimääräisellä täysmittaisella työpäivällä ja parilla muutaman tunnin jatkolla - kerrankin voi sanoa, että sain olla töissä tarpeeksi. Antijouluihmisen unelma, voi vedota siihen, että on töissä. Mikään ei sovi, eikä mihinkään voi mennä, kun on töissä. Kaiken työajan ulkopuolisen ajan voi käyttää nukkumiseen. Samalla tajuntaan hiipii ilo siitä, että parin päivän kuluttua tapahtuu kaksi mahtavaa asiaa: jouluhössötys on ohi ja päivät alkavat pidetä. On edessä uusi vuosi ja uusi mahdollisuus. Tähän kyllä tekisi mieli kyynisen tontun tavoin todeta: uusi mahdollisuus hukattavaksi.

Joululahjaksi sain tuomion siitä, että ranteessani on todellakin "jotain vialla" eli scafo-lunaarilifamentti on rikki. Uuden vuoden iloksi tulee sitten tieto siitä, mitä tuolle tehdään, meneekö "aika parantaa haavat"- periaatteella vai tarvitaanko leikkaus. 

Joulukortit olivat tänä vuonna saippuaa, pyrin siihen, että en enää hanki, mitään muuta kuin syötävää, juotavaa tai poistuvaa käyttötavaraa lahjaksi. Kaikille samanlaiset ettei tule paha mieli kenellekään. Kotona olen yrittänyt vähän siivota, joululaatikoista suurimman osan saimme lahjaksi serkultani Rusetilta ja kinkku on perinteisesti kaupasta ostettua savustettua, koska kumpikaan meistä ei pidä uunikinkusta. Jouluaattona kokataan nachopeltiä töissä, joten sielläkin ollaan aika kaukana perinneruokailusta.

 

5. viikko

Vuoden vaihtumiseen on enää muutama päivä. Viikon alkaessa takana on 7 työpäivää ja edessä vielä kolme, joiden jälkeen seuraa yksi, mutta sitä odotetumpi, vapaapäivä. Olen luvannut itselleni "pyjamapäivän" eli lököilyä verkkareissa kotona - ruoaksi joulusuklaita, mozzarellatikkuja ja cheddarjalapenoja, kevyt kasvohoito ja jalkahoito. Vain vähän sukankutomista, mutta sitä enemmän rentoa yhdessä oloa Herra Kirjoituksen kanssa ja paljon äänikirjoja. 

Pitkän työputken viimeinen päivä oli joka suhteessa sellainen "lottovoitto", mitä vain harvoin sattuu kohdalle. Punaiset päivät pöhöttivät kropan ja tekivät olon äärimmäisen epämukavaksi - tuntui, kuin joku olisi juuri tänä päivänä avannut sisuksissani hanan. Kun tuohon yhdistää äärimmäisen epämukavat rintaliivit, jotka olivat aina siellä missä ei pitänyt (liian ylhäällä, liian alhaalla, olkaimet valuen, kupit tursuten), ja kellon, joka käytti jokaiseen liikkumaansa minuuttiin ainakin kaksi todellista minuuttia sekä yli 12 tuntisen työpäivän, alkaa olla palikat kohdallaan. Onneksi pisinkin päivä päättyy joskus ja yhä edelleen mietin, miksi ihmeessä jemmaan noita liivejä kaapissani - miksi en vain heitä niitä pois. 

Uuden vuoden aattona kävin kuulemassa tuomioni käden suhteen: käsikirurgi suosittaa leikkausta, maksusitoumuspyyntö vakuutusyhtiöön lähti. Nyt sitten vain odotellaan. Alustava leikkauspäiväkin jo sovittiin tammikuulle, mutta katsotaan, miten tässä käy. 

Kosmetiikan tyhjentyneet 4/21

Tämän vuoden viimeisen neljänneksen purtilot, jotka ovat edelleenkin sitä samaa vanhaa tuttua, ainakin noin enimmäkseen. 

 

Kaksi suihkugeeliä, vihreä Vague de Vie ja Brazilian cafe ovat molemmat Yves Rocherin, dödöt Dermosilia, kolme erilaista hammastahnaa (kaappiin oli kertynyt monta jämää, jotka käytin kaikki kerralla pois), Cien poskipuna Lidlistä aikaan ostettu, kaksi minihuulipunaa, Avonin Perceive hajuvesi, Dermosilin näytteistä intiimipyyhe ja kasvopesu. 

Toiseen kuvaan eksyi muutama sama purkki nyt vihdoin kokonaan tyhjentyneinä, joten mustaa laatikkoa päälle, jotta en sekoa määrissä. Kuvassa siis meikinpoistoainetta, pieni kasvopesuvaahtopullo, meikkipuuteri, huulipunakynä ja Howard&Johnson hotellin ikivanha saippua.

Vielä lisää enemmän tai vähemmän peruskamaa eli käsisaippuaa, dödöä, suihkugeeliä (tuo joulupallo piti sisällään kimaltavaa suihkugeeliä), käsiseeruminäyte, kirsikansävyine kynsilakka Yves Rocherilta, pari huulikiiltokynää ja kaksi minihuulipunaa.

Vuoden viimeisetkin ovat sitä "samaa tavallista" eli Herra Kirjoituksen dödö mallia Dermosil, Essencen meikkivoide (saatu naamakirjasta), hammastahna, Yves Rocherin "Ilon ylistys"-tuoksu ja kaksi Dermosilin näytettä:porkkana kasvovoide ja retinol kasvoseerumi.

 Yhteensä 29 purtiloa ja 5 näytettä.

Vuoden alusta 122 purtiloa ja 94 näytettä

Loistavat lahjomat

Olin aivan varma siitä, että vuoden aikana olen ehtinyt tehdä sen verran pahuuksia, että olen menettänyt viimeisenkin joululahjan. Olin siis kovasti yllättynyt, kun minua ja meitä muistettiin suorastaan huikeilla lahjoilla. Montaa erilaista suklaata sekä dumlea ja lakritsia, hunajaa, kahvia ja Baileysia. Kuvasta puuttuvat pullapoika, pikkuleivät ja joululaatikot sekä kummankin päätyönantajan tarjoamat joulukassit, joista löytyi lisää jouluherkkuja kuten erilaisia glögejä, kahvia, hilloa, hunajaa jne.

"Tavaralahjoja" kuvassa ovat veikkauksen arvat, ravintolalahjakortti suosikki Thai-ravintolaamme, rahalahja ja lahjakortti, jolla voi valita jonkun tavaran lahjakaupasta. 

Positiivista tässä on ehdottomasti se, ettei lahjoissa ollut kuin yksi pysyvä tavara ja sekin aika hauska. Herra Kirjoitus oli tilannut minulle blogistani jälleen yhden vuoden kirjana. No sorruinhan itsekin tilaamaan hänelle tavaran joululahjaksi: chilin kasvatuspaketin. Sen pitäisi olla rainbow chilibonsai, mutta katsotaan, mitä siitä aikanaan kasvaa. 

 

Jotenkin niin supertyytyväinen fiilis, sillä itse emme ostanneet herkkuja jouluksi, enkä ehtinyt tehdä laatikoita, pikkuleipiä tai joulupullaa, joten oli aivan mahtavaa saada niitä lahjaksi tavaroiden sijaan. Jos "joulupukille" voisi heittää toiveen, niin nämä tämän vuoden lahjat olivat aika liki täydellisyyttä. 

edit: Kyllä oli Baileys hyvää, kun sen korkkasimme kymmenennen työpäiväni jälkeen.

Sydämellistä ja lämmintä joulua

Netin ihmeellinen maailma heitti eteeni ideakuvan, jossa kirkkaassa muovisessa joulupallossa oli minineule, ihan vaan sellainen tavallinen suorakaide ja siinä minikokoiset puikot kiinni. Tiesin heti, että minäkin halusin sellaisen. Uskomatonta kyllä, minulla oli jopa pallo valmiina. Olin saanut tämän pallon eräältä ystävältä yhtenä elämäni raskaimmista päivistä - isän hautajaispäivänä. Hän totesi, että vaikka pullossa lukeekin hyvää joulua, hän haluaa antaa sen minulle nyt, jotta se tarjoaisi elämääni edes vähän kimallusta ja ilon pilkahduksia; pallon sisältö kun oli "kultahipuilla" ryyditettyä suihkugeeliä. Pallon tyhjennyttyä säästin sen, en oikein itsekään osaa sanoa, miksi. Nyt sille sitten löytyi käyttöä.

 

Valitettavasti tästä(kään) työstä ei ole mitään välivaihekuvia, vaan homma toteutettiin idea-kokeilu-toteutus-kuvat periaatteella jälleen kerran. Minipuikot Herra Kirjoitus veisteli tulitikuista, minä puolestani löysin lankapurkista joulunpunaisen jämän, jonka puolitin ja kudoin 1,75mm puikoilla siitä sydämen.

Pallon kansi tai korkki on siis ihan kierteellä avattava, joten kertaalleen palloon jo tungettu sydän ja puikot lankakerineen oli helppo ravistella sieltä pois. 

Sen sijaan pallon kuvaaminen niin, että kaikki oleellinen (hyvää joulua- teksti, sydän oikeassa muodossa, puikot ja lankakerä) näkyisi, ei ollutkaan ihan niin helppoa.

Lisäksi tausta aiheutti omat haasteensa. Useammassa kuin yhdessä hyvässä kuvassa näkyy ikävästi tuo rajapinta, jossa taustana käytetty printtipaperi vaihtuu päiväpeittoon.

Lisäksi kuvakulma aiheutti haasteita: "sydän hyvä, teksti huono" "liikaa korkkia"...

 

Lopulta löytyis yksi kuva, jolla aiomme toivottaa kaikille virtuaalisesti hyvää joulua ja kertoa, että joulukortteja ei tänäkään vuonna tule ja raha menevät hyväntekeväisyyteen. 

 

Oikein sydämellistä ja lämmintä joulua siis kaikille.

Lonkerotankki

Netin ihmeellinen maailma heitti tielleni ideakuvan tankista, jonka telat oli tehty tölkeistä, tykkitornina oli karkkirasia ja tykkinä sikari. Pakkohan sitä oli omalla tyylillä lähteä kokeilemaan. 

 

Tarvittiin kasa askartelutarvikkeita kaapin perältä, kolme tölkkiä lonkeroa, saajan lempikarkkeja ja paljon teippiä.

 

Ensin tehtiin telasto tölkeistä. Tähän olisi tarvittu tummanvihreää kartonkia, mutta ei ollut kuin kirkkaanvihreää, käytettiin siis sitä. 

Telaketjut tehtiin ruskeasta aaltopahvista. Tykkitornin sisus on tosiaan karkkeja, päälyksenä keskivihreää käärepaperia. Tykkitorni on liimattu tuohon telaston päälle. Ikävisti saajan lempikarkit ovat palluroita, joten tykkitornikin on kovasti klomppinen.

 

Tykki on tavallista printtipaperia, jonka päälle on kiepattu samaa käärepaperia ja koristeeksi liimattu telaketjuista jääneet aaltopahvin jämät.

Joulun jälkeen sitten tiedetään, onko saajalla riittävästi huumoria tähän.

Minecraft creeper sukat

Joulu lähestyy, joten lienee aika aloittaa joululahjojen neulominen. 

 

Minecraft sukkien aloitus on 52 silmukalla, joilla neuloin tyyliteltyä 2o 2n - joustinneuletta, neljä kerrosta vihreällä, kerros harmaalla ja seuraavalla kerroksella oikeat silmukat ristiin. Vihreitä kerroksia 4x 8 ja harmaita 7.

 

Kantapäähän otin 28 silmukkaa ja kudoin kantalapun "ruutulipuksi" 2silmukan ja 2 kerroksen taktiikalla. Ruutuja  korkeussuunnassa 9  kpl. Sivuista nostin 17 silmukkaa. 

Varsinainen Creeper-kuvio on Pinterestistä poimittu. Oikaisin ja tein taustan  kokonaan yhdellä vihreällä. Testasin pohjaa ensin kolmella värillä, mutta totesin ettei jaksamiseni riitä tässä vaiheessa neljän värin pyörittämiseen ja lisäksi sukasta tuli niin vietävän paksu, ettei sellaista voi pitää. Kahdella värilläkin tuli jo melkoisen tukeva ja lämmin.

Käytin siis tätä kuviota musta aleen eli creeperin naaman osalta, muutoin mukana kulki sama tumma harmaa kuin varressakin. Pohjassa kuljetin lankoja kahden silmukan ja kahden kerroksen viistoraidalla. 

Terässä silmukoita oli kavennuksien jälkeen15 puikolla, koska puikkoina olivat 3mm:n cubicsit ja siltikin pelkään, että sukat ovat pienet, sillä kaikesta venyttelystä huolimatta nelos on melko napakkaa.

Pistin nämä tänään pukin pakettiin ja toivon parasta. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan minulla on sellainen tunne, että a) nämä eivät sovi ja b) näistä ei pidetä. Toivon olevani väärässä, mutta tiedän, että esimerkiksi värit ovat väärät - parempia nyt vain ei ollut varastossa riittävän isoa määrää. 

Korjauksia ja kynttilöitä

Itsenäisyyspäivänä perinteisesti otimme esiin joulukyntteliköt, jotka saavat nyt sitten olla esillä Nuutin päivään asti.

Muutoin puuhakkaaseen päivään kuului sukkien parsimista - työkaverin tytön sukat, joihin onnistuin löytämään niin sopivan langan, ettei se juuri erotu.

Kyseinen päivä oli viikon ainoa "kotityövapaa", joten siihen kuului myös pyykinpesua, pyykistä tuleiden vaatteiden korjausta ja muuta vastaavaa kodin huoltoa. 

Maalta olin ottanut mukaani pari vaatetta, jotka äiti pyysi korjaamaan. Ensinnäkin vanhan villatakin, jonka selkämyksestä joku oli nirhannut palasia pois - tuo näyttää pahemmalta kuin oli eli jokaisesta kohdasta oli katkennut vain yksi silmukka.

Ihan samanväristä lankaa ei löytynyt, mutta arkikäytössä tämä saa luvan palvella näin.

Lisäksi äiti pyysi korjaamaan yhden flanellipaidan, joka oli vanhanaikaista mallia siis helmasta yhtenäinen ja vain yläosasta napeilla auki. Hän halusi paidasta kokonaan avattavan napillisen, koska siten se olisi helpompi pukea päälle. 

Ratkoin siis ensin tuosta flanellipaidasta nappilistan alaosan tukiompeleet pois ja leikkasin paidan kylmästi keskeltä halki. Varastoistani löytyi onneksi vanha käytöstä poistettu puuvillapaita, jonka hihasta (se oli paidan vähiten kulunut osa) tekaisin tähän flanelliseen nappilistat. 

Seuraavaksi ompelin kumpaankin leikattuun reunaan nappilistan alavarat tuosta toisesta kankaasta. Kankaat sopivat yllättävän hyvin yhteen, vaikka sillä ei sinällään ollut merkitykstä, koska alavara jäi kuitenkin tuonne piiloon. 

Viimeksi ompelin paitaan lisää napinläpiä ja napit, jotka nekin otin tuosta käytöstä poistetusta paidasta. Kierrätystä kerrakseen. 

Taas on nuukailtu ja tehty vanhasta uutta ja kierrätettykin vielä, olen siis kovin tyytyväinen aikaansaannoksiini. 

Metsäpirtti vol 3

Sain tilauksen, kyllä ihan oikeasti tilauksen, kolmansista metsäpirttisukista. Pidemmät, kirjavammat ja pienemmät kuin edelliset. Tunnustan, että mietin pitkään, haluanko, jaksanko, viitsinkö ruveta niitä tekemään, koska tiedän itseni ja tilaustyöt. Päätin kuitenkin, että pyydän sen verran hintaa sukista, että tilaaja voi halutessaan vetäytyä leikistä ja minä voin todeta, että eipä tarvitse... No, hän lupasi maksaa, joten mitä siitä sitten muuta kuin kutomaan. 

Aloitus 80 silmukkaa, 20 kerrosta 2o 2n joustinta. Sitten lisäsin joka puikolle 4 silmukkaa eli 96 silmukkaa. Ensimmäisen kuvion jälkeen kavensin toisella vaaleansinisellä kerroksella silmukan puikolta eli yhteensä 4 silmukkaa. 

Toisen kuvion jälkeiseen oli taas kaksi vaaleansinistä kerrosta, joista jälkimmäisellä kavensin kaksi silmukkaa puikolla eli yhteensä 8 silmukkaa. Jäljellä siis 84 silmukkaa
Kolmannen kuvion jälkeen kavensin jälleen 8 silmukkaa.

Samoin 4 kuvion jälkeen kavensin toisella vaaleansinisellä kerroksella 8 silmukkaa. 
Viides raita on jälleen oranssia, jonka jälkeen kavensin neljä silmukkaa eli tässä vaiheessa puikolla on 16 silmukkaa.

Kuudennen raidan jälkeen kavensin vielä 4 silmukkaa eli ollaan tilanteessa 15 silmukkaa puikolla. Niillä loput kaksi kuviota.

Kantapäähän otin 16 silmukkaa puikolle ja kantapää tavanomainen vahvistettu. Nostin 17 silmukkaa kantalapun reunasta ja tein kavennukset jalkapöydän alla, jotta kuvio säilyisi päällä kokonaisena. Terässä 15 silmukkaa, koska kuvio oli neljällä jaollinen. 

Terän mitta 40x0,63 = 25,5 Mikä tarkoitti sitä, että terään mahtui vain yksi leveä kuvio ja kaksi kapeampaa.  Tilaaja halusi värikkäät sukat ja sellaiset nämä mielestäni todellakin ovat, värejä on kaikkiaan 12, mutta silti ne ovat jotenkin hyvin tasapainossa. Osansa tekee varmaan se, että tuota oranssia ja violettia on käytetty suhteellisen paljon, valkoista tilaajan toiseen mukaan vain tehosteena. 

Tämän tekstin julkaisupäivänä sukat on annettu lopulliselle saajalle, joten uskallan laittaa nämä nyt eetteriin. 

Kaktuksen kauneus

Rakas serkkuni vastasi valitukseeni kuolleesta kaktuksesta antamalla minulle alun omastaan. Kyseinen kaktus on nyt muutaman viikon ajan kehittänyt nuppuja ja minä olen käynyt tuijottamassa niitä odottaen niiden aukeamista.

Tänä vapaapäivänä vietin puoli tuntia vain tuijotellen kaktuksen auenneita kukkia. On se niin kaunis, niin kaunis, niin uskomattoman kaunis. Valkoista, kermanväristä, vaaleanpunaista ja pinkkiä. Pieni kaktus ja niin valtavan suuret kukat. 

Mikään kuva ei anna oikeutta noiden kukkien kauneudelle.

 

Ehkä näistä saa jonkinlaisen kuvan siitä, millaiset kukat ovat. Niiden kuvaaminen ei vaan ollut mitenkään helppoa - ja samalla tuollaista trooppista kukkaa katsellessa syntyy halua matkustaa jonnekin, missä tuota voisi ihailla luonnossa.

Mortaali marraskuu

Minulle marraskuu on vuoden kuukausista ehdottomasti kahdenneksitoista suosituin - lainaus Reijo Mäen dekkarien yksityiskyttä Jussi Varekselta, joka sen sijaan on kestosuosikkini. Marraskuu on aina ollut kestoinhokkini, vuoden pimein, kylmin ja paskin aika. Sille ei vaan voi mitään. Marraskuu on kuoleman kuukausi ja minun elämästäni tämä kuukausi poikkeuksetta tappaa ilon. 

 

Olen päättänyt hyökätä marraskuuta vastaan työnteolla. Jos asun töissä, en ehkä ehdi huomata, että on marraskuu. 

 

1.viikko

Pidin lupaukseni ja aloitin marraskuun ylimääräisellä työpäivällä, tälle viikolle on yötöiden lisäksi luvassa myös toinen ylimääräinen työpäivä. Eli vanhalla tutulla kaavalla "töitä, sukankutomista, töitä, Potteria, töitä ja sukankutomista sekä töitä" mennään. 

 

Valitsin otsikon marraskuun ensimmäisen päivä tunnelman mukaan, mutta toisen päivän iltana tuli sitten harrastusrintamalta ihan otsikonmukaisia uutisia. Rakas harrastuspelini Harry Potter Wizards Unite on tullut tiensä päähän, se lopetetaan tammikuun viimeisenä päivänä. "Sorry, yritetään saattaa tarina fiksusti loppuun, vapautetaan kaikki mahdollinen, jotta pelaaminen loppuaikana olisi kivaa ja helppoa" oli se yksinkertainen viesti, mitä peliä ylläpitävältä firmalta tuli. Olihan tässä viimeaikoina ollut aistittavissa ylläpidollisia ongelmia ja vähenevää kiinnostusta bugien korjaamiseen. Näiden parin vuoden aikana peliporukasta on tullut kavereita, osasta ihan naamatuttuja, osasta virtuaalikavereita, joten menetys tuntuu silläkin rintamalla. Minusta on aina ollut hauska saada pelilahjoja mitä erilaisimmista paikoista, niitä kuvia kun on niin kiva katsella. 

Nyt on sitten kolme kuukautta aikaa tehdä päätös jatkosta: lähdenkö sittenkin mukaan uuteen peliin (ilmeisesti porukka on valitsemassa Jurassic world alivea seuraavaksi peliksi) vai teenkö niinkuin ensinnä ajattelin eli pelaan tammikuun ihan hulluna peliajan kellottaen. Helmikuun alusta käytän sitten vastaavan ajan järkevästi eli kuntosalilla käymiseen ja kaappien siivoamiseen. 

 

2. viikko

Jälleen kaksi ylimääräistä työpäivää tälle viikolle. Ensimmäinen kunnon marraskuinen myräkkäkin osui tähän viikkoon. Kun on raahautunut alusvaatteita myöten märkänä kotiin töistä, niin ei todellakaan tee mieli lähteä ulos kuin aivan pakon edestä. Tilaussukat etenevät raita kerrallaan ja olin kyllin hullu luvatakseni vielä toiset (tosin ihan perussukat) jouluksi - todellakin aloitan helmikuussa sen EIn sanomisen kurssin. 

 

Toisaalta kaipaan kyllä jotain järkevää tekemistä, sillä Potterin pelaaminen ei enää lopetustiedon jälkeen ole kiinnostanut lainkaan samassa mitassa kuin ennen. Onneksi sentään pääsee pelaamaan kavereiden kanssa lautapelejä, niin se tuo iloa tähän harmauteen. Lautapeli-ilta vaihtui sairastapauksen takia burgeri-treffeiksi Ievuskaisen kanssa, mutta jotain piristystä iltaan kuitenkin.

 

3. viikko

Lomaviikko eli olen taas kolme päivää töissä ja pari päivää lomailen. Kävimme Herra Kirjoituksen kanssa loman alussa syömässä ulkona, koska huomasin, miten hänelle iski ateriakateus minun ja Ievuskaisen "pikkujouluista". Pari muutakin nouto/roskaruokailua tuli tehtyä, kun ei vaan huvita laittaa ruokaa - viimeksi  sunnuntai-iltana mässytettiin mozzarellatikkuja. 

 

Kudoin työkaverin tytölle parit sukat ja sain lähetettyä suururakkani tilaajalleen. Kovin tyytyväiseltä vaikutti ja itsekin olin sitä mieltä, että paljon työtä, mutta nätit olivat. 

Viikonloppuna maalla viriteltiin joulukuusi valmiiksi ulos, laitettiin lintulaudat valmiiksi ja puuhattiin muuta pientä.

4.viikko

Paluu töihin, viisi aamua ja irvistelyä - minä ja marraskuiset aamut, me nyt vaan ei olla kavereita. Menneitä saavutuksia ihaillen kuittasin työvuorolistan, jossa oli sen verran ylitunteja, että verottaja kiittää ja minä saan selityksen sille, miksi minusta on tuntunut siltä, että asun töissä - niin kuin oli tarkoituskin. Jotta tahti pysyisi samana tein vielä yhden ylimääräisen vuoron, mikä tarkoitti kahta pitkää päivää viiteen päivään. Harkitsen, että ottaisinko ensi viikolla vielä maanantain ylimääräisen vuoron. 

 

Ruokavaliota pistettiin vähän parempaan kuosiin, ei noutoruokaa, ei jokapäiväistä karkkipussia tai muutakaan. Tosin lauantaina oli sitten tämän kauden ainoat tämän vuoden puolella vietettävät pikkujoulut eli siellä sitä ruokaa ja juomaa tuli sitten enemmän ja vähemmän mussutettua.

Pitäisi ehkä harkita vähän tarkemmin noita otsikon valintoja, sillä ikävästi ne alkavat toteuttaa itseään. Sunnuntaina sain suru-uutisen, isän ainoa elossa ollut sisar oli nukkunut pois. Ihan kirjaimellisesti nukkunut keinutuoliin, joten sikäli lähtö oli kaunis ja rauhallinen. Jotenkin vaan tuntuu niin järkyttävältä, että heitä ei enää ketään ole, vaan koko perhe on poissa. Yhden sukupolven tarina loppui Maire-tädin myötä, hän oli 95-vuotias, joten siinä todellakin oli melkoisen pitkä elämänkaari. 

5.viikko

Marraskuun viimeiset kaksi päivää. Kaksi pitkää työpäivää eli vähän lisä- ja ylitöitä taas kehiin. Olen siis lunastanut lupaukseni siitä, että tapan marraskuun tekemällä töitä. Kyllä niitä on todellakin tullut tehtyä enemmän ja vähemmän.

Kotityöt ja muut ovat jääneet rempalleen, mutta pääasia on se, että marraskuusta on jälleen kerran selvitty. 

Perussukkaa

Työkaverini tilasi teinineidilleen perussukat, mikä olikin enemmän kuin mukavaa vaihtelua Metsäpirtti kolmosten jälkeen - näistä on tulossa lisää juttua myöhemmin. Sain valmiit langat ja toiveen napakoista perussukista, koska teini ei suostu peittämään nilkkojaan tavallisilla sukilla, mutta villasukat kuulemmat kelpaisivat. 

 

Työkaveri osti langat, minulle tuli ennakkoon vain kuva vyötteestä ja kysymys, saako tästä sukat. Lanka oli Housea, jota en ollut aikaisemmin kutonut, mutta koostumukseltaan sellaista, että  sopii sukkalangaksi. Niinpä minulle sitten päätyi kolme kerää Housen vaaleanpuna-beige-harmaata lankaa, nimikkeellä House Kuvio. Langassa oli todella pitkä väriraportti yhteen 39 koon sukkaan niitä meni vajaa kolme. Lanka on melkoisen löysäkierteistä ja menee helposti sääpuoleen, niitä olen joutunut useamman kerran korjaamaan. 

Ensimmäisissä sukissa  silmukoita on 52, varsi on 3o 1n varren pituus noin 20cm, kantapää vahvistettu 28 silmukkaa ja 28 kerrosta, kantalapun reunasta 17 silmukkaa ja kavennukset joka toisella kerroksella. Pituutta sen verran, että kavennusten jälkeen terän mitta oli n. 25,5cm kavennusten kanssa.   

 

Koska lankaa oli kolme kerää ja ensimmäisiin meni reilu kerä, niin päätin tehdä toisetkin sukat. Varteen perus 2o2n joustin, vähän lyhyempi varsin kuin ensimmäisissä, muutoin samat notuulit kuin noissa ensin tehdyissä. Lankaa oli kuitenkin sen verran niukasti, että toisia sukkia ei voinut kohdistaa ihan raidalleen oikein, sillä siten olisi toisen sukan kärkeen ollut pakko kutoa tummaa.

Jouluaskartelua

Nyt on kyllä maailmankirjat sekaisin, kun antijouluihminen alkaa suorittaa jouluaskarteluja. Työkaverini oli tehnyt työpaikalle viime vuonna joulukalenterin, joka vetosi allekirjoittaneen huumorintajuun täysillä. Pyysin häneltä kalenterin "sisukset" ajatuksenani tehdä itsekin vastaava kalenteri. 

 

Tyypilliseen tapaan halusin tehdä kyseisen kalenterin kierrätysmateriaaleista -toinen vaihtoehto oli käyttää 15€ ja ostaa Lidlistä puinen kalenterin runko. Ratkaisua miettiessäni kierrätys ja askartelu voittivat ihan siitä syystä, että en "kalsaripäivää" viettäessäni jaksanut lähteä hakemaan kaupasta kalenterirunkoa. Niinpä siis katselin ympärilleni ja päätin etsiä materiaalit kotoa. 

 

Kalenterin runkona on Dermosilin postituslaatikosta leikkaamani pahvi, jonka väritin itse liiduilla vihreäksi. Minulla oli avaamaton purkki vihreää askartelumaalia, jota ajattelin tuossa hyödyntää. Maali oli vuodelta kilpi ja kivi eli tietenkin kuivunut, mistä syystä jouduin miettimään vaihtoehtoa B, joka oli siis värittäminen liiduilla (onneksi kaapista löytyi sellaiset vähän isomman kokoiset liidut joilla värittää).  Latvatähti samaa materiaali ja liiduilla väritetty sekä nitojalla kiinitetty.

 

Lippunauhassa on pohjana pinkki heijastinlanka, joka löytyi jämälankapurkista, tekstiliput on tehty kirjekuoresta leikatuista paloista. Kalenterin luukuissa on sisällä ne työkaverilta saamani mietelauseet, joiden sisällön tyyli selviää kalenterin nimestä. 

 

Kalenteri seisoo itsekseen. Taustatuet ovat samaa pahvia eli kaksi noista poisleikatuista reunakappaleista. Liimasin ja teippasin ne tuonne taustalle ja hyvin toimii

 

Saatuani ensimmäisen valmiiksi, päätin tehdä vielä toisen, kun kerran materiaaleja oli - olin tulostanut varmuuden vuoksi mietelauseet tuplana. Toinen näistä on matkalla miehen työpaikalle, toisen ajattelin antaa Ievuskaiselle.

Kalevala korun joulukoriste 2021

Laskin juuri, että näitä pellinkappaleita on kertynyt jo 17 kappaletta, kun tämän uusimman laskee mukaan. Perinteisesti lahjoin itseäni ostamalla Kalevala korun joulukoristeen, tänä vuonna palkinto tulee ihan vaan siitä, että marraskuusta on lusittu jo reilu kolmannes. 

 

Koska mulla oli lahjakortteja koruliikkeeseen, jouduin maksamaan tästä aarteestani vain 4€, loput kuittasin lahjakorteilla. 

 

Tänä vuonna joulukoriste on Suomussalmen hevonen eli noudattaa viime vuoden tyyliä siitä, että mallina on ollut vanha Kalevala korun koru. 

 Korun tarinassa kerrotaan seuraavaa:muinaisille suomalaisille hevonen oli valon tuoja, onnen ja menestyksen vertauskuva. Vuoden 2021 joulukoriste Suomussalmen hevonen tuo viestin tuhannen vuoden takaa vauraalta viikinkiajalta.

Tänä vuonna korun pakkaukseen on myös panostettu. Laatikko on upea ja sen sai vielä samantyyliseen kassiin.

Viikonloppuna olisi tarkoitus ripustaa nämä kai taas ikkunaan.

Työtuolin korjaus osa 2

Hyvin palvelleen työtuolini, johon on jo tänä syksynä vaihdettu uudet pyörät, oikea käsinoja on alkanut hajoilla. Hajoaminen ei sinänsä vaikuta tuolin käyttöön, mutta koska olen viime aikoina myös kutonut paljon tuossa tuolissa istuen, ovat käsinojan railot alkaneet ärsyttää. 

 

Alunperin olin ajatellut käyttää korjaamiseen pahvia ja kuplamuovia. Jälkimmäistä ei kuitenkaan meiltä löytynyt, joten tyytyminen oli pahviin ja mustaan jesariin. Eli sopivan ohuesta pahvista käsinojan kokoinen suikale, sellainen, jonka reunat taittuivat muovisen käsinojan yli.  

Pahvin päällystin sitten mustalla jesarilla. Uusi käsinoja ei ehkä ole kedon kaunein kukka, mutta ehdottomasti toimiva, kyynärpää lepää siinä paljon mukavammin.

Laiskuus

Laiskuus on kuolemansynti, ainakin jos yrittää olla nuukailija ja eko. Voin todistaa tämän, uskokaa pois. 

 

Tässä eräänä aamuna Herra Kirjoitus huomautti, että hänen lakanassaan oli pieni repeämä kantapään kohdalla. Kun en muka ehtinyt, niin sanoin, että otetaan se lakana pois ensi yön jälkeen ja sitten pesen ja korjaan sen. 

 

Seuraavana aamuna pienet repeämät olivat manifestoituneet kolmeksi kolmenkymmenen sentin mittaiseksi halkeamaksi, joita pesukone sitten tärveli vielä lisää. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lakana muuttui paikkavärkiksi ja korjauskelvottomaksi.

Myönnetään, että harmitti. Se olisi vaatinut viiden minuutin, tai jos ollan rehellisiä niin ehkä kymmenen minuutin työn, että olisin silloin heti ottanut lakanat pois sängystä. Kaatunutta maitoa on kuitenkin turha itkeä, sille ei nyt sitten vaan enää voi mitään. Lupaan kuitenkin jälleen kerran muistaa sen, että laiskuus on kuolemansynti ja asiat pitää hoitaa heti...

Lannistumaton lokakuu

1. viikko
Lokakuun ensimmäinen viikko oli kolmen päivän mittainen. Lokakuu alkoi loistavasti lomaillen. Viikon lomasta annoin itselleni kaksi lomapäivää, joista toinen sattui olemaan lokakuun ensimmäinen. Tein vähän kotitöitä, mutta muutoin vain lorvehdin, laiskottelin ja lusmuilin eli selailin nettiä, kuuntelin äänikirjaa ja katselin historiallisia venäläisiä ruhtinashäitä. Söin, mitä jääkaapista sattui löytymään ja mietin, mitä kivaa teemme rakkaan puolisoni kanssa illan "nanolomalla" eli käytännössä ajelemma jonnekin ja syömme vähän paremmin viettäen siten muutaman tunnin irtioton arjesta. 

Viikonloppuna painoimme ojaraivausta maalla, urakka täytyi saada valmiiksi viikonlopun aikana. Toisaalta olo oli kuin hakattu maksa, mutta toisaalta fiilis oli voittajan. Homma tui valmiiksi ja urakka pääsee etenemään. Myös seuraavan talven lämmityspuut tuli koottua siinä samalla. 
 
2. viikko
Yövuoroviikko, jonka ajaksi olen kirjoittanut itselleni listan vihdoin ja viimein hoidettavista paperitöistä, joita olen lykännyt ja lykännyt. Näitä ovat pari pankkiasiaa, pari muuta sopimusta ja puolen vuoden kuittien arkistointi. Noissa ei loppujen lopuksi mene kovin monta tuntia aikaa, kun vaan sais aikaiseksi. 

Jälleen kerran tuli todistettua se, että työhön tarttuminen on monesti suurempi asia kuin itse työ. Hommat tuli hoidettua ja nyt kun vielä saamme edunvalvontavaltuutukset allekirjoitettua todistajien läsnäollen, niin on sekin asia vihdoin kunnossa. Liikumme sen verran paljon hirvekkäillä reiteillä ja olen jo hiukan liian monta kertaa laskenut huonoa pilaa hirvestä, jossa on meidän nimemme - en halua ottaa sitä riskiä, että todella törmäämme siihen niin, että asiat eivät ole kunnossa.

Yövuorojen lisäksi 10 tunnin extratyövuoro, päiväkahvit pitkästä pitkästä aikaa Ievuskaisen kanssa ja peli-ilta kavereiden kanssa. Voimaannuttavaa, rentouttavaa, mahtavaa, vaikkakin tunnustan, että olin kyllä melkoisen kuollut tuon 3 yötä + 10 tuntia töitä vuoron jälkeen. Vapaapäivän käytin jälleen kodinhoitoon eli siivoamista, pyykkäystä ja tiskaamista. Pistin ison plussan itselleni siitä, että en ostanut yövuoroihin tai niiden jälkeiseen työpäivään karkkia - toki söin karkkia, kun sitä tarjottiin, mutta on eri asia ottaa tarjotusta kuin ostaa a) 300g karkkipussi tai b) 200g suklaalevy tai c) pahimmassa tapauksessa molemmat.

3. viikko

Kolmas viikko ja kolmas koronarokote, minkä seurauksena päädyin viettämään pari sairaspäivää kotona. Että voi yksi piikki vetää olon puolikuolleeksi. Suurimman osan noista päivistä nukuin, valveillaoloaikana kudoin sukkaa ja tein kissanpedin. Vapaapäivän käytin silti harrastetöissä, motivaatio alkaa ilmeisesti heräillä. Viikonloppuna olimme maalla syystouhuissa. 

4.viikko

Kävimme viemässä tekemäni kissanpedin uudelle omistajalleen. Onneksi se tuli heti käyttöön, eikä Monni vierastanut sitä yhtään. Kasvunvaraa oli jonkin verran, mutta pysyypähän sitten toivottavasti käytössä pidempään. 

 

Viikonloppu meni töiden merkeissä ja yksi lisätyöpäiväkin viikkoon mahtui. Olen ilmeisesti löytänyt kadonneen motivaationi - tai oikeastaan se löytyi kirjahyllystä. Olen jo taas hetken eli käytännössä kesän ja alkusyksyn ajan halunnut muuttaa kotiamme. Paitsi, että haluaisin hiotuttaa parketit vaaleammiksi, haluaisin myös muuttaa olohuonetta. Rakkaat sukulaiseni tarjosivat kivoja vinkkejä, jotka olivat samansuuntaisia kuin omat ajatukseni, joten lähdin viemään asiaa eteenpäin jo syyskuussa pyytämällä tarjouksen kirjahyllymme valmistaneesta firmasta. Tarjouksen saaminen kesti melko kauan ja hintakin oli odotetusti suolainen, sillä ko. kirjahyllyn hinnat ovat triplaantuneet 15 vuodessa. Kun minä olin töissä, Herra Kirjoitus uhrasi sunnuntainsa ja konttasi mittanauhan kanssa pitkin olohuonetta sekä teki tietokoneella mittakaavapiirustukset kirjahyllyn vaihtoehtoisista sijoutusmahdollisuuksista. Onneksi ja onnettomuudeksi, sillä piirustus todistaa ikävästi todeksi sen pelkäämäni tosiasian, että kirjahyllyn sijoitus ajattelemallani tavalla ei ole mahdollinen, ellen sitten halua tukkia puolta oviaukosta kirjahyllyllä.

5. viikko

Herra Kirjoitus lomailee puolet tästä viikosta ja minä olen asunut töissä tai ainakin melkein. Näin huolimatta siitä, että hieno kirjahyllysuunnitelmamme (ja lisätyömotivaattorini) näyttää karahtavan kiville tilan ahtauden takia.  Päätimme pistää suunnitelman hetkeksi hautumaan ja katsoa, josko keksisimme jotain hyviä ideoita, miten sen muutoksen saisi toteutettua. 

 

Yhdet kutomani sukat toimittuivat saajalleen tällä viikolla ja hän oli kovasti ilahtunut niistä - jämälankasukat kelpaavat kuulemma jatkossakin. Tällä hetkellä olen kuitenkin keskittynyt sukkarintamalla toteuttamaan tilaussukkia, jotta saan ne ajoissa valmiiksi. 

Motivaatiopuutos on siirtynyt työelämästä muualle kuten kodinhoitoon ja liikuntaan. Tajunta siitä, että marraskuu kolkuttelee nurkan takana vetää mielen matalaksi.

Pätkäterapiaa

Aina kun pätkälankapurkkini alkaa olla kukkuroillaan, aloitan terapiasukat. En tiedä, mikä noissa on niin koukuttavaa, mutta jostain syystä langanpätkien hävittäminen sukkaan on minusta kovin terapeuttista. Nykyään noita tosin tulee vähemmän, koska päättelen suurimman osan pätkistä neuloessani, mutta silti niitä tuntuu riittävän. Tämänkertaiset pätkät olivat osittain lankakassissa odottamassa, osin löytöjä vintistä. En muistanutkaan, että minulla oli sielläkin kaksi pätkälankajemmaa. Nyt siis jäljellä enää yksi ja kun sekin on käytetty, saattaa olla, että seuraaviin terapiasukkiin menee aikaa. Siis aikaa siihen, että saan riittävän määrän langanpätkiä kerrytettyä. 

 

Jos joku ihmettelee, niin minulla on langoissa jako kerät, pikkukerät, jämät ja pätkät. Kerä tarkoittaa täyttä tai lähes täyttä kerää, pikkukerä on sellainen vajaa kerä, josta on jonkunverran käytetty, jämälanka on jämä siis huomattavasti piemenpi nöttönen kuin pikkukerä, pienimmillään sellainen noin metrin pätkä, jolla kuitenkin saa vähintään yhden kerroksen kudottua sukkaan ja pätkä on sitten se jämää lyhyempi langan pätkä. Pätkän minimimitta on n. 7 cm, sillä saa vielä neulottua pari silmukkaa pätkäsukkaan ja se riittää.

 

Pätkäsukissa jätän aina langanpätkien päät tuonne sisään  hapsuiksi ja kuljetan toisena lankana yhtämittaista ohutta lankaa. Tällä kertaa käytin spiraalitekniikkaa eli joka toisen kerroksen kudoin ohuen langan ja pätkien yhdistelmästä tai toisen sitten vaaleansinisellä langalla. 

 

 

Kun sukissa toisena raitana käyttämäni vaaleansininen lanka loppui, tein jälleen etsintäretken vintin lankavarastoihin. Retkeni tuloksena löysin paitsi sopivan vaaleansinisen raitalangan myös vielä yhden pussillisen langanpätkiä, jotka olin sinne jemmannut. Ei taidakaan hetkeen tulla pulaa niistä, sillä purkki on edelleen puolillaan ja tuo tekstin alussa mainittu yksi pätkäjemma vintissä odottamassa. 

Kissanpeti

Kun lähipiiriin muuttaa tällainen ihanuus, saa se väistämättä aikaan sen, että whatsapp täyttyy kissavideoista, sydänsilmä-emojeista ja aww-huokauksista.

Suloisen kissimirrin emäntä on kyllä ompelutaitoinen ja tehnytkin kissalle pesän ja pedin, mutta ajattelin silti tehdä "rotinoiksi" yhden kissantyynyn ja viedä sen sekä pussillisen ruokaa kissalle, kun ensimmäisen kerran menemme rapsuttelemaan Monnia.

Tyynyn materiaalina on minua useamman vuoden palvellut puuvillapintainen talvitakki, jonka aikanaan tuunasin uudeksi noilla tekoturkiksillä. Takki ehti olla melkein kaksi vuosikymmentä vintilläkin, ennen kuin pelastin sen sieltä tänä syksynä - pesin ja olin jo pistämässä kirpparille, kun sain ajatuksen tyynystä Monnille.

 

Irroittelin takista napit ja tekoturkikset, leikkasin hihat ja taskuläpät irti. Ompelin taskunsuut umpeen ja etukappaleet yhteen. Tein niistä tyynyn takaosan, koska taskunreunat jäivät vähän erivärisinä näkyviin. 

Vastaavasti takin selkäosasta tuli tyynyn paraatipuoli. Ompelin ensin tyynystä kolme reunaa yhteen ja käänsin sen ja laitoin reunatäytteet. Tyynyn reunojen täytteenä ovat nuo takista irti leikkaamani hihat, taskuläpät ja turkikset sekä etu- ja takakappaleiden yläosat. Sitten ompelin tyynyn neljännen reunan umpeen koneella. Koneella ompeleminen osoittautui melkoisen haastavaksi, joten jouduin tikkaamaan suurimman osan noista sisäreunoista käsin, jotta sain tyynystä siistinnäköisen, toki tuplatikkauksetkin näkyvät, mutta ovat ne silti siistimmät kuin ilman.