Aina kun pätkälankapurkkini alkaa olla kukkuroillaan, aloitan terapiasukat. En tiedä, mikä noissa on niin koukuttavaa, mutta jostain syystä langanpätkien hävittäminen sukkaan on minusta kovin terapeuttista. Nykyään noita tosin tulee vähemmän, koska päättelen suurimman osan pätkistä neuloessani, mutta silti niitä tuntuu riittävän. Tämänkertaiset pätkät olivat osittain lankakassissa odottamassa, osin löytöjä vintistä. En muistanutkaan, että minulla oli sielläkin kaksi pätkälankajemmaa. Nyt siis jäljellä enää yksi ja kun sekin on käytetty, saattaa olla, että seuraaviin terapiasukkiin menee aikaa. Siis aikaa siihen, että saan riittävän määrän langanpätkiä kerrytettyä.
Jos joku ihmettelee, niin minulla on langoissa jako kerät, pikkukerät, jämät ja pätkät. Kerä tarkoittaa täyttä tai lähes täyttä kerää, pikkukerä on sellainen vajaa kerä, josta on jonkunverran käytetty, jämälanka on jämä siis huomattavasti piemenpi nöttönen kuin pikkukerä, pienimmillään sellainen noin metrin pätkä, jolla kuitenkin saa vähintään yhden kerroksen kudottua sukkaan ja pätkä on sitten se jämää lyhyempi langan pätkä. Pätkän minimimitta on n. 7 cm, sillä saa vielä neulottua pari silmukkaa pätkäsukkaan ja se riittää.
Pätkäsukissa jätän aina langanpätkien päät tuonne sisään hapsuiksi ja kuljetan toisena lankana yhtämittaista ohutta lankaa. Tällä kertaa käytin spiraalitekniikkaa eli joka toisen kerroksen kudoin ohuen langan ja pätkien yhdistelmästä tai toisen sitten vaaleansinisellä langalla.
Kun sukissa toisena raitana käyttämäni vaaleansininen lanka loppui, tein jälleen etsintäretken vintin lankavarastoihin. Retkeni tuloksena löysin paitsi sopivan vaaleansinisen raitalangan myös vielä yhden pussillisen langanpätkiä, jotka olin sinne jemmannut. Ei taidakaan hetkeen tulla pulaa niistä, sillä purkki on edelleen puolillaan ja tuo tekstin alussa mainittu yksi pätkäjemma vintissä odottamassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti