Vaikenevat blogit - paitsi minä en hiljene

Toista kymmentä vuotta olen lukenut paljon blogeja, joista osaa olen vain vilkaissut muutaman kerran, mutta tietyt suosikit olen lukenut alusta loppuun ja lopusta alkuun ja vielä kerran uudelleen. Suurimmat suosikit ovat muuttuneet vuosien varrella, mutta muutamia pitkäaikaisia on edelleen listalla. Näitä kaikka yhdistää taitavasti kirjoitettu teksti ja kohtuullinen kuvien määrä. Esimerkiksi Nelliina, Tyyliä metsästämässä, Jennin arkijärki ja Kaksin kaunihimpi ovat pysyneet lukulistalla vuodesta toiseen.

Käytän blogeja paljon vertaistukena, on jotenkin voimaannuttavaa lukea samassa tai samantyylisessä tilanteessa olevista ihmisistä ja heidän ratkaisuistaan ja toimintatavoistaan. Tajuanhan minä, että suurimmalle osalla bloggereista blogi on harrastus ja sitä tehdään o.t.o eli silloin kuin huvittaa, ehtii ja jaksaa. Valitettavasti vain minulle tuppaa käymään niin, että löydän ihastuttavan blogin, jota alan seuraamaan ja sitten yhtäkkiä postaustahti hiipuukin kovin hitaaksi tai blogi lakkaa päivittymästä vallan. Turhauttavaa... Tietysti olen vielä siitä ikävä ihminen, etten jaksa lukea loputtomia menestystarinoita ja pelkkiä onnistumisia, vaan haluan mukaan todellista elämää ja myös niitä epäonnistumisia ja vaikeita hetkiä. Sekin rajaa blogien määrää aika paljon, sillä moni esittelee blogissaan vain kiiltokuvaa.

Pitänee taas alkaa uusien inspiraatioiden metsästykseen, sillä sekä ostamattomuus- että niukkailublogisuosikkieni julkaisutahti on alkanut mennä niin harvaksi, etteivät ne enää riitä tarjoamaan innostusta ja inspiraatiota. Ilmeisesti ihmiset keskittyvät jonnekin instaan tai faceen, mutta ne nyt eivät vaan ole minun juttuni, pidän enemmän pidemmistä teksteistä, joissa on kunnolla asiaa kuin lyhyistä ja nopeasti katoavista tuokiovälähdyksistä.

EDIT: koska kerran kukaan muu ei kirjoita, niin olen palannut vuosikymmenen ajassa taaksepäin lukemaan omia vanhoja tekstejäni. Huvittuneena olen hihitellyt sille, miten tiettyjen asioiden suhteen olen heittänyt kuperkeikkaa ja miten tietyt samat asiat roikkuvat mukana vuodesta toiseen. Vähintään yhtä hupaisaa on minusta ollut seurata tiettyjen vaatteiden elinkaarta - blogista näkee, milloin joku on hankittu, joskus jopa milloin sitä on käytetty ja viimeisenä sen, milloin se on pistetty roskiin tai uusiokäytetty johonkin muuhun. Taidanpa jatkaa oman elämäni seuraamista puolittain ulkopuolisin silmin ja katsoa, josko keksisin keinon, miten paremmin päästä tavoitteisiini.