Arki alkoi ja vaikka lomat menikin harrastetöiden merkeissä, on loma silti aina lomaa. Kun talsin töihin ja töistä pois pakkasviiman piiskoessa jääkiteitä naamaani, tuli karu todellisuus kunnolla vastaan. Harrastetyöpaikka on mukavan lähellä, kymmenessä minuutissa ehti ihan loistavasti hoidella matkan ja aamun alkamaan siellä. Tavan työmatkan tallustamiseen ja aamutoimiin saa varata reilun puoli tuntia ja tietty sama toiseen kertaan poistullessa. Tuo matka on ihan mukava siinä vaiheessa, kun aurinko paistaa ja linnut laulelevat, mutta tällaisella kelillä se ei houkuta. En nyt ihan voi sanoa, että tunti päivässä katoaa tyhjiin siinä matkalla, mutta ei paljon toisinkaan.
Jollain konstilla yritin epätoivoisesti vaimentaa pudotusta ja roikuin tiukasti kiinni lomakynsissäni. Vanhoja blogitekstejä lukiessa nimittäin mieleeni muistui unelman ihanan punainen kynsilakka pullo (yhden euron hintainen Eveline, jonka Herra Kirjoitus minulle joskus osti). Kaivelin sen esiin ja lakkasin itselleni kimaltavan punaiset kynnet loman ja menneiden aikojen kunniaksi.
Kuvan ottamisen jälkeen lyhensin kyllä kynsien mitan vielä lyhyemmäksi, mutta jotenkin tuo punainen kimalle piristää talven viimassa ja pakkasessa sekä arjen harmaudessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti