Tammikuun tapahtumat

Ensimmäinen viikko ja ensimmäinen lankeemus sekä todella suuri harmistus. Tuo harmistus johtuu ensisijaisesti siitä, mikä johti ensimmäiseen ostolakkorikkomukseeni. Ystäväni etsi tiettyä lankaa tietyssä värissä - hinnalla millä hyvänsä- sillä hänellä oli tärkeä työ kesken. Ystävällisyydessäni ja tyhmyydessäni lupasin auttaa ja löysin langat, jotka lunastin myyjältä mielestäni vielä edulliseen hintaan olettaen saavani rahani takaisin ja niin ollen ostolakkoni säilyvän rikkumattomina. Kun sitten ilmoitin, että langat ovat löytyneet ja maksavat tämän verran, sainkin ilmoituksen, että kiitos vaivannäöstäsi, mutta en tarvitsekaan niitä, käytän jotain sopivaa omasta varastostani. Tuijotin saamaani viestiä kohtuullisen tyrmistyneenä, että näinkö tässä kävikin. Kiitoksena vaivannäöstä minulle jää itselleni tarpeettomia lankoja ja rikkomusmerkintä listaani, että todellakin kannattaa olla ystävällinen ja avulias. Olen itse ollut vastaavassa tilanteessa ja toiminut juuri toisin eli lunastanut itseäni kiroillen pyytämäni tavaran, vaikka sitä en enää olisi tarvinnutkaan - ei olisi tosiaan mitenkään tullut mieleeni toimia toisin, eikä myöskään ajatella, että joku muu toimisi. No tulipa todistettua, että noinkin voi tehdä ja opittua samalla, että koskaan enää en lupaa auttaa. Tämä kun ei ollut ensimmäinen avunpyyntö, mutta ehdottomasti viimeinen, johon minä lupaan apua.

Viikon saldo: vitutus ja 1 stiplu

Toinen viikko ja toisenlainen lankeemus. Suurimmalta osaltaan viikon fiilikset olivat positiiviset, erityisen ihanalta tuntui, kun serkkuni tuodessaan tietokoneitaan Herra Kirjoitukselle huoltoon tuli paikalle Hesen kassin kanssa. Hän oli ostanut meille kaikille hampurilaiset - enkä muista, koska olisi burgeri maistunut niin hyvältä. Loppu viikolla lankesin ostamaan karkkia ja kosto tuli heti - palanen hammastani jäi kiinni pussin viimeiseen salmiakkiin. Jos haluan pitää hampaat suusstani, niin on syytä jättää karkit kauppaan. Loppuviikolla äiti halusi välttämättä täyttää jääkaappimme, näin siitäkin huolimatta, että yritimme kertoa hänelle tyhjäävämme sitä vaihtoa varten. Kolmannella viikolla on edessä vain maidon hankintaa.

Toisen viikon saldo: positiivinen fiilis ja karkkilankeemus

Kolmas viikko on mennyt jääkaapin jämien merkeissä, tai siis alkuviikko meni, loppuviikosta tuli sitten jälleen todistettua, miten helposti herkuttelu jää päälle. Ensimmäiseen pikaruokailuun (teko)syy oli kiire, piti ehtiä tiettyyn paikkaan sovitusti ja aikaa ruoanlaitolle ei jäänyt. Toisen ulkoruokinnan syy oli minun vuosipäiväni juhliminen, ruokailu oli varmasti yksi edullisimmista. Sopivasti lahjakortteja, alennuksia ja tarjouskuponkeja hyödyntäen kahden hengen pää- ja jälkiruoat juomineen maksoivat 2,40€. Sitten ostettiin vielä vähän jälkiruokaa mutusteltavaksi kotona ja sitä rataa. Positiivista on silti se, että tavaroita ei tullut yhtään lisää.

Kolmannen viikon saldo: herkkuja mielen ja ruumiin virkistykseksi, ei tavaroita

Neljäs viikko oli viimeinen "lomatyöviikko". Edelleen jatkoin tavaramäärämme vähentämistä lahjoittamalla kasan lautapelejä hyvään tarkoitukseen. Asia, jota en olisi voinut vuosi sitten vielä mitenkään kuvitella tekeväni. Kävin myös hammaslääkärissä, tuo mainittu salmiakinkosto eli hampan lohkeama sai väliaikaisen paikan ja paikattavia reikiä oli 0! Siis pyöreä nolla! Varmaan ensimmäistä kertaa aikuisiälläni. Tuo lohkeama toki täytyy korjata ja lisäksi yksi vanha paikka vaihtaa uuteen, mutta silti, ei muuta hoidettavaa, ei hammaskiveä, ei mitään. Lisäksi paino on valunut alaspäin, hitaasti, mutta kuitenkin alaspäin.

Hormonitoimintani on siirtänyt tavarahimot ruokahimoiksi, ei haluttanut ostaa tavaroita, mutta roskaruokaa ja karkkia tuli kulutettua yli oman tarpeen. Himot räjähtävät valloilleen kerran kuussa, 3-5 päivää ennen H-hetkeä; syödyt pizzat, suklaat, karkit ja sipsit näkyvät taas valitettavasti vyötäröllä.  Eli edellisen viikon ja tämän mässäyksiin oli hormonaaliset vaikuttimet.

Ensimmäisen viikon lankeemuksen suhteen asiat ovat enemmän kuin mielenkiintoisesti, langat eivät ole koskaan tulleet minulle - asiaa selvitellään edelleen. Ystäväni olisi sittenkin tarvinnut ne langat, mutta en sanonut halaistua sanaa siihen suuntaan, että olin lunastanut ne. Osin tietysti siksi, että niitä ei ole minulle tullut, eikä taida koskaan tulla.

Nejännen viikon saldo: roskaruokaa ja herkkuja liian kanssa

Viides viikko oli paluuta arkeen ja tavallisen työn pariin, rankkaa, rankempaa ja vieläkin rakempaa. Askelmittari pyöri punaisena ja jalat huusivat hoosiannaa, mieli sen sijaan oli musta kuin ahjon kylki alituisesta ja loputtomasta lumessa kahlaamisesta. En todellakaan pidä lumesta enkä pakkasesta.

Tämän kuun kuitit ovat vielä laskematta, mutta jo päälipuolinen silmäily todistaa kohtuullisen hyvää onnistumista. Menot ovat suhteellisen pienet, ruokahävikki nollassa, paino laskusuunnassa eikä tavaroita juuri ole tullut. Loppujen lopuksi ne kaksi lankakerää päätyivät monen seikkailun jälkeen minulle, mutta jatkavat matkaa melko pian eteenpäin, kun työstän niistä sukat. Saapuneita tavaroita oli yhteensä 9 (kosmetiikka 2 kpl: saippua ja dödö, liukuesteet Herra Kirjoituksen kenkiin, kukkamalja (lahja, jonka kamitan pois heti sopivassa yhteydessä), kalenteri, joka oli pakko ostaa, jotta pysymme ajankulusta selvillä, kaksi kännykkäkoteloa ja nuo kaksi lankakerää). Poistuneita tavaraoita oli 35 tavaraa/kokonaisuutta (esim. kourallinen rikkimenneitä ponnareita oli yksi tavara), lisäksi kaapeista tyhjeni 18 purtiloa ja 11 näytettä. Eli jos nämä ynnää yhteen niin 43 juttua pois. Samoilla linjoilla kun jatketaan ensi kuussa, ehkä vähän vielä kiristäen herkuista, niin ollaan jo loistavalla linjalla.

Tammikuun saldo: kaikkiaan positiivinen vuoden alku - jatketaan samalla linjalla